Hiiret

Hiiret

Kesyhiiri

Mus musculus
Suuri persoona pienessä paketissa!

Hiirien ja ihmisten yhteistä taivalta on kestänyt ainakin siitä asti, kun ihminen siirtyi keräilytaloudesta maanviljelyyn ja hiiret oppivat varastelemaan viljaa ihmisten viljavarastoista. Kenties joku helläsydäminen maanviljelijä tällöin ihastui pieniin nappisilmiin, otti muutaman hiiren lemmikiksi kotiinsa ja lopputuloksen tiedämmekin.

Kiinalaisesta EnYah-sanakirjasta ajalta 1100 eAa mainitaan hiiren väreihin liittyvää, dominoivaa täpläisyyttä tarkoittava sana. Samoilta ajoilta peräisin olevia egyptiläisiä, hiirikuvioituja esineitä on myös pidetty jonkinlaisena todisteena siitä, että erikoisen värisiä hiiriä pidettiin jo tällöin kiinnostavina. Varsinaisen hiiriharrastuksen voi katsoa alkaneeksi 1700-luvulla, jolloin japanilaisten kiinnostus hiirien kasvatukseen lisääntyi.

Pienestä koostaan huolimatta hiiri on sangen persoonallinen hoidokki. Nuorena hankittu eläin tottuu käsittelyyn yleensä pian ja viihtyy hyvin omistajansa olkapäällä ja sylissä seikkaillen.
Vaikka hiiri ihmisen seurassa viihtyykin, ei lajitoveria parempaa kumppania ole. Hiiri on laumaeläin ja viihtyy parhaiten 5-6 hiiren ryhmässä. Hiiriä tulisikin hankkia aina vähintään kaksi, mieluiten kaksi naarasta. Urokset saattavat nimittäin tapella aikuisena hyvinkin rajusti ja hiiripariskunnan hankinta tarkoittaa jatkuvia poikueita.
Hiiriä on kasvatettu ja jalostettu jo kauan, joten väri-ja turkkimuunnoksiakin on kunnioitettava kirjo. Suomessa hiirillä on hyväksytty neljä turkkimuunnosta: lyhytkarvainen, pitkäkarvainen, satiini ja kiharakarvainen (l. astrex), sekä näiden yhdistelmät. Värejä ja kuviointeja on valtavasti erilaisia.
Hiiren keski-ikä on 1,5-2 vuotta.

TARVIKKEET
Hiirien tarvikkeita myyvät kaikki myymälämme. Voit tutustua valikoimiimme TÄÄLTÄ >>

