Kani

Kani

Oryctolagus cuniculus
Seurallinen ja touhukas kani on saavuttanut valtaisan suosion lemmikkinä ympäri maailman.
Kani on yhdyskunnissa elävä eläin, joten suositeltavin vaihtoehto on hankkia kaksi kania: naaras ja leikattu uros, sillä saman sukupuolen kanit saattavat täysikasvuisina tapella keskenään rajustikin.

Jalostuksen tuloksena kanirotuja on kymmenittäin.
Hermeliini on yksi suosituimmista roduista kokonsa vuoksi, aikuinen hermeliini painaa ainoastaan 600 -1400 grammaa, joten se ei ole juuri marsua isompi.
Rotujen, värien, turkinlaatujen ja korvien pituuksien loputonta kirjoa ei tässä yhteydessä ole mielekästä käydä läpi, sillä perushoidoltaan kaikki kanit ovat samanlaisia.
Kanin keski-ikä vaihtelee roduittain ja yksilöittäin 4-9 vuoden välillä, mutta kani voi elää yli 10-vuotiaaksikin.

KANIN HANKINTA
Kaikissa Faunatar-myymälöissä myydään kaneja. Kanit, ja kaikki muutkin eläimemme hoidamme huolellisesti joka päivä, sillä eläinten hyvinvointi on meille kunnia-asia.
Osassa myymälöitämme kanimme asustavat kookkaissa pupuloissa, joissa kaneilla on mahdollisuus runsaaseen liikuntaan. Muussa tapauksessa juoksutamme kanejamme eläinhuoneidemme lattialla päivittäin, sillä haluamme, että senkin lyhyehkön ajan, kun kanit myymälöissämme asustavat, ne saavat riittävästi liikuntaa kasvaakseen iloisiksi ja vauhdikkaiksi seuralaisiksi uusia kotejansa varten.

REVIIRI
Villikanit asuvat suurissa yhteisöissä ja muodostavat reviirin, jonka koko vaihtelee 15-25 hehtaarin välillä riippuen kaniyhteisön koosta, tarjolla olevasta ruokamäärästä ja muista lähiympäristön kaniyhteisöistä. Kesykanikin muodostaa reviirin, joka saattaa käsittää koko huoneiston tai vain jonkin osan sitä. Tällä alueella kani viettää aikaa ja alueen onkin oltava kanille turvallinen ja miellyttävä. Huomioi siis seuraavat seikat:
Myrkylliset huonekasvit: kani ei osaa tunnistaa kasvien myrkyllisyyttä, vaan syö niitä, jos ne sen mielestä maistuvat hyvältä.
Sähkö-ja puhelinjohdoton syytä piilottaa, sillä ei ole tavatonta, että kani niitä nakertelee.
Koirat ja kissat saattavat vahingoittaa kania, mikäli ne jätetään yksin samaan huoneeseen, joten kanin on turvallisinta olla erillään muista lemmikeistä silloin kun muu perhe on poissa.
Pienet lapset saattavat pahaa tarkoittamatta olla kovakouraisia kaneille. Lapsen onkin hyvä seurustella kanin kanssa vanhempien valvonnan alla.
Avoimet ulko-ovet houkuttelevat kania.
Kuuma ja kostea huone on kanista epämiellyttävä, kanin paikka ei ole ainakaan saunan pukuhuoneessa.
Veto saattaa aiheuttaa kanille hengityselinsairauksia. Häkin paikka onkin valittava muualta kuin ikkunan tai oven edestä.
Meteli televisiosta tai radiosta on kanista vastenmielistä.
Maalin, lakan tai hyönteismyrkyn käyttö vaatii kanin siirtämistä muualle käytön ajaksi.

