Chinchilla

Chinchilla

Chinchilla laniger
Tämä alun alkaen Andien vuoristoista kotoisin oleva jyrsijä asustaa luonnossa suurissa laumoissa ja lemmikkinäkin kaipaa lajitoverin seuraa. Chinchilla on aktiivisimmillaan öisin ja hämärällä.

Chinchillan ja ihmisen yhteinen taival alkoi jo 1400-luvulla, jolloin Chincha-intiaanit käyttivät näitä eläimiä niin niiden turkin, kuin lihankin vuoksi. 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat ihastuivat chinchillojen pehmeään turkkiin ja innostus chinchillaturkiksiin alkoi levitä eurooppalaisten tietoisuuteen. 1700-1800-lukujen vaihteessa turkiksisista tuli eurooppalaisten kuningasperheiden ja aatelien ylellisyystuote. Yhden turkin tekoon tarvittiin jopa 100 chinchillaa, tästä syystä chinchillaa uhkasi sukupuuttoon kuoleminen 1800-luvun lopulla ja sen pyydystäminen kiellettiin. Chinchillan menestystarina lemmikkinä alkoi 1918, kun kaivosinsinööri Mathias F. Chapman osti Chilestä itselleen elävän chinchillan, jonka eräs paikallinen asukas oli pyydystänyt. Eläimeen ihastunut Chapman sai suuren vaivannäön ja vuosien uurastuksen tuloksena tuotua Kaliforniaan ensimmäiset 11 chinchillaa 21.2.1923. Näistä chinchilloista on koko lemmikkieläiminä pidetty chinchillakanta peräisin. Suomeen ensimmäiset chinchillat saapuivat vuonna 1957.

Chinchilla on hyvin pitkäikäinen eläin: keski-ikä on noin 10-15-vuotta, mutta se saattaa elää yli 20-vuotiaaksi. Täysikasvuinen chinchilla painaa 500-1000 grammaa. Chinchillat elävät suurissa laumoissa ja lemmikkinäkin se tarvitsee lajitoverin seuraa. Helpoin vaihtoehto on sisaruspari, mutta usein nuorten chinchillojen totutus toisiinsa onnistuu hyvin. On parasta hankkia samaa sukupuolta olevia chinchilloja tai esimerkiksi kastroitu uros, jonka kaveriksi hankitaan naaras. Kaksi urostakin voi tulla hyvin toimeen, jos hajuetäisyydellä ei ole naaraita. Leikkaamatonta pariskuntaa ei kannata pitää jatkuvasti yhdessä, sillä jatkuva poikiminen on chinchillanaaraalle hyvin raskasta.

PITOPAIKKA
Chinchilla ei ole häkkieläin, vaan sitä tulee pitää vapaana huonetilassa. Chinchilla liikkuu luonnostaan hyppimällä ja juoksemalla, mihin ei ole mahdollisuuksia suuressakaan häkissä. Sille olisi mieluisinta olla vapaana erityisesti öisin, mutta aina se ei ole mahdollista. Chinchilla häkin pohjapinta-ala saisi olla vähintään 100 x 80 cm. Liian isoa häkkiä ei voi hankkia ja mitä enemmän aikaa chinchilla häkissä joutuu viettämään, sen suurempi tulee häkinkin olla.

Chinchilla nauttii kiipeilystä, joten häkin tulee olla korkea. Chinchillahäkin vähimmäiskorkeuden tulisi olla ainakin 100 cm, mutta mitä korkeampi häkki on, sen parempi. Varmista häkin riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Häkki sijoitetaan vedottomaan paikkaan, mielellään pöydän korkeudelle tai hieman ylemmäksikin. Häkin paikkaa valitessa on hyvä muistaa, että päiväsaikaan chinchilla kaipaa rauhaa, joten häkin paikka ei ole huoneiston levottomimmassa paikassa, toisaalta ei “siellä ihan viimeisessä nurkassakaan”, sillä chinchillat tarkkailevat mielellään perheenjäsenten toimia. Häkkiä ei saa laittaa patterin viereen tai paikkaan, johon aurinko pääsee suoraan paistamaan. Sopiva lämpötila on 15-25 °C, aina alle 30 °C.

Chinchillan tulee päästä jaloittelemaan häkkinsä ulkopuolelle päivittäin.Tämä onnistuu ulkoiluttamalla chinchillaa turvallisessa huoneessa.

Huomioi chinchillaa ulkoiluttaessasi ainakin seuraavat seikat:

- Myrkylliset huonekasvit on syytä siirtää huoneesta pois, sillä chinchilla ei osaa tunnistaa kasvien myrkyllisyyttä, vaan syö niitä, jos ne sen mielestä maistuvat hyvältä.
- Sähkö-ja puhelinjohdoton syytä piilottaa, sillä ei ole tavatonta, että chinchilla niitä nakertelee.
- Koirat, kissat ja muut lemmikit saattavat vahingoittaa chinchillaa, mikäli ne jätetään yksin samaan huoneeseen, joten chinchillan on turvallisinta olla erillään muista lemmikeistä silloin kun muu perhe on poissa. Valvottunakin chinchilla voi kokea muut lemmikit hyvin stressaaviksi.
- Pienet lapset saattavat pahaa tarkoittamatta olla kovakouraisia chinchilloille. Lapsen tulee seurustella chinchillan kanssa vanhempien valvonnan alla.

TARVIKKEET
Chinchillojen tarvikkeita myyvät kaikki myymälämme. Voit tutustua valikoimiimme TÄÄLLÄ >>

Kuivikkeena voidaan käyttää kutterin purua tai esim. leppähaketta.

Häkissä tulee olla useita eri korkeuksilla olevia tasoja, joille chinchilla voi hyppiä. Chinchillat kiipeilevät myös paksuja, hieman vaakatasossa olevia oksia ja vaikkapa sisalköysiä pitkin.

Häkkiin laitetaan pesämökkejä ja piilopaikkoja, sillä hämäräaktiivisena eläimenä chinchilla hakeutuu mielellään suojaan nukkumaan päiväsaikaan. Pesämökkejä tulee olla vähintään yhtä monta kuin eläimiä on häkissä.

Lisäksi chinchillalle tulee tarjota mahdollisuus hiekkakylpyihin, kts. kohta turkinhoito.

Ruokakupiksi sopii joko keraaminen, lasinen tai teräksinen kuppi, sillä muovikupin chinchilla nakertaa nopeasti rikki.

Chinchilla juo hyvin vähän, mutta raikasta vettä tulee silti aina olla sen saatavilla. Juoma-pullossa vesi pysyy puhtaana.

RUOKINTA
Chinchillojen ruokia ja herkkuja myyvät kaikki myymälämme. Voit tutustua valikoimiimme TÄÄLLÄ >>

Chinchillan ravinto saattaa kuulostaa yksipuoliselta: kuivattua timoteipohjaista sekaheinää ja chinchilloille kehitettyjä ruokapellettejä. Chinchillan elimistö on hyvin herkkä, joten sille ei juuri muuta saa tarjota.

Tuoreruoka kuten vihannekset ja hedelmät aiheuttavat herkälle chinchillalle helposti ripulin, joka voi pahimmillaan olla sille hengenvaarallista. Myös rusinat, pähkinät ja muut rasvaiset tai sokeriset herkut ovat chinchillalle sopimatonta ravintoa. Jos haluat antaa chinchillalle jotain herkkupaloja, anna nimenomaan chinchilloille tarkoitettuja herkkuja, joita saat lemmikkieläinliikkeistä. Tarjoa herkkuja kuitenkin vain maltilla. Pidä häkissä jatkuvasti tarjolla siporex-pala ja/tai luonnonoksia, sillä chinchilla tarvitsee kovaa nakerreltavaa pitääkseen jatkuvasti kasvavat hampaansa kunnossa.

Lisätietoa chinchillan ruokinnasta voit kysyä Faunatar-ketjun myymälöistä.

PERUSHOITO
Vesi vaihdetaan päivittäin ja lisätään tarpeen mukaan heinää ja kuivaruokaa.
Häkin kuivikkeet vaihdetaan puhtaisiin noin kerran viikossa. Mikäli käytät häkin ja tarvikkeiden pesuun pesuaineita varmista, etteivät ne ole vaarallisia lemmikillesi. Lemmikkieläinliikkeissä myydään jyrsijöiden häkkien pesuun tarkoitettuja pesuaineita, joilla ruokakupit, pesämökit ja muut tarvikkeet pestään tarvittaessa.
Chinchillan kynsiä ei leikata.

TURKINHOITO
Chinchillan turkki on erittäin hienolaatuista. Yhdestä karvatupesta saattaa kasvaa jopa 80 karvaa, tästä syystä turkki on erittäin tiheä ja pehmeä.

Chinchillaa ei saa kastella vedellä, se hoitaa turkkinsa kylpemällä hiekassa. Kylpyhiekka laitetaan nakertelun kestävään astiaan, jossa eläin mahtuu mukavasti piehtaroimaan. Kylpyastia voidaan pitää chinchillan häkissä jatkuvasti tai tarjota eläimelle kylpymahdollisuus vähintään kolmesti viikossa. Kylpemiseen sopivaa hiekkaa saat Faunatar-myymälöistä.

KÄSITTELY
Parasta seurusteluaikaa on aamu ja ilta, sillä päiväsaikaan chinchilla mielellään nukkuu. Käsittele chinchillaa rauhallisin liikkein ja juttele sille lempeästi, kun lähestyt sitä. Chinchillaa lähestytään rauhallisesti edestäpäin varoen äkkinäisiä tai ylhäältä päin tulevia liikkeitä, sillä saaliseläimenä chinchilla säikkyisi tällaista. Chinchillan jahtaamista tulee välttää.

Chinchilla nostetaan siten, että eläin seisoo toisella kämmenelläsi samalla kun toinen kätesi tukee eläintä hännän tyvestä. Hännästä roikottaminen saattaa murtaa häntäluun, joten tue aina chinchillan painoa kädelläsi. Ole otteissasi varma, mutta hellä. Kovakourainen käsittely hidastaa eläimen luottamuksen saantia ja lisäksi huonontaa chinchillan turkkia, sillä pelästyessään se pudottaa karvatupsuja. Pahimmillaan kovakourainen ja osaamaton käsittely voi johtaa chinchillan stressistä aiheutuvaan sydämenpysähdykseen. Chinchillan kesyyntymiseen kuluva aika on hyvin yksilöllistä, mutta kärsivällinen ja eläimen ehdoilla tapahtuva totuttelu palkitaan kyllä aikanaan.

TERVEYS
Yleisimmät terveysongelmat chinchilloilla ovat erilaiset ruoansulatusongelmat. Mikäli chinchillan papanat muuttuvat löysiksi, takertuvat kiinni toisiinsa tai niissä on voimakas haju, on tärkeää selvittää ripulin syy. Muutaman päivän tuleekin tarjota vain vettä ja kuitupitoista heinää. Aivan yhtä vakava tilanne on ummetus. Mikäli chinchilla lakkaa papanoimasta, tulee huolehtia, että se saa varmasti riittävästi nestettä, runsaasti kuitupitoista ravintoa ja liikuntaa. Ummetus voi olla chinchillalle kohtalokas bakteerien alkaessa lisääntyä suoleen juuttuneessa ulosteessa. Mikäli ripuli tai ummetus pahenee, ei mene ohi kotihoidosta huolimatta tai chinchillan yleiskunto heikkenee, on otettava nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin. On hyvä myös muistaa, ettei chinchillan elimistö kestä paastoa ja jo 12 tunnin paasto voi olla chinchillalle kohtalokas.

Chinchillanhampaat ovat avojuuriset, eli ne kasvavat jatkuvasti. Tästä syystä chinchillalle pitää jatkuvasti olla jotain kovaa nakerreltavaa, jotta hampaat kuluvat. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi lehtipuiden oksat ja erilaiset jyrsijöille tarkoitetut, turvallisista materiaaleista valmistetut jyrsimislelut. Jos chinchilla ei jostain syystä pysty kuluttamaan hampaitaan, voivat etuhampaat kasvaa liian pitkiksi tai poskihampaisiin syntyä hammaspiikkejä. Useimmiten poskihampaiden piikit oireilevat mm. silmän vuotamisena ja chinchillan syömättömyytenä, sillä piikit voivat painaa kieltä ja poskia, jolloin syöminen sattuu. Poskihampaiden piikit voidaan todeta vain eläinlääkärin toimesta.

LISÄÄNTYMINEN
Sukukypsäksi chinchilla tulee 5-7 kuukauden iässä. Naaraan voi astuttaa ensimmäisen kerran, kun se on noin 10 kuukauden ikäinen. Naaraalla on kiima 30-50 vuorokauden välein. Lisääntymiseen käytettävien eläinten valinnassa tulee olla tarkkana, sillä chinchillat voivat kantaa väri -ja turkkimuunnoksesta riippuen erilaisia letaali-geenejä, jotka voivat aiheuttaa poikasille vaikeita kehitysvammoja. Chinchilla kantaa poikasiaan noin 111 vrk. Poikasia syntyy 1-4 kappaletta. Poikaset painavat syntyessään 30-60 grammaa ja ne ovat hyvin kehittyneitä: niillä on karvapeite ja niiden aistit ovat hyvin kehittyneet. Vieroitusikä alkaa kuitenkin vasta, kun poikaset ovat täyttäneet 60 vuorokautta. Uusiin koteihin chinchillan poikaset voivat muuttaa aikaisintaan 12 viikon ikäisinä.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli chinchilla vaikuttaa sairaalta, sillä on ripuli tai ummetus, joka ei mene ohi kotihoitokeinoilla tai se lakkaa syömästä, ota yhteyttä eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo ennen chinchillan hankintaa, mistä löydät jyrsijöiden hoitoon erikoistuneen eläinlääkärin.

Lisätietoja chinchilloista saat Faunatar-myymälöistä.

© 2020 Faunatar