Nauhavesikäärme

Nerodia fasciata
Englanniksi: Southern Watersnake

Nauhavesikäärmeet ovat nimensä mukaisesti kotoisin kosteilta alueilta: soiden, rämeiden, lammikoiden, purojen ja jokien läheisyydestä. Ne ovat taitavia uimareita, mutta viettävät aikaansa myös rannalla kasvavien puiden oksistoissa. Vaaran uhatessa ne pakenevat veteen ja uivat karkuun.

Nerodia-suvun vesikäärmeet ovat levinneet Pohjois-Amerikasta Pohjois-Meksikoon. Eniten niitä on Floridan, Missisipin, Louisianan ja Teksasin alueilla. Lajeja Nerodia-sukuun kuuluu kymmenkunta ja alalajejakin useita. Ne ovat läheistä sukua Natrix-suvulle, mutta näistä poiketen Nerodia-suku synnyttää eläviä poikasia.

Nauhavesikäärme on leveäpäinen ja karkeasuomuinen. Väritys vaihtelee alalajista ja yksilöstä riippuen paljonkin, tyypillinen väritys on selkäpuolelta hyvinkin tumma sammaleenvihreä tai lähes musta. Kyljissä punaiset, vaaleanruskeat tai kellertävät pystykuviot. Käärmeen vanhetessa väritys tummuu, joskus niinkin paljon, että eri lajien erottaminen toisistaan on lähes mahdotonta.

Nerodia-suvun käärmeiden koko vaihtelee lajista riippuen 60-200 cm välillä. Suomessa terraariolajina yleisin laji, Nerodia fasciata on tyypillisesti kooltaan 60-110 cm. Naaraat ovat uroksia kookkaampia, joskus jopa 160 cm pituisia.

Luonteeltaan nauhavesikäärmeet saattavat ensi alkuun olla hieman hermostuneita, mutta tottuvat usein käsittelyyn suhteellisen hyvin. Luonnossa nauhavesikäärme puolustautuu pakenemalla veteen, mutta kiinni otettaessa arka yksilö saattaa erittää voimakasta tuoksua ja se voi tyhjentää suolensa häiritsijän päälle. Äärimmäisessä tilanteessa se voi jopa purra.

Nauhavesikäärmeet ovat myrkyttömiä, toisin kuin vesimokkasiinikäärme (Agkistrodon piscivorus), joihin nämä harmittomat pikkukäärmeet usein luonnossa sekoitetaan.

TERRAARIO
Nauhavesikäärme on useimmista muista käärmelajeista poiketen aktiivinen päiväsaikaan. Se viettää suurimman osan ajastaan maassa, joten terraarion pohjapinta-ala on korkeutta ratkaisevampaa. Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen nauhavesikäärmeen terraariolle on 90 x 40 x 50 cm. Samassa terraariossa voidaan pitää useita yksilöitä. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Nauhavesikäärme kiipeilee jonkin verran, joten terraarioon voidaan laittaa muutamia kiipeilyoksia. Oksiksi sopivat kaikki tukevat lehtipuiden oksat, jotka kiinnitetään terraarioon siten, ettei käärme pääse painollaan kiipeilyoksia kaatamaan tai katkomaan.

Terraarion pohjalle laitetaan piilopaikkoja. Tähän sopii kaarnan palat, kukkaruukun puolikkaat tai vaikka nurin käännetty pajukori, jonka alle käärme voi mennä. Jos terraariossa on useita käärmeitä, on niiden kaikkien mahduttava samaan aikaan piilottelemaan. Mielellään piiloja saisi olla useampikin, jotta ne voivat halutessaan olla yksin. Kasvillisuutena voidaan käyttää oikeita kasveja, kunhan ne eivät ole teräväreunaisia tai piikikkäitä. Tekokasvit kestävät käärmeiden kiipeilyharjoitukset usein paremmin kuin oikeat.

Pohjamateriaaliksi sopii lannoittamaton turve, kaarnahake, terraariomatto, sanomalehti tai pölisemätön jyrsijän kuivike. Materiaaleja voi myös yhdistellä. Pohja pidetään kuivana. Käärme nauttii pohjamateriaalin kaivautumisesta, joten materiaalia saa olla useampi sentti.

Peruslämpötilaksi terraarioon sopii noin 25 astetta. Jotta käärmeen aineenvaihdunta pysyisi käynnissä, tarvitsee se lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 35 asteeseen. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko keraaminen lämmitin, lämpömatto, lämpökaapeli tai lämpölamppu, joka suojataan siten, ettei käärme voi siihen itseään polttaa. Lämpölampuksi sopii tavallinen hehkulamppu tai matelijoille tarkoitettu lämpölamppu.

Valaistukseksi terraarioon sopii matelijakäyttöön tarkoitettu UVB-loisteputki. Sopiva valaistusaika on 12 h vuorokaudessa. Kätevintä on kytkeä sekä valaistus että lämmitys ajastimeen, jolloin päivittäisestä lamppujen ja lämmityksen päällä olosta ei tarvitse erikseen huolehtia.

Nauhavesikäärme on loistava uimari ja tarvitsee reilun vesitilan. Suurehko vesiastia periaatteessa riittää, mutta mikäli terraario on kookas, voidaan siitä rakentaa paludaario, eli akvaterraario jossa vesialue rajataan omaksi tilakseen. Tällöin vesialueelle voidaan sijoittaa akvaariokäyttöön tarkoitettu suodatin, jotta vesi pysyy puhtaana.

RAVINTO
Terraario-oloissa nauhavesikäärmeitä ruokitaan vähärasvaisella, monipuolisella ruokavaliolla, pääosin kalalla. Oikeaoppisinta olisi tarjota kala kokonaisena, mutta mikäli sopivan pieniä kaloja ei ole saatavilla, voidaan kala paloitella. Palasissa tulee olla mukana kalan sisälmyksiä, ruotoja ym, jotta käärme saa hyödynnettyä kalan kaikki osat. Raaka kala sisältää tiaminaasientsyymiä, joka tuhoaa B1-vitamiinia. Tiaminaasi on herkkä lämmölle, joten kala on hyvä kiehauttaa ennen tarjoamista.
Nauhavesikäärmeelle voidaan lisäksi silloin tällöin tarjota vähärasvaista ja suolatonta lihaa, maksaa, munuaista, sydäntä, broilerin maksaa ja hiiren vastasyntyneitä poikasia eli "pinkkejä".
Monet yksilöt syövät myös kastematoja, etanoita, toukkia ja muita hyönteisiä sekä kuorettomia simpukoita ja äyriäisiä.
Luonnossa Nerodia-suku syö myös mm. sammakkoeläimiä, mutta muista ettei Suomen luonnossa eläviä sammakkoeläimiä saa ravinnoksi pyydystää, sillä ne ovat kaikki rauhoitettuja.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen koko, vuodenaika, tarjotun ruoan määrä ja yksilöllinen ravinnon tarve. Keskimäärin sopiva ruokintaväli pienelle poikaselle on noin 1-2 päivää, aikuiselle 3-7 päivää.
Mikäli terraarion pohjamateriaalina on hiekkaa tai muuta irtonaista materiaalia, on suositeltavaa ruokkia käärme erillisessä ruokintaterraariossa, jotta se ei vahingossa syö pohjamateriaalia.

Ruokaan on hyvä lisätä vitamiineja ja kalkkia.

NAHANLUONTI
Kasvaessaan käärme vaihtaa useaan otteeseen nahkaansa. Onnistuneesta nahanluonnista kertoo lähes läpinäkyvä, ehjä nahkapussi terraarion pohjalla. Käärme vaihtaa nahkaa myös silmiensä päältä, joten nahasta tulee tarkistaa, että myös silmien kohdalla oleva nahka on irronnut.

Joskus käärmeen nahka ei lähde yhtenä palana, vaan se repeää irti pieninä riekaleina. Tällöin käärmeen oloa voidaan helpottaa sijoittamalla se muoviterraarioon, joka on täytetty litimärillä sanomalehdillä. Muoviterraarion tulee olla lämpimässä paikassa, sillä kylmässä ja kosteassa käärme sairastuu herkästi. Lehtien seassa hetken oltuaan on käärmeen nahka yleensä sen verran pehmentynyt, että hoitaja voi sen käsin käärmeen päältä "kuoria". Hellävaraisesti tietenkin.
Jos nahanluonti on toistuvasti ongelmallista, on hyvä nostaa terraarion ilmankosteutta sumuttelemalla terraariota kevyesti nahanluonnin aikana. Mikäli tämäkään ei auta, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen.

LISÄÄNTYMINEN
Nauhavesikäärmeet ovat toistuvasti lisääntyneet terraario-oloissa. Sukupuolten tunnistus on mahdollista vertailemalla eläinten kokoa, koiraat ovat pienempiä. Koiraiden häntä on hieman pidempi kuin naarailla ja hännän tyvi on leveämpi kloaakin (viemärisuolen) seudulta. Kaikista varmin tapa tutkia sukupuoli on joko eläinlääkärin, kokeneen harrastajan tai Faunattaren koulutetun henkilökunnan tekemä sondaus tai aivan nuorien poikasten "poppaus".

Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään, kun käärmeitä pidetään talvilevossa lisääntymistä edeltävänä talvena. Nauhavesikäärme saattaa lisääntyä loistavasti ilmankin talvilepoa, mutta hormonitasapainon takaamiseksi lepo on suositeltavaa. Nauhavesikäärmeet eivät vaivu horrokseen, vaan liikkuvat levonkin aikana -normaalia vähemmän tosin. Lämmitys, valaistus ja ruokinta lopetetaan noin kahden kuukauden ajaksi keskitalvella. Lämpötilan laskua ei saisi tehdä yhdessä yössä, vaan lämmitystä lasketaan muutamalla asteella päivittäin, kunnes saavutetaan huoneenlämpö. Valaistusaikaa lyhennetään vastaavassa tahdissa kunnes lamppua ei pidetä päällä lainkaan. Talvilepoon laitettavien eläinten suolistoissa ei saa olla ruokaa, sillä levon aikana käärmeen aineenvaihdunta on liian hidasta ruokaa sulattamaan. Puhdasta juomavettä niillä tulee olla jatkuvasti tarjolla.

Käärmeet parittelevat keväällä ja poikaset syntyvät loppukesällä.
Poikuekoko vaihtelee 20-50 välillä.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos käärme lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinääkäriin ja/tai eläimen myyjään.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju

© 2020 Faunatar