Helmisisilisko

Helmisisilisko

Timon lepidus
Englanniksi: Ocellated lizard

Helmisisilisko on Euroopan suurin sisiliskolaji. Sen levinneisyysalue luonnossa kattaa Lounais-Euroopan. Laji on nostanut viime vuosina suosiotaan terraariolemmikkinä, paitsi kauniin ulkomuotonsa, myös luonteensa vuoksi; helmisisiliskot ovat aktiivisia liskoja, jotka yleensä tottuvat käsittelyynkin kivasti. Helmisisiliskoja tavataan luonnossa pääasiassa Pyreneiden niemimaalla, mutta myös Ranskan kaakkoisosissa, joskus Italian luoteisosissakin saakka.

Terraariolemmikkinä helmisisilisko on suhteellisen uusi tulokas, mutta suosio kasvaa kohisten, eikä ihme; helmisisiliskon väritys on upea, eikä naaraskaan juuri häviä ulkonäössä koiraalle. Helmisisiliskokoiraan pohjaväritys on usein vihreä, joskus vihertävän harmaa tai rusehtava, jopa kellertävä. Lähes koko kehon kattava kuviointi on harmaa, jopa lähes musta. Naaras on vaatimattomamman värinen kuin koiras, mutta senkin kyljistä löytyvät upeat siniset täplät, joista helmisisilisko onkin saanut nimensä.

Helmisisilisko muistuttaa olemukseltaan kotoisaa sisiliskoamme; se on solakka ja pitkähäntäinen, jopa kaksi kolmasosaa liskon pituudesta voi olla häntää. Kokoa tälle liskolle kertyy kuitenkin huomattavasti enemmän kuin kotimaiselle lajillemme, aikuinen helmisisilisko koiras voi kasvaa jopa 60 cm pituiseksi ja jopa 80 cm pituisista yksilöistä on havaintoja. Naaraat jäävät pienemmiksi, noin 45 cm mittaisiksi. Terraariossa kasvatetut liskot eivät yleensä kasva yhtä suuriksi, mutta on hyvä tiedostaa, ettei kyseessä ole mikään pikkuinen lisko.

Hyvällä hoidolla helmisisiliskot voivat elää 10-15 vuotiaiksi.

TERRAARION VALINTA
Helmisisiliskojen terraariossa pohjapinta-ala on korkeutta merkityksellisempi, mutta terraariossa tulee olla korkeutta sen verran, että sinne saa riittävästi pohjamateriaalia. Jonkinlaiset minimimitat yhden helmisisiliskon terraariolle ovat esim. 120 x 50 x 50 cm, mutta isompi on vielä parempi. Jos liskoja hankitaan esimerkiksi pariskunta, tilantarve luonnollisesti kasvaa. Helmisisiliskot eivät kiipeile lasia pitkin.

Helmisisiliskot, kuten monet muutkin liskot, on viisainta majoittaa yksin, mutta varauksella helmisisiliskoja voidaan pitää pareittainkin. Ongelmaksi voi muodostua, että koiras ahdistelee ja stressaa naarasta jatkuvilla paritteluyrityksillään, joka on naaraalle äärimmäisen kuluttavaa.
Lajin naaraatkaan eivät ole niin sopuisia kuin monien muiden lajien ja voivat ottaa yhteen, jos ne laitetaan samaan terraarioon. Älä sijoita samaan terraarioon kahta koirasta, sillä ne voivat lisääntymisaikana ottaa verisesti yhteen. Koska suljetussa tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman reviiriltä, voivat tappelut jatkua niin kauan, että heikompi yksilö kuolee. Jos kuitenkin asutat useita liskoja samaan tilaan, pidä vain suunnilleen samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa ja tarkkaile, että jokainen saa ruokaa, eivätkä ne tappele.

Huolehdi, että terraario on ehdottoman pakovarma ja siinä on riittävä ilmanvaihto. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Luonnossa helmisisiliskot asuttavat mieluiten kuivia maastoja, joissa on runsaasti suojaa tarjoavaa kasvillisuutta. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä. Yksi terraarioharrastuksen parhaista puolista on kaunis, luonnonmukaisesti sisustettu terraario, jotka tuo palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja on liskolle miellyttävä ja turvallinen paikka elää. Kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa, näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun lisko ei ole näkyvillä.

Helmisisiliskot ovat vahvoja kaivajia ja kaivelevat mielellään. Terraarion pohjamateriaaliksi luonnollisin valinta on sekoitus hiekkaa, turvetta ja haketta, mutta helmisisilisko pystyy kaivautumaan jopa kovaan savipohjaan. Pohjamateriaalia tulee olla vähintään 10-15 cm.

Sisustukseen hyviä somisteita ovat tekokaktukset, kivet, kaarnanpalat, juurakot jne, jotka myös luovat terraarioon luonnollisia piilopaikkoja. Piilopaikoiksi soveltuvat Faunatar-myymälöissä myytävät valmiit luolat, jotka ovat tarpeeksi suuria. Helmisisiliskot ovat ketteriä ja vikkeliä liskoja, jotka kiipeilevät jonkin verran, joten terraarioon on hyvä laittaa esimerkiksi korkkitunneleita, juurakoita, oksia ja erilaisia kivirakennelmia, joiden päälle lisko voi nousta tarkkailemaan ympäristöään. Kaikki rakennelmat tulee tehdä turvallisiksi liskolle, sillä lisko voi romauttaa esimerkiksi huterat kivikasat helposti ja jäädä niiden alle puristuksiin. Laita raskaat kivet ja juurakot suoraan pohjalasin päälle, jotta lisko ei ryömi niiden alle. Akvaariosilikonilla voit liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia, jolloin lisko voi nukkua kivien alla ja paistatella päivää niiden päällä. Sisustukseen voit käyttää myrkyttömiä oikeita kasveja, mutta hyvin todennäköisesti liskot ruttaavat ne rikki. Helmisisiliskot saattavat myös maistella kasvien lehtiä tai kukkia. Tekokasvit ovat kestävämpiä. Terraarioon ei tule laittaa aitoja kaktuksia tai muita teräviätai piikikkäitä kasveja, sillä liskot voivat vahingoittaa itsensä niihin.

Koska helmisisiliskot ovat päiväaktiivisia, ne tarvitsevat ehdottomasti UVB-valon. Terraarioon tuleekinsijoittaa vähintään 10% UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki, joita myydään lemmikkieläinliikkeissä. UVB-putki vaihdetaan uuteen 6-12kk välein valmistajan ohjeen mukaan, sillä niiden UVB-teho heikkenee käytön myötä. Voit käyttää myös monimetallivalaisimia tai elohopeapurkauslamppuja, jotka toimivat sekä UVB:n, että lämmön lähteenä.

UVB-säteiden avulla helmisisilisko kehittää ihollaan D3-vitamiinia, joka vaikuttaa eläimen kalsiumaineenvaihduntaan. UVA-säteellä on todettu olevan liskoille psykologinen vaikutus, eli se vaikuttaa mm. lisääntymisintoon ja aktiivisuuteen. Valon avulla lisko pystyy myös erottamaan eri vuorokaudenajat toisistaan. Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle. Vitamiinilisällä ei voi korvata UVB-valoa. Valaistusta pidetään päällä n. 12-14 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa.

Helmisisilisko kaipaa terraarioonsa lämmittelyalueen voidakseen säädellä ruumiinlämpöään. Terraarion toinen pääty tehdään lämmittelyalueeksi, jossa lämpö saa kohota aina 40 asteeseen. Koska helmisisiliskot ovat päiväaktiivisia, tulee lämmittelyalueen lämmön tulla luonnollisesti ylhäältä päin, jotta se vastaisi luonnollista lämmönlähdettä, aurinkoa. Lämmönlähteenä käytetään lämpölamppua, joka sijoitetaan niin, ettei lisko voi polttaa itseään siihen. Lämpölampun alle kannattaa sijoittaa esim. liuskekivi, luonnossa liskot lämmittelevät usein kivien päällä, sillä kivet varastoivat auringon lämpöä itseensä. Yöksi myös lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea huoneenlämpöön. Kylmässäkään talossa yölämmitystä ei tarvita, sillä yölämpötila saa laskea aina 15 asteeseenkin. Valaistus ja lämmitys on helpointa pitää säännöllisinä ajastimen avulla.

Helmisisiliskot elävät luonnossa kuivahkoilla aluella, joten terraarion sumuttelussa tulee olla maltillinen. Toisaalta suihkuttelu on tarpoeen etenkin silloin, jos helmisisiliskosi ei opi juomaan vettä vesi kupista. Tällöin eläin voi juoda sumuttelun antamista pisaroista. Kevyt sumuttelu kannattaa tehdä aamulla tai illalla, näin se vastaa luonnollista kastetta. Huolehdi kosteusmittarin avulla, ettei kosteus nouse liian korkeaksi. Vaikka et näkisi liskon juovan, tulee raikasta vettä olla koko ajan tarjolla erillisessä vesiastiassa.

RAVINTO
Helmisisiliskot syövät pääasiassa selkärangattomia, muita liskoja, sammakkoeläimiä ja jopa pieniä nisäkkäitä, mutta etenkin kuivilla seuduilla ne saattavat maistella kukkia ja lehteviä kasviksia. Hyönteisiä tulisi tarjota monipuolisesti. Ruokintaan sopivia hyönteisiä löydät Faunatar-myymälöistä. Yleisimmät myytävät hyönteislajit ovat jauhomato, jättijauhomato, sirkat, torakat ja erilaiset toukat. Hyönteiset tarjotaan liskolle elävänä. Kesäisin kannattaa kerätä ulkoa kaikki mahdollinen, helmisisiliskolle sopiva ravinto kuten etanat, perhoset, hämähäkit, madot ja toukat. Mitä monipuolisempaa ruokavalio on, sen parempi. Kuten aiemmin mainittu, helmisisiliskot saattavat syödä myös kasveja, joten esim. syötäviä kukkia ja lehteviä kasviksia voi tarjota. Kasvaville poikasille kalkkijauhetta annetaan mieluiten jokaisella ruokintakerralla ja vitamiinijauhetta kerran-pari viikossa, sillä lajin kasvutahti on hurja. Aikuisille eläimille harvempi kalkin ja vitamiinien tarjoaminen riittää.

TALVEHTIMINEN
Helmisisiliskot talvehtivat luonnossakin ja talvilepo onkin siis myös terraariossa elävän helmisisiliskon elimistölle luonnollinen ja hyvinkin tarpeellinen tauko, joka pidentää helmisisiliskon elinikää ja edistää liskojen lisääntymisinnokkuutta.

Liskojen valaistusta vähennetään asteittain muutaman viikon ajan, kunnes se sammutetaan kokonaan. Muutaman päivän kuluttua liskot olisi hyvä siirtää viikon ajaksi 5-10 asteen lämpötilaan, sillä terraariossa näitä lämpötiloja on mahdoton saavuttaa. Jääkaapin tasainen viisiastetta on ideaali, mutta myös viinikaappi tai maakellari, jossa lämpötila pysyy tasaisena ajaa saman asian. Missään tapauksessa lämpö ei saa laskea alle viiden, eikä nousta yli kymmenen asteen.

Ennen talvilepoa tulee huolehtia, että liskon suoli on tyhjä, jottei suolessa oleva sulamaton ruoka mätäne liskon sisälle lämpötilojen laskiessa. Valaistuksen vähentyessä myös ruokintaa vähennetään, kunnes se lopetetaan kokonaan ennen valojen täydellistä sammuttamista. Sairasta, aliravittua tai muuten heikkokuntoista yksilöä ei saa laittaa talvihorrokseen.

Kuten talvilevon aloitus, myös herättäminen tulee tehdä asteittain,sillä liiannopeat muutokset voivat koitua kohtalokkaiksi.

Huomioithan että tämä talvehtimisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin talvehtimistarpeisiin ja niiden toteuttamiseen jo ennen helmisisiliskon hankintaa.

LISÄÄNTYMINEN
Sukupuolten tunnistus helmisisiliskoilla on melko helppoa, sillä aikuisten yksilöiden ulkoiset erot ovat selkeät; koiras on kookkaampi, sen pää on leveämpi, leuat jykevämmät ja väritys voimakkaampi kuin naaraalla. Koiraan hännäntyvessä saattaa olla havaittavissa sisäänvedetyn paritteluelimen, hemipeniksen aiheuttamat pullistumat.

Helmisisiliskojen luonnollinen lisääntymiskausi alkaa loppukeväästä tai aikaisin kesällä. Noin 4-8 viikkoa parittelusta naaras munii 8-25 kpl vaaleita, ovaalin muotoisia, pehmeäkuorisia munia. Munat haudotaan vermikuliitti + vesi -seoksessa erillisessä haudonta-astiassa noin 26-30 asteessa. Haudonta-aika on 8-14 viikkoa lämpötilasta riippuen.

Kuoriutuessaan poikaset ovat 10-15cm pituisia. Poikaset alkavat syödä usein noin vuorokauden kuluttua kuoriutumisesta. Poikaset hoidetaan, ruokintaa lukuunottamatta, kuten aikuiset. Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos lisko lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju

© 2020 Faunatar