Mattopyton

Mattopyton

Morelia spilota
Englanniksi: Carpet python

Mattopytonit ovat kauniin värityksensä ja vaikuttavan ulkonäkönsä vuoksi suosittuja terraariokäärmeitä. Jotkin alalajit voivat kasvaa jopa yli kolmemetrisiksi, mikä asettaa käärmeen hankinnalle omat vaatimuksensa, mutta mikäli harrastajalla on mahdollisuus tarjota käärmeellesen kaipaamat olosuhteet ja tilat, saa näistä upeista käärmeistä erittäin mielenkiintoisia terraarioasukkeja.
Mattopytonit ovat näyttäviä käärmeitä, joita luonnossa tavataan Australiassa, jotakin lajeja myös Uudessa-Guineassa. Lajia esiintyy monenlaisissa ympäristöissä, aavikoita lukuun ottamatta. Lajilla on kuusi alalajia, joiden ulkonäkö ja koko vaihtelevat. Mattopytonia hankkiessa tulee ottaa huomioon hankkimansa alalajin tarpeet. On mahdollista, että osa lemmikkimarkinnoilla myytävistä mattopytoneista on eri alalajien hybridejä.

Alalajit ovat:
Viidakkomattopyton, Morelia spilota cheyneion
Alalajeista pienimpiä, kasvaa yleensä noin 1,5-2,5 metrin mittaiseksi. Viidakkomattopytonia sanotaan mattopytoneista kauneimmaksi sen mustakeltaisen värityksen vuoksi. Kaikki yksilöt eivät ole yhtä kirkasvärisiä, mutta näidenkin väritys on näyttävä. Luonnossa viidakkomattopytonia tavataan Queenslandin sademetsistä, vaikkakin ne elävät muunlaisissakin ympäristöissä.

Papuan mattopyton, Morelia spilota harrisoni
Alalajeista pienimpiä ja kasvaa yleensä noin 1,5-2 metrin mittaiseksi. Luonnossa Papuan mattopytoneita tavataan Uuden-Guinean ja Indonesian saarilla. Elinalue vaihtelee aina eukalyptusmetsistä kuivahkoihin savanneihin.
Etelänmattopyton, Morelia spilota imbricata
Lemmikkimarkkinoilla melko harvainen alalaji. Kasvaa yleensä n. 2-2,5 metriseksi. Etelän mattopytonia tavataan Lounais-Australiassa.

Rannikkomattopyton, Morelia spilota mcdowelli
Alalajeista kookkain, kasvaa noin 2,5-3 metrin mittaiseksi. Väritys vaihtelee alalajin sisälläkin, useimmiten ruskealla pohjalla vaaleampia tai harmaita kuvioita. Luonnossa rannikkomattopytonia esiintyy Koillis-Australian rannikolla, sekä jonkin verran Uuden-Guinean saarilla.

Ei erillistä suomenkielistä nimeä, Morelia spilota metcalfei kasvaa usein n. 2,4-2,8 metriä pitkäksi. Luonnossa alalajia tavataan Australian etelä-ja länsiosissa. Väritys vaihtelee esiintymisalueen mukaan.

Timanttipyton, Morelia spilota spilota
kasvaa n. 2-3 metriä pitkäksi. Lajin väritys kellanruskeasta miltei kirkkaan keltaiseen pohjaan, jolla on vinoneliön mallisia, vaaleita tai ruskeita kuvioita, mistä alalajin nimikin juontaa juurensa. Timanttipytonia tavataan Australian kaakkoisosissa.
Ei erillistä suomenkielistä nimeä, Morelia spilota variegata
Pienin alalaji. Kasvaa harvoin yli 2 metrin mittaiseksi. Esiintyy Uudessa-Guineassa ja Australian Pohjoisosissa.

Luonteeltaan mattopytonit ovat etenkin täysikasvuisina, käsittelyyn totutettuina, suhteellisen rauhallisia. Nuoret yksilöt voivat olla hermostuneempia. On hyvä huomioida, että jotkin yksilöt eivät totu käsittelyyn koskaan.
Laji on myrkytön.
Laji on suhteellisen pitkäikäinen, se saattaa elää noin 15‐25‐vuotiaaksi.
Mattopytonitkuuluvat CITES II/B-liitteeseen, joten käärmeen myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista mattopytonia ostaessasi, että käärmeellä on vaadittavat asiakirjat.

