Siperian maaorava

Faunatar-ketju ei myy Siperian maaoravia, sillä nämä kuuluvat EU:n jäsenmaiden hyväksymään vieraslajiluetteloon. Luettelon sisältämien lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Lisätietoja: http://www.vieraslajit.fi/fi

SIPERIAN MAAORAVA
Eutamias sibiricus

Näissä Disneyn pikkuoravia muistuttavissa kavereissa riittää vauhtia kuin formulakisoissa! Luonnossa maaoravat elävät löyhissä yhteisöissä ruohomaastoissa, kallioilla ja harvakasvuisissa metsissä. Lemmikkinäkin maaoravat kaipaavat seuraa ja paljon liikuntaa.
Maaoravia  asustaa  luonnossa   Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Maaoravalajeja on olemassa pitkälle toistakymmentä erilaista, mutta lemmikkinä yleisin on Siperian maaorava Eutamias (Tamias)  sibiricus, jonka sukujuuret nimensä  mukaisesti  ovat  Siperiassa.   
Väritykseltään  Siperian  maaorava on ruskea. Päästä häntään kulkee vaalean- ja tummanruskea  raidoitus,  joka  antaakin oraville  "Tiku-  ja  Takumaisen" ulkomuodon. Siperian  maaoravista  on  olemassa  myös  albino, sekä valkoinen värimuoto, jolla raidat ovat kermanruskeita.
Painoa  täysikasvuiselle  kurrelle  kertyy  70-120  g. 
Keskimääräinen elinikä on noin 6-10 vuotta.    
Luonteeltaan  maaoravat  ovat uteliaita  ja  rohkeita.  Ne  ovat aktiivisimmillaan   auringonnoususta  alkuiltaan ja touhuavatkin lähes  tauotta  koko  hereilläolo aikansa.      
Maaoravat kesyyntyvät yleensä  kivasti,  kunhan  niillä  on pienestä  asti  mahdollisuus  viettää aikaa ihmisen kanssa.       
Maaoravia voidaan laittaa samaan häkkiin useita, kunhan kaikille  riittää  häkissä  omat  reviirinsä.  Maaoravat  -kuten  kaikki eläimet-  ovat  yksilöitä  ja  joskus eteen sattuu erakkoluonteisempia oravia joita ei toisten oravien kanssa samassa tilassa voi pitää. Oravien käytöstä onkin syytä tarkkailla  ja  tarvittaessa  erottaa ne omiin   tiloihinsa.  Ihanteellista olisi,  että  orava  kaverin  huolii, sillä  maaoravat  ovat  erittäin seurallisia  eläimiä  ja  ne  olisi suositeltavampaa  asuttaa  lajikumppanin kanssa kuin yksin.    

Luonnossa  Siperian  maaoravat   vaipuvat   talvella   usein talvihorrokseen. Myös lemmikkioravat   saattavat talvisaikaan  lämpimissä   sisätiloissakin  viettää  talvikautta,  jolloin  ne nukkuvat    enemmän  ja    syövät  vähemmän.  
Syys-lokakuussa  luonnon oravat  keräävät talvivarastoja  ja tämä  tapa  on  periytynyt  myös  lemmikkinä  pidettäville maaoraville. Ne saattavat kerätä  pakonomaisesti  kaiken syötäväksi  kelpaavan  pesämökkiinsä, vaikka ruokaa olisi tarjolla kuinka   paljon. Pahimmassa tapauksessa orava kärsii syksyllä ns. talvivarastojenkeruu-stressistä, jonka aikana  oravan luonne voi  muuttua  rajusti.  Se  saattaa tulla   aggressiiviseksi   lauman muita  oravia  ja  jopa  omistajaansa  kohtaan,  mutta  tämä on vain väliaikaista. Tarvittaessa stressistä   poteva   orava   on viisainta  majoittaa  pariksi  kuukaudeksi  omaan  (tilavaan)  häkkiinsä,  niin  lauman  muut  asukit saavat olla rauhassa.      
Maaoravan  kynsiä  ei  tarvitse leikata  eikä  sen  turkkia  tarvitse pestä.  Maaorava  ei  myöskään tarvitse rokotuksia.

PITOPAIKKA
Maaoravat  nauttivat  kiipeilystä, ja  tarvitsevat  kokoonsa  nähden todella  suuren  häkin.  Häkin vähimmäiskorkeus  on  100  cm, mutta  suositeltavampaa  olisi, että  häkki  ulottuu lattiasta kattoon   asti.  Pohjapinta-alaa häkillä saisi olla vähintään 100 x 50  cm.  Suuret  lintuhäkit  ja maaoravahäkit  joita  lemmikkieläinliikkeissä   on   saatavilla, sopivat oraville kunhan pinnaväli niissä  on  korkeintaan  12  mm. Häkin  voi  rakentaa  verkkoa käyttäen  myös  itse,  jolloin  vain mielikuvitus  ja huoneiston koko ovat  rajoina   siinä  minkä kokoisen häkin oravilleen tekee.
Häkkiin  laitetaan  pesämökki jokaista  häkin  asukasta  kohti, jotta   niillä   on   mahdollisuus nukkua yksin jos niin haluavat.
Häkissä on hyvä olla useita eri korkeuksilla  olevia  tasoja,  joille oravat  voivat  hyppiä.  Oravat kiipeilevät  myös  oksia  ja  vaikkapa sisalköysiä pitkin. Maaoravat  nauttivat  kaivamisesta,  joten  häkin  pohjalle  voidaan   laittaa   isossa  astiassa turvetta,  sammalta,  ekokuitua tai muuta turvallista materiaalia, jonka  sisään  ne  saavat  kaivautua.  Vaihtoehtoisesti  voidaan häkin  pohjamateriaalia  laittaa niin  paksulti,  että  oravat  voivat kaivautua siihen. 
Kuivikkeena  voidaan  käyttää kutterin  purua  tai  esim.  haapa-haketta.  Kuivikkeet  vaihdetaan oravien  lukumäärästä  ja  häkin koosta  riippuen  kahdesta  neljään  kertaa  kuussa, samalla pestään häkin pohja, ruokakuppi ja muut tarvikkeet.     
Häkkiin  laitetaan juomapullo ja ruokakuppi, tai useitakin. Ainakin osa ruokakupeista  on  hyvä  sijoittaa  ylös, vaikkapa  häkin  seinälle  roikkumaan. 
Lisäksi  häkkiin voi laittaa esille kalkkikiven ja/tai mineraalikiven.

Pikkulemmikeiden tarvikkeita myyvät kaikki myymälämme. Voit tutustua valikoimiimme myös  VERKKOKAUPASSAMME>>

Kesyjä oravia voidaan juoksuttaa  asunnossa,  kunhan  asunto on  oraville  turvallinen.  Pienelle ja  uteliaalle  eläimelle  koti  on täynnä  vaaranpaikkoja:  kissat, koirat,   avonaiset   wc-pöntöt, avonaiset   ikkunat   ja   ovet, kuumat  liedet,  pienet  kolot  ja hyllyntaustat, myrkylliset huonekasvit jne. Valvo aina oravia kun ne  ovat  vapaana  ja  juoksuta mielellään  vain  yhtä  oravaa kerrallaan  -yhden  touhuja  on helpompi  seurata  kuin  koko lauman.

RUOKINTA

Orava  on  lähes  kaikkiruokainen joten sen ruokinnan ei pitäisi  aiheuttaa  ongelmia.  Perusruokana  oraville  sopivat  erilaiset jyrsijöiden  ja  lintujen  siemenseokset ja täysrehupelletit. 
Turhaa  rasvaa  sisältäviä  aineksia kuten maapähkinät ja auringonkukansiemenet  kannattaa  säännöstellä,  jos  oravat  tuntuvat pulskilta.  Hoikat  ja  normaalipainoiset  saavat  toki  popsia näitäkin herkkuja reilummin.    
Lisäksi  oraville  tarjotaan  hedelmiä,  vihanneksia,  juureksia, marjoja ja hyönteisiä. Hyönteiset voit  tarjota  elävänä,  varsinkin jauhomato  on  niiden  suurta herkkua.  Kesällä  ulkoa  kerätyt etanat,  kastemadot  ja  muut antavat   vaihtelua   hyönteisvalikoimaan.  Oravat  ovat  herkkusuita  jotka  kaipaavat  vaihtelua  ruokavalioonsa,  koeta  siis tehdä   siitä   mahdollisimman monipuolinen.

LISÄÄNTYMINEN

Sukukypsyyden  maaoravat  saavuttavat 8-12 kuukauden iässä.     
Maaoravanaarailla  on  kiima kerran vuodessa. Talvilevossa olleen  naaraan  kiima  on  yleensä maaliskuussa, ilman lepoa olleen tammikuussa.  Kiima  kestää  tyypillisesti  vain  yhden  päivän, mutta on mahdollista, että kiima jatkuu  muutaman  päivän  ajan. Mikäli  naaras  ei  kiiman  aikana tule   tiineeksi   saattaa   kiima uusiutua   kymmenen   päivän kuluttua edellisestä. Poikkeuksia kiimakierroissa on ja tiedetään  tapauksia  joissa  maaoravaemo on  pyöräyttänyt  peräti  kolmet poikaset vuodessa.     
Mikäli  samassa  häkissä  on uroksia ja naaraita eikä poikasia haluat,  tulee  urokset  erottaa naaraista.  Urokset  erotetaan kun  ne  osoittavat  kiinnostusta naaraita   kohtaan   kosiskellen niitä.  Naaraiden  sukupuolialue turpoaa  ja  punertuu  muutama päivä  ennen  kiimaa,  tästäkin kiiman voi päätellä alkavan. Kiiman aikana naaras ääntelee  korkeilla,  voimakkailla kiljahduksilla  kutsuen  uroksia luokseen.    
Naaraan   kantoaika   kestää kuukauden verran. Poikasia syntyy yhdestä kolmeen kappaletta kerralla.    
Maaoravapoikaset   kasvavat huimaa  vauhtia  ja  uusiin  koteihinsa  pikkuoravat  voidaan  luovuttaa   niiden   täytettyä   7-9 viikkoa,  eli  kun  ne  eivät  enää ime maitoa emoltaan.
HUOM: EU:n alueella maaoravien kasvatus on kiellettyä, sillä laji kuuluu EU:n vieraslajilistaan.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.