Reevesin kilpikonna

Reevesin kilpikonna

eli vaippakilpikonna
Chinemys reevesii (Mauremys reevesii)

Reevesin kilpikonna on pienikokoinen, tumman ruskea tai oliivinvihertävä semiakvaattinen kilpikonnalaji.
Reevesin kilpikonnan levinneisyysalue luonnossa kattaa Kiinan, Japanin,Taiwanin ja Korean alueet.
Laji suosii kosteita, uimiseen soveltuvia paikkoja, kuten suot, matalat lammet, purot ja joet.
Luonnonkantaa metsästetään kiinalaisen perinteisen lääketieteen tarpeisiin vatsakilven vuoksi.

Reevesin kilpikonnat viihtyvät ryhmissä, mutta aikuisten koiraiden reviirikiistat saattavat olla rajuja. Suositeltavaa on hankkia vain yksi koiras, naaraita voi samassa tilassa pitää useitakin.

Kilven pituus koiraalla n. 12-15 cm, naaraan jopa 25 cm. Mielipiteet lajin keski-iästä vaihtelevat, mutta oletettavasti laji elää hyvällä hoidolla noin 20-vuotiaaksi.

PITOPAIKAN VALINTA
Valittaessa akvaariota reevesinkilpikonnalle on parasta hankkia juuri kilpikonnille tarkoitettu akvaterraario, mutta myös muovisia piha-altaita voidaan käyttää. Monesti kaloille tarkoitetut akvaariot saavat lisätilavuutta juuri korkeudesta, josta kilpikonna ei juuri hyödy. Taitavina uimareina nämä vilkkaat kilpikonnat tarvitsevat paljon uintitilaa, jota ei voi korvata veden syvyydellä. Litroja tärkeämpi mitta pitopaikan koolle onkin pohjapinta-ala. Jonkinlaisena miniminä voidaan pitää 120 x 60 pohjapinta-alaa ja 35 cm veden syvyydellä, jolloin konnalla on käytössään 252 litraa uimatilaa. Pitopaikan pohjapinta-alalle ei ole olemassa enimmäiskokorajoituksia, mitä suurempi, sen parempi.

Veden korkeus tulee syvimmästä kohtaa olla vähintään kilven leveyden syvyinen, jotta eläin voi vaivatta vedessä kääntyillä ja todella uida, eikä vain kastautua.
On tärkeää huomioida, että tilantarve lisääntyy,jos kilpikonnia on enemmän kuin yksi. Reevesin kilpikonnat viihtyvät ryhmissä, mutta aikuisten koiraiden reviirikiistat saattavat olla rajuja. Suositeltavaa on siis hankkia vain yksi koiras, naaraita voi samassa tilassa pitää useitakin.
Varmista pitopaikan riittävä koko Faunattaren henkilökunnalta.

Pitopaikan kokoa ei voi korvata ulkoiluttamalla konnaa lattialla, sillä lattialla ulkoiluttaminen ei ole suositeltavaa. Lattialla konna saattaa altistua vedolle ja sairastua esim. hengitystieinfektioon. Se saattaa syödä jotain sopimatonta, kuten myrkyllisiä huonekasveja. Lattialla on myös useita vaaranpaikkoja: se saattaa jäädä ihmisten jalkoihin, toisten lemmikkien tai pienten lasten riepoteltavaksi.

Eri lajien pitämistä yhdessä ei suositella jo erilaisten olosuhdevaatimusten vuoksi. Kilpikonnien altaaseen ei tule laittaa myöskään kaloja, vesiliskoja, sammakoita tms.,sillä nämä kuuluvat reevesinkilpikonnien luontaiseen ruokavalioon ja jo pelkkä saalistajan, tässä tapauksessa kilpikonnan, läsnäolo on niille hyvin stressaavaa. Konnat saattavat syödä nämä pienemmät eläimet suihinsa tai ainakin näykkiä niitä. Kilpikonna-altaan olo-suhteetkaan eivät aina vastaa kalojen ja muiden vesieläinten vaatimuksia.

SISUSTUS
Luonnossa reevesinkilpikonnat asuttavat pehmeäpohjaisia ja suhteellisen runsaskasvisia järviä, lampia ja hitaasti virtaavia jokia ja puroja. Vaikka reevesinkilpikonna viettääkin paljon aikaa vedessä ja on loistava uimari, ei sitä missään olosuhteissa saa pakottaa olemaan vedessä koko aikaa. Akvaarioon on siis rakennettava tukeva maa-alue, joka on niin suuri, että konna mahtuu siinä vaivatta jaloittelemaan. Maa-alueelle tulee myös kilpikonnan lämmittelypaikka ja alueen on oltava niin laaja, että kilpikonnan on mahdollista vetäytyä viileämmällekin alueelle niin halutessaan. Kaarnanpala vedessä ei siis riitä.
Kulku vedestä maa-alueelle ja takaisin on oltava kilpikonnalle vaivatonta.

Kasvaessaan kilpikonna vaihtaa kilpensä suomuja janahkaansa kuten muutkin matelijat. Nahka irtoaa ohuina paloina, kilvenpalat laattoina. Vedessä on hyvä olla isoja juurakoita tai kiviä, joihin konna voi kilpeään hangata.

Akvaarioon voi laittaa myrkyttömiä vesikasveja, mutta konna saattaa napsia ne välipalaksi.

Lisääntymisikäisille naaraille on tarjottava kaivelumahdollisuus munimista varten, olipa niillä koiras seuranaan tai ei. Tämä siksi, että naaraat voivat munia hedelmöittymättömiä munia ilman koirastakin ja sopivan munintapaikan puute saattaa aiheuttaa naaraalle hengenvaarallisia seurauksia, kuten munien jumiutumisen. Nämä ongelmat ovat vältettävissä,mikäli naarailla on mahdollisuus luontaiseen pesänkaivamiseen, joten maa-alueella tulee olla vähintään erillisessä laatikossa esim. kosteaa hiekkaa, turvetta tai niiden sekoitusta, niin että konna mahtuu kaivautumaan sinne kokonaa

OLOSUHTEET
Reevesinkilpikonnat ovat päiväaktiivisia, joten ne tarvitsevat UVB-valon. Kilpikonnan asumukseen asennetaan vähintään 5% UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi ExoTerra ReptiGlo 5%), joita myydään lemmikkieläinliikkeissä. UVB-säteiden avulla kilpikonna kehittää ihollaan D3-vitamiinia, joka edesauttaa kalsiumin imeytymistä kilpikonnan elimistöön vaikuttaen luuston ja kilven kasvuun ja aineenvaihduntaan.
Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle.

Maa-alueelle asennetaan lämpölamppu, jonka alla lämpö saa kohota 30-35asteeseen saakka. Jos kilpikonnia on altaassa useita, on niiden kaikkien mahduttava yhtä aikaa joko viileään tai lämpimään osaan maa-aluetta. Valaistusta pidetään päällä n. 12 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa.

Veden sopiva lämpötila on 21-26 astetta. Veden lämpötilan vaihtelu muutamalla asteella vuodenaikojen mukaan vastaa kilpikonnalle normaalia rytmiä luonnossa ja onsiis luonnonmukaisempaa kuin ympäri vuoden jatkuva tasainen lämpö. Öisin veden lämpötila saa laskea muutaman asteen päivälämpötiloista, kuten luonnossakin. Mikäli huoneiston lämpötila ei riitä pitämään veden lämpöä 20 asteen yläpuolella päivisin on vettä lämmitettävä akvaariokäyttöön tarkoitetulla termostaattilämmittimellä, joka sammutetaan yöksi. Vesi ei kuitenkaan saa olla terraarion maa-alueella vallitsevaa ilman lämpötilaa oleellisesti korkeampi, sillä lämpimästä vedestä viileämpään ilmaan siirtyminen voi aiheuttaa kilpikonnalle hengityselinsairauksia.