REVIIRIN MERKITSEMINEN
Villikanit merkitsevät reviirinsä perärauhastensa erittämällä hajuaineella, joka kulkeutuu papanoiden mukana aina tarvittaessa. Kanit saattavat käyttää merkitsemiseen myös virtsaa, jonka ne taitavassa kaaressa suihkaisevat jopa kymmenien senttien korkeuteen. Tapa liittyy lähinnäparittelukauteen, jolloin uroskanit merkitsevät "omat" naaraansa.
Kanin alaleuassa on hajurauhaset, joita se käyttää yksittäisten asioiden merkitsemiseen hieromalla leukaansa esinettä vasten.
Kaikkien näiden tuoksujen käyttäminen, rauhasten koko ja tuoksujen voimakkuus on yksilöllistä. Useimmiten ihminen ei tuoksuja edes huomaa, mutta joskus varsinkin uroskanit merkitsevät reviiriänsä niin innokkaasti, että kanin kastrointia on syytä harkita.

ELEET JA ÄÄNTELY
Nuoleminen vastaa kaniyhteisön toisilleen tekemää turkinhoitoa.
Kuonolla töniminen voi tarkoittaa eri asioita. Jos sylissä oleva kani tönäisee kuonollaan silittelijän kättä, se todennäköisesti haluaa sylistä pois. Jos lattialla oleva kani tönii hoitajansa nilkkoja ja hypähtelee hoitajansa jalkojen ympärillä, on se osoitus huomion kaipuusta. Kani saattaa tavoitella huomiota myös mattoja ja lattiaa kovaäänisesti kaivaen.
Jalkojen tömäytys lattiaan on merkki koko laumalle: "varokaa, vaara uhkaa! "
"Korkein jaloin" seisominen, alas painettu pää,selän myötäisesti painetut korvat ja pystyssä oleva häntä ovat uhkausele, kani haluaa olla rauhassa.
Jäykkänä matalaksi painuminen ja pään maahan painaminen on tapa piiloutua, ehkä kani pelästyi?
Kyljellään tai selällään kieriskely on osoitus aivan erityisestä hyvän olon tunteesta.
Lyhyt murina on varoitusääni, usein tähän liittyy uhkauseleet.
Urinaa ja tuhinaa päästelevä uros kosiskelee naarasta.
Hampaiden raksuttelu viestii hyvänolon tunnetta.
Vikinä on poikasilla voimakasta niiden kutsuessa emoaan. Aikuisetkin kanit vikisevät, mutta ääni on lähes olematon.
Huutava kani on kertakaikkisen kauhuissaan.
Kanit rakastavat kaivamista. Luonnossa villikanit kaivavat syviä tunneleita, joissa on monta suuaukkoa ja yksi tai useampi suuri pesäkammio. Kesykanit harvoin pääsevät toteuttamaan vaistojaan luonnossa, joten ne kaivavat sijaistoimintana mattoja, lattiaa ja häkkinsä pohjaa. Tästä harvoin aiheutuu asunnolle haittaa. Mikäli kanin omistajalla on mahdollisuus rakentaa kanilleen ulkohäkki kesäksi, tulee muistaa tämä kaivamistaito. Häkissä pitää ehdottomasti olla verkkopohja vaikka maan alle upotettuna, jotta kani kuitenkin saa tuntea tassujensa alla oikean nurmikon.

PITOPAIKKA
Liian isoa häkkiä ei voi hankkia. Kanille olisi mieluisinta olla vapaana jatkuvasti, mutta aina se ei ole mahdollista.
Jonkinlaisena miniminä voidaan pitää 2-3 kiloisille kaneille 120 x 50 cm kokoista pohjaa ja 3-4 kiloisille kaneille 140 x 50 cm kokoista pohjaa. Kani ei kuitenkaan ole häkkieläin, sen tulee päästä jaloittelemaan häkkinsä ulkopuolelle päivittäin. Häkissä pidettynä tämä touhukas ja seurallinen eläin masentuu, turhautuu ja muuttuu äkeäksi.

Häkin perusvarusteina juomapullo, ruokakuppi, heinäteline ja pesäkoppi.
Pesäkoppi antaa kanille mahdollisuuden piiloutua, aivan kuten se luonnossakin tekisi mennessään pesätunnelinsa suojaan vaaran uhatessa.Faunatar Itiksen pupula
Pohjamateriaalina voi käyttää mm. mattoja, purua, olkipellettiä, olkea tai puuhaketta.
Monesti kanit oppivat sisäsiisteiksi ja tekevätkin tarpeensa erilliseen vessalaatikkoon, joka voidaan sijoittaa häkin sisä-tai ulkopuolelle. Vessalaatikon kuivikkeina voi käyttää paakkuuntumattomia puupohjaisia kissanhiekkoja tai pellettejä, purua, puuhaketta, paperipellettiä tai edellä mainittujen sekoituksia. Vessalaatikosta poistetaan likaiset kohdat päivittäin.

Koko häkin putsaaminen tehdään tarpeen mukaan.
Varmista kanin häkkiin liittyvät vaatimukset jo ostotilanteessa Faunatar-liikkeestä.

(Kuvassa Faunatar Itiksen pupula, jossa kaneilla on tilaa juoksennella, kiipeillä, pomppia ja puuhata.)

KANIN RUOKINTA
Tärkeä osa kanin hyvinvointia on sen ruokavalio. Siihen kannattaakin tutustua ja kiinnittää huomiota tarkemmin. Monet sairaudet ja ongelmat johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta, joten pienellä panostuksella kani säästyy monilta terveydellisiltä ongelmilta.
Kaneille sopivia ruokia ja herkkuja löydät kaikista Faunatar-myymälöistä, löydät niitä TÄÄLTÄ >>

HEINÄ

Kanin pääruokana on heinä, jota on oltava jatkuvasti tarjolla sillä kani ei kestä paastoa. Heinästä kani saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, se auttaa myös ruuansulatukseen ja sen toiminnan ylläpitämisessä. Heinän syöntiä ei tarvitse eikä pidä rajoittaa.
Mikä tahansa heinä ei kuitenkaan ole sopivaa, vaan on valittava laadukasta kuivaheinää. Hyvä heinä on vaaleanvihreää ja hyväntuoksuista, siinä on paksuhkoja, pitkiä korsia, eikä se pöllyä.
Pääruokana kannattaa suosia perustimoteiheinää, toisinaan voit myös tarjota syysheinää, joka on vähäkortisempaa ja proteiinipitoisempaa.
Pakatuilla heinäpelleteillä ei voi korvata kanin heinäntarvetta, mutta niitä voi käyttää monipuolistamaan ruokavaliota.
Paitsi ravintona, heinä auttaa myös pitämään kanin purukaluston kunnossa, koska hitaasti pureskelemalla kanin hampaat kuluvat kutenne luonnossakin kuluisivat. Lisäksi heinän syönnin aiheuttama hampaiden sivuttaisliike ehkäisee poskihampaisiin syntyviä hammaspiikkejä. Purentavikaisille kortisen heinän syönti on hyvä tapa pitää hampaiden kasvu hallinnassa.

VESI
Vettä tulee olla kanin saatavilla jatkuvasti ja sen on oltava tuoretta ja puhdasta. Parhaimpana vesi pysyy juomapullosta tarjottuna. Vesi saa olla viileää muttei kylmää.

TÄYSRAVINTO
Koska heinän laatu vaihtelee tarjotaan kanille lisäksi laadukasta täysravintoa. Täysravintopelletin ravintoarvoista kannattaa huomioida etenkin rasva-ja kuitupitoisuus, kanille niiden tulisi olla seuraavat: rasvaa vähemmän kuin 2% ja kuitua vähintään 16%. Myös raaka-aineluetteloo n kannattaa kiinnittää huomiota: mitä epämääräisemmin raaka-aineet on eritelty, sitä huonolaatuisempi pelletti yleensä on.
Pelletin tulisi myös olla heinäpohjaista. Bunny -sarjan kanipelletit ovat paitsi raaka-aineiltaan ensiluokkaisia, myös suunniteltu kuluttamaan kanin hampaita oikein.
Kasvaville, tiineille tai imettäville sekä toipilaille pellettiä voi pitää jatkuvasti tarjolla tai tarjota suurempia määriä. Aikuisille kaneille ½-1 dl päiväannostus on yleensä sopiva.
Laadukkaita pellettimerkkejä ovat mm. Bunny ja Versele Laga Complet.
Pelletin lisäksi ei kanille tarvitse tarjota muita väkirehuja (esim. kaura, vehnä), sillä ne nostavat laadukkaan pelletin optimaalisia ravintoarvoja (esim. valkuainen, rasva ja fosfori).

