Viljakäärmeet

Viljakäärmeet

Pantherophis guttatus guttatus
Englanniksi: Corn Snake

Viljakäärme on jo vuosikymmenten ajan ollut Suomen ja maailman suosituimpia lemmikkikäärmelajeja. Se sopeutuu erinomaisesti terraario-olosuhteisiin ja lisääntyy ihmisten hoivissa helposti.
Viljakäärmeestä on jalostettu kymmeniä värimuunnoksia, tämän lisäksi kaksi saman värimuodon yksilöä voivat olla täysin erinäköisiä keskenään.
Viljakäärme on rauhallisen käärmeen maineessa, eikä suotta. Kokonsa puolesta viljakäärme lukeutuu pieniin ja keskikokoisiin käärmeisiin, pituutta sille kertyy alalajista, sukupuolesta ja populaatiosta riippuen noin 90-150 cm.
Luonnossa viljakäärmeitä esiintyy New Jerseyn eteläosista Floridaan, Louisianan keskiosista Tennesseen lounaisosiin. Kaikki Faunatar-myymälöissä myytävät viljakäärmeet ovat kasvatettuja, emme myy minkäänlaisia luonnosta pyydettyjä matelijoita.
Elinikää näille käärmeille kertyy yleensä noin 15 vuotta, enemmänkin.

TERRAARION VALINTA
Viljakäärmeelle terraarion pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpää, mutta ne myös kiipeilevät mielellään, mikäli mahdollisuus siihen tarjotaan.
Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen käärmeen terraariolle on 90 x 50 x 50 cm. Tilantarve kasvaa, jos asutetaan useampia käärmeitä samassa terraariossa.
Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon, aivan pienet poikaset esimerkiksi muoviseen "Faunaboksiin", jolloin niiden hoito ja tarkkailu on helpompaa kuin liian isossa terraariossa.
Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että se on ehdottoman pakovarma. Käärmeet ovat yllättävän näppäriä karkaamaan pienistäkin raoista. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Viljakäärme on suositeltavinta asuttaa yksin. Tällöin käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokinta on helpompaa. Viljakäärmeet ovat yksineläjiä luonnossakin, joten etenkin pienessä terraariossa jatkuva lajitoverin seura voi olla niille stressaavaa.

TERRAARION SISUSTUS
Faunatar-ketjun myymälöissä myydään terraarioihin tarkoitettuja varusteita. Voit tutustua valikoimiimme verkkokaupassammme TÄÄLLÄ >>

Luonnossa viljakäärmeitä tavataan kaikenlaisissa ympäristöissä, mm. pelloilla ja metsissä. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä. Yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista ovatkin kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka tuovat palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi, ja on käärmeellekin miellyttävä ja turvallinen paikka elää. Koska viljakäärmeet usein piilottelevat päivisin, kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa, näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta (esim. Exoterra Plantation Soil), kaarnahaketta, hamppua, ns. Snake Beddingiä tai sekoittaa useampia materiaaleja. Viljakäärmeet nauttivat pohjamateriaalin sekaan kaivautumisesta, joten laita pohjamateriaalia useamman sentin kerros. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. Aivan pienillä poikasilla voidaan pohjamateriaalina käyttää esimerkiksi talouspaperia.

Panosta erityisesti terraarion ala-osan sisustukseen, sillä viljakäärmeet viettävät useimmiten päivänsä maan tasalla piilotellen. Pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeen on mahdollista luikerrella piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeen on mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin.

Luonnollista ilmettä ja kiipeilymahdollisuuksia käärmeelle saa erilaisilla oksilla, köysillä, tasoilla ja kaarnanpaloilla. Muista kiinnittää kiipeilytellingit huolellisesti, jotteivat ne kaadu käärmeen kiipeillessä niissä. Muista myös, että liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät välttämättä kestä käärmeen painoa.

Terraarioon voi istuttaa eläviä kasveja, näin saat terraarioon helposti näyttävyyttä ja luonnonmukaisen ilmeen. Elävät kasvit ylläpitävät myös terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai piikikkäitä, jottei käärme loukkaa itseään niihin. Hennot ja helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä viljakäärmeiden terraariossa, sillä käärme ei kunnioita terraarion sisustusta millään tavalla. Käärme luikertelee, kiipeilee ja lepäilee kasvien ja somisteiden päällä, saattaa kaivautua kukkaruukkuihin ja tonkia pohjalle istutetut kasvit irti maasta. Tästä syystä monet harrastajat käyttävätkin terraarioissa mieluummin silkki –tai muovikasveja.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan terrascapingillä.
Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja terrascapingista saat tietysti Faunattaren henkilökunnalta ja artikkelistamme TÄÄLTÄ >>

OLOSUHTEET
Viljakäärme on useimpien muiden käärmeiden tavoin hämärä-ja yöaktiivinen. Se lähtee saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyy taas päiväksi piiloon. Viljakäärme ei siis tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A-ja D-vitamiinien synteesin ja luuston kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen aktiivisuuteen, joten matalatehoista UVB-loisteputkea tai päivänvaloputkea (esim. Exoterra Natural Light) voi oivallisesti käyttää myös käärmeillä. Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin terraariossa olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä-ja vuosirytmi.
Valaistuspidetään päällä vuosirytmistä riippuen n.12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.
Terraarion yleislämpötilaksi n. 22-24 astetta on sopiva. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 20 asteen paikkeille.

Käärmeet ovat muiden matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten jotta niiden aineenvaihdunta pysyisi käynnissä tarvitsevat lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 35 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko lämpömatto, lämpökaapeli, keraaminen lämmitin, lämpölamppu tai näiden yhdistelmä. Kysy henkilökunnaltamme tarkemmin mikä olisi paras ratkaisu juuri sinun käärmeesi terrarioon. Lämmönlähde asennetaan niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.
Viljakäärmeen terraario pidetään suhteellisen kuivana, mutta terraarioon tulee laittaa vesiastia, johon käärme mahtuu halutessaan kokonaan.

RAVINTO
Viljakäärme on kuristajakäärme. Sillä ei siis ole myrkkyä, vaan se tappaa luonnossa saaliinsa kiertymällä tiukasti saaliin ympärille tiukentaen otettaan saaliin hengittäessä ulos, kunnes ateriaksi päätyvän eläimen pulssi ei enää tunnu.
Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia. Tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavatkin terraariossa elävien käärmeiden ruokavalion. Pakasteina myytäviä ruokaeläimiä saat myymälöistämme.
Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja mm. yksilöllinen ruoan tarve. Aivan pientä poikasta ruokitaan vastasyntyneillä hiirenpoikasilla, "pinkeillä", noin 5-7 päivän välein ja ruoan kokoa kasvatetaan käärmeen kasvaessa. Täysikasvuiset viljakäärmeet ruokitaan kahden-neljän viikon välein. Sopivan kokoinen ruokaeläin on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi. Tämä voi kuulostaa hurjalle, sillä käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta ne venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan.
Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai mikroaaltouuni ei sovi sulatuskeinoksi, sillä ruokaeläin alkaa kypsentyä.
Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa, tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös erillisessä ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka karkkilaatikko tai muoviterraario. Ruokintaboksin käyttö on erityisen suositeltavaa silloin, kun terraariossa on irtonaista pohjamateriaalia - ruokintaboksissa syödessään käärme ei pääse nielemään terraarion pohjamateriaalia.
Viljakäärme saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

NAHANLUONTI

Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen värityksen sameneminen. Silmätkin muuttuvat samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmienkin päältä. Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

LISÄÄNTYMINEN
Sukupuolien määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta kokeneen harrastajan tai matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin tekemä "sondaus" kertoo käärmeen sukupuolen. Myös henkilökunnastamme löytyy osaavia henkilöitä tähän, kysy tarkemmin myymälöistämme.
Sukupuoli voidaan koettaa päätellä myös eläinten häntiä vertailemalla: uroksen häntä on pidempi kuin naaraan. Uroksen hännäntyvi levenee aavistuksen verran kloaakin, eli viemärisuolen takaa. Pelkkä häntien vertailu ei ole täysin varma kosnti, mutta se voi antaa jonkinlaisen kuvan mahdollisesta sukupuolesta.

Viljakäärmeet lisääntyvät terraario-oloissa verraten helposti. Lisääntymiseen tarvitaan pariskunta terveitä, sukukypsiä käärmeitä. Liian nuoria tai pienikokoisia käärmeitä ei tule käyttää lisäännyttämiseen, sillä muninta on naaraalle hyvin rankkaa.

Eri värimuodot lisääntyvät keskenään. Viljakäärme lisääntyy myös monen muun pohjoisamerikkalaisen rottakäärmeen kanssa.

Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään, kun käärmeitä pidetään talvilevossa lisääntymistä edeltävänä talvena. Viljakäärme saattaa lisääntyä loistavasti ilmankin talvilepoa, mutta hormonitasapainon takaamiseksi lepo on suositeltavaa. Viljakäärmeet eivät vaivu horrokseen, vaan liikkuvat levonkin aikana -normaalia vähemmän tosin. Lämmitys, valaistus ja ruokinta lopetetaan noin kahden kuukauden ajaksi keskitalvella. Lämpötilan laskua ei saisi tehdä yhdessä yössä, vaan lämmitystä lasketaan muutamalla asteella päivittäin kunnes saavutetaan huoneenlämpö. Valaistusaikaa lyhennetään vastaavassa tahdissa,kunnes lamppua ei pidetä päällä lainkaan. Talvilepoon laitettavien eläinten suolistoissa ei saa olla ruokaa, sillä levon aikana käärmeen aineenvaihdunta on liian hidasta ruokaa sulattamaan. Puhdasta juomavettä niillä tulee olla jatkuvasti tarjolla.

Pariskunta pidetään erillään talvilevon ajan. Levon jälkeen käärmeet ruokitaan muutaman kerran ja sitten ne siirretään samaan terraarioon. Parittelu tapahtuu usein lähes saman tien.
Kantoaika vaihtelee yksilöittäin 27-47 vuorokauden välillä.

Munintaa varten terraarioon sijoitetaan kannellinen munintalaatikko, johon leikataan käärmeen mentävä aukko. Pohjalle laitetaan n. 5 cm kosteaa, lannoittamatonta turvetta. Naaras munii 8-26 munaa. Munat siirretään hautumaan 28 asteen lämpöön ja noin 80 % ilmankosteuteen.
Munat kuoriutuvat 50-70 vuorokauden kuluessa. Poikaset ruokitaan ensimmäisen kerran, kun ne ovat luoneet ensimmäisen nahkansa, eli noin viikon kuluessa kuoriutumisesta. Poikasten hoitoonkuten aikuisil-la saman lajin edustajilla.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

VINKKI
Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät, eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos käärme lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar