Neitokakadu

Neitokakadu

Nymphicus hollandicus
ennen kutsuttiin myös nymfiparakiitti / nymfipapukaija

Neitokakadut ovat alkujaan kotoisin Australian keskiosista, jossa ne ovat yleisiä papukaijalintuja. Varsinkin kuivina kausina ne kokoontuvat suuriksi parviksi aiheuttaen tuhoja viljelysmailla viljasadolla herkuttelemalla.
Neitokakadu lisääntyy ihmisen hoidossa helposti ja nykyisin lemmikkieläinmarkkinoilla myytävät linnut ovatkin kasvatettuja, luonnosta niitä ei ole pyydystetty enää pitkiin aikoihin.

Harmaasta villistä neitokakadusta on jalostuksen tuloksella saatu useita värimuotoja. Neitokakadun suosioon on vaikuttanut paitsi linnun kaunis väritys, myös luonne. Neitokakadu kesyyntyy helposti ja siitä saakin mukavan seuralaisen, kunhan linnun kanssa malttaa touhuilla päivittäin. Seurallisen luonteensa vuoksi ei neitokakadua tulisi pitää yksin, vaan lintuja on hyvä hankkia kaksi. Linnut on hyvä totuttaa toisiinsa nuorena. Varsinkin yksin eläneet naaraat saattavat vanhemmiten olla liian temperamenttisia hyväksyäkseen uutta kumppania, ainakaan toista naarasta.

Neitokakadu saattaa oppia matkimaan sanoja tai tekemään pieniä temppuja, mutta kovin yleistä se ei ole. Hokemalla linnulle yksinkertaista sanaa kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen on mahdollista, että se jonain päivänä sanan oppii sanomaan.

Kooltaan neitokakadu on pyrstö mukaan laskettuna noin 30 cm pituinen. Elinikä keskimäärin 10-15 vuotta, mutta jopa 20 vuottakin on mahdollista.

PITOPAIKKA
Villit neitokakadut lentävät kymmeniä kilometrejä päivässä etsiessään ruokaa ja myös kesyjen lintujen on saatava lentää. Suositeltavin häkki on suuri lentohäkki, jossa linnut mahtuvat kunnolla lentämään. Tällainen ns. lentohäkki on viisainta rakentaa itse teräsverkkoa tai häkkielementtejä käyttäen. Lemmikkieläinliikkeissä myytävät lintuhäkit sopivat neitokakaduille myös. Jonkinlainen minimikoko pariskunnan häkille on L 140 x S 100 x K 80 cm, mikäli linnut ovat jatkuvasti, tai ainakin useita tunteja päivittäin vapaana huoneistossa (tai huoneessa). Mikäli lintuja hankitaan useita pareja, on häkin luonnollisesti oltava suurempi tai jokaiselle parille järjestettävä omat tilansa. Varmista häkin riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Häkki sijoitetaan huoneistossa ainakin pöydän korkeudelle, lintuhäkin paikka ei ole lattialla. Häkki sijoitetaan vedottomaan, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen. Linnuista on mukava tarkkailla perheenjäsenten toimia, mutta ne kaipaavat omaakin rauhaa, joten huoneiston levottomin paikka ei ole suositeltava. Tämän lisäksi lintujen olisi hyvä päästä päivittäin lentämään vapaana huoneistossa, etenkin jos häkki on hankittu aivan minimimittojen mukaan, sillä häkissä pidettynä nämä touhukkaat linnut masentuvat ja stressaantuvat. Kun lennätät neitokakaduja huoneistossa vapaana, huomioi ainakin seuraavat vaaratilanteita aiheuttavat seikat:
- Kissat ja muut kotieläimet
- Kuuma liesi
- Avonaiset vesiastiat (esim. tiskiallas tai wc), joihin lintu voi hukkua
- Myrkylliset huonekasvit
- Avonaiset ikkunat / ulko-ovet
- Sähköjohdot

TARVIKKEET
Häkkiin sijoitetaan useita orsia, varoen kuitenkin täyttämästä häkkiä liikaa. Paras orsimateriaali on puu, sillä linnut myös nakertelevat orsia mielellään. Lehtipuiden oksat sopivat linnuille hyvin, eripaksuisilla orsilla istuskelu on oivaa voimistelua lintujen jalkalihaksille. Orret voi kiinnittää häkin seiniin, mutta silloin orret eivät liiku. Luonnonmukaisemman tuntuista olisi, jos orret liikkuisivat. Voit siis kiinnittää osan orsista metallisella ketjulla häkin kattoon, jolloin ne heiluvat kuin puun oksat tuulessa. Tämä heiluriliike kehittää lintujen tasapainoaistia, jota ne tarvitsevat lentäessäänkin.
Orsista ainakin osa on hyvä päällystää ns. orsipaperilla (hiekkapaperi tähän tarkoitukseen). Kun linnut istuvat orsilla, niiden kynnet osuvat orsipaperiin ja kuluvat. Hiekkapaperin sijaan tai sen lisäksi voit laittaa häkkiin ns. pedikyyriorsia, jotka myös helpottavat kynsien kulumista. Tarkkaile silti kynsiä, ne saattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kynsiä tulee lyhentää pieneläinten kynsisaksilla. Liian pitkät kynnet saattavat tarttua kiinni esim. kankaaseen, jolloin pahimmassa tapauksessa linnun varvasluu voi murtua.

Linnuille myytäviä leluja on lemmikkieläinliikkeissä paljon. Neitokakaduilla on vahva nokka ja ne kaipaavatkin runsaasti erilaista nakerreltavaa. Lelut ovat linnuille hauskaa ajanvietettä, mutta on muistettava, ettei peili tai muovilintu koskaan korvaa lajikumppania. Faunatar-myymälöissä lintujen peilejä tai muovisia tekolintuja ei myydä lainkaan, sillä näiden on todettu aiheuttavan linnulle stressiä.

Häkin pohjamateriaalina voi käyttää sanomalehteä, lintujen hiekkapaperia, turvetta, purua, monenlaisia eri materiaaleja. Häkissä on oltava lintujen vesipullo tai –kuppi, jonka vesi vaihdetaan päivittäin. Lisäksi tarvitaan kupit eri ruoille. Kaikki astiat pestään tarvittaessa, jos ne likaantuvat, sekä häkin siivouksen yhteydessä. Neitokakadut nauttivat kylpemisestä ja niille tulisikin tarjota siihen mahdollisuus ainakin pari kertaa viikossa. Kylpyastiaksi sopii tukeva, kookas astia, jonka pohjalla on muutama sentti vettä. Neitokakadut pitävät myös sumuttamisesta. On huolehdittava, etteivät linnut altistukylvyn jälkeen vedolle, kosteana ne ovat erityisen herkkiä vilustumaan.

Lintuhäkin, tai lintujen mieluisimman oleskelupaikan päälle asennetaan lintulamppu, joka tuottaa sekä UVA- että UVB-säteilyä. Auringon luonnollista UV-sisältöä jäljittelevän valon käyttö on hyödyksi lintujen terveydelle, ja se auttaa lintuja näkemään ympäristönsä luonnollisemmassa valossa. Lintulamppu parantaa ruokahalua ja lisääntymiskäyttäytymistä, sekä edesauttaa erityisesti D3-vitamiinin muodostamista. Lamppu tulee asettaa maksimissaan noin 50 cm:n päähän linnusta, kuitenkin niin ettei se pääse koskettamaan lamppua ja pääsee halutessaan varjoisaan paikkaan.
Tasaisen UV-säteilyn aikaansaamiseksi lamppu kannattaa vaihtaa noin vuoden välein.

Pesäpönttöjä ei häkissä kannata pitää muulloin kuin lintujen lisääntymisaikaan, sillä tarjolla olevat pesät innostavat linnut pesimään jatkuvasti, mikä rasittaa niitä.

RAVINTO
Neitokakadut ovat kasvissyöjiä, joiden perusruokaa on neitokakaduille tarkoitetut siemenseokset ja/tai pelletit - saat näitä Faunatar-myymälöistä. Siemenseosta ja/tai pellettejä tulee olla linnuilla jatkuvasti tarjolla. Lisäksi tarjotaan päivittäin tuoreruokaa, kuten ituja, kasviksia, yrttejä, luonnonkasveja, hedelmiä, marjoja ja silmuja. Linnuille voi myös itse idättää vehnää ja kauraa. Tuoreruoka on hyväksi lintujen terveydelle, lisäksi se tarjoaa mukavaa tekemistä, kun tarjolla on vaikkapa kokonainen yrttiruukku revittäväksi.

Voimaruoka on kananmunasta, hunajasta, hirssistä ja muista ravintoaineista koostuva vitamiiniruoka, jota voi tarjota linnulle jatkuvasti. Erityisen tärkeää se on nuorelle, sulkasatoiselle, munivalle tai sairaalle linnulle. Linnuille haitallisia ruokia ovat mm. kaakao, suklaa, kahvi, avokado, alkoholi, raparperi, vihreät perunat sekä kaikki maustettu,suolainen, sokerinen tai rasvainen ruoka.

Linnut, joita ympäri vuodenruokitaan monipuolisesti tuoreruoalla saavat ravinnostaan kaikki välttämättömät vitamiinit, kivennäis-, ja hivenaineet.
Nokkakivi tulisi pitää aina saatavilla. Sulkasadon ja pesinnän aikaan linnuille voi antaa ylimääräisen vitamiinikuurin.

Lisätietoa neitokakadujen ruokinnasta voi kysyä Faunatar-myymälästä.

PERUSHOITO
Päivittäin vaihdetaan juomavesi ja laitetaan uusi tuoreruoka. Siemenkupit käydään läpi ja siementen päältä poistetaan tyhjät kuoret ja kupit täytetään tarvittaessa. Myös linnun kuntoa tarkkaillaan päivittäin. Höyhennyksen tulee olla puhdas ja tasainen, jalat puhtaat, ulosteet normaalit. Linnun tulee olla pirteä ja valpas, sen tulee myös syödä ja juoda hyvin.

Viikoittain puhdistetaan häkki. Häkin pohjamateriaali vaihdetaan puhtaaseen. Orret, häkin kalterit, kupit ja lelut puhdistetaan. Muutaman kerran vuodessa on hyvä käyttää pesuun desinfiointiainetta (esim. VirkonS) ja vaihtaa luonnonorret kokonaan uusiin

SULKASATO
Linnuilla on sulkasato keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Lintujen höyhenpeite uusiutuu sulkasadon yhteydessä 4-6 viikossa, mutta mikäli höyhennys jää puutteelliseksi tai uudet höyhenet ovat hauraita saattaa syynä olla yksipuolinen ravinto.

LISÄÄNTYMINEN
Täysikasvuisten sukupuolten erottaminen perusvärimuodon linnuilla on verraten helppoa; uroksen poskissa on komeat punertavat laikut, naaraan pyrstön alapuoli on poikittaisraidallinen. Poikasista sukupuolten tunnistaminen on hankalaa, sillä kaikilla poikasilla on raidallinen pyrstön alapuoli.

Pesivän pariskunnan tulee olla terve ja hyväkuntoinen, sillä munien haudonta ja poikasten hoito on raskasta. Lisävitamiinien antaminen pesinnän aikana onkin suositeltavaa.

Neitokakadujen luonnollinen lisääntymiskausi on huhtikuusta elokuuhun. Keväällä valoisan ajan pidentyessä on aika laittaa neitokakadujen häkkiin pesintäpönttö, joita myydään Faunatar-myymälöissä. Mikäli samassa häkissä on useampipesivä pariskunta, tulee pesäpönttöjä olla useampi kuin pariskuntia, näin ehkäistään turhia kiistoja lintupariskuntien kesken. Pesäpöntön ihanteelliset mitat ovat 45 x20 x 20 cm. Pöntön pohjalle laitetaan esim. heinää tai vaikkapa kuivaa sammalta - löydät sitä Faunattaren terraario-osastolta.

Neitokakadu munii yleensä 4-7 munaa. Munia ei munita saman päivän aikana, vaan päivän, kahden välein. Joskus ensimmäisen ja viimeisen munan välillä saattaa olla eroa jopa pari viikkoa. Tästä syystä poikasissa saattaa olla huomattavia ikä-ja kokoeroja.

Molemmat vanhemmat osallistuvat munien haudontaan. Haudonta kestää 21-23 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä 4-5 viikkoisina. Emo ruokkii poikasiaan vielä pitkään, joten aikaisintaan poikaset voi vanhemmistaan erottaa niiden täytettyä 4 kuukautta.

Pesintäaikana on syytä huolehtia lintujen vitamiinien ja kalkin saannista erityisen hyvin.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lintu näyttää sairaalta, ei syö tai käyttäytyy omituisesti, on otettava viivyttelemättä yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin. Lintujen nopean aineenvaihdunnan takia sairaudet etenevät usein nopeasti, joten hoitotoimet on aloitettava heti oireiden ilmestyttyä. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät lintujen hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar