Upea akvaario upeilla kasveilla!

 

Rehevästi kukoistavat akvaariokasvit ovat paitsi ilo silmälle, myös tärkeitä akvaarion hyvinvoinnin kannalta. Asiantuntijamyymälän avulla saat akvaariosi kasvit viihtymään ja voit nauttia kauniista, toimivasta kokonaisuudesta, jossa ainoaa vihreää osaa näyttelevät kasvit, eivät levät.
 

Kasvutekijät

Kasvien hoitoa ja kasvatusta pohtiessa tulee huomioida, että sekä levät että kasvit ovat molemmat kasveja, mutta levät ovat huomattavasti alkeellisempia kasveja kuin varsinaiset kasvit. Tästä syystä varsinaiset kasvit tarvitsevat kasvaakseen valoa, hiilidioksidia ja kaikkia ravinteita, kun taas levät tulevat toimeen vain osalla näistä.
    Levät reagoivat erilaisiin muutoksiin kasvuoloissa huomattavasti nopeammin kuin kasvit. Tätä kannattaa hyödyntää kun pohditaan, kuinka luoda kasveille mahdollisimman otollinen ympäristö ilman häiritsevää määrää leviä.

Kasvien tarvitsemia rakennuspalikoita kutsutaan kasvutekijöiksi. Näitä ovat valo, mikroravinteet, sekä makroravinteet. Kasvien tarvitsemia makroravinteita ovat hiili, happi, typpi, fosfori, kalium, kalsium, rikki ja magnesium. Mikroravinteita puolestaan ovat rauta, mangaani, kupari, sinkki, molybdeeni, boori ja kloori.
     Muita kasveille hyödyllisiä aineita ovat pii, natrium, koboltti, nikkeli, seleeni ja vanadiini, joskaan näitä kaikkia kasvit eivät tarvitse, vaikkakin niiden on todettu lisäävän kasvien kasvua.

Kasvutekijöiden osalta on hyvä huomioida, että se kasvutekijä, jota on vähiten tarjolla, säätelee kasvien kasvua. Tämä kasvutekijä voi olla valo, tai mikä tahansa yksittäinen ravinne. Puuttuvaa kasvutekijää ei voi korvata millään muulla, sillä aina se kasvutekijä jota on vähiten, rajoittaa kasvien kasvua. Mikäli rajoittaminen jatkuu kovin pitkään ei kasvi voi hyödyntää muitakaan kasvutekijöitä, vaan ne jäävät ikään kuin ylitse. Koska luonto ei haaskaa mitään, joku muu käyttää tarjolla olevat resurssit - akvaariossa käyttäjäksi tulee jonkinsortin levä.
     Mikäli altaassa on levää saattaa lannoituksen vähentäminen tuntua ratkaisulta sen torjuntaan. Näin ei kuitenkaan ole. Lannoitusta vähentämällä rajataan kasveilta pois kaikki mikroravinteet ja jätetään käytettäväksi vain valo, fosfori ja typpi. Niinpä lannoitteiden vähentämisellä voidaan jopa pahentaa leväongelmaa.

Valon määrä

Valo on se kasvutekijä, joka määrittää kaikkien muiden kasvutekijöiden tarpeen. Puutteellinen valaistus onkin yleisin kasvien kasvua rajoittava kasvutekijä.
Akvaarion valomäärän laskemiseen on olemassa erittäin yksinkertainen laskukaava, jonka avulla sopiva valaistusteho voidaan arvioida. Valon määrä akvaariossa kerrotaan määreellä W / l (wattia per litra). Kaikki akvaarion päällä oleva valo lasketaan watteina yhteen ja saatu luku jaetaan akvaarion litratilavuudella. Esimerkki: 200 litrainen akvaario, jonka päällä on 2 kpl 30 W loisteputkia lasketaan näin: 2 x 30 : 200 = 0,3 W/l .

0,2 W/ l - allas on kovin pimeä.
Lisävalaistusta tarvitaan! Kasveista näin niukassa valaistuksessa voivat pärjätä vain kaikkein vaatimattomimmat kasvit, kuten keihäslehdet (Anubias) sekä tummimmat melalehdet (Cryptocoryne). Valaistuaika 12 h / vrk

0,25-0,45 W/ l - kohtuullisesti / hyvin valoa.
Tämä valon määrä on moneen kotialtaaseen sopiva, mikäli altaasta ei toivota nimenomaisesti kasviallasta. Valaistusaika päivässä 11 - 10 h

0,5-0,65 W/ l - runsaasti valoa.
Tähän valomäärään tulee pyrkiä, kun altaasta tehdään nimenomaan kasviallas. Valaistusaika 9 - 8 h / vrk

> 0,7 W / l - erittäin runsaasti valoa.
Näin voimakas valaistus alkaa olla jo ongelma. Altaaseen tulee lisätä mittava määrä lannoitteita, valoja voi pitää päällä maksimissaan 8 h / vrk. Täplälevä on valon määrän vuoksi helposti riesana. Näin runsaassa valomäärässä kasvit eivät anna pieniäkään laiminlyöntejä anteeksi. Jo muutaman päivän lannoittamatta jättäminen aiheuttaa herkästi todella hankalia leväinvaasioita.

Päivittäinen valaistustauko

Levät reagoivat muutoksiin nopeammin kuin kasvit. Yleensä tämä hyödyttää leviä, mutta tätä ominaisuutta voi käyttää myös leviä vastaan. Akvaarion päivittäinen valaistusaika kannattaa jakaa kahteen osaan ja pitää keskellä päivää parin tunnin pimennys. Tätä kutsutaan valaistustauoksi. Tauon ollessa pari tuntia keskellä päivää eivät kasvit vielä ehdi reagoida siihen ja lopettaa yhteyttämistä, mutta leviä tauko häiritsee. Kaloja tai altaassa mahdollisesti asuvia selkärangattomia asukkaita valaistustauko ei häiritse, joten voit tehdä sen hyvällä omallatunnolla.

Valon väri

Valon värillä on myös väliä. Ihmissilmä havaitsee kaikkein helpoimmin keltaisen sävyisen valon, mikä taas kasvien kannalta on melko turha väri. Keltainen innostaa lähinnä levien kasvua, sillä levät eivät ole valon väristä kovin tarkkoja.
     Kasveille tärkeimmät värit ovat sininen ja punainen. Pähkinänkuoressa sanottuna: sininen valo kasvattaa kasville pituutta, punainen paksuutta. Nämä ovat myös ne värit jotka ensimmäisinä hiipuvat loisteputkista, jättäen jäljelle keltaisen, leviä suosivan sävyn. Tästä syystä on tärkeää vaihtaa loisteputket kerran vuodessa uusiin, vaikka ulkoisesti näyttäisikin, että putkista vielä valoa tulee. 
     Kasvit sopeutuvat muutoksiin hitaasti, joten mikäli altaassa on useampi loisteputki kannattaa putkia vaihdella uusiin vuorotellen - näin valaistus pysyy mahdollisimman tasaisena. Kun vaihdetaan loisteputket, on syytä vaihtaa samalla sytyttimet.
     Vinkki: kirjoita loisteputkiin spriitussilla päivämäärä milloin putket on vaihdettu. Näin et joudu arvuuttelemaan putken ikää.

Akvaariokäyttöön tarkoitettuja loisteputkia on olemassa valtavasti erilaisia. Faunatar-myymälöiden suosittelemia vaihtoehtoja ovat Hagenin valmistamat LifeGlo, PowerGlo ja AguaGlo. Sarjasta löytyy myös akvaariokasveille suunniteltu FloraGlo, joka sopii kasveille oikein hyvin, vaikkakin sen värisävy tekee altaan perusolemuksesta hieman tummemman, joka monen akvaarioharrastajan silmää ei miellytä ihan niin paljoa, kuin muut vaihtoehdot.

Ravinteet

Lähtökohtaisesti kaikki kasvit pystyvät ottamaan ravinteensa juurillaan pohjasta ja lehdillään vedestä.
Karkeasti yleistäen hyvin vahvajuuriset kasvit (vesimiekat, melalehdet, Lagenandrat, lumpeet, ulpukat, suokit) ottavat ravinteensa mieluiten juurillaan ja epifyyttikasvit (keihäslehdet, jaavansaniainen, afrikansaniainen ja sammalet) sekä nopeakasvuiset köynnöstävät kasvit mieluiten vedestä.
     Lannoitteita kannattaa antaa kasveille mieluummin vaikka hieman liian paljon, kuin liian vähän. Levien kasvua ei tarvitse lannoituksen vuoksi pelätä, kunhan kasveilla on käytössään kaikkia ravinteita sekä riittävästi valoa.

Erilaisia lannoitteita on markkinoilla valtavasti. Tässä muutamia Faunatar-ketjun suosikkeja, joita kaikkia suosittelemme käyttämään jokaisessa kasveja sisältävässä akvaariossa.

JBL Florapol
Hiekan alle perustusvaiheessa lisättävä ravinnepohja. Näppärä tuote, kunhan tekee etukäteen erittäin täsmällisen suunnitelman mihin kohtiin kasvinsa haluaa istuttaa ja on varma ettei halua siirtää niitä myöhemmin. Hiekkakerroksen on myös syytä olla kohtuullisen paksu, eikä altaaseen voi laittaa kovin kaivelevia kaloja.

JBL 7 kuulaa
Erinomainen täsmälannoite erityisesti niille kasveille, joilla on vahvat juuret. Edullinen ja erittäin riittoisa tuote, jota valon määrästä riippuen on hyvä lisätä kerran, pari vuodessa.

JBL Ferrotabs
Veteen liukenevat ravinnetabletit. Tipautetaan veteen, ei upoteta pohjaan. Ferrotabsia on hyvä lisätä joka toinen viikko kaikkiin kasveja sisältäviin akvaarioihin.

JBL Ferropol
Nestemäinen kasvilannoite erityisesti köynnöstäville ja nopeakasvuisille kasveille, jotka ottavat ravinteensa pääosin vedestä. Myös vahvajuuriset kasvit hyötyvät tästä ravinteesta, joten tuote sopii hienosti kaikille kasveille. Vinkki: kun olet käyttänyt koko pullon, säilytä tyhjä Ferropol-pullo: myymme siihen tarkoitettuja täyttöpusseja, joiden käyttö on ekologista ja edullista!

Kaliumsulfaatti
Kaliumin puutos on äärimmäisen yleistä. Kaliumin puutoksen huomaa helposti esimerkiksi jaavansaniaisissa, joiden lehtiin ilmestyy ruskeita läikkiä. Vesitähdikkien lehtien reikiintyminen kertoo joko vanhasta vedestä tai kaliumin puutteesta. Myös vesitähdikkien latvusten lehtien kiertyminen lehtirungon ympärille ja muuttuminen "lasimaiseksi" on oire kaliumin puutteesta. Kaliumin puutteen jatkuessa vesitähdikkien ja muidenkin kasvien lehdet "sulavat" pois.  Kaliumsulfaattia tarvitaankin käytännössä poikkeuksetta, kysäise lisää henkilökunnaltamme!

Eri lannoitteiden yhdistelyllä aikaansaadaan paras lannoitustulos. Henkilökuntamme auttaa oikeiden yhdistelyjen suunnittelussa ja kuhunkin altaaseen sopivan lannoitusvälin pohdinnassa. Tuotteiden kyljessä lukevat, valmistajan suosittelemat lannoitusmäärät ovat suuntaa-antavia, mutta koska kussakin altaassa olosuhteet kasvien määrän, altaan koon, valaistuksen ja muiden olosuhteiden suhteen vaihtelevat, on monessa tapauksessa aiheellista nostaa lannoituksen määrää, jotta aikaansaadaan paras mahdollinen tulos.

Hiilidioksidi

Kasvit käyttävät hiilidioksidia päiväsaikaan. Yöllä kasvitkin tuottavat hiilidioksidia. Hiilidioksidi on kasveille erittäin tärkeä ravinne, sen puute aiheuttaa selkeitä ongelmia. Kuten arvattua, hiilidioksidin puutteessa kasvien hyvinvointi kärsii, mutta lisäksi punalevät, mukaanlukien turhankin yleinen tupsulevä, aiheuttavat harrastajalle harmaita hiuksia. 
    Hiilidioksiditesti on helpoin tapa todentaa hiilidioksidin puutos akvaariossa, mutta myös kasvien kasvusta voi päätellä jotain. Mikäli köynnöstävät kasvit tekevät kovin pitkiä lehtivälejä, on yleensä kyse hiilidioksidinpuutoksesta, ellei altaassa ole valoa todella vähän. Esim. vedensuosikki näyttää hiilidioksidinpuutoksensa nopeasti.

On erilaisia tapoja lisätä hiilidioksidia akvaarioon. Tasaisimman, tehokkaimman ja luotettavimman tuloksen saa paineellisella hiilidioksidijärjestelmällä. Paineellisten järjestelmien etu on tasainen syöttö ja se, että hiilidioksidin määrän saa säädettyä täsmälleen sopivaksi kyseiseen altaaseen. Kasvit viihtyvät hiilidioksin ansiosta ja mikä parasta: hiilidioksidi riittävissä määrin annosteltuna on tehokas, pysyvä tapa päästä eroon punalevistä, mukaanlukien tupsulevä!
Henkilökuntamme opastaa hiilidioksidilevittimien käytössä, tervetuloa käymään myymälöissämme.

 

Muuta kasveille tärkeää asiaa

Pohjahiekan karkeuden tulisi kasviakvaariossa olla sopiva. Paras karkeus on noin 1 - 2 mm. Liian hieno hiekka ei päästä happea kiertämään pohjassa, eikä ravinteiden kulkeutuminen juuristossa ole silloin paras mahdollinen.

Perinteisten hiekkojen oheen on tullut muitakin vaihtoehtoja. JBL Manado on kasvien kannalta ihanteellinen pohjamateriaali. Manado on lateriittipohjainen materiaali, eli ei varsinaisesti hiekka. Lateriitti on se maalaji, jossa tropiikissa suurin osa kasveista kasvaa. Lateriitti on itsessään erittäin mineraaliköyhä maalaji, jolloin se sitoo itseensä ravinteita ympäristöstään, tässä tapauksessa vedestä. Pohjaan imeytyneet ravinteet ovat aina sopivissa määrin kasvien käytettävissä. Manado on myös hyvin huokoista, jolloin se tarjoaa hyvän alustan myös hajottajabakteereille. Kahtalainen hyöty siis!

Jos haluaa oikein hemmotella kasvejaan, kannattaa asentaa hiekan alle pohjalämmityskaapeli. Tämä aiheuttaa pienen hitaan virtauksen pohjamateriaalin läpi ja pitää pohjan hapekkaana, jolloin ravinteet ovat paremmin kasvien käytettävissä.

Kasvien kannalta olisi olennaista, että veden puskurointikyky on riittävän korkea. Tähän vaikuttaa veden karbonaattikovuus, jonka nostaminen onkin tarpeen käytännössä jokaisessa suomalaisessa akvaariossa. Sopiva karbonaattikovuus (KH) on noin 6 paikkeilla. Hyvä tuote karbonaattikovuuden nostoon on JBL sarjan Aguadur Malawi/Tanganjika -valmiste.  Veden puskurointikyvyn nosto auttaa kalojakin, sillä sen avulla pH saadaan pidettyä tasaisempana. Lisäksi tällä voidaan osaltaan ehkäistä sinilevän kasvua, sillä sinilevä viihtyy paremmin altaassa, jossa on matala KH.

Lämpötilaltaan optimaalinen kasviakvaario on siinä maksimissaan 26 astetta, mieluummin hieman alhaisempikin. Korkeampi lämpötila kiihdyttää levien kasvua ja myös kalojen ja kasvien aineenvaihduntaa.

Kasvien viihtymisen kannalta on myös tärkeää että akvaariossa on hyvä veden virtaus. Koskea ei sentään kannata rakentaa, mutta kunnolliset ristivirtaukset ovat hyödyksi. Kasvit saavat liikkua virtauksessa! Monien muiden etujen lisäksi tämä haittaa monien levien kasvua. Esim. rihmalevä ja sinilevä rakastavat seisovaa vettä, joten vedenkierron tulisi olla kauttaaltaan hyvä, myös pohjan tuntumassa.

Tervetuloa iloisille ostoksille!