Seeprahiiri

Tunnetaan myös nimella: raitahiiri
Tieteellinen nimi: Lemniscomys barbarus
Englanninkielinen nimi: zebra mouse, Barbary striped mouse, striped grass mouse

Luonnossa tämä päiväaktiivinen jyrsijä elelee Pohjois- ja Keski-Afrikan pensas- ja ruohotasangoilla.
Seeprahiiren sosiaalisuudesta ei ole takeita, monesti hiiret tappelevat rajustikin keskenään. Kahdestaan hiiret sopeutuvat usein hyvinkin, mutta useamman yksilön laumassa saattaa erimielisyyksiä tulla.

Ravinto: perustan ravinnolle luo hiirille tarkoitettu täysrehu. Lisäksi tarjotaan vähärasvaisia siemensekoituksia, vihanneksia, hedelmiä ja silloin tällöin kissan tai koiran kuivaruokaa. Kuivattua timoteisekaheinää voidaan tarjota, hiiret nakertelevat sitä mielellään. Lisäksi tarjotaan kovaa jyrsittävää kuten näkkileipää, oksia ja korppuja.

Lisääntyminen: seeprahiiriä on jonkin verran kasvatettu myös Suomessa, mutta ainakin toistaiseksi laji on suhteellisen harvinainen. Sukukypsyyden seeprahiiri saavuttaa noin 2 kuukauden iässä, mutta yleensä naaras tulee tiineeksi vasta noin vuoden ikäisenä. Kantoaika on noin 28 vrk. Poikuekoko 4-5 poikasta, vaikkakin yli kymmenen poikasen poikueet ovat mahdollisia. Luovutusikä alkaa poikasten täytettyä 8 viikkoa.

Häkki: seeprahiiret voidaan majoittaa jyrsijöille tarkoitettuun lasiseen tai muoviseen terraarioon, tai vaihtoehtoisesti akvaarioon jossa on verkosta tehty kansi. Sopiva koko terraariolle riippuu hiirien lukumäärästä, mutta esim. 60 x 40 x 40 on jonkinlainen minimi kahdelle hiirelle. Tämä suositus eläinten pysyvälle pitopaikalle on annettu Eettisen Eläinkaupan Sertifikaattijärjestelmässä, lisätietoja: www.eesp.fi
Hiiret kaipaavat pesäpaikkoja ja kiipeilymahdollisuuksia. Muista tarvikkeista mainittakoon ruokakuppi, juomapullo, mineraalikivi ja kalkkikivi.