Hiirien asunnoksi hankitaan erittäin tiheäpinnainen häkki tai terraario. Terraario voi olla lasinen tai muovinen. Häkkinä ei voi käyttää ns. hamsteripinnaista häkkiä, sillä pieninä eläiminä hiiret pääsevät jopa hamsterihäkin pinnojen välistä karkuun. Hiirille sopivia häkkimalleja on useita erilaisia, mutta kaikki mallit ovat suhteellisen pieniä. Parempi vaihtoehto on lasinen jyrsijäterraario.
Koska hiiret ovat hyvin touhukkaita ja ketterästi liikkuvia eläimiä, jonkinlainen minimikoko neljän hiiren terraarion pohjakoolle on 70 x 50 cm, mutta isompi on aina parempi. Korkeutta terraariolla pitäisi olla vähintään 40 cm. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Pohjamateriaalina käytetään kutterin purua, hamppuhaketta, näidensekoitusta tai vastaavaa puupohjaista kuiviketta, johon hiiret voivat kaivautua. Lisäksi hiirille on hyvä tarjota heinää, olkea tai muuta vastaavaa materiaalia pesän täytteeksi ja silputtavaksi. Pohjamateriaali vaihdetaan hiirien lukumäärästä riippuen kerran, kaksi kertaa viikossa.
Terraariossa tulee olla nukkumapesä, sillä hiiret hakeutuvat päiväsajaksi mielellään hämärään nukkumaan. Pesäkopiksi soveltuu lemmikkieläinliikkeissä myytävät vaihtoehdot, mutta myös pahvilaatikoita ja –putkia, lasisia purkkeja ym. hiirille turvallisia vaihtoehtoja voi käyttää.
Hiiret juovat vetensä hiirille tarkoitetusta juomapullosta, joka kiinnitetään terraarioon siten, että hiiret siihen helposti ylettävät. Vesi vaihdetaan päivittäin ja pullo pestään tarvittaessa.
Ruokakupiksi sopii keraaminen tai lasinen kuppi, muovisen kupin hiiret nakertelevat rikki.
Juoksupyörää turvallisempi vaihtoehto hiirilaumalle on juoksulautanen, jossa mahtuu juoksemaan useampi hiiri samaan aikaan, eivätkä lautasen osat aiheuta hiirille mahdollisia vaaratilanteita. Hiiret harvoin vahingoittavat itseään juostessaan pyörässä yksin tai kaksin, mutta suurella porukalla pyörään tunkiessaan hiiret saattavat aiheuttaa vaaratilanteita toisilleen. Juoksulautanen, kiipeilytelineet ja vaikkapa katossa roikkuva sisalköysi antavat hiirille mukavaa tekemistä.

RAVINTO
Hiirien ruokia ja herkkuja myyvät kaikki myymälämme. Voit tutustua valikoimiimme TÄÄLTÄ >>

Pääruoaksi sopii hiirille ja rotille suunnattu täysrehupelletti. Hiiret syövät mielellään myös vähärasvaisia siemensekoituksia, tuoreruokaa kuten salaatteja, voikukkaa, kurkkua, omenaa ja porkkanaa. Lisäksi voidaan tarjota keitettyä pastaa ja kananmunia, pieniä määriä vähärasvaista lihaa, hedelmäsoseita, puuroa ym. Korppuja, näkkileipää, lehtipuiden oksia tai muuta kovaa jyrsittävää on hyvä pitää tarjolla, sillä hiirien hampaat kasvavat jatkuvasti ja nakertelu pitää ne kunnossa. Lisävitamiinien tarpeellisuus on yksilöllistä ja riippuu täysin hiirten ravinnon laadusta. Terve, oikein ruokittu hiiri tarvitsee lisävitamiineja harvoin, mutta pieniä kuureja yleisvitamiinitipoilla voidaan silloin tällöin antaa.

PERUSHOITO JA TERVEYS
Kynsienleikkausta ei yleensä tarvitse tehdä. Jos kuitenkin näyttää, että hiirien kynnet ovat tavattoman pitkät, voidaan niitä varovaisesti lyhentää jyrsijöille tarkoitetuilla kynsisaksilla. Monet myymälämme leikkaavat pikkulemmikeiden kynsiä, kysy tarkemmin henkilökunnaltamme.
Sisäloishäätöä ei yleensä tarvita. Mikäli on syytä epäillä sisäloistartuntaa, on paras ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, joka neuvoo tarvittavat jatkotoimenpiteet. Ulkoloisia hiirissä silloin tällöin on, mutta vastuullinen kasvattaja suorittaa ulkoloishäädöt hiirilleen säännöllisesti, jotta myytävissä poikasissa ei loisia olisi. Mikäli hiirissä kuitenkin ulkoloisia on, niistä pääsee eroon pienehköllä vaivalla eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.
Rokotuksia ei tarvita.
Kasvaimet, niin hyvän -kuin pahanlaatuisetkin, ovat etenkin vanhoilla hiirillä suhteellisen yleisiä.

