Idänsiniviiriäinen

Idänsiniviiriäinen

Coturnix chinensis
Englanniksi: blue-breasted quail, Asian blue quail, Chinese painted quail

Pienimmän viiriäislajin veikeät viipottajat ovat nostaneet suosiotaan lemmikkilintuina. Nämä helppohoitoiset ja hauskat nokkijat viihtyvät terraarion pohjalla ruokaa etsien ja ympäristöään tutkien. Idänsiniviiriäisiä tavataan laajoilta alueilta Aasiasta. Elinalueen rajoina toimivat Intia ja Kiinan eteläosat aina Kaakkois-Austaraliaan asti.
Arkaa lintua näkee harvoin luonnossa, sillä se osaa piilottautua hyvin suojavärinsä ansiosta. Koska nämä linnut ovat kovia “rupattelemaan” ja niillä on laaja skaala ääniä käytössään, on yleisempää kuulla idänsiniviiriäinen, kuin nähdä se omassa elinympäristössään.

Idänsiniviiriäisten lännen valloitus alkoi Englannista vuonna 1870. Sieltä ne levisivät Yhdysvaltoihin, missä lisäännytettiin lajin ensimmäiset viiriäistiput 1898.
Lajia käytetään nykyäänkin munantuotantoon useissa maissa. Puhtaasti lemmikkinä laji ottaa vasta ensiaskeleitaan.

Idänsiniviiriäinen on kooltaan 12.5-14 cm ja ne painavat noin 28-40 grammaa. Pyrstön pituus uroksilla on noin 25 mm, naarailla hiukan enemmän. Naaraat ovat yleisesti koiraita suurempia. Koiraiden väritys on koristeellinen. Niillä on kauniin sininen rinta ja ruskean punertava vatsa. Kaulan alaosassa ja poskella silmän alapuolella on valkoinen laikku, jota ympäröi musta reunus. Naaraat ovat kauttaaltaan ruskeita, punertavanruskealla rinnalla ja vatsalla. Sekä koirailla että naarailla on täplikkään ruskea selkä ja siivet sekä lyhyt tummanruskea pyrstö. Jalostettuja värimuotoja on useita kokonaan valkoisista hopeanharmaisiin ja erilaisiin ruskean sävyihin.

Idänsiniviiriäinen viihtyy pareittain tai haaremissa ja tarvitsee välttämättä kaverin itselleen. Vain yhtä lintua EI kannata hankkia, silloin lintu kärsisi yksinäisyydestä ja saattaisi lopettaa syömisen. Pienessä tilassa urokset voivat olla aggressiivisia toisiaan kohtaan. Jos lintuja halutaan enemmän, hyvä suhde on yksi koiras kolmea naarasta kohti.

PITOPAIKKA
Idänsiniviiriäiset sijoitetaan mieluummin terraarioon kuin häkkiin. Nämä linnut ovat niin pieniä, että voivat työntää päänsä häkin pinnojen väliin tai satuttaa siipensä, joten tasainen lasi-tai muovipinta on turvallisempi. Tilaa viiriäiset tarvitsevat noin puoli neliömetriä / lintupari. Mikäli lintuja hankitaan useita, on tilan luonnollisesti oltava suurempi.

Vaikka viiriäiset eivät yleensä lennä, ne saattavat hypähtää säikähtäessään. Tämän takia terraariossa olisi hyvä olla reippaasti korkeutta tai pehmeä kattoosa. Varmista pitopaikan riittävä koko Faunattaren henkilökunnalta.

Terraario sijoitetaan huoneistossa pöydän korkeudelle, vedottomaan, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen.
Pohjamateriaaliksi viiriäisille sopii esimerkiksi hamppu. Koska viiriäiset syövät suurin piirtein koko ajan, ne myös ulostavat paljon. Pohjamateriaalia täytyy siis vaihtaa useasti, jotta terraario pysyy puhtaana ja hyväntuoksuisena kotina lemmikeille.

Häkissä tulee olla vesiautomaatti tai vesikuppi, jonka vesi vaihdetaan päivittäin. Viiriäiset eivät kestä yli 24 tuntia ilman vettä, joten lyhyidenkin reissujen ajaksi on tärkeä varmistaa lintujen hoito. Jos katraassa on pieniä tipuja, täytyy vesikuppiin lisätä vaikka akvaarioissa käytettäviä koristekiviä, joilla estetään tipujen kastuminen tai hukkuminen vesiastiaan.

Ruokakuppeja tulee olla ainakin perusruoalle ja ruoansulatushiekalle (jos kylpyhiekkaa ei ole) ja kalkille. Viiriäiset eivät peseydy vedessä, mutta rakastavat hiekkakylpyjä. Häkissä olisi hyvä olla jonkinlainen hiekka-astia tätä tarkoitusta varten. Linnut käyttävät usein kylpyhiekkaansa myös ruoansulatushiekkana, joten kannattaa varmistaa, että hiekka on tarpeeksi hienojakoista.

Pitopaikan sisustuksessa huomio kiinnittyy tietenkin pohjalle. Koska nämä linnut eivät yleensä lennä, ne eivät tarvitse orsia tms. Pohjalle kannattaa sijoittaa erilaisia piilopaikkoja, kasveja ja esimerkiksi erilaisia jyrsijöille tarkoitettuja pajusiltoja ja piiloja.

Siivouksen yhteydessä kasvien ja piilopaikkojen paikkaa voi vaihdella, sillä viiriäiset pitävät vaihtelusta ympäristöstään ja nauttivat “uuteen” kotiinsa tutustumisesta.

RAVINTO
Idänsiniviiriäiset ovat sekasyöjiä, joiden perusruokavalioon luonnossa kuuluvat erilaiset siemenet, vihreät kasvikset ja pienet toukat ja hyönteiset. Hyvän pohjan viiriäisten ruokavaliolle saa kanarehusta, jossa proteiini arvo on yli 21%. Lisäksi tarjotaan tuoretta ruokaa kuten salaattia, pinaattia, voikukkaa, piharatamoa, porkkanaa, kurkkua ym. Linnuille voi myös itse idättää vehnää ja kauraa. Kokonaiset hirssintähkät antavat mukavaa vaihtelua.

Viiriäisten ravinnosta noin 20 % olisi hyvä koostua hyönteisproteiineista. Kaikki pienet toukat sopivat ravinnoksi ja välillä terraarioon voi tiputtaamuutamia sirkkojakin lintujen jahdattavaksi. Vaikka viiriäiset syövät lähes kaikkea, kannattaa muistaa, että jotkut ruokaaineet ovat niille myrkyllisiä tai haitallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi avokado, tomaattikasvit, peruna, sipuli, persilja, raparperi ja sitrushedelmät.

Simpukankuorirouhe, seepiansuomu tai jokin muu kalkinlähde tulee olla tarjolla koko ajan ahkeran muninnan takia.

SULKASATO
Linnuilla on sulkasato keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Lintujen höyhenpeite uusiutuu sulkasadon yhteydessä parissa kolmessa viikossa, mutta mikäli höyhennys jää puutteelliseksi tai uudet höyhenet ovat hauraita saattaa syynä olla yksipuolinen ravinto. Viiriäiset piilottelevat yleensä sulkasadon aikana enemmän ja saattavat jopa lopettaa ääntelyn. Tästä ei tarvitse huolestua, vaan kannattaa jättää lintu rauhaan.

LISÄÄNTYMINEN
Idänsiniviiräiset ovat todellisia munintakoneita. Ne ovat sukukypsiä kuukauden iässä ja sen jälkeen ne munivat lähes tauotta, jos vain valon määrä on riittävä. Näin ahkera muninta-ja lisääntymistahti lyhentää naaraiden ikää huomattavasti, joten rajoittamalla valon määrää alle 10 tuntiin päivässä, saadaan naaraalle tarpeellinen lepotauko munintaan.

Idänsiniviiriäinen munii yleensä 6-14 munaa.

Emo hautoo munia16-19 vuorokautta. Tällöin emo saattaa jäädä täysin paikoilleen. Koiraat eivät auta haudonnassa.

Poikaset ovat kuoriutuessaan kimalaisen kokoisia, mutta hyvin omavaraisia. Ne syövät heti kuoriuduttuaan itse poikasruokaa ja touhuavat omillaan emon mukana.

Parin viikon ikäisenä tiput alkavat ääntelemään ja kuukauden päästä viiriäiset ovat jo sukukypsiä.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lintu näyttää sairaalta, ei syö tai käyttäytyy omituisesti,on otettava viivyttelemättä yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin. Lintujen nopean aineenvaihdunnan takia sairaudet etenevät usein nopeasti, joten hoitotoimet on aloitettava heti oireiden ilmestyttyä. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät lintujen hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

© 2020 Faunatar