Haasteena kissan sisäsiisteys?

Kissa, jos joku, on sangen siisti eläin. Turkkinsa se pesee useita kertoja päivässä ja jätöksensäkin se tekee täsmällisesti juuri sinne minne on tarkoitus. Ainakin lähes tulkoon joka kerta. Kissojen sisäsiisteyteen liittyviä ongelmia ilmenee kissaperheissä säännöllisesti. Kissa saattaa käydä asialla kukkaruukussa, matolla, sängyllä, missä vain ei-toivotussa paikassa. Miksi?

Luovutusikä

Kissanpentu oppii vessalaatikon salaisuudet emoltaan. Kunhan emo on sisäsiisti ja kissanpentu luovutetaan uuteen kotiin vasta sen täytettyä 14 viikkoa, ei ongelmia pitäisi tämän takia tulla. Jos talo on iso, kannattaa kissanpennulle laittaa useampi vessalaatikko esille aluksi, että se varmasti löytää vessan, kun hätä yllättää. Voit myös näyttää sille laatikon nostamalla kissanpennun vessalaatikkoon.
Jos kissanpentu on syystä tai toisesta kasvanut ilman emoaan, on se silti mahdollista opettaa sisäsiistiksi, sillä kissanhiekkaan tai muuhun kissalle sopivaan kuivikkeeseen tarpeiden tekeminen on kissalle luontaista: luonnossa se etsisi mukavan kuivan, rauhallisen paikan, jossa on irtonaista materiaalia, kuten hiekkaa tai multaa.
Mikäli alku takeltelee, eikä kissanpentu tunnu ymmärtävän vessalaatikon ideaa, voit opastaa kissa seuraavilla vinkeillä:

  • Laita sopivan rauhalliseen paikkaan useampiakin vessoja tarjolla.
  • Käytä ainakin aluksi kissanpennun vessalaatikossa samanlaista kuiviketta kuin kasvattajallakin on ollut.
  • Nosta kissanpentu hellävaraisesti vessalaatikkoon aina ruokailun jälkeen, ja kun pentu on juuri herännyt uniltaan.
  • Tarkkaile pennun käytöstä. Esimerkiksi leikkituokion jälkeen kissan kehonkieli voi ilmaista, että sen voisi vihjeeksi nostaa vessalaatikkoon asioilleen.
  • Älä häiritse tai pelästytä pentua silloin, kun se on hiekkalaatikollaan, vaan anna sille vessarauha ja jatka seurustelua kun kissa itse on vessareissulta poistunut.

Oikeanlainen vessa

Kissa on hyvinkin tarkka siitä, että sille tarjottu vessalaatikko on sille mieluinen.

  • Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota laatikon siisteyteen. Kissa voi kieltäytyä asioimasta likaisessa laatikossa, joten jätöksiä on hyvä kerätä pois sitä mukaa, kuin niitä laatikkoon ilmaantuu - vähintään kerran päivässä, tarkkanenäisen kisun kanssa putsausta on hyvä tehdä useamminkin. 
  • Vessalaatikoita on markkinoilla valtavasti erilaisia. Yksinkertaistettuna ne voisi jakaa avovessoihin ja katettuihin vessoihin. Mikäli kissa on tottunut käyttämään avovessaa, ja sille tuodaan heiluriovellinen, katollinen vessamalli, voi kestää hetken, ennenkuin kissa uskaltautuu vessassa asioimaan. Tällöin auttaa, jos katollisen vessan ovi irroitetaan, jotta kissa pääsee vaivattomasti kulkemaan laatikkoon ja pois. Kun kissa on laatikon ottanut "omakseen" voi koettaa, uskaltautuisiko kissa ovea käyttämään, sillä ovellinen vessa auttaa huomattavasti siinä, että vessalaatikon ympäristö pysyy siistinä.
  • Liian pieni vessa ei ole kissan mieleen. Kooltaan vessan tulee olla niin reilu, että kissa pääsee vaivattomasti kääntyilemään laatikon pohjalla, ja etsimään juuri sen oikean kohdan, johon kyykistyä. Jos laatikko on kissan mielestä ahdas, se saattaa siirtyä asioilleen muualle.
  • Vessan paikka tulisi olla rauhallinen.
  • Vessa on hyvä sijoittaa muualle kuin aivan kissan ruokailu- ja nukkumispaikan viereen, sillä kissa ei halua käydä asioillaan siellä missä se syö tai nukkuu.

Oikeanlaiset kuivikkeet

Kuivikkeista käytetyin on paakkuuntuva kissanhiekka, muita vaihtoehtoja ovat mm. silikaattihiekka, paperi-ja puupohjaiset pelletit, paakkuuntumaton kissanhiekka, olkipelletti ja monet muut.

  • Etenkin pentukissan, tai juuri uuteen kotiin muutaneen aikuisen kissan kanssa on suositeltavaa käyttää ainakin ensi alkuun kissalle tuttua kuivikelaatua. Mikäli laatu halutaan vaihtaa, se on hyvä tehdä asteittain sekoittamalla uutta ja vanhaa laatua keskenään, lisäten uuden määrään vähitellen.
  • Onko hiekka voimakkaan hajuista? Kaikki kissat eivät pidä hajustetuista hiekoista, vaikka omistajien mieleen ne monesti ovatkin. Herkemmille kisuille jopa liian voimakkaan tuoksuisella pesuaineella pesty hiekkalaatikko voi ärsyttää kissan herkkää hajuaistia ja aiheuttaa laatikon boikotin.
  • Kissanhiekkojen laaduissa on paljon eroja. Laadukkaat erikoisliikkeen hiekkamerkit toimivat kuivikkeina parhaiten, sillä mitä paremmin hiekka sitoo hajuja ja kosteutta, sitä mieluummin kissa siinä asioi. Voimakkaan paakun tekevä hiekka on myös huomattavasti riittoisampaa, ja sitä kautta omistajan kukkarolle mieluisampaa.
  • Korkealaatuiset kuivikkeet pölisevät vähemmän ja ovat usein kissan tassun alla miellyttävämmän tuntuisia.
  • Mikäli kissalla on useita vessoja, voi niissä käyttää erilaisia kuivikkeita ja tarkkailla mitä niistä kissa käyttää mieluiten.

Riittävän monta laatikkoa

Eritoten niissä kissatalouksissa, joissa on useita kissoja, on hyvä tarjota vessoja mieluummin liian useita, kuin liian harvoja. Ainakin yksi laatikko per kissa, mieluiten useampiakin.
Kissamaailman hierarkia ei aina aukea meille ihmisille, mutta on mahdollista, että usean kissan taloudessa on kissojen välillä selkeä nokkimisjärjestys. Tällöin arvoasteikon alimpana asuva kissa ei välttämättä uskalla käydä samalla laatikolla kukkulan kuninkaan kanssa. Saattaa myös olla, ettei kissa jostain muusta syystä vain halua käyttää samaa laatikkoa toisen kissan kanssa, vaan vaatii asioidakseen ihan oman soppensa. Monikissaisen perheen taloudenhoitajan, eli omistajan, on siksi hyvä tarkkailla kissojensa käytöstä ja tarjota hiekkalaatikkoja riittävän monta.

Muita syitä

Jos aikuinen, sisäsiisti kissa ilman järkevää syytä alkaa telemään asiansa väärään paikkaan, on hyvä pysähtyä kissakaverin olotilaa pohtimaan. Ilman syytä kissan käytöksen ei pitäisi näin radikaalisti muuttua, joten olisiko jokin näistä muuttuneen käytöksen takana:

  • Onko muutos äkillinen? Jos kissa on jo aikuinen ja sisäsiisti, mutta sen käytös muuttuu ilman selkeää syytä, on viisasta ottaa yhteys eläinlääkäriin ja sulkea pois sairauden mahdollisuus. Kissoilla melko yleisiä virtsaamiseen liittyviä ongelmia ovat idiopaattinen kystiitti, virtsakiteet tai virtsakivet.
  • Merkkaileeko kissa? Normaalien vessakäyntiensä lisäksi kissa voi merkkailla omaa reviiriään, siis kotia. Jos kollikissa on kastroitu tai narttukissa steriloitu ennen kissan sukukypsyyttä, on merkkailu harvinaisempaa - se on voimakkainta leikkaamattomilla kissoilla. Esimerkiksi stressi, muut kissat ja pelko voivat laukaista merkkailun. Merkkailua kissa tekee "ruikkimalla" pissaa seinille ja muille pystysuorille pinnoille, joskus myös ulostamalla pehmeisiin paikkoihin kuten ihmisen sänkyyn.
  • Onko kotona jotain muutoksia? Uusi vessanpaikka, remontti, meteli, uusi perheenjäsen, uusi lemmikki? Onko käytettynä ostettu sohva kotoisin toisesta kissataloudesta? Moni asia voi hämmentää kissaa, joka on oman reviirinsä perusasioihin ehtinyt tottua. Jos epäilet kissallasi olevan stressiä, voit kokeilla olisiko feromonituotteista apua.
  • Onko kissa ollut tavallista enemmän yksin, tai onko sillä tylsää? Kissa on älykäs eläin, joka kaipaa aivojumppaa ja sisältöä päiviinsä. Jos kissa on paljon itsekseen, eikä sillä ole mielekästä tekemistä, voi sen käytösmuuttua ei-toivottuun suuntaan. Voit tarjota kissallesi virikkeeksi mm. aktivointileluja ja muuta mukavaa tekemistä vaikkapa uuden kiipeilytason, piilojen ja raapimapaikkojen muodossa.

Tärkeää on, että kissaa ei koskaan rangaista siitä, jos se käyttäytyy erilailla kuin omistaja toivoo. Kuritus, huuto ja pelottelu opettaa kissan ainoastaan pelkäämään omistajaansa. Jättämällä ei-toivottu käytös huomioimatta ja vahvistamalla toivottua käytöstä päästään kissan kanssa huomattavasti parempaan yhteisymmärrykseen siitä, mitä siltä odotetaan.