KÄSITTELY
Hiiri on vikkelä saaliseläin, joka säikähtää helposti ja singahtaa karkuun lähimpään näkemäänsä piilopaikkaan. Hiiri on hyvin nopealiikkeinen eläin ja mahtuu sisään todella pienistä koloista, joten hiiren karkaaminen käsittelystä asuntoon ei ole toivottavaa. Tämän vuoksi pienten lasten ei tule käsitellä kesyhiiriä ilman aikuisen valvontaa ja aikuistenkin käsittelijöiden tulee olla tarkkana. Hiirtä käsitellään rauhallisin ja hellävaraisin, mutta varmoin ottein. Hiiren voi poimia asumuksesta esim. virikeputken sisällä vaikka kuljetuslaatikkoon ja harjoitella käsittelyä siellä; näin käsistä livahtava hiiri päätyy takaisin laatikkoon, eikä vapaaksi asuntoon. Hiirtä lähestytään rauhallisesti, sillä se on saaliseläin ja nopeat liikkeet voivat säikäyttää sen.

LISÄÄNTYMINEN
Hiiret saavuttavat sukukypsyyden 4-5 viikon iässä, mutta näin nuoria hiiriä ei tule vielä käyttää lisäännyttämiseen. Hiirinaarasta ei tule astuttaa ennen kolmen kuukauden ikää ja on tärkeää muistaa, että puolivuotias hiiri on jo liian vanha ensisynnytykseen.Hiirinaaraan kiimakierto on noin 5 vuorokautta ja kantoaika 19-21 vuorokautta.
Urosta ei pidä jättää synnytyksen ajaksi samaan terraarioon naaraan kanssa, sillä naaraan kiima uusiutuu heti synnytyksen jälkeen ja se siis voi tulla saman tien uudelleen tiineeksi, joka on emolle erittäin rankkaa.
Hiiri synnyttää kerralla noin 10-18 poikasta. Suuri poikuekoko johtuu siitä, että luonnossa näistä poikasista suurin osa ei selviäisi petojen verottaessa poikasia. Lemmikkihiirillä tilanne on kuitenkin toinen, sillä poikasille ei ole uhkaa ja siksi hiirten kasvatukseen liittyykin myös ikäviä puolia; isoissa poikueissa hiirenpoikaset tulee karsia, eli osa poikaista lopettaa ennen viikon ikää, jotta suuri poikuekoko ei rasita emoa liikaa, ja jotta kaikille poikasille riittää maitoa. Näin ne kasvavat terveiksi ja vahvoiksi. Jos poikuekoko jätetään liian suureksi, poikasten kasvu on hidasta ja vajavaista, pahimmillaan osa niistä menehtyy nälkään. Myös emolle suuri poikuekoko on haaste, sillä suuresta poikueesta huolehtiminen vie valtavasti energiaa. Sopiva määrä yhdelle emolle on 2-6 poikasta. Hiirien luovutusikä alkaa 5 viikon iässä,jolloin ne ovat jo sukukypsiä.Urospoikaset kannattaa kuitenkin erottaa naaraista jo 4 viikon iässä vahinkopoikuiden välttämiseksi.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Äkillisesti alkanut aggressiivinen käytös voi olla merkki siitä, että hiiri on sairas ja sillä on kipuja. Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta, on ruokahaluton, apaattinen tai käyttäytyy omituisesti, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai jyrsijöihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät jyrsijöiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Henkilökunnaltamme saatte lisätietolja kaikesta hiiriin liittyvästä.

