Muurigekko

Tarentola mauritanica
Englanniksi: Moorish Gecko, Crocodile Gecko

Tarentola-sukuun kuuluu 19 lajia, joista T. mauritanica on terraarioeläimenä yleisin. Tämä taitavasti kiipeilevä lisko saattaa tarkkailla hoitajansa touhuja jopa lasiterraarionsa katossa ylösalaisin roikkuen. Muurigekko sopii myös ensimmäistä liskoaan suunnittelevalle,sillä se ei ole hoidoltaan lainkaan sieltä vaativimmasta päästä.

Muurigekko on alkujaan kotoisin kuivilta Välimeren alueilta. Myös Kaliforniasta on raportoitu löytyneen oma, mitä ilmeisemmin karanneista terraarioeläimistä lähtöisin oleva, elävä ja lisääntyvä populaationsa.

Muurigekko on aktiivisimmillaan öisin ja hämärässä.
Muurigekko on noin 13-17 cm pituinen. Ruumiinrakenteeltaan gekko on tanakka, paksujalkainen ja leveäpäinen. Muurigekon väritys vaihtelee tummanruskeasta harmahtavanruskeaan, vatsapuoli on selkäpuolta vaaleampi.
Lajin keskimääräinen elinikä onnoin 6-10 vuotta, mutta hyvällä hoidolla se voi elää jopa 15 vuotta.

TERRAARION VALINTA
Muurigekko kiipeilee paljon ja viettää lähes koko elämänsä puiden oksistossa, seinillä, aidoilla ja muilla korkeilla paikoilla kiipeillen. Maan tasalla se viettää aikaansa äärimmäisen harvoin. Tästä syystä terraarion korkeus on pohjapintaa ratkaisevampaa. Jonkinlainen minimi terraariolle on 60 x 40 x 70 cm. Tilantarve kasvaa huomattavasti, kun pidetään useampaa liskoa, jotta ne voivattarvittaessa paeta asuinkumppaneitaan.
Muista tarkistaa, että terraario on ehdottoman pakovarma ja siinä on riittävä ilmanvaihto. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Muurigekot tulevat mainiosti toimeen yksinään, eivätkä kaipaa lajitoveria, mutta niitä voidaan varauksella pitää myös ns. haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampia naaraita tai useampia naaraita yhdessä. Pareittain pidettynä koiras usein ahdistelee naarasta jatkuvilla paritteluyrityksillään, mikä rasittaa molempia liskoja- ääritilanteessa naaras voi jopa menehtyä jatkuvaan munimiseen. Suositeltavinta onkin sijoittaa jokainen lisko omaan asumukseensa. Jos asutat useita gekkoja samaan, pidä vain suunnilleen samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa, sillä muurigekot voivat syödä pienemmät lajitoverinsa. Huolehdi, että kaikille riittää ruokaa, eivätkä liskot tappele. Mikäli havaitset merkkejä tappeluista, erota liskot välittömästi omiin terraarioihinsa. Älä sijoita samaan terraarioon kahta koirasta, sillä ne todennäköisesti tappelevat ja koska suljetussa tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman reviiriltä, voivat tappelut jatkua niin kauan, että heikompi yksilö kuolee.

Terraariota ei tule sijoittaa suoraan lattialle, vaan esim. pöydän päälle, jotta terraarion edessä tapahtuva liikehdintä ei häiritse liskon elämää, eikä lisko saa vetoa.

TERRAARION SISUSTUS
Muurigekkoa tavataan luonnossa kuivilla, kivikkoisilla alueilla. Nämä gekot eivät kuitenkaan kaihda asuttujakaan seutuja, joten sitä tavataankin kivikoiden ja kuivien metsien lisäksi mm. asumusten kiviaidoilta, rakennusten seiniltä ja terasseilta.

Terraarion sisustuksessa kannattaa pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä, sillä yksi terraarioharrastuksen parhaista puolista on juuri kaunis, luonnonmukaisesti sisustettu terraario, joka tuo palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja on liskolle miellyttävä paikka elää. Kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa,näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun lisko ei ole näkyvillä.

Lisäksi sisustukseen tarvitaan tietysti lukuisia kiipeilymahdollisuuksia. Muurigekko on loistava kiipeilijä, sen jaloissa on tarttumalevyt, joiden ansioista lisko vipeltää vauhdikkaasti sileää lasiseinääkin pitkin. Sileät pinnat ovatkin liskon mieleen, joten terraarion kiipeilyoksina voi hienosti käyttää esim. paksuja bambun tai viinipuun oksia. Muista kiinnittää oksat huolellisesti esim. terraarion kattoon tai seiniin esimerkiksi akvaariosilikonilla. Panosta erityisesti terraarion yläosien sisustukseen ja huolehdi, että siellä on liskollesi riittäväsi näkösuojaa. Esim. muovi –ja silkkikasveja on helppo kiinnittää terraarion yläosiin ja ne tarjoavat liskollesi luonnollista näkösuojaa.

Voit myös istuttaa terraarioon eläviä kasveja, näillä saat terraarioon helposti näyttävyyttä ja luonnonmukaisen ilmeen, sekä kosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai piikikkäitä, jottei lisko loukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä harjasgekon terraariossa, sillä lisko ei kunnioita terraarion sisustusta millään tapaa ja usein kiipeileekin myös kasveissa, jolloin liian hentoiset kasvit menevät rikki. Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustamisesta saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Vaikka muurigekot ovatkin yöaktiivisia, olisi niillekin hyvä järjestää oikeanlainen päivärytmi valaistuksen avulla, näin gekko erottaa vuorokauden ajat toisistaan. Luonnossakin muurigekot saavat jonkin verran auringonvaloa piiloihinsa, joten valaistuksena olisi suositeltavaa käyttää matalatehoista UVB-loisteputkea (esim. Exoterran UVB100 –sarjan lamput), joita myydään Faunatar-myymälöissä.
UVB–säteilyllä on positiivisia vaikutuksia myös hämäräaktiivisten liskojen käytökseen ja terveyteen, sillä UVB-säteily edistää mm. kalkin imeytymistä elimistössä. Huomioi, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle. Valaistusta pidetään päällä n. 12-14 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa.

Kuten muutkin matelijat, myös muurigekot ovat vaihtolämpöisiä ja kaipaavat terraarioonsa lämmittelyalueen voidakseen säädellä ruumiinlämpöään. Peruslämpötila terraariossa saa olla noin 22-28 astetta. Terraarion toiselle sivulle tehdään lämmittelyalue, jossa lämpö saa kohota 30-35 asteeseen. Koska muurigekot eivät juuri vietä aikaansa terraarion pohjalla, tulee lämmön tulla luonnollisesti ylhäältä päin, jotta siitä olisi liskolle hyötyä. Lämmönlähteenä käytetään siis lämpölamppua, joka sijoitetaan niin, ettei lisko voi polttaa itseään siihen. Muurigekot saattavat joskus tulla paistattelemaan päivää, mutta huolehdi että lämmittelyalueella on liskolle vähintäänyksi lämmin piilopaikka. Yöksi myös lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea 18-20 asteeseen. Valaistus ja lämmitys on helpointa pitää säännöllisinä ajastimen avulla.

Muurigekon luontaisen levinneisyysalueen ilmankosteus ei ole erityisen korkea, mutta se kaipaa silti normaalia huoneilmaa kosteamman ilmankosteuden, n. 60-70%. Liian kuiva, mutta myös liian kostea, seisova ilma, voi johtaa erilaisiin ongelmiin. Muurigekot juovat luonnossakin pisaroista kasvien lehdiltä ja muilta pinnoilta, joten vesikupin sijaan on parempi käyttää ns. dripperiä. Muurigekko saa kuitenkin usein riittävästi vettä päivittäisestä sumutuksesta. Terraarion pohjalle voidaan laittaa matala vesikuppi ylläpitämään kosteutta, mutta sumuttaminen on silti tarpeen, sillä lisko ei välttämättä juo kupista.

Kuten muutkin liskot, myös muurigekkoluo nahkansa. Mikäli ilmankosteus on liian matala, voi nahanluonti epäonnistua ja vanhaa nahkaa jäädä kiinni häntään tai varpaisiin. Ensimmäinen merkki tästä on usein kyvyttömyys kiipeillä ja se putoilee lasista, sillä vanha nahka varpaissa estää tarttuma känsiä saamasta otetta pinnoista. Kosteutta kannattaakin tarkkailla kosteusmittarin avulla. Jos huomaat liskossa merkkejä lähestyvästä nahanluonnista, sumuttele terraariota reippaammin.

RAVINTO
Muurigekko on hyönteissyöjä. Ruokalistaan kuuluvat sirkat, jauhomadot, vahakoin toukat, pienet torakat ja muut hyönteiset. Voit myös itse pyydystää hämähäkkejä, pieniä perhosia, toukkia ym. Mitä monipuolisemmaksi ruokavalion saat, sen parempi.
Paksu häntä viestii hyvästä ravitsemustilasta, sillä gekko käyttää häntäänsä ravintovarastonaan. Mikäli muurigekko tarvitsee esim. muninnan tai aliravitsemuksen takia ylimääräistä energiaa, voidaan tarjota myös sulatettuja hiiren poikasia, ns. pinkkejä. Terveelle eläimelle ne ovat kuitenkin liian tuhtia ruokaa jatkuvaan ruokavalioon. Eläviä ruokahyönteisiä ja pakastettuja ruokaeläimiä löydät Faunatar-myymälöistä.

Liskot on hyvä ruokkia poikasina joka päivä tai joka toinen päivä, täysikasvuiset liskot voidaan ruokkia kaksi, kolme kertaa viikossa. Sopiva ruokamäärä on ruokaeläinten koosta riippuen 3-4 ruokaeläintä liskoa kohti.

Monivitamiineja ja kalkki-mineraalivalmisteita lisätään ruokaan gekon iästä riippuen. Poikasille etenkin kalkkia on hyvä lisätä jokaisella ruokintakerralla ja monivitamiiniakin vähintään joka toisella kerralla. Täysikasvuiselle liskolle riittää, kun kalkkijauhetta annetaan joka toisella ruokintakerralla ja monivitamiinia vähintään kerran viikossa. Kalkkia voi laittaa myös jatkuvasti tarjolle erilliseen kuppiin

LISÄÄNTYMINEN
Muurigekko saavuttaa sukukypsyyden hitaasti ja saattaakin olla sukukypsä vasta 2-vuotiaana. Muurigekon sukupuolten erottaminen ei välttämättä ole ihan niin helppoa kuin monella muulla liskolajilla. On mahdollista, että koiraan hemipenispullistumat näkyvät vatsapuolella hännän tyvessä selvästi, mutta mikäli pullistumia ei ole näkyvissä voidaan vertailla eläinten ulkonäköä. Koiraat ovat useimmiten kookkaampia ja raskasrakenteisempia kuin naaraat. Koiraiden pää on leveämpi ja selän sekä hännän krokotiilimaiset kohoumat ovat selkeämmät. Poikkeuksiakin on, eikä sukupuolia voida aina päätellä luotettavasti ulkonäöstä.

Lisääntymiseen käytettävien gekkojen tulee olla hyvässä ravitsemustilassa ja muuten terveitä. Liian nuoria tai pienikokoisia gekkoja ei tule käyttää lisäännyttämiseen. Erityisen tärkeää on huolehtia kantavan naaraan riittävästä ravinnosta ja erityisesti kalkin saannista, sillä munien tekemiseen kuluu paljon kalkkia. Pölytä siis kantavan naaraan ruoat kalkkijauheessa mieluiten jokaisella ruokintakerralla.

Ennen parittelua liskotvoivat kaivata viileän kauden, mutta lisäännyttäminen voi onnistua ilmankin. Tätä varten terraarion lämpötilaa lasketaan 2-6 viikonajaksi noin 16-18 asteeseen. Tänä aikana liskoja ruokitaan huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Raikasta juomavettä tulee olla niiden saatavilla jatkuvasti, mutta päivittäisessä sumutuksessa tulee olla maltillisempi.

Levon lopulla terraarion lämpötilaa aletaan hiljalleen nostaan ormaaliksi. Kun lämpötila on palautettu normaaliksi ja liskoja ruokittu normaalisti jonkin aikaa, voidaan ne yhdistää. Jos liskot asuvat yhdessä ne parittelevat usein jo lämpötilojen palattua normaaleiksi. Parittelu tapahtuu yleensä nopeasti. Koiras voi kutsua naaraita ääntelemällä melko äännekkäästi.
Naaras munii tyypillisimmin 2-5 kertaa vuodessa 1-2 munaa kerrallaan. Munat ovat kooltaan 9-12 mm kokoisia. Naaras hautaa ne usein terraarion pohjamateriaaliin, yleensä kosteaan osaan pohjaa. Naaraalle voidaan myös tarjota erillinen muninta-astia. Muninta-astiaksi sopii mikä tahansa kannellinen astia, johon voidaan leikata liskon mentävä aukko. Muninta-astiaan laitetaan lannoittamatonta turvetta, joka pidetään aavistuksen kosteana. Munitut munat on hyvä siirtää erilliseen haudonta-astiaan, jonka pohjalla on esimerkiksi vermikuliittia. Munien siirrossa tulee olla varovainen, niitä ei saa kääntää vaan ne tulee siirtää täsmälleen siinä asennossa kuin ne on munittu. Munat asetetaan pohjamateriaaliinsiten, että noin puolet munasta jää pohjamateriaalin yläpuolelle.

Lämpötilan tulisi pysyä noin 26-28 asteen lämmössä ja haudonta-astian kulmia sumutellaan kerran päivässä. Huolehdi, ettei kosteus nouse liian korkeaksi, eikä munien päälle jää vettä.

Poikaset kuoriutuvat noin 2-2,5 kuukaudessa ja ovat noin 2 cm pituisia kuoriutuessaan. Ne on hyvä sijoittaa omaan poikasterraarioonsa, sillä aikuiset liskot voivat syödä ne. Ryhmässä pidettynä poikaset voivat napsia toistensa häntiä ja varpaita, eikä yksittäisen yksilön tarkkailu ole käytännössä mahdollista. Poikasterraarioksi sopii esim. muovinen faunaboksi,jossa olosuhteet luodaan vastaavaksi kuin aikuisilla. Pienille poikasille paras pohjamateriaali on talouspaperi, joka on paitsi helppo siivota, myös turvallinen, sillä ruokaa metsästävä poikanen ei voi niellä siitä paloja. Muista, että pienet poikaset mahtuvat myös karkaamaan pienistä väleistä. Tarkista siis, että käyttämäsi poikasasumukset ovat ehdottoman pakovarmoja.

Poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin ja pienemmillä ruokaeläimillä, kuten banaanikärpäsillä ja pienillä sirkoilla. Ruokaeläinten kokoa nostetaan sitä mukaa kun poikaset kasvavat. Erityisesti kalkin ja vitamiinien saannista tulee huolehtia.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Laji on suhteellisen arka ja halutessaan nopealiikkeinen, joten sen turha käsittely ei ole suositeltavaa. Liskon häntään ei tule tarttua, sillä muurigekko voi pelästyessään pudottaa häntänsä. Pois pudonneen hännän tilalle kasvaa aikanaan uusi häntä, joten hännän menetyksen aiheuttama haitta on lähinnä kosmeettinen. Jos gekko on tarpeen pyydystää esimerkiksi siirron takia, on parasta pyydystää se vaikkapa sopivan purkkiin ja siirtää siinä.

Jos lisko lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju

© 2020 Faunatar