Kanarialintu

Kanarialintu

Serinus canaria domestica
Englanniksi: Domestic canary, canary

Kanarialinnun luonnonvarainen kantamuoto (Serinus canaria) elää Afrikan luoteisrannikon saarilla. Kaunisäänisenä ja helppohoitoisena kanarialintu ansaitsisinykyistä suuremman suosion lemmikkilintuna. Espanjalaiset valloittajat 1400-luvulla mieltyivät Kanarian saarilla kuulemaansa kanarianhempon lauluun ja toivat ensimmäiset linnut Espanjan mantereelle. Kasvatustyön aloittivat espanjalaiset munkit, jotka myivät kalliita kasvattejaan Italiaan, Ranskaan ja Englantiin. 1600-luvun lopulla kanarialintujen kasvatus alkoi myös Englannissa, Italiassa, Hollannissa, Sveitsissä ja Saksassa. Kanarialintujen koko vaihtelee eri jalostusmuotojen välillä suurestikin kymmenen ja kahdenkymmenen cm välillä. Elinikää kertyy 8-12 vuotta.

ERILAISIA JALOSTUSMUOTOJA
Yli viidensadan vuoden kasvatustyön tuloksena kanarialin-nuista on kehitetty useita "rotuja". Nykyisin erotetaan kolme suurta roturyhmää:
- Laulukanarialinnut
- Värikanarialinnut
- Muotokanarialinnut
Neljäntenä ryhmänä voidaan pitää risteytymiä eri peippojen kanssa. Oranssinpunaisia muunnoksia on saatu aikaan risteyttämällä kanarialintu punatiklin (Carduelis cucullatus) kanssa.

Laulukanarialinnuista lienee tunnetuin Harzinlaulaja, jonka kehityksessä on kiinnitetty erityisesti huomiota laulun puhtauteen: sen laulussa ei ole epäpuhtaita säriseviä tai kimeitä ääniä. Kannasta on kehitetty myös muita rotuja, tunnetuin lienee American singer.
Värikanarialinnut olivat ensimmäinen kehitetty ”rotu” ja edelleenkin puhtaankeltaiset linnut ovat suosituimpia. Muita värimuunnoksia ovat valkoinen, punainen, punakeltainen, ruskea, hopeanruskea, punakeltainen ja vihertävä.
Muotoroduilla on tyypillisesti päässään peruukkia muistuttava sulkarengas, mutta lisäksi on jäykkiä, hoikalta näyttäviä rotuja sekä rotuja, joiden höyhenpeite on pyörteinen. Eräs muotorotu on myös ns. Fife fancy eli kääpiökanarialintu.
Risteytymiä on käytetty eri rotujen kehittämiseen. Kanarialintu voi risteytyä tiklien (Carduelis carduelis), viherpeipon (Chloris cholis), urpiaisen (Carduelis flammea), hempon (Carduelis cannabina), punavarpusen (Carpodacus erythirus) sekä eräiden amerikkalaisten peippolajien kanssa, mutta jälkeläiset ovat useimmiten lisääntymiskyvyttömiä. Ainoastaan läheisimmän sukulaisen, keltahempon kanssa saaduista poikasista koiraat ovat lisääntymiskykyisiä.

KÄYTTÄYTYMINEN
Kanarialintu ei ole vahvasti sosiaalisesti sitoutunut laji. Sen alkuperäinen kantamuoto ei elä parvissa kuin talvikauden ja on silloinkin enemmän puolustusliitto kuin tiivis yhteisö. Pesimäaikana pariskunnat voivat ärhennellä muille linnuille. Lintuja tulisi kuitenkin hankkia vähintään kaksi, sillä laji viihtyy parhaiten pareittain pidettynä. Hanki mieluiten pariskunta tai kaksi naarasta, sillä koiraslinnut saattavat nahistella suljetussa tilassa.

HÄKKI
Liian isoa häkkiä ei voi hankkia.Suositeltavin häkki on suuri lentohäkki, jossa linnut mahtuvat kunnolla lentämään. Lentohäkki eli aviaario on viisainta rakentaa itse teräsverkkoa tai häkkielementtejä käyttäen.
Lemmikkieläinliikkeissä myytävät lintuhäkit sopivat kanarialinnuille myös. Häkin minimikoko pariskunnalle on 90 x 50 x 60 cm, kunhan linnuilla on mahdollisuus päästä päivittäin asuntoon lentelemään. Mikäli lintujapareja hankitaan useita, on häkin luonnollisesti oltava suurempi. Varmista häkin riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Häkki sijoitetaan huoneistossa ainakin pöydän korkeudelle, lintuhäkin paikka ei ole lattialla.
Häkki sijoitetaan vedottomaan, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen. Linnuista on mukavatarkkailla perheenjäsenten toimia, mutta ne kaipaavat omaakin rauhaa, joten huoneiston levottomin paikka ei ole suositeltava.
Tämän lisäksi lintujenolisi hyväpäästä päivittäin lentämään vapaana huoneistossa, etenkin joshäkki on hankittu aivan minimimittojen mukaan; villit kanaria-linnut lentävät pitkiäkinmatkoja päivässä etsiessään ruokaa. Myös kesyt linnutrakastavat lentämistä. Kun pidät kanarialintuja huoneistossa vapaana, huomioi ainakin seuraavat vaaratilanteita aiheuttavat seikat:
- Kissat ja muut kotieläimet
- Kuuma liesi
- Avonaiset vesiastiat (esim.tiskiallas tai wc), joihin lintu voi hukkua
- Myrkylliset huonekasvit
-Avonaiset ikkunat / ulko-ovet
-Sähköjohdot

TARVIKKEET
Häkkiin sijoitetaan useita orsia, varoen kuitenkin täyttämästä häkkiä liikaa. Paras orsimateriaali on puu, sillä linnut myös nakertelevat orsia mielellään. Lehtipuiden oksat sopivat linnuille hyvin, sillä eripaksuisilla orsilla istuskelu on oivaa voimistelua lintujen jalkalihaksille.
Orret voi kiinnittää häkin seiniin, mutta silloin orret eivät liiku. Luonnonmukaisemman tuntuista olisi, jos orret liikkuisivat. Voit siis kiinnittää osan orsista metallisella ketjulla häkin kattoon, jolloin ne heiluvat kuin puun oksat tuulessa. Tämä heiluriliike kehittää lintujen tasapainoaistia, jota ne tarvitsevat lentäessään.
Orsista ainakin osan voi päällystää ns. orsipaperilla (hiekkapaperi tähän tarkoitukseen). Kun linnut istuvat orsilla, niiden kynnet osuvat paperiin ja kuluvat. Hiekkapaperin sijaan tai sen lisäksi voit laittaa häkkiin ns. pedikyyriorsia, jotka myös helpottavat kynsien kulumista. Tarkkaile silti kynsiä, nesaattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kynsiä tulee lyhentää eläinten kynsisaksilla. Liian pitkät kynnet saattavat tarttua kiinni esim. kankaaseen, jolloin pahimmassa tapauksessa linnun varvasluu voi murtua.

Linnuille myytäviä leluja on lemmikkieläinliikkeissä paljon. Ne ovat linnuille hauskaa ajanvietettä. Vanhaan aikaan linnuille myytiin mm. peilejä, mutta peili tai muovilintu ei koskaan korvaa lajikumppania. Faunatar-myymälöissä lintujen peilejä tai muovisia tekolintuja ei myydä lainkaan, sillä näiden on todettu aiheuttavan linnulle stressiä.

Häkin pohjamateriaalina voi käyttää lintuhiekkaa, sanomalehteä tai lintujen hiekkapaperia, joka vaihdetaan uuteen ainakin kerran viikossa. Häkkiin sijoitetaan useita eripaksuisia orsia, keinuja ja mielellään myös pystysuuntaisia kiipeilypuita tai köysileluja, joissa nämä linnut kiipeilevät taitavasti. Häkissä on oltava lintujen vesipullo tai –kuppi, jonka vesi vaihdetaan päivittäin. Lisäksi tarvitaan kupit eri ruoille ja ru-ansulatushiekalle. Kaikki astiat pestään tarvittaessa, jos ne likaantuvat, sekä häkin siivouksen yhteydessä.

Lajin pitopaikan optimilämpötila on 20 asteen yläpuolella, ilmankosteuden olisi hyvä pysyä noin 60% tienoilla.

Kanarialinnut nauttivatkin silloin tällöin sumuttelusta. Kanarialinnut myöskyl pevät mielellään, joten kylpyastiaa voi pitää tarjolla säännöllisesti. On huolehdittava, etteivät linnut altistu kylvyn jälkeen vedolle, kosteana ne ovat erityisen herkkiä vilustumaan.

Häkin yläpuolelle on hyvä asentaa lintulamppu, joita myydään lemmikkieläinliikkeissä. Lintulamppu säteilee linnuille tärkeää UV-valoa sopivassa suhteessa. Polttimon tai putken käyttöikä on korkeintaan 12 kk.
Valoa voi pitää päällä 10-12h vuorokaudessa ja se sammutetaan yöksi.

Pesiä ei häkissä kannata pitää muulloin kuin lintujen lisääntymisaikaan, sillä tarjolla olevat pesät innostavat lintuja pesimään jatkuvasti, mikä rasittaa niitä suotta.

RAVINTO
Kanarialinnutovat pääasiassa kasvissyöjiä, joiden perusruokaa on lemmikkieläinliikkeissä myytävät, kanarialinnuille tarkoitetut siemenseokset ja/tai pelletit. Siemenseosta ja/tai pellettejä tulee olla linnuilla jatkuvasti tarjolla.
Lisäksi tarjotaan mieluiten päivittäin tuoreruokaa, kuten ituja, kasviksia, yrttejä, luonnonkasveja, hedelmiä, marjoja ja silmuja.
Linnuille voi myös itse idättää vehnää ja kauraa.
Tuoreruoka on hyväksi paitsi lintujen terveydelle, myös aktiviteettia, kun tarjolla on vaikkapa kokonainen yrttiruukku revittäväksi. Voimaruoka on kananmunasta, hunajasta, hirssistä ja muista ravintoaineista koostuva vitamiiniruoka, jota voi tarjota linnuille jatkuvasti. Erityisen tärkeää se on nuorelle, sulkasatoiselle, munivalle tai sairaalle linnulle.

Linnuille haitallisia ovat mm. kaakao, suklaa, kahvi, avokado, alkoholi, raparperi, vihreät perunat sekä kaikki maustettu, suolainen, sokerinen tai rasvainen ruoka.

Suoranokkaiset linnut nielevät ruokansa joko kokonaan tai osittain kokonaisena, niillähän ei ole silppurina toimivaa koukkunokkaa, kuten esim. papukaijoilla. Tästä syystä ne syövät ruoansulatushiekkaa, joka hienontaa ruoan niiden vatsassa. Ruoansulatushiekka (lintuhiekka) pidetään omassa kupissaan, josta linnut sitä tarvittaessa käyvät ottamassa.

Linnut,joita ympäri vuoden ruokitaan monipuolisesti saavat ravinnostaan kaikki välttämättömät vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet. Nokkakivi tulisi pitää aina saatavilla.

Sulkasadonja pesinnän aikaan linnuille voi antaa ylimääräisen vitamiinikuurin.

Lisätietoa kanarialintujen ruokinnasta voi kysyä läheisestä Faunatar-ketjun myymälästä.

PERUSHOITO
Päivittäin vaihdetaan juomavesi ja laitetaan uusi tuoreruoka. Siemenkupit käydään läpi ja siementen päältä poistetaan tyhjät kuoret. Kupit täytetään tarvittaessa.

Myös Linnun kuntoa tarkkaillaan päivittäin. Höyhennyksen tulee olla puhdas ja tasainen, jalat puhtaat, ulosteet normaalit. Linnun tulee olla pirteä ja valpas, sen tulee myös syödä ja juoda hyvin.

Viikoittain puhdistetaan häkki. Häkin pohjamateriaali vaihdetaan puhtaaseen. Orret, häkin kalterit, kupit ja lelut puhdistetaan.
Muutaman kerran vuodessaon hyvä käyttää pesuun desinfiointiainetta (esim. VirkonS) ja vaihtaa luonnonorret kokonaan uusiin.

SULKASATO
Linnuilla on sulkasato keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Lintujen höyhenpeite uusiutuu sulkasadon yhteydessä 4-6 viikossa, mutta mikäli höyhennys jää puutteelliseksi tai uudet höyhenet ovat hauraita saattaa syynä olla liian yksipuolinen ravinto.

LISÄÄNTYMINEN
Pesivän pariskunnan tulee olla terve ja hyväkuntoinen, sillä munien haudonta ja poikasten hoito on raskasta. Lisävitamiinien ja kalkin antaminen pesinnän aikana onkin tärkeää.

Kanarialintujen sukupuolten erottaminen saattaa osoittautua vaikeaksi. Sukupuolen maallikko erottaa vain laulusta. Koiraiden lauluäänessä on pitkiä melodioita. Naaraatkin voivat laulaa, mutta niiden ääni koostuu vain lyhyistä vihellyksistä. Koiraat voivat olla naaraita hieman suurempia ja vankempia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Paritteluvalmiilla koiraalla yhteissuolen aukkoa ympäröivä iho saattaa olla hieman kääntynyt esiin.

Sopuisa kanarialintupariskunta pesii suhteellisen helposti ja naaras saattaa munia jopa ruoka-astiaan pesän puutteessa. Joskus pesintää pitääkin rajoittaa poistamalla munitut munat, sillä jatkuva haudonta ja poikasten hoito ei ole linnuille terveellistä.
Kanarialintujen pesintäaika on keväällä ja silloin häkkiin ripustetaan puolipyöreä, päältä avoin koripesä.
Pesäntekoaineiksi sopivat esim. lyhyet kookos-tai sisalkuitu sekä pehmeä heinä.
Kun naaras on saanut pesän valmiiksi, se pian munii ensimmäisen munan. Munia tulee 4-6 kappaletta, muna päivässä. Naaras hautoo 13-14 vrk ja tänä aikana koiras ruokkii sitä kuvustaan. Poikasten kuoriuduttua niitä ruokkii ensipäivät naaras, mutta muutaman päivän kuluttua myös koiras osallistuu ruokintaan.

Nuoret kanarialinnut lähtevät pesästä 17-18 vrk iässä. Senkin jälkeen emolinnut ruokkivat niitä jonkin aikaa.
Poikaset ovat itsenäisiä, kun pesästä lähdöstä on kulunut kaksi viikkoa.

Pesintäaikana on hyvä huolehtia lintujen vitamiinien ja kalkin saannista erityisen hyvin.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lintu näyttää sairaalta, ei syö tai käyttäytyy omituisesti,on otettava viivyttelemättä yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin. Lintujen nopean aineenvaihdunnan takia sairaudet etenevät usein nopeasti, joten hoitotoimet on aloitettava heti oireiden ilmestyttyä.
Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät lintujen hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

© 2020 Faunatar