Mistä kissa hankitaan?

Mistä kissa hankitaan?

Kissa sopii hyvin niin kaupunkiin kuin maalle. Vaikka se on ehkä helpompi hankinta kuin koira, tulisi kissan hankinnan olla yhtä harkittu teko kuin koiranpennun hankkiminen. Pitkäaikaisesta valistustyöstä huolimatta kissoja valitettavasti hankitaan yhä "kesäkissoiksi" ja niitä hylätään yhä vieläkin ympäri vuoden. Niinpä kissaa hankittaessa yksi vaihtoehto on hankkia se eläinsuojeluyhdistyksien kautta. Tällöin hankintaan voisi suhtautua eläinsuojelutyönäkin. Aivan helpoin ratkaisu tämä eikuitenkaan ole. Eläinsuojeluyhdistysten tai kaupunkien ja kuntien löytöeläintalojen kissojen aikaisemmista elinolosuhteista ei ole välttämättä juurikaan tietoa, eikä kantavien emojen olosuhteetkaan ole aina olleet parhaat mahdolliset. Tätä kautta voi kuitenkin saada todella ihanan ja rakastettavan kissan, vaikkakin kannattaa varautua myös siihen, että kissa saattaa tarvita eläinlääkärin hoitoa ja erikoisruokia kuntoutuakseen ja ongelmat voivat ilmaantua myöhemminkin.

Mitä tulee huomioida kissaa hakiessa
Vanha myytti ”kissa kiintyy paikkaan, ei ihmiseen” on väärä ja perustuu vanhanaikaiseen tapaan pitää kissoja hiirten metsästäjänä navetassa. Kissa on tänä päivänä ihmisen kumppani ja kiintyy omistajaansa syvästi, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Jo pennusta asti ihmisen kanssa kasvanut kissa leimautuu ihmiseen.
Vaikka kissa kehittyisikin fyysisesti nopeammin kuin koira -saalistajana kissa tarvitsee taitojaan – on sen henkinen kehitys hitaampaa ja siksi luovutusikäkin eri kuin koiralla. Kissaliiton sääntöjen mukaan kissan ehdoton alin luovutusikä on 14 viikkoa. Nuorempaa pentua ei pidä ottaa edes säälistä. Tullakseen sosiaaliseksi,sisäsiitiksi ja ihmisiä rakastavaksi kissaksi, kissanpentu tarvitsee emoaan ja sisaruksiaan tuon ajan.

On hyvin tavallista, että kissanpentuja ei voi mennä katsomaan ennen kuin ne ovat noin neljän viikon ikäisiä. Tämä on pentujen turvaksi. Niillä on vielä heikompi vastustuskyky ja tässä vaiheessa emon suojeluinto pentuetta kohtaan on suurin. Kissaemo ei yleensä ole agressiivinen vierailijoita kohtaan, päinvastoin, se kehrää ja tekee tuttavuutta pennun katsojiin, mutta jos pentuja tullaan katsomaan ennen 4 viikon ikää saattaa emo katsojien käynnin jälkeen hylätä pentulaatikon ja etsiä uuden rauhallisemman paikan. Rauhoittaakseen kissanperheen alkutaivalta moni kasvattaja kutsuukin tulevat ostajat katsomaan pentuja vasta kun ne ovat yli kuukauden ikäisiä.

Kissalassa näet ovatko hiekkalaatikot puhtaat ja onko emo kunnossa: silmät eivät vuoda, eikä nenäkään. Pentujen silmät, nenät ja pyllyt pitäisi myös olla puhtaat. Pitkäkarvainenkin emokissa voi tässä vaiheessa näyttää laihalta ja lyhytturkkiselta, mutta se on normaalia: turkki lähtee ja energiaa kuluu pentueen imettämiseen. Kuitenkin ero sairaan ja normaalisti hoikistuneen kissan välillä on selvä.

Mikäli kissalassa on muitakin kissoja, on hyvä jos näet nekin, niin näet samalla ehkä sukulaisia ja millaisia muut kissat ovat luonteeltaan.

Kissanpennun ja emon madottaminen vaikuttavat voimakkaasti pennun terveyteen tulevaisuudessa. Kissoilla saattaa olla sisäloisia, jotka vaativat säännöllisen hoidon jo emon kantoaikana. Vastuullinen kasvattaja huolehtii madotuksista ja muista tarvittavista toimenpiteistä taatakseen pennuille parhaan mahdollisen alun. Kissaliiton kasvattajien kasvattamat pennut on aina kahdesti (=täysin) rokotettu ennen niiden luovutusta uuteen kotiin. Useimmiten kissa on myös mikrosirutettu.

Jos hankit kissasi löytöeläintoiminnan kautta, kysele mahdollisimman paljon kissan taustasta ja yritä tutustua kissan käyttäytymiseen ja vointiin. On hyvä aina käyttää tälläinen kissa eläinlääkärintarkastuksessa, jos sitä ei ole juuri tehty. Jos kodissa on muita eläimiä, niin karanteeni ennen toisiin lemmikeihin tutustumista varmistaa, ettei kissa tuo kotiin mitään ei-toivottuja "tuliaisia".

Sisäkissa vai ulkoileva kissa?

© 2020 Faunatar