SIEMENSEKOITUKSISTA
Monet tarjoavat edelleen päivittäin kaneille siemensekoituksia, vaikka nämä eivät kanille sopivaa ravintoa olekaan. Kani ei ole siemensyöjä vaan heinänsyöjä. Siementen syöminen ei kuluta kanin hampaita tarpeeksi. Purentavioista seuraa paljon muitakin terveydellisiä ongelmia, kuten esim. aliravitsemus, ihotauteja, ruoansulatusongelmia, silmätulehduksia ja eritteen valumista silmistä. Varsinkin suurissa määrin siemensekoitukset saattavat olla hyvin haitallista.
Siemensekoitukset ovat lähes poikkeuksetta hyvin rasvaisia ja ne sisältävät paljon maissia, joka on erittäin sokeri-ja energiapitoista. Tähän liittyen ylipaino uhkaa kania, joka saa paljon siemenseoksia. Suuret viljamäärät nostavat myös fosforin määrän huiman korkeaksi ja sekoittavat näin kalsium-fosforisuhdetta pahoin. Liiallinen fosforin määrä ruokavaliossa estää kalsiumin imeytymistä ja hyväksikäyttöä elimistössä. Optimaalinen kalsium-fosforisuhde olisi 2:1. Varsinkin purentavikaisten kanien kohdalla tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota.
Jos siemensekoituksia haluaa välttämättä tarjota, on suositeltavinta antaa niitä noin kerran viikossa hyppysellisen, hyvä vaihtoehto on speltti.
Siemensekoituksetkin on suositeltavinta ostaa eläinkaupasta, jossa on saatavilla eri eläinlajeille suunniteltuja omia seoksiaan. Kaikille jyrsijöille ja kaneille sopivaa siemensekoitusta ei ole olemassakaan, vaikka pussin kylki muuta väittäisi.

TUORERUOKA
Tuoreruoka on osa kanin ruokavaliota, mutta määrällisesti olisi suositeltavaa pitää se noin kourallisena päivän aikana kania kohden.
Suuret tuoreruokamäärät vähentävät heinän ja muun terveellisen syömistä ja näin ollen ravinnosta saatavat ravintoainemäärät jäävät pienemmiksi.
Osa kaneista ei siedä tuoretta ollenkaan, vaan saavat vatsansa pienestäkin määrästä sekaisin. Jokainen kani tulee totuttaa tuoreruokaan hiljalleen. Jos löysä uloste on selvästi tuoreruuan aiheuttamaa, voi sen suosiolla jättää pois kanin ruokinnasta ja korvata tuoreen kuivatuilla vihanneksilla ja kasviksilla.
Jos kani on ruokavaliosta johtumattomista syistä ripulilla, tulee tuoreruokaa välttää parantumisen aikana joka tapauksessa.
Tuoreista vihanneksista parhaita ovat tummat vihreät, esimerkiksi tummat salaatit ja yrtit; kannattaa myös muistaa, että esim. kurkku ja lehtisalaatti ovat pääosin vain vettä ja porkkana taas hyvin sokeripitoinen.
Sipulikasveja, sitrushedelmiä, perunaa tai raparperia ei tulisi syöttää.
Tuoreruoka tarjotaan huoneenlämpöisenä ja nahistuneet ruuat kerätään päivittäin pois.

LUONNONKASVIT
Parempi vaihtoehto monipuolistamaan päivittäistä ruokavaliota on kuivatut, myrkyttömät luonnonkasvit ja yrtit. Ne ovat heinän ohella kanille luonnonmukaisinta mahdollista ruokaa. Niissä ravintoarvot ovat huomattavasti paremmat kuin kasvihuoneista tulleilla vihanneksilla tai kasviksilla ja niissä kaikissa on tärkeitä kemiallisia yhdisteitä, jotka parantavat vastustuskykyä ja varmistavat monipuolisen ravinnonsaannin. Luonnonkasvit eivät sisällä rasvoja tai sokereita haitallisissa määrin.
Voit kerätä luonnosta hyvän matkan päästä autoteistä turvallisiksi tietämiäsi kasveja ja kuivattaa niitä talvea vasten talteen. Näin saadut vitamiinit ovat paljon tehokkaammassa muodossa kuin esim. teollisissa monivitamiinivalmisteissa. Luonnonkasveja voi toki syöttää tuoreenakin kesäisin pienen totuttamisen jälkeen. Jos kesällä kerääminen jäi väliin, saa myymälöistämme monenlaisia kuivattuja kasveja. Esim. Yrttitarha -sarjasta löytää mitä monipuolisimpia ja turvallisia herkkuja kaneille ja jyrsijöille. Yrttitarha -sarjasta löydät mm. kuivattua nokkosta. Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisimpia ja terveellisimpiä

MUUTA RUOKINNASTA
Täysin kasvissyöjänä kanin ruokavalioon ei kuulu mikään eläinperäinen, vaikka se sille maistuisikin. Näin ollen mm. jogurtti-ja maitonapit eivät ole sopivia herkkupaloja.
Kovaa purtavaa voi kanille tarjota usein; lehtipuun oksia useammin, kuivattuja leipiä harvemmin (ne sisältävät suuret määrät viljoja, usein myös suolaa). Tärkein tuki hampaiden kasvun hillitsemisessä on kuitenkin korsiheinä.
Kanin suoliston tasapainon herkkyyden vuoksi, kaikki isot muutokset ruokinnassa on tehtävä hyvin hitaasti. Jos pelletin tai tuoreruoan syönti jättää heinän syönnin varjoonsa, voi pelletin ja tuoreruoan jättää pois, kunnes heinänsyönti palautuu. Sen jälkeen pelletin ja tuoreruoan määrää tulee vähentää. Uudelle ruokavaliolle opetettava kani saattaa alkuun nirsoilla uusista tuoksuista ja mauista. Ei kannata kuitenkaan antaa periksi, sillä pikkuhiljaa uudet ruoat alkavat maistua ja kun kani pääsee ruoan makuun, sen ruokahalu palautuu normaaliksi. Tärkeintä on,että heinä maistuu jatkuvasti.

YLIPAINOINEN KANI
Liikalihavuus on aivan yhtä vaarallista kaneille kuin ihmisillekin. Yleensä siinä vaiheessa kun kanista voi erottaa sen olevan ylipainoinen, on liikapainoa kertynyt jo 1/3 -1/2 koko painosta. Liika rasva ravinnossa rasvoittaa sisäelimet. Ylipainosta kärsivä kani on alttiina myös sydänsairauksille, iho-ja turkkiongelmille, niveltulehduksille tai virtsan polttamalle iholle. Jos epäröit,onko kanisi ylipainoinen, kysy apua eläinlääkäriltä, kanikasvattajalta tai Faunattaren koulutetulta henkilökunnalta. Kanien kanssa tekemisissä ollut henkilö pystyy hyvin nopeasti kertomaan, onko painon pudotukseen tarvetta.

MUUT HOITOTOIMENPITEET
Kynsienleikkaus tehdään tarvittaessa, useimmiten n. 3-4 viikon välein.
Parhaiten kynsien leikkaus onnistuu kissoille ja jyrsijöille tarkoitetuilla kynsisaksilla.
Faunatar-myymälät tarjoavat kanin kynsienleikkauspalvelua, joten jos kynsienleikkaus tuntuu hankalalta, kysy asiaa lähimmästä liikkeestämme.
Harjaaminen saattaa olla tarpeen varsinkin karvanlähtöaikaan, mutta monet kanit nauttivat harjaamisesta muulloinkin.
Pitkäturkkiset rodut vaativat säännöllistä turkinhoitoa. Angorakanit myös keritään säännöllisin väliajoin.
Korvien putsaus tehdään tarvittaessa. Mikäli korvakäytävissä on paljon vaikkua ja korvat haisevat pahalle voi olla syytä epäillä korvapunkkeja, jolloin eläinlääkärin apu on tarpeen.

TERVEYS
Yleisimmät terveysongelmat kaneilla ovat erilaiset ruoansulatusongelmat. Mikäli kanin papanat muuttuvat löysiksi, takertuvat kiinni toisiinsa tai niissä on voimakas haju, on parasta tarjota kanille muutama päivä vain hyvälaatuista kuivaheinää ja kuivattuja yrttejä ja tarkkailla kania. Aivan yhtä vakava tilanne on ummetus. Mikäli kani lakkaa papanoimasta, tulee huolehtia, että se saa varmasti riittävästi nestettä, runsaasti kuitupitoista ravintoa ja liikuntaa. Ummetus voi olla kanille kohtalokas bakteerien alkaessa lisääntyä suoleen juuttuneessa ulosteessa. Mikäli ripuli tai ummetus pahenee, ei mene ohi kotihoidosta huolimatta tai kanin yleiskunto heikkenee, on otettava nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin.
Kanin hampaat ovat avojuuriset, eli ne kasvavat jatkuvasti, joten kanilla pitää jatkuvasti olla jotain kovaa nakerreltavaa, jotta hampaat kuluvat. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi lehtipuiden oksat ja erilaiset kaneille tarkoitetut, turvallisista materiaaleista valmistetut jyrsimislelut.
Juuri hampaiden kulumisen kannalta on erittäin tärkeää, että kanin pääasiallinen ravinto on kuivaa, kortista heinää, jolloin hampaiden sivuttaisliike ehkäisee hammaspiikkejä poskihampaissa. Jos kani ei jostain syystä pysty kuluttamaan hampaitaan, voivat etuhampaat kasvaa liian pitkiksi tai poskihampaisiin syntyä hammaspiikkejä. Useimmiten poskihampaiden piikit oireilevat mm. silmän vuotamisena ja kanin syömättömyytenä, sillä piikit voivat painaa kieltä ja poskia, jolloin syöminen sattuu. Poskihampaiden piikit voidaan todeta vain eläinlääkärin toimesta, sillä kanin suuta on mahdotonta tutkia kunnolla ilman rauhoitusta.
Madotus voidaan ulkokaneille tehdä keväisin ja syksyisin.
Alueilla, joilla esiintyy villikaneja on suotavaa rokottaa lemmikkikanit RhD2 -virusta vastaan; virus aiheuttaa kaneille verenvuotokuumeen, joka johtaa varmasti kuolemaan. Virus voi kulkeutua sisälle ulkoa saastuneissa vaatteissa ja ulkoa tuoduissa oksissa ja tuoreruoissa. Ainoa suoja virusta vastaan on rokote, joka uusitaan vuosittain. Muita rokotuksia kanit eivät tarvitse.

LISÄÄNTYMINEN
Kanilla ei ole säännöllistä kiimakiertoa, vaan se pystyy ovuloimaan aina halutessaan.
Ensiastutus kannattaa rodusta riippuen tehdä 6-9 kuukauden iässä.
On järkevintä viedä naaras uroksen luokse ja toistaa astutus useita kertoja.
Kantoaika on noin 28-33 vuorokautta, jonka jälkeen naaras synnyttää rodusta riippuen 1-8 sokeaa ja avutonta poikasta.
Naaras rakentaapoikasille karvoista ja heinistä pesän ennen synnytystä. Synnytettyään naaras viettää aikaa pesässä päivisin hyvin vähän ja imettää poikasiaan vain muutaman kerran vuorokaudessa, yleensä öisin.
Poikaset ovat luovutusiässä 8 viikon iässä.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli kani vaikuttaa sairaalta, sillä on ripuli, ummetus, joka ei mene ohi kotihoitokeinoilla tai se lakkaa syömästä, ota yhteyttä eläinlääkäriin ja/tai kanin myyjään.Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo ennen kanin hankintaa, mistä löydät kaneihin erikoistuneen eläinlääkärin.

Henkilökuntamme kertoo mielellään lisää kaikesta kaneihin liittyvästä.

© 2020 Faunatar