Sateenkaariboat

Sateenkaariboat

Epicrates sp.
Englanniksi: Rainbowboa

Sateenkaariboat ovat saaneet nimensä kauniista suomutuksestaan, joka valoa vasten katsottuna taittaa väriä spektrin kaikissa väreissä. Aiemmin sateenkaariboat luokiteltiin Epicrates cenhria-lajin alalajeiksi, mutta sittemmin ne on erotettu omiksi lajeikseen. Epicrates-sukuun kuuluu lähemmäs kymmenen lajia, joista terraarioeläiminä suosituimmat ovat:

Brasiliansateenkaariboa, Epicrates cenchria
Englanniksi: Brazilian rainbow boa
Sateenkaariboalajeista tunnetuin ja yleisin lemmikki. Luonnonvaraisena niitä tavataan Etelä-ja Väli-Amerikassa. Täysikasvuiset käärmeet ovat näyttävän värisiä; ruskealla pohjalla on mustareunaisia kellanruskeita tai oranssinruskeita kuvioita.
Brasilian sateenkaariboa kasvaa noin 150-200 cm mittaiseksi.

Kolumbian sateenkaariboa, Epicrates maurus
Englanniksi: Colombian rainbow boa
Esiintyy luonnossa Etelä-ja Väli-Amerikan sademetsissä.
Täysikasvuisena nämä käärmeet ovat suklaan‐tai pronssinruskeita. Tummat rengaskuviot erottuvat vain heikosti.
Kolumbian sateenkaariboa kasvaa noin 120-150 cm mittaiseksi. Se on pienin Epicrates-suvun laji.

Hyvin hoidettuina nämä käärmeet voivat elää jopa 25 vuotta.
Sateenkaariboat kuuluvat CITES II ( EU:n lajilistalla B) -liitteeseen, joten käärmeen myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista siis aina sateenkaariboaa ostaessasi, että käärmeellä on vaadittavat asiakirjat.

TERRAARIO
Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen käärmeen terraariolle on lajista riippuen 120 x 45-60 cm pohja, korkeutta 100 cm tai ylikin. Jos samassa terraariossa pidetään useita käärmeitä, tilantarve luonnollisesti kasvaa. Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon.
Muista tarkistaa, että terraario on ehdottoman pakovarma sillä käärmeet ovat yllättävän näppäriä karkaamaan pienistäkin raoista.

Sateenkaariboat tarvitsevat suhteellisen korkean ilmankosteuden, n. 70-80 %. Huolehdi, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto. Mikäli terraarion ilma ei kierrä kunnolla, sinne ilmestyy helposti hometta. Pohjamateriaalin homehtumista voit ehkäistä luonnollisesti laittamalla pohjamateriaalin sekaan esim. hyppyhäntäisiä ja siiroja, jotka syövät ulosteita ja muuta likaa. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Sateenkaariboa on suositeltavinta asuttaa yksin; tällöin käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokinta on helpompaa. Sateenkaariboa tovat yksineläjiä luonnossakin, joten jatkuva lajitoverin seura voi olla niille jopa stressaavaa. Lisäksi kahden yksilön ruokinta samaan terraarioon voi johtaa ongelmiin, sillä käärmeet voivat käydä kiinni samaan ruokaeläimeen ja siten toisiinsa, tai nopeammin syönyt käärme voi alkaa niellä samaa ruokaeläintä, jota toinen käärme jo nielee. Useamman käärmeen terraarion asukit onkin viisainta ruokkia erillisissä ruokintabokseissaan, esim. faunabokseissa.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa sateenkaariboia tavataan pääasiassa Etelä-ja Väli-Amerikan sademetsissä. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri hankinnassa olevan lajin luonnollista elinympäristöä, sillä yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista on kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka tuovat palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttääkin paitsi omaa silmääsi, on myös käärmeelle miellyttäväja turvallinen paikka elää.
Koska sateenkaariboat usein piilottelevat päivisin, kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa, näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta (esim. Exoterra Plantation Soil), kaarnahaketta tai sekoittaa useampia materiaaleja. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. Poikasilla voidaan pohjamateriaalina käyttää esimerkiksi talouspaperia.

Terraarion pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeenon mahdollista mennä piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeen on mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin.

Sateenkaariboat ovat loistavia kiipeilijöitä ja tähän on tarjottava mahdollisuus terraariossakin. Luonnollista ilmettä ja kiipeilymahdollisuuksia käärmeelle saa mm. erilaisilla oksilla, paksuilla köysillä ja kaarnanpaloilla. Muista kiinnittää kiipeilysomisteet huolellisesti, jotteivat ne irtoa käärmeen kiipeillessä niissä. Muista myös, että liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät välttämättä kestä tämän raskaan käärmeen painoa.

Piilopaikkoja ja näkösuojaa tulee luoda myös terraarion yläosiin esimerkiksi kasvien avulla. Voit istuttaa terraarioon eläviä kasveja, näin saat terraarioon helposti näyttävyyttä ja luonnonmukaisen ilmeen. Kasvit ylläpitävät myös terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai piikikkäitä, jottei käärmeloukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti helposti murtuvat kasvit eivät kestä sateenkaariboien terraariossa, sillä käärme ei kunnioita terraarion sisustusta millään tapaa, vaan luikertelee ja lepäilee niiden päällä, jolloin hennot kasvit menevät rikki. Tästä syystä monet harrastajat käyttävätkin terraarioissa mieluummin silkki– tai muovikasveja.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja nk. terrascapingista saat tietysti Faunattaren henkilökunnalta, sekä artikkelistamme TÄÄLTÄ >>

OLOSUHTEET
Sateenkaariboat ovat useimpien muiden käärmeiden tavoin yö- ja hämäräaktiivisia. Ne lähtevät saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyvät taas päiväksi piiloon. Sateenkaariboat eivät siis tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A-ja D-vitamiinien synteesin ja luuston kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen aktiivisuuteen, joten matalatehoista UVB-loisteputkea (esim. Exoterra Natural Light) voi oivallisesti käyttää myös käärmeillä. Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin terraariossa olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä- ja vuosirytmi. Valaistus pidetään päällä vuosirytmin mukaann. 12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion yleislämpötilaksi 22-28 astetta on sopiva, joten usein huoneenlämpö riittää. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 20 asteen paikkeille. Käärmeet ovat muiden matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten aineenvaihdunnan käynnissäpitämiseksi ne tarvitsevat lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 30 asteen tietämille. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko lämpömatto, lämpökaapeli, keraaminen lämmitin tai lämpölamppu. Lämmönlähde tulee asentaa niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.

Koska sateenkaariboat elävät luonnossa sademetsissä, kaipaavat ne normaalia huoneilmaa kosteamman ilmankosteuden, n. 70-80%. Terraarion riittävästä ilmankosteudesta huolehditaan esimerkiksi sumuttamalla terraariota kerran tai kaksi päivässä. Liian kuiva, mutta myös liian kostea, seisova ilma, voi johtaa hengitystieongelmiin.
Varsinkin ennen nahanluontia sateenkaariboat myös kylpevät mielellään, joten terraarioon sijoitetaan niin suuri vesiastia, että käärme mahtuu sinne kokonaan.

NAHANLUONTI
Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia.

Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen muuttuminen harmaaksi. Silmät muuttuvat samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmiensäkin päältä. Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta.

Onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin syy nahanluonnin epäonnistumiseen on liian alhainen ilmankosteus. Tällöin olosuhteiden korjaaminen on ensisijainen toimenpide.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

RUOKINTA
Sateenkaariboat ovat kuristajakäärmeitä, niillä ei siis ole myrkkyä. Ne tappavat luonnossa saaliinsa kiertymällä tiukasti saaliin ympärille tiukentaen otettaan saaliin hengittäessä ulos, kunnes ateriaksi päätyvän eläimen pulssi ei enää tunnu.
Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia, tällä suojellaa nruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Sen lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin.
Pakastetut hiiret,rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavatkin terraariossa elävien käärmeiden ruokavalion. Näitä pakasteena myytäviä ruokaeläimiä voit ostaa Faunatar-myymälöistä.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja mm. yksilöllinen ruoan tarve. Aivan pientä poikasta ruokitaan pienillä hiirillä ainakin kerran viikossa ja käärmeen kasvaessa ruokaeläimen kokoa ja ruokintaväliä kasvatetaan. Aikuiset sateenkaariboat ruokitaan rotilla ja muilla jyrsijöillä, linnuilla tms. kahden-neljän viikon välein, riippuen ruokaeläimen koosta. Varo ruokkimasta aikuista käärmettä liikaa, monet käärmeet syövät juuri niin paljon kuin niille tarjotaa nja tämä voi johtaa ylipainoon, joka taas voi johtaa maksan rasvoittumiseen. Sopivan kokoinen ruokaeläin on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi. Tämä voi kuulostaa hurjalle, sillä käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan. Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai mikroaaltouuni ei sovi sulatuskeinoksi, sillä ruokaeläin alkaa kypsentyä.

Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Sateenkaariboat ovat usein erinomaisia syömäreitä, mutta jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa. Tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle (tai ruokintaboksiin) yöksi, jolloin käärme pimeydenturvin käy sen syömässä. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös erillisessä ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka tarpeeksi suuri muovilaatikko. Etuna tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion pohjamateriaalia. Toiset käärmeet stressaantuvat siirrosta ruokinta-astiaan niin, että kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä. Sateenkaariboat saavat ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

LISÄÄNTYMINEN
Sukupuolien määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta koulutetun henkilökuntamme, kokeneen harrastajan tai matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin tekemä "sondaus" kertoo käärmeen sukupuolen. Ulkoisesti sukupuoli voidaan päätellä kynsistä, eli surkastuneista jaloista, jotka boilla ovat eläimen kloaakin (viemärisuolen) molemmin puolin. Koirailla kynnet ovat kookkaammat kuin naarailla. Lisäksi koiraan häntä on pidempi ja hännäntyvestä paksumpi kuin naarailla. Tämä menetelmä ei kuitenkaan ole kovin varma, sillä yksilöllisiä eroja on saman sukupuolenkin sisällä.

Sateenkaariboat saavuttavat sukukypsyyden n. 3 vuoden iässä.
Sateenkaariboat voivat paritella mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta lisääntymisvietin aikaansaamiseksi, ne voi myös talvehdittaa. Talvilepo tarkoittaa viileämpää terraariota (ei kuitenkaan alle 20 astetta), kuivempaa ilmankosteutta ja niukempaa ruokaa. Päivälämpötilaa ei lasketa, jotta käärmeen normaalit elintoiminnat eivät kärsisi. Lämmittelypaikan lämpö saa siis olla noin 30 astetta myös talvikautena.

Sateenkaariboat synnyttävät eläviä poikasia.
Naaraat kantavat poikasia 180‐210 vuorokautta. Naaraat eivät varsinkaan odotusajan loppupuolella syö juuri mitään, vaan kuluttavat rasvavarojaan. Koko kantoajan kestävä paastokaan ei ole tavatonta. Onkin tärkeää, että naaras on kantavaksi tullessaan hyvässä kunnossa.

Kantava naaras kaipaa lämpöä, jotta poikaset kehittyvät, joten terraarion lämpötiloja voi nostaa ja niitä tulee tarkkailla normaaliakin enemmän.

Poikasia syntyy yleensä kymmenkunta, mutta yli 20 poikasen poikue ei isolta naaraalta ole mahdottomuus.
Poikaset ovat syntyessään 39‐59 cm pituisia.
Poikaset hoidetaan kuten aikuiset, mutta tiheämmällä ruokintavälillä. Usein poikaset alkavat syödä vasta ensimmäisen nahanluonnin jälkeen.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos käärme lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hyvästä hygieniasta, matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar