Piikkihäntäagama

Uromastyx sp.
Englanniksi: Spiny taled agamids

Ihastuttavat piikkihäntäagamat ovat suhteellisen uusia tulokkaita Suomen lemmikkieläinmarkkinoilla, mutta jo nyt ne ovat valloittaneet hellyttävällä ulkomuodollaan useita matelijoiden ystäviä. Piikkihäntäagamien heimoon kuuluu kaikkiaan 18 lajia, joista useita on Suomessakin terraariolemmikkeinä.

Piikkihäntäagamia tavataan Afrikassa ja Lähi-Idässä, aina Iraniin asti.
Nykytietämyksen mukaan piikkihäntäagamat elävät noin 10 vuotta. Tiedon ja siten oikean hoidon lisääntyessä nämä liskot voivat mahdollisesti elää pidempäänkin.
Faunatar-ketju ei myy mitään luonnosta pyydettyjä selkärankaisia, joten myyntiin tulevat piikkihäntäagamat ovat poikkeuksetta kasvatettu terraario-oloissa. Tämä onkin hyvä, sillä piikkihäntäagamat ovat luonnossa uhanalaisia. Uromastyx–suvun lajeja löytyy CITES-lajilistoilta, joten tarkista aina piikkihäntäagamaa ostaessasi, että saat sen mukana kaikki tarvittavat paperit.

LAJEJA LYHYESTI
Suomessa yleisin piikkihäntäagamalaji on Pohjois-Afrikan piikkihäntäagama Uromastyx acanthinurus.
Lajin luontainen levinneisyysalue kattaa Pohjois-Afrikan Senegalista Egyptiin.
Pituutta täysikasvuiselle yksilölle kertyy noin 40-45 cm.

Egyptin piikkihäntäagama, Uromastyx aegyptius kasvaa noin 70 senttiseksi ja on piikkihäntäagamista USA:n yleisin tuontilaji.
Uromastyx ocellatus ornatus-lajin pituus on täysikasvuisena noin 38 cm. Tämän lajin urokset kirkkaine väreineen kuuluvat maailman kauneimpien liskojen joukkoon.

Muita piikkihäntäagamia ovat mm. noin 26 cm pituiseksi kasvava Uromastyx hardwicki sekä Jemenistä kotoisin oleva Punainen piikkihäntäagama Uromastyx benti, joka jää hieman alle 40 cm pituiseksi.

TERRAARION VALINTA
Koska piikkihäntäagamat kasvavat suhteellisen kookkaiksi ja elävät pääasiassa maan tasalla, tulee terraarion olla pohjapinta-alaltaan melko suuri. Jonkinasteinen minimimitta yhdelle aikuiselle agamalle on 150 x 50 x 50 mutta isompi on aina parempi. Mikäli majoitat useamman piikkihäntäagaman samaan terraarioon, kasvaa tilantarve huomattavasti. Piikkihäntäagamat on viisainta majoittaa kukin omaan terraarioonsa, sillä reviirikiistat ovat mahdollisia. Varauksella niitä voidaan pitää myös ns. haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampia naaraita tai useampia naaraita yhdessä. Pareittain pidettynä uros usein ahdistelee naarasta jatkuvilla paritteluyrityksillään ja ääritilanteessa naaras voi menehtyä jatkuvaan munimiseen. Myös naaraat voivat nahistella keskenään. Jos asutat useita agamia samaan, pidä vain suunnilleen samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa ja tarkkaile, että jokainen agama saa ruokaa, eivätkä ne tappele. Älä sijoita samaan terraarioon kahta koirasta, sillä ne todennäköisesti ottavat verisesti yhteen. Koska suljetussa tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman reviiriltä, voivat tappelut jatkua niin kauan että heikompi yksilö kuolee.

Huolehdi, että terraario on ehdottoman pakovarma ja että siinä on riittävä ilmanvaihto. Varmista terraarion riittävä koko ja soveltuvuus jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

SISUSTUS
Pienellä vaivannäöllä