TERRAARIO
Kaikki mattopytonlajit ovat semiarboreaalisia eli ne liikkuvat maan tasalla, mutta myös kiipeilevät. Aivan pieni terraario ei näille käärmeille riitä. Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen käärmeen terraariolle on 150 x 60 x 100cm. Jos samassa terraariossa pidetään useita käärmeitä, tilantarve luonnollisesti kasvaa. Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon.
Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että seon ehdottoman pakovarmasillä käärmeet ovat yllättävän näppäriä karkaamaan pienistäkin raoista. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Mattopyton on suositeltavinta asuttaa yksin; tällöin käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokintaon helpompaa. Mattopytonit ovat yksineläjiä luonnossakin, joten jatkuva lajitoverin seura voi olla niille stressaavaa. Lisäksi kahden yksilön ruokinta samaan terraarioon voi johtaa ongelmiin, sillä käärmeet voivat käydä kiinni samaan ruokaeläimeen - innokkaiden syömäreiden erottaminen saman sapuskan kimpusta voi olla hankalaa.

TERRAARION SISUSTUS
Laajan levinneisyysalueen vuoksi lajin luonnolliset elinalueet vaihtelevat aina savanneista trooppisiin sademetsiin. Terraarion sisustuksessa kannattaa pyrkiä jäljittelemään juuri hankinnassa olevan alalajin luonnollista elinympäristöä. Yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista on kaunis, luonnonmukaisesti sisustettu terraario, joka tuo palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja on käärmeelle miellyttävä ja turvallinen paikka elää. Mattopyton piilottelee päivisin, joten terraarion kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa: näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta (esim. Exoterra Plantation Soil), kaarnahaketta tai sekoittaa useampia materiaaleja. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. Pienillä poikasilla voidaan pohjamateriaalina käyttää esimerkiksi talouspaperia.

Terraarion pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeen on mahdollista mennä piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeen on mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin.

Mattopytonit kiipeilevät melko paljon luonnossakin ja tähän on tarjottava mahdollisuus terraariossakin. Luonnollista ilmettä ja kiipeilymahdollisuuksia käärmeelle saa mm. erilaisilla oksilla ja kaarnanpaloilla. Kiinnitä oksat huolellisesti, jotteivat ne kaadu käärmeen kiipeillessä niissä. Liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät välttämättä kestä käärmeen painoa. Piilopaikkoja ja näkösuojaa tulee luoda myös terraarion yläosiin esimerkiksi kasvien avulla. Voit istuttaa terraarioon eläviä kasveja, näin saat terraarioon helposti näyttävyyttä ja luonnonmukaisen ilmeen. Kasvit ylläpitävät myös terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai piikikkäitä, jottei käärme loukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä mattopytonin terraariossa, sillä käärme ei kunnioita terraarion sisustusta millään tapaa, vaan luikertelee ja lepäilee somisteissa, jolloin hennot kasvit menevät rikki. Tästä syystä monet harrastajat käyttävätkin terraarioissa mieluummin silkki –tai muovikasveja. Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja nk. terrascapingista saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Mattopytonon useimpien muiden käärmeiden tavoin yöaktiivinen. Se lähtee saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyy taaspäiväksi piiloon. Mattopyton ei siis tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A-ja D-vitamiinien synteesin ja luuston kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen aktiivisuuteen, joten matalatehoista UVB-loisteputkea (esim. Exoterra Natural Light) voi oivallisesti käyttää myös käärmeillä. Jonkinlainen valaistus on joka tapauksessa hyvä käärmeen terraariossa olla - valaistuksella luodaan käärmeelle luonnollinen päivä-ja vuosirytmi. Valaistus pidetään päällä vuosirytmin mukaan n. 12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion yleislämpötilaksi 20-22 astetta on sopiva, joten usein huoneenlämpö riittää. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 18-20 asteen paikkeille.

Käärme on muiden matelijoiden tavoin vaihtolämpöinen eläin, joten jotta sen aineenvaihdunta pysyisi käynnissä tarvitsee se lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 30-33 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko lämpömatto, lämpökaapeli, keraaminen lämmitin tai lämpölamppu. Lämmönlähde tulee asentaa niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.

Mattopytonkaipaa normaalia huoneilmaa kosteamman ilmankosteuden, n. 50-60%, joten terraariota voidaan sumuttaa vedellä muutamia kertoja viikossa. Liian kuiva, mutta myös liian kostea, seisova ilma, voi johtaa hengitystieongelmiin.
Varsinkin ennen nahanluontia mattopyton kylpee mielellään, joten terraarioon tulee sijoittaa niin suuri vesiastia, että käärme mahtuu sinne kokonaan.

NAHANLUONTI
Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voiolla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen muuttuminen harmaaksi. Silmät muuttuvat samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmiensäkin päältä. Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta. Onnistuneest anahanluonnista kertoo nehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin syy nahanluonnin epäonnistumiseen on liian alhainen ilmankosteus. Tällöin olosuhteiden korjaaminen on ensisijainen toimenpide. Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

RUOKINTA
Mattopytonit ovat kuristajakäärmeitä, niillä ei siis ole myrkkyä vaan ne tappavat luonnossa saaliinsa kiertymällä tiukasti saaliin ympärille tiukentaen otettaan saaliin hengittäessä ulos, kunnes ateriaksi päätyvän eläimenpulssi ei enää tunnu. Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia, tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavat terraariossa elävien käärmeiden ruokavalion. Pakastettuja ruokaeläimiä saat Faunatar-myymälöistä.
Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja mm. yksilöllinen ruoan tarve. Aivan pientä poikasta ruokitaan pienillä hiirillä ainakin kerran viikossa ja käärmeen kasvaessa ruokaeläimen kokoa ja ruokintaväliä kasvatetaan. Aikuiset mattopytonit ruokitaan rotilla ja muilla jyrsijöillä, linnuilla ym. kahden-neljän viikon välein, riippuen ruokaeläimen koosta. Varo ruokkimasta aikuista käärmettä liikaa, monet käärmeet syövät juuri niin paljon kuin niille tarjotaan ja tämä voi johtaa ylipainoon, joka taas voi johtaa maksan rasvoittumiseen.

Sopivan kokoinen ruokaeläin on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi. Tämä voi kuulostaa hurjalle, sillä käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta ne venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan.

Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai mikroaaltouuni ei sovi sulatuskeinoksi, sillä tällöin ruokaeläin alkaa kypsentyä.
Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Mattopytonit ovat tyypillisesti erinomaisia syömäreitä, mutta jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa. Tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös erillisessä ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka tarpeeksi suuri faunaboksi. Etuna tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion pohjamateriaalia. On käärmeyksilöitä, jotka stressaantuvat siirrosta ruokinta-astiaan niin, että kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä - ruoki tällainen herkkäsieluisempi kaveri terraariossa ja huolehdi, ettei käärme saa ruokaillessaan niellyksi pohjamateriaalia.

Mattopytonit saavat ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

LISÄÄNTYMINEN
Sukupuolien määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta kokeneen harrastajan, matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin tai Faunattaren koulutetun henkilökunnan tekemä "sondaus" kertoo käärmeen sukupuolen. Ulkoisesti sukupuoli voidaan päätellä kynsistä, surkastuneista jaloista, jotka pytoneilla ovat eläimen kloaakin (viemärisuolen) molemmin puolin. Koirailla kynnet ovat kookkaammat kuin naarailla. Lisäksi koiraan häntä on pidempi ja hännäntyvestä paksumpi kuin naarailla. Tämä menetelmä ei kuitenkaan ole kovin varma, sillä yksilöllisiä eroja on saman sukupuolenkin sisällä.

Mattopytoneiden lisääntymisaika on loka‐tammikuussa. Useimmiten naaraat eivät varsinkaan odotusajan loppupuolella syö mitään, mutta koko kantoajan kestävä paastokaan ei ole tavatonta. Onkin tärkeää,että naaras on kantavaksi tullessaan hyvässä kunnossa.

Kantava naaras kaipaa lämpöä, jotta munat kehittyvät, joten terraarion lämpötiloja voi nostaa ja niitä tulee tarkkailla normaaliakin enemmän. Munintaa varten terraarioon sijoitetaan kannellinen munintalaatikko, johon leikataan käärmeen mentävä aukko. Noin kolme kuukautta parittelusta naaras munii keskimäärin 25 munaa, joita se hautoisi kuoriutumiseen saakka. Haudonnan aikana emo ei syö lainkaan, joka kuluttaa emoa kohtuuttomasti. Tästä syystä munat on hyvä siirtää erilliseen haudonta‐astiaan. Haudonta‐astian pohjalle laitetaan useampi sentti vesi‐vermikuliitti seosta noin suhteessa 4:3. Munat asetellaan astiaan täsmälleen samassa asennossa kuin emo ne on muninut. Sopivat olosuhteet ovat 30‐32 C ja noin 80 % ilmankosteus. Munat kuoriutuvat noin 60 vuorokauden kuluessa lämpötilan ollessa 31 C.

Poikaset ruokitaan ensimmäisen kerran, kun ne ovat vaihtaneet ensimmäisen nahkansa, eli noin viikon kuluessa kuoriutumisesta. Muutoin ne hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ruokintatahti on tiheämpi.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niillestressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Jos käärme lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään.
Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoidenhoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hyvästä hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar