Kenian hiekkaboa

Gongylophis (Eryx) colubrinus
Englanniksi:
Kenyan sandboa

Gongylophis-suvun maaboat ovat pienikokoisia ja kauniita käärmeitä, joita esiintyy Lounais-Euroopassa, Afrikassa ja Aasian länsiosissa. Gongylophis-suvun käämeet luettiin ennen kuuluvaksi Eryx-sukuun, mutta ne on sittemmin luokiteltu uudelleen. Sukuun lukeutuu tällä hetkellä 3 lajia: Gongylophis colubrinus, G. conicus ja G. muelleri.

Kenian hiekkaboa on monen mielestä yksi kauneimmista terraariossa pidettävistä boista. Sen pohjaväri on keltainen tai kirkkaan oranssi, selässä ja kyljissä on tumman oransseja, ruskeita tai  lähes mustia laikkuja. Vatsapuoli on vaalea. Väritys  vaihtelee eri yksilöiden välillä suuresti.

Kaikki hiekkaboat ovat pienikokoisia, mutta hyvin  tukevarakenteisia käärmeitä. Gongylophis-suvun lajit jäävät tyypillisesti alle metrin mittaisiksi. Kenian hiekkaboa koiraat kasvavat n. 65 cm  mittaisiksi, naaraat jonkin verran suuremmiksi.

Kenian hiekkaboan levinneisyysalue luonnossa on Somalian tasavalta, Kenia ja Tansanian   pohjoisosat. Hiekkaboat ovat luonnossa uhanalaisia, joten varmista aina käärmettä ostaessasi, että saat sen mukana asianmukaiset alkuperädokumentit.

TERRAARION VALINTA
Hiekkaboat viettävät suurimman osan ajasta hiekan alle kaivautuneena, joten terraarion  pohjapinta-ala on korkeutta ratkaisevampaa. Jonkinlaisen minimikoko aikuisen hiekkaboan  terraariolle on 80 x 40 cm kokoinen pohja. Tilantarve kasvaa jos asutetaan useampia  käärmeitä samassa terraariossa.
Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon.
Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että seon ehdottoman pakovarma sillä käärmeet ovat yllättävän näppäriä  karkaamaan pienistäkin raoista. Kysy tarvittaessa  neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren  henkilökunnalta.

Hiekkaboat ovat luonnossakin yksineläjiä, eivätkä  kaipaa lajitoveriensa seuraa. Siksi onkin suositeltavinta asuttaa se yksin; tällöin käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokinta on helpompaa.   Lajitoverien jatkuva läsnäolo saattaa myös stressata käärmettä.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa hiekkaboat elävät puoliaavikoilla ja kivikkomaastoissa. Terraarion sisustuksessa kannattaa pyrkiä jäljittelemään eläimen luonnollista elinympäristöä, sillä yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista on kauniit,  luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka tuovat palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää paitsi omaa silmääsi, se on  myös käärmeelle miellyttävä ja turvallinen paikka  elää. Koska hiekkaboat usein piilottelevat päivisin,  kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa: terraariota on mukava katsella myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.  

Pohjamateriaalina luonnollisin on hienojakoinen   hiekka, johon käärme voi kaivautua. ExoTerran DesertSand -hiekat sopivat mainiosti Kenian hiekkaboan pohjamateriaaliksi. Myös ns. snake-beddingiä tai vaikkapa hamppua voi käyttää, mutta nämä eivät ole kovin luonnollisia vaihtoehtoja hiekkaboalle. Pohjamateriaalia laitetaan terraarioon reilu, vähintään 5-10 cm kerros, jotta käärme voi  siihen kaivautua. Poikasillekin on hyvä laittaa pohjamateriaali, johon ne pääsevät kaivautumaan.
Lisäksi terraarion pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeen on mahdollista mennä piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeen on mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin. Mahdolliset kivi-ja oksarakennelmat tulee tehdä turvallisiksi käärmeelle, sillä käärmeet voivat kiipeillessään  kaataa huterat rakennelmat helposti ja  loukkaantua niiden alle jäädessään. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia. Laita raskaat sisusteet suoraan pohjalasin tai esimerkiksi tiilen puolikkaan päälle, jottei käärme kaivaudu niiden alle ja jää puristuksiin. Sisustukseen voit  käyttää myrkyttömiä oikeita kasveja, mutta hyvin todennäköisesti käärme ruttaa ne rikki, lisäksi  harvat kasvit kestävät hiekkaboan kuivassa terraariossa. Tekokasvit ovat helpompi  vaihtoehto. Terraarioon ei tule laittaa aitoja kaktuksia tai muita teräviä tai piikikkäitä kasveja, sillä käärme voi vahingoittaa itsensä niiden päällä kiipeillessään.  Mikäli mielit kuitenkin kaktuksia terraarioon, useiden lemmikkieläinliikkeiden valikoimasta löytyy erilaisia tekokaktuksia.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan.
Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja nk. terrascapingista saat Faunattaren henkilökunnalta, sekä artikkelistamme TÄÄLTÄ >>.

OLOSUHTEET
Hiekkaboat ovat useimpien muiden käärmeiden  tavoin yöaktiivisia. Ne lähtevät saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyvät taas päiväksi piiloon. Tästä syystä ne eivät tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A-ja  D-vitamiinien  synteesin ja luuston kehityksen kunnossa.   Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen  aktiivisuuteen, joten matalatehoista  UVB-loisteputkea (esim. Exoterra Natural Light)  voi oivallisesti käyttää myös käärmeillä.  Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin terraariossa olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä-ja vuosirytmi. Valaistus pidetään päällä vuosirytmistä riippuen n.  12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen  säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion yleislämpötilaksi 24-28 astetta on sopiva. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 20 asteen paikkeille. Käärmeet ovat muiden matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten jotta niiden aineenvaihdunta pysyisi käynnissä, tarvitsee se lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota yli 40 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan mieluiten lämpölamppu, jonka alle sijoitetaan  esimerkiksi liuskekivi. Kivi varastoi lämpöä, jolloin  käärme voi luonnollisesti lämmitellä siinä valojen sammuttuakin. Sijoita yksi piilo lampun läheisyyteen. Myös lämpömattoa –tai kaapelia voidaan käyttää.

Hiekkaboa elää aavikoilla, joten terraarion ilmankosteus saa olla melko matala, eikä  terraariota tarvitse sumuttaa. Vaikka hiekkaboat juovat harvoin, tulee terraariossa olla tarjolla vesiastia. Vesiastian ei tarvitse olla kovin suuri, jottei lämpimässä terraariossa nopeasti haihtuva vesi nosta ilmankosteutta liikaa, sillä liian korkea ilmankosteus voi johtaa terveydellisiin ongelmiin.

RAVINTO
Hiekkaboat ovat kuristajakäärmeitä, niillä ei siis ole myrkkyä vaan ne tappavat luonnossa saaliinsa  kiertymällä tiukasti saaliin ympärille tiukentaen otettaan saaliin hengittäessä ulos, kunnes ateriaksi päätyvän eläimen pulssi ei enää tunnu. Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia, tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Sen lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavatkin siis terraariossa elävien käärmeiden ruokavalion.

Luonnossa hiekkaboat useimmiten odottavat saalista hiekan alle piiloutuneena. Ne tuntevat, kuinka saaliseläin liikkuu hiekan päällä ja hyökkäävät saaliin kimppuun sen tullessa riittävän lähelle. Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Voit liikuttaa ruokaeläintä pinsettien avulla pitkin hiekkaa - tämä usein herättää käärmeen mielenkiinnon. Jotkin  käärmeet ovat  arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa, tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös erillisessä  ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka karkkilaatikko tai muoviterraario. Etuna tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion  pohjamateriaalia. Tämän ruokintatavan onnistuminen on yksilöllistä: toiset käärmeet stressaantuvat siirrosta ruokinta-astiaan niin, että kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä. Kokeilemalla löydtä juuri sinun käärmeellesi parhaimman ruokailutavan.

Hiekkaboa saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti  säilytettyjä.

Tervekin käärme voi joskus paastota viikkoja, jopa kuukausia. Tällöin on hyvä seurata käärmeen painoa, jottei se laske liikaa, mutta välttää turhaa käsittelyä, jottei siitä aiheutuva stressi pitkitä syömättömyyttä.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja mm. yksilöllinen ruoan tarve. Aivan pientä poikasta ruokitaan hiirenpoikasilla noin 5-7 päivän välein.  Aikuiset hiekkaboat ruokitaan kahden-neljän viikon välein.

Sopivan kokoinen ruokaeläin on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi. Tämä voi kuulostaa hurjalle, sillä käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta ne venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan.
Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai mikroaaltouuni ei sovi sulatuskeinoksi, sillä ruokaeläin alkaa kypsentyä.

NAHANLUONTI
Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia. 
Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen muuttuminen harmaaksi. Silmät muuttuvat samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmiensäkin päältä. Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista   kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.

Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Useimmiten tämä johtuu puutteellisista olosuhteista, mutta myös muita syitä voi olla.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

LISÄÄNTYMINEN
Kenian hiekkaboat ovat lisääntyneet onnistuneesti terraario-oloissa jo kauan. Sukupuolten tunnistus  on mahdollista vertailemalla eläinten kokoa, urokset ovat pienempiä. Koska boat ja pythonit  ovat käärmeistä alkeellisimpia, on uroksilla kloaakin (viemärisuolen) molemmin puolin jalkojen jäänteet, kynnet. Näitä se käyttää paritellessaan. Kynsillä uros rapsuttelee naaraan kylkiä ja saa ilmeisesti tällä tavoin naaraan paritteluvalmiiksi.   Naaraillakin on kynnet, mutta oleellisesti pienemmät. Urosten häntä on hieman pidempi kuin naarailla ja hännän tyvi on leveämpi kloaakin seudulta. Kaikista varmin tapa tutkia sukupuoli on joko Faunattaren koulutetun henkilökunnan, eläinlääkärin tai kokeneen harrastajan tekemä sondaus tai aivan nuorien poikasten "poppaus".  

Sydäntalvella käärmepariskunta siirretään erilleen ja niiden terraarioiden lämpötilaa lasketaan. Tähän riittää kaiken valaistuksen ja lämmityksen katkaisu  n. kuukauden ajaksi. Lämpötilan laskua tai nostoa ei saa tehdä yhdessä yössä, vaan siihen tulee varata n. viikon siirtymäajat. Alimmillaan lämpötila talvilevon aikana saa pudota 16 asteeseen öisin, 20 asteeseen päivisin. Kun lämpötila on nostettu takaisin normaaliksi ja molemmat yksilöt ovat muutaman kerran syöneet, voi ne yhdistää samaan terraarioon. Parittelu tapahtuu yleensä melkein välittömästi.
Kantoaika on 120-180 vuorokautta, jonka jälkeen emo synnyttää 4-17 elävää poikasta. Keskimäärin poikasia syntyy 7. Boat eivät siis muni munia kuten pythonit ja monet muut käärmelajit. Syntyessään poikaset ovat 13-19 cm pituisia ja muistuttavat ulkoisesti vanhempiaan. Poikaset siirretään omiin asumuksiinsa, jotta kaikkien kasvua voidaan tarkkailla. Poikasten terraariossa tulee vallita samanlaiset olosuhteet kuin aikuistenkin.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

VINKKI
Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää  jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat kantavat normaalina suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.  

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar