Harjasgekko

Faunatar-myymälöissä kautta maan on tarjolla terveitä ja kauniita terraarioeläimiä, joihin voit tulla tutustumaan paikan päälle. Lajien saatavuudet eri myymälöiden välillä vaihtelee, sillä terraarioeläinten laajan kirjon vuoksi kaikki sivuillamme esiteltyjä lajeja ei ole mahdollista myymälöiden rajoitetuissa tiloissa pitää tarjolla. Mikäli kaipaamaasi terraarioeläinlajia ei ole juuri nyt lähimmässä myymälässämme tarjolla kysäise henkilökunnaltamme, olisiko sellaisen tilaaminen mahdollista - usein on.
Koulutettu henkilökuntamme kertoo lisää eri lajien hoidosta ja esittelee näiden tarvitsemia tuotteita mielellään.
Terraariotuotteita löydät myös verkkokaupastamme.

"HARJASGEKKO"
Correlophus ciliatus
Englanniksi New Calenoian Crested Gecko, Eyelash gecko

Tämän lajin luultiin kuolleen sukupuuttoon, kunnes vuonna 1994 herpetologit Robert Seipp ja Friederich W. Henkel löysivät Uudesta Kaledoniasta liskoyksilön, joka tutkimuksissa osoittautui kauan kadoksissa olleeksi Correlophus ciliatus -lajiksi. Tämä löytö avasi ovet lajin saapumiselle terraarioeläinmarkkinoille ja laji onkin nykyään hyvin suosittu lemmikkiliskolaji. Eikä ihme, nämä hurmaavat liskot ovat paitsi helppohoitoisia ja säyseitä, niistä on saatavilla toinen toistaan upeampia värimuunnoksia.

Correlophus-sukuun  kuuluu kolme lajia: C. ciliatus, C. sarasinorum  ja  C.belepensis. Correlophus –suku on  kotoisin Uudesta  Kaledoniasta.

Epävirallinen suomenkielinen  nimi  lajille  "Harjasgekko"  on  jossain  määrin  vakiintunut   käyttöön. Toinen    lempinimi lajille  on ciliatus-sanasta  taivutettu "cilli" tai "silli". Terraario-oloissa  tämä  lisko voi saavuttaa   yli   kymmenen   vuoden iän. 

Harjasgekot  ovat  luonteeltaan suhteellisen  rauhallisia  ja  niitä  voidaan  rajoitetussa  määrin  jopa  käsitellä. Laji  sopi ierinomaisesti  myös aloittelevalle terraarioeläinharrastajalle.

Harjasgekko on kooltaan 125 -175 mm   pituinen,   naaraat   ovat   usein uroksia   kookkaampia.   Liskon   pää on muodoltaan kolmiomainen, vartalo   tanakka   ja   jalat   jämäkät. Pään    molemmin    puolin,    alkaen silmäkulman    ylänurkasta    kulkee pituussuuntaisesti   selkeästi   erottuva  harjasrivi  niskan   yli,   jatkuen matalampana   selän   puolelle. Harjasgekosta  on  olemassa useita  eri värimuunnoksia.   Yleisimpinä   väreinä ovat ruskean, vaaleankeltaisen ja harmaan   eri   sävyt.   Myös   kuvioinneissa on eroja.

TERRAARION VALINTA

Kun  valitset  asumusta  harjasgekolle, suosi  asumusta,  joka  on  leveyttään korkeampi,  sillä ”cillit” viihtyvät  korkealla.   Jonkinlainen   minimi   yhden harjasgekon asumukselle  on 50  x 50 x  80 cm,  mutta  mitä  suurempi,  sen parempi. Tilantarve  kasvaa huomattavasti,  jos samassa tilassa   pidetään  useampaa liskoa,  jotta   ne   voivat tarvittaessa väistää asuinkumppaneitaan.

Muista tarkistaa,  että  terraario  on  ehdottoman   pakovarma. Kysy   tarvittaessa neuvoa  jo  ostotilanteessa  Faunattaren henkilökunnalta.

Harjasgekko tulee  mainiosti  toimeen  yksinään,  eikä se kaipaa  lajitoveria, mutta  niitä  voidaan  pitää  myös ns. haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampia  naaraita  tai  useampia  naaraita  yhdessä. Pareittain  pidettynä uros usein ahdistelee  naarasta  jatkuvilla  paritteluyrityksillään,mikä  rasittaa  molempia  liskoja. Ääritilanteessa naaras voi menehtyä    jatkuvaan    munimiseen.

Suositeltavinta  onkin  sijoittaa  jokainen  lisko  omaan  asumukseensa. Jos kuitenkin  asutat  useita  gekkoja  samaan,  pidä  vain  suunnilleen  samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa, sillä   harjasgekot   voivat   syödä pienemmät lajitoverinsa.

Älä sijoita    samaan    terraarioon    kahta koirasta,    sillä    ne    todennäköisesti tappelevat  ja  koska  suljetussa  tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman  reviiriltä,  voivat  tappelut  jatkua niin  kauan  että  heikompi yksilö kuolee.

Harjasgekoille sopiva suhteellinen ilmankosteus on n. 70-80%.
Terraariossa pitää olla riittävä ilmanvaihto. Mikäli terraarion   ilma   ei   kierrä   kunnolla,   sinne ilmestyy  helposti  hometta. Pohjamateriaalin  homehtumista  voit  ehkäistä luonnollisesti  laittamalla  pohjamateriaalin sekaan esim. hyppyhäntäisiä ja siiroja,  jotka  syövät  pohjalle  tippuvia ulosteita ja ruoantähteitä.

SISUSTUS

Luonnossa  harjasgekkoja  tavataan metsiköistä, joissa aluskasvillisuutta ja  kuivia  lehtiä on  maan  tasalla  runsaasti.  Laji  viihtyy  puiden  oksistoissa ja lajia tavataankin jopa 15 metrin korkeudelta.  Lajin  voi  löytää  myös lähes    maan  tasalta   nukkumassa puunrunkojen,   kaarnanpalojen    ja muiden piilopaikkojen suojissa.

Terraarion  sisustuksessa  kannattaa pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista  elinympäristöä,  sillä  yksi terraarioharrastuksen   parhaista  puolista  on  juuri  kaunis,  luonnonmukaisesti sisustettu  terraario, joka   tuo   palan   luontoa   kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja on harjasgekolle  miellyttävä  paikka   elää.   Koska   harjasgekot   usein lepäävät päivisin, kauniiseen   sisustukseen    panostaminen    kannattaa,näin  terraariota  on  mukava  katsella myös silloin, kun lisko ei ole näkyvillä. 

Pohjamateriaalina  voit  käyttää  esim. lannoittamatonta   turvetta,   kaarnahaketta  tai  näiden  sekoitusta.  Lannoittamaton  turve  pitää kosteutta   hyvin   ja   on   luonnollisen näköinen.    Kauniin    ja    luonnollisen näköisen  pohjan  saat  kun  lisäät  turvekerroksen   päälle   kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne.

Lisäksi  sisustukseen  tarvitaan  tietysti  lukuisia  kiipeilymahdollisuuksia; tukevat   oksat,   kaarnanpalat,   bambukepit ovat oivallisia ja luonnonmukaisia  valintoja harjasgekon terraarioon.  Muista  kiinnittää  oksat  huolellisesti   esim.   terraarion   kattoon   tai seiniin  esimerkiksi  akvaariosilikonilla. Panosta    erityisesti    terraarion    yläosien  sisustukseen  ja  huolehdi,  että siellä  on  liskollesi  riittäväsi  näkösuojaa.  Esim.  muovi –ja  silkkikasveja  on helppo  kiinnittää  terraarion  yläosiin ja  ne  tarjoavat  liskollesi  luonnollista näkösuojaa.

Voit   myös   istuttaa   terraarioon eläviä kasveja, näillä saat terraarioon helposti  näyttävyyttä  ja  luonnonmukaisen ilmeen, sekä kosteutta. Kasveja   valitessa   tulee   ottaa   huomioon, etteivät   kasvit   saa   olla   teräviä   tai piikikkäitä,  jottei  lisko  loukkaa  itseään  niihin.  Liian  hennot  ja  helposti murtuvat    kasvit    eivät    useinkaan kestä harjasgekon terraariossa,  sillä lisko  ei  kunnioita  terraarion  sisustusta  millään  tapaa  ja  usein  kiipeileekin myös kasveissa, jolloin liian hentoiset kasvit menevät rikki.

Sisustaessasi  terraariota  rajana  on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa  terraarioosi  itse  näyttävän taustan. Lisätietoa  terraarion  sisustamisesta   saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET

Harjasgekon    luonnollisen    elinalueen ilmasto on suhteellisen tasaista koko vuoden, keskimääräisesti lämpimin  lämpötila  on  21-27  astetta ja viilein 17-23 astetta. Päivän pituus on noin  12  tuntia läpi  vuoden. Myös terraariossa   pyritään   jäljittelemään juuri    näitä    olosuhteita    kosteutta, lämpötiloja  ja  valaistusta  säätelemällä.

Vaikka  harjasgekot  ovatkin yö-ja hämäräaktiivisia,  tulee  niillekin  järjestää  oikeanlainen   päivärytmi   valaistuksen   avulla, näin gekko erottaa vuorokauden ajat toisistaan. Luonnossakin harjasgekot saavat  jonkin  verran  auringonvaloa piiloihinsa,   joten valaistuksena   olisi suositeltavaa käyttää matalatehoista UVB-loisteputkea (esim.   Exoterran UVB100 –sarjan     lamput).     UVB–säteilyllä   on positiivisia vaikutuksia myös hämäräaktiivisten liskojen käytökseen  ja  terveyteen,  sillä  UVB-säteily edistää mm. kalkin imeytymistä  elimistössä. Huomioi,  ettei  UVB-säteily  läpäise  lasia.

Valaistus  pidetään  päällä  12  tuntia  vuorokaudessa. Helpoiten  valaistuksen  säätely  pysyy säännöllisenä ajastimen avulla. Terraarion    yleislämpötilaksi    huoneenlämpö on  sopiva. Harjasgekot eivät tarvitse erillistä lämmönlähdettä, sillä lämpötila ei saa kohota yli 27 asteen,  tämä  stressaa  liskoa  ja  voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Yöksi terraarion lämpö saa laskea 18-20 asteen paikkeille.

Harjasgekolle  sopiva  ilmankosteus on  n.  70-80 %. Terraariossa  tämä  voidaan   järjestää   sumuttelemalla   terraariota    kerran-kaksi    päivässä    tai erilaisilla  kostutuslaitteilla,  kuten  nk. foggereilla tai sadetusjärjestelmillä. Harjasgekot   juovat   luonnossakin pisaroista  kasvien  lehdiltä  ja  muilta pinnoilta,  joten  vesikupin  sijaan  on parempi  käyttää  ns.  dripperiä. Harjasgekko    saa    kuitenkin    riittävästi vettä    päivittäisestä    sumutuksesta. Lisätietoja eri vaihtoehdoista saat Faunatar-kauppiaaltasi.

Terraarion   pohjalle   voidaan   laittaa matala  vesikuppi  ylläpitämään kosteutta.  Kuppi  ei  kuitenkaan  saa  olla liian   syvä,   sillä   harjasgekot   voivat hukkua    liian    syvään    vesiastiaan.

Kuten  muutkin  liskot,  myös harjasgekko luo nahkansa. Mikäli ilmankosteus  on  liian  matala,  voi  nahanluonti epäonnistua  ja  vanhaa  nahkaa  jäädä kiinni  häntään  tai  varpaisiin.  Ensimmäinen  merkki  tästä  on  usein  kyvyttömyys kiipeillä ja se  putoilee lasista, sillä   vanha   nahka   varpaissa   estää tarttumakänsiä saamasta otetta pinnoista.    Kosteutta    kannattaakin tarkkailla  kosteusmittarin  avulla.  Jos huomaat  liskossa  merkkejä  lähestyvästä nahanluonnista, sumuttele terraariota reippaammin.

RAVINTO

Harjasgekko    syö    sekä    hyönteisiä että hedelmiä. Aivan pienet poikaset syövät  usein  pääasiassa  hyönteisiä, mutta niille  tulee  tarjota hedelmiä  ja hedelmäsoseita   joka   toinen   päivä siitä  huolimatta.  Kasvaessaan  liskon ruokatottumukset  muuttuvat,  aikuisena  se  syö  yhtä  paljon  hyönteisiä kuin hedelmiäkin.

Sopivia   ruokahyönteisiä  ovat  sirkat ja torakat. Lisäruoaksi soveltuvat mm.  vahakoin   toukat   ja   erilaiset kärpäset. Jauhomatoja  ei  suositella kovan  kitiinikuorensa  takia annettavaksi  usein,  ne  voivat  aiheuttaa  näille   ruoansulatukseltaan   herkille liskoille   suolitukoksen. Myös   hämähäkkejä, pieniä perhosia, toukkia ym. pehmeitä  hyönteisiä  voi  itse pyydystää ulkoa.

Sopivia    hedelmiä    ovat    periaatteessa    kaikki, lukuun    ottamatta sitrushedelmät. Herkuiksi  ovat  osoittautuneet   mm.   banaani,   päärynä, mango    sekä    runsaasti    kalsiumia sisältävä   aprikoosi.  

Kaupan   hedelmäsoseita  käytettäessä  suosi   vaihtoehtoja,  joihin  ei  ole  lisätty  sokeria tai lisäaineita.

Eläviä ruokahyönteisiä löydät Faunatar-myymälöistä. Kysy myymälöistämme myös valmiita  ravintojauheita  harjasgekoille  (esim.  Repashy Crested  Gecko  Diet) joihin  lisätään vain  vesi. Mitä  monipuolisemmaksi ruokavalion saat, sen parempi.

Lisko  on  poikasena  hyvä  ruokkia hyönteisillä   4-7   kertaa   viikossa   ja hedelmillä  joka  toinen  päivä.  Aikuinen  ruokitaan  hyönteisillä  ja hedelmillä  3-5  kertaa  viikossa.

Monivitamiineja  ja  kalkki-mineraalivalmisteita lisätään   ruokaan   harjasgekon   iästä riippuen. Poikasille etenkin kalkkia on hyvä lisätä jokaisella ruokintakerralla, samoin  vitamiineja.  Aikuisille  riittää kun  vitamiineja  annetaan  hedelmien mukana  ja  ruokaeläimet  pölytetään kalkkijauheessa.    Kalkkia    on    hyvä laittaa jatkuvasti  saataville erilliseen kuppiin. 

LISÄÄNTYMINEN

Harjasgekot   lisääntyvät   terraario-oloissa verraten helposti.

Sukupuolten  tunnistaminen  käy  täysikasvuisilta,  yli  vuoden  ikäisiltä,  yksilöiltä vertailemalla  eläinten  hännäntyviä: uroksella   takajalkojen   väliin,   hännän  tyveen,  muodostuu  hemipeniksen  aiheuttama  kohouma,  joka  on selkeästi  nähtävissä.  Naaraalla  tätä kohoumaa ei ole.

Lisääntymiseen   valittavan   pariskunnan  tulee  olla  terveitä  ja  hyväkuntoisia.      Naaraan   tulee   painaa vähintään    34  g. Yleensä    sopiva lisääntymisikä  alkaa  eläinten  täytettyä  kaksi  vuotta.

Liskot  pidetään omissa   terraarioissaan   ja   yhdistetään    parittelun    ajaksi.    Parittelu tapahtuu yöllä  ja saattaa  olla kiivasta. 
Uros  siirretään  omaan  terraarioonsa reilun kuukauden kuluttua.

Ennen  lisääntymistä  on  naaraan kalkinsaannista huolehdittava,  jotta munintaan  kuluva  kalkki  ei  kuluta naaraan kalkki-varastoa loppuun. Naaraalle  on  hyvä  tarjota  muninta-astia  munintaa  varten.  Muninta-astiaksi  sopii  esim.  karkkirasia, jonka kanteen leikataan liskon menevä reikä.   Pohjalle   laitetaan   lannoittamatonta  turvetta  tai  vermikuliittia paksuhko kerros. Saat näitä Faunattarista. Materiaali  pidetään  kosteana. Naaras  munii  yleensä  kaksi  munaa   kerrallaan,   3-6   viikon   välein. Munat on hyvä siirtää pois muninta-astiasta  ja  hautoa  terraarion  ulkopuolella    vermikuliitissa,    noin    26 asteen   lämmössä.   Munia   ei   saa kääntää  eikä  heilutella,  siirtämisessä  tulee  olla  varovainen. 

Haudonta-aika  on  lämpötilasta  riippuen  55-80 vuorokautta.   Lämpötila  ei   vaikuta munissa  kehittyvien   poikasten   sukupuoleen.
Poikaset  ovat  kuoriutuessaan  5-7 cm  pituisia. Poikasten  kuoriuduttua ota jokainen   erikseen   kasvamaan omiin pikkuterraarioihinsa, jotta voit varmistua,  että  ne  saavat  riittävästi ravintoa,  eivätkä  isommat  lajitoverit syö niitä suihinsa. Poikaset kannattaa sijoittaa   esimerkiksi   muovirasioihin tai  nk.  Faunabokseihin. 
Pienille  poikasille  paras  pohjamateriaali  on  talouspaperi,   joka   on   paitsi   helppo siivota, myös turvallinen, sillä ruokaa metsästävä   poikanen   ei   voi   niellä siitä  paloja. 
Muista,  että  pienet  poikaset   mahtuvat   myös   karkaamaan pienistä   väleistä.   Tarkista   siis,   että käyttämäsi    poikasasumukset    ovat ehdottoman pakovarmoja.
Poikaset hoidetaan  kuten  aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin  ja pienemmillä    ruokaeläimillä,    kuten pienillä  sirkoilla,  buffalomadoilla  jne. Ruokaeläinten kokoa nostetaan sitä mukaa  kun  poikaset  kasvavat. Vitamiinien  saannista  tulee huolehtia.

Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje  on  tiivistetty,  joten  tutustu huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen. 

MUUTA HUOMIOITAVAA

Toisin  kuin  nisäkkäät  eivät  matelijat kaipaa hoitajaltaan  yhteisiä  seurusteluhetkiä,   vaan   voivat   kokea   ne ahdistavina.  Liiallinen    käsittely saattaa    pahimmassa    tapauksessa aiheuttaa niille   tarpeetonta   stressiä,  josta  saattaa seurata  ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.
Harjasgekkoa   tulee   käsitellä   varoen,  sillä  ne  pudottavat  erityisen herkästi häntänsä, luonnosta löydetyt yksilöt ovat  lähes  poikkeuksetta menettäneet   häntänsä   joko   urosten    reviiritaisteluissa    tai    petojen hyökkäyksissä.   Toisin   kuin   eräillä muilla    liskolajeilla    ei    menetetty häntä  kasva  harjasgekoille  takaisin. Haitta   on   kuitenkin   lähinnä   kosmeettinen,  eikä  millään  lailla  häiritse   liskon   elämää,   vaan   se   pystyy liikkumaan  ja  toimimaan  yhtä  lailla ilman häntäänsäkin.  

Jos   lisko   lakkaa   pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan  oloinen,  ota  yhteyttä  matelijoihin   perehtyneeseen  eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien  tilanteiden  varalle on    hyvä    selvittää    jo    etukäteen, mistä  löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi  hygieniasta,  monet  matelijat  saattavat  kantaa  luonnollisena   suolistobakteerinaan   salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.

 

Blogi: Mistä hankkisin pikkulemmikkini?
Tälläkin hetkellä monessa perheessä harkitaan lemmikin hankintaa kotiin. Ennen lemmikin hankintaa on aina tärkeää perehtyä lemmikin oikeaan hoitoon, kohteluun ja kasvatukseen jo etukäteen.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen myynti alaikäiselle asiakkaalle
Vastuu eläimen hyvinvoinnista on huoltajilla, joten huoltajan tulee olla suostuvainen eläimen hankintaan. Tästä syystä emme myy eläimiä alaikäisille ilman vanhempien mukanaoloa.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen palauttaminen myymälään / reklamointi
Eläimiä koskevat palautukset tai vaihdot sovitaan aina tapauskohtaisesti. Katsomme aina asiakkaan kanssa eläimen myyntitilanteessa läpi sen, että eläin on terve, siinä ei ole ulkoloisia ja se on luovutusiän ylittänyt... Lue lisää >>