Natalhiiri

eli natalrotta, moninisähiiri
Mastomys (Praomys ) natalensis
Englanniksi: multimmate rat, natalmouse/rat, common african rat, soft furred rat

Natalhiiressä on vielä iso ripaus aitoa, Afrikasta kotoisin olevaa villiä sukuaan, joten varsinainen sylieläin se ei välttämättä ole vaikka käsittelyyn tottuukin. Tästä huolimatta natali on ansainnut paikkansa lemmikkijyrsijöiden joukossa, sillä tämän sosiaalisen ja touhukkaan laumaeläimen puuhailua on hauska seurata.
Natalhiiri tunnetaan myös nimillä natalrotta ja moninisähiiri.
Natalhiiri on alkujaan kotoisin Afrikan länsi-,keski- ja itäosista, varsinkin Saharan eteläosien savanneilla ja metsissä se on yleinen.
Natalhiiri saattaa elää 5-vuotiaaksi, mutta tyypillinen ikä on noin 3 vuotta.
Pituutta natalille kertyy alle 20 cm, josta häntää on lähes puolet. Aikuinen natalhiiri painaa keskimäärin 60 grammaa.
Natalien väritys vaihtelee tummanruskeasta kirjavaan sekä albiinoon.
Natalhiiri on laumaeläin, joten hiiriä tulee hankkia ainakin kaksi, mieluummin useampikin. Aikuisten yksilöiden totuttaminen toisiinsa saattaa osoittautua mahdottomaksi, joten hiiret on hyvä totuttaa toisiinsa mahdollisimman nuorina tai valita hiiret samasta poikueesta.

TARVIKKEET
Natalhiirien asumukseksi on parasta hankkia lasiterraario,sillä nämä kaverit karkaavat näppärästi esimerkiksi häkin luukuista ja syövät nopeasti itsensä ulos muoviterraariosta tai muovipohjaisesta häkistä. Koska natalhiiret ovat hyvin touhukkaita ja ketterästi liikkuvia eläimiä, jonkinlainen minimikoko 2-4hiiren terraarion pohjapinta-alalle on 70x 50 cm,mutta isompi on aina parempi. Korkeutta terraariolla pitäisi olla vähintään 40 cm. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Pohjamateriaalina käytetään kutterin purua, hamppuhaketta, näiden sekoitusta tai vastaavaa puupohjaista kuiviketta, johon hiiret voivat kaivautua. Lisäksi hiirille on hyvä tarjota esim. heinää, olkea tai muuta vastaavaa materiaalia pesän täytteeksi ja silputtavaksi.

Terraariossa tulee olla nukkumapesiä, sillä hiiret hakeutuvat päiväsajaksi mielellään hämärään nukkumaan. Pesäkopiksi soveltuu lemmikkieläinliikkeissä myytävät vaihtoehdot, mutta myös pahvilaatikoita ja –putkia, lasisia purkkeja ym. hiirille turvallisia vaihtoehtoja voi käyttää.

Natalhiiret juovat vetensä jyrsijöille tarkoitetusta juomapullosta, joka kiinnitetään terraarioon siten, että hiiret siihen helposti ylettävät.
Ruokakupiksi sopii keraaminen tai lasinen kuppi, muovisen kupin hiiret nakertelevat rikki.
Juoksupyörää turvallisempi vaihtoehto natalhiirille on juoksulautanen, jossa mahtuu juoksemaan useampi hiiri samaan aikaan, eivätkä lautasen osat aiheuta hiirille mahdollisia vaaratilanteita. Hiiret harvoin vahingoittavat itseään juostessaan pyörässä yksin tai kaksin, mutta suurella porukalla pyörään tunkiessaan hiiret saattavat aiheuttaa ikäviä vaaratilanteita toisilleen. Mikäli natalhiirillä on riittävästi tilaa ja tarpeeksi muita virikkeitä, ei juoksulautanenkaan ole välttämätön. Juoksulautanen, kiipeilytelineet ja vaikkapa katossa roikkuva sisalköysi antavat hiirille mukavaa tekemistä.

RAVINTO
Pääruoaksi sopii hiirille ja rotille suunnattu täysrehupelletti. Natalhiiret syövät mielellään myös vähärasvaisia siemensekoituksia, tuoreruokaa kuten salaatteja, voikukkaa, kurkkua, omenaa, tomaattia, porkkanaa ja ruohoa. Lisäksi voidaan tarjota keitettyä pastaa ja kananmunia, pieniä määriä vähärasvaista lihaa, hyönteisiä, hedelmäsoseita, puuroa ym. Korppuja, näkkileipää, lehtipuiden oksia tai muuta kovaa jyrsittävää on hyvä pitää tarjolla, sillä hiirien hampaat kasvavat jatkuvasti ja nakertelu pitää ne kunnossa. Natalhiirille on hyvä tarjota myös kuivattua timoteisekaheinää.
Terraarioon sijoitetaan kalkkikivi ja mineraalikivi.
Lisävitamiinien tarpeellisuus on yksilöllistä ja riippuu täysin hiirten ravinnon laadusta. Terve, oikein ruokittu hiiri tarvitsee lisävitamiineja harvoin, mutta pieniä kuureja yleisvitamiinitipoilla voidaan silloin tällöin antaa.

PERUSHOITO JA TERVEYS
Hiirien peseminen on turhaa, hiiret nuolevat turkkinsa puhtaaksi useita kertoja päivässä. Mikäli hiiret ovat selvästi likaisia tai niissä on ulkoloisia, voidaan ne pestä oikeantyyppisellä shampoolla. Pesun jälkeen hiiret on pidettävä lämpimässä paikassa, sillä kosteaturkkinen hiiri on altis vilustumaan.
Kynsienleikkausta ei yleensä tarvitse tehdä. Jos kuitenkin näyttää, että hiirien kynnet ovat tavattoman pitkät, voidaan niitä varovaisesti lyhentää jyrsijöille tarkoitetuilla kynsisaksilla. Monet Faunatar-myymälät leikkaavat pikkujyrsijöiden kynsiä, kysy tästä henkilökunnaltamme.
Madotuksia ei tarvita. Mikäli on syytä epäillä sisäloistartuntaa on parasta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, joka neuvoo tarvittavat jatkotoimenpiteet.
Rokotuksia ei tarvita.
Ulkoloistartunta on kaikille eläimille mahdollista, vaikkakin suhteellisen harvinaista. Mikäli näin käy on loiset helppo hävittää eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan.

LISÄÄNTYMINEN
Natalhiiri tulee sukukypsäksi yleensä noin 3,5 kuukauden iässä. Lisääntymisaikaankin naaraat sietävät toisiaan hyvin, varsinkin jos tarjolla on useita pesäkoloja. Natalhiirien laumassa kaikki naaraat osallistuvat poikueiden hoitoon.
Kantoaika on noin 21-26 vuorokautta.
Kuten nimestä moninisähiiri voi jo arvata, on natalhiiri tuottoisa lisääntyjä. Sillä on peräti 8 – 12 paria nisiä (vrt. tavallinen hiiri, jolla on nisiä 5 paria) ja poikasia syntyykin jopa yli kaksikymmentä, mutta tyypillisesti noin 12 poikasta kerrallaan.
Natalhiirien poikaset syntyvät kuuroina ja sokeina, mutta niillä on jo syntyessään ohut karvoitus, joka kasvaa muutamassa päivässä niin pitkäksi, että karvat erottuvat selvästi. Aikuisen hiiren turkkiin ei vastasyntyneiden karvoja tosin voi vielä verrata.
Natalhiirien luovutusikä alkaa poikasten täytettyä 6 viikkoa.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli hiiresi vaikuttaa sairaalta, se syö tavallista huonommin tai käyttäytyy oudosti, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläin-lääkäriin, jotta syy selviää.

Okahiiri

Acomys cahirinus
Englanniksi: Spiny mouse

Okahiiri on alkujaan kotoisin Pohjois-Afrikasta, Intiasta ja Lähi-Idästä jossa se elelee hyvinkin kuivilla ja kuumilla aroilla. Okahiiri on aktiivisimmillaan öisin ja hämärällä. Okahiirelle tunnusomaista ovat selän harjasmaiset karvat.
Okahiiret saattavat olla arkoja käsiteltäviä, mutta pienestä asti ihmisen kanssa touhuillut eläin kesyyntyy yleensä hyvinkin kesyksi.
Okahiiren elinikä on 2-3 vuotta.

PITOPAIKKA
Okahiirelle soveltuu hyvin vaikkapa lasinen jyrsijäterraario tai akvaario jonka kansi on verkkoa. Kooltaan asumus muutamalle hiirelle saisi olla vähintään esim. 60 x 40 x 40 cm.
Okahiirien pitopaikkaan laitetaan pesämökkejä, kiipeilytasoja ja –oksia joita hiiret mielellään käyttävät. Muista tarvikkeista mainittakoon ruokakuppi, juomapullo, mineraalikivi ja kalkkikivi.
Okahiiret ovat kotoisin hyvin lämpimiltä seuduilta, joten häkin lämpötila ei saisi laskea alle 20 asteen.

RAVINTO
Okahiiret ovat kaikkiruokaisia. Niiden ravinnon perustan luo hiirille ja rotille tarkoitetut täysrehut sekä vähärasvaiset siemenseokset. Lisäksi tarjotaan vihanneksia ja hedelmiä sekä silloin tällöin myös lihaa, kuten jauhomatoja.

LISÄÄNTYMINEN
Sukukypsiä okahiiret ovat noin kahden kuukauden iässä. Kantoaika on 38-40 vrk. Poikasia syntyy yleensä vain kaksi. Poikaset ovat luovutusikäisiä noin 6 viikon iässä.

Seeprahiiri

eli raitahiiri
Lemniscomys barbarus
Englanniksi: zebra mouse, Barbary striped mouse, striped grass mouse

Luonnossa tämä päiväaktiivinen jyrsijä elelee Pohjois- ja Keski-Afrikan pensas- ja ruohotasangoilla.
Seeprahiiren sosiaalisuudesta ei ole takeita, monesti hiiret tappelevat rajustikin keskenään. Kahdestaan hiiret sopeutuvat usein hyvinkin, mutta useamman yksilön laumassa saattaa erimielisyyksiä tulla

PITOPAIKKA
Seeprahiiret voidaan majoittaa jyrsijöille tarkoitettuun lasiseen tai muoviseen terraarioon, tai vaihtoehtoisesti akvaarioon jossa on verkosta tehty kansi. Sopiva koko terraariolle riippuu hiirien lukumäärästä, mutta esim. 60 x 40 x 40 on jonkinlainen minimi kahdelle hiirelle.
Hiiret kaipaavat pesäpaikkoja ja kiipeilymahdollisuuksia.
Muista tarvikkeista mainittakoon ruokakuppi, juomapullo, mineraalikivi ja kalkkikivi.

RAVINTO
Perustan ravinnolle luo hiirille tarkoitettu täysrehu. Lisäksi tarjotaan vähärasvaisia siemensekoituksia, vihanneksia, hedelmiä ja silloin tällöin kissan tai koiran kuivaruokaa. Kuivattua timoteisekaheinää voidaan tarjota, hiiret nakertelevat sitä mielellään. Lisäksi tarjotaan kovaa jyrsittävää kuten näkkileipää, oksia ja korppuja.

LISÄÄNTYMINEN
Seeprahiiriä on jonkin verran kasvatettu myös Suomessa, mutta ainakin toistaiseksi laji on suhteellisen harvinainen. Sukukypsyyden seeprahiiri saavuttaa noin 2 kuukauden iässä, mutta yleensä naaras tulee tiineeksi vasta noin vuoden ikäisenä. Kantoaika on noin 28 vrk. Poikuekoko 4-5 poikasta, vaikkakin yli kymmenen poikasen poikueet ovat mahdollisia. Luovutusikä alkaa poikasten täytettyä 8 viikkoa.

© 2020 Faunatar