Veden tulee olla puhdasta, sillä kilpikonna juo samaa vettä jossa se ui. Lisäksi reevesinkonnat ovat alttiita silmä-ja ihotulehduksille sekä muille saastuneen veden aiheuttamille ongelmille, joten veden puhtauteen ja suodattimen säännölliseen puhdistamiseen on panostettava. Riittävän tehokas suodatin on siis tarpeen. Vettä on lisäksi vaihdettava viikoittain.

RUOKINTA
Reevesinkonnat ovat poikasina lähes täysin lihansyöjiä siirtyen vanhemmiten aina enemmän kasvisruokaankin. Ravinnon tulee koostua enimmäkseen kalasta, ja sitä monipuolistetaan mahdollisimman paljon esim. seuraavin aineksin: perkaamaton, pakastettu kotimainen kala (esim. särki), muikku ruotoineen, lohi (harvoin, sillä lohi on rasvaista), simpukat, ravut, etanat, kotilot, kastemadot, sirkat, jauhomadot (ym. hyönteiset), kuivaruoat (gammarus, harvemmin laadukas pelletti), kypsennetty broileri, sydän pilkottuna, hiiren pinkit pilkottuina, mustekala, naudanliha, salaatit, melonit, päärynä jne.
Ravintoon lisätään aina kalsiumia.
Kypsentämättömässä ka-lassa on B1-vitamiinia eli tiamiinia tuhoavaa tiaminaasia, joten tiamiinin saaminen tulee varmistaa laadukkaalla vitamiiniseoksella. Tarjoa konnalle myös liitujauhoa tai seepiansuomuraastetta.

Poikaset ruokitaan päivittäin ja niillä pidetään korkeintaan kerran viikossa paastopäivä. Aikuiset yksilöt voidaan ruokkia joka toinen tai jopa joka kolmas päivä riippuen aterioiden koostumuksesta.

Ruokinta on hyvä tehdä erillisessä astiassa, esim. vadissa, jotta ruoantähteet ja pian ruokailun päätteeksi tuleva uloste eivät likaa altaan vettä turhaan. Reevesin kilpikonnat syövät käytännössä vain vedessä.

TERVEYS
Reevesinkonnat ovat alttiita silmä- ja ihotulehduksille sekä muille saastuneen veden aiheuttamille ongelmille, joten veden puhtauteen ja suodattimen säännölliseen puhdistamiseen on panostettava.
Lisäksi munintavaikeudet naarailla ovat yleisiä sillä ne munivat, oli hedelmöitystä tai ei. Nämä ongelmat ovat vältettävissä, mikäli naarailla on mahdollisuus luontaiseen pesänkaivamiseen.
Sairauksia ennaltaehkäisevään hoitoon kuuluvat myös vedon välttäminen, lämpötilan pitäminen sopivana sekä oikea ruokavalio.

SUKUPUOLIEROT
Kilven pituus koiraalla n. 12-15 cm, naaraalla jopa 25 cm.
Koiraan häntä pidempi ja paksumpi etenkin tyviosasta peniksen aiheuttaman pullistuman vuoksi.
Koiraan kloaakin aukko ulottuu selkäkilven rajan yli, naaraan ei.
Koiraan vatsakilven takareunassa on hännän kohdalla selvä V-kirjaimen muotoinen lovi, naaraalla vastaavassa kohdassa leveämpi, vähemmän erottuva kaarre.
Koirailla on tapana tummua aikuisiällä ja jotkut yksilöt mustuvat lähes kokonaan, naarailla melanismi on harvinaisempaa.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin.

Huolehdithan hygieniasta, monet matelijat kantavat normaalina suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

Laji on luokiteltu CITES III -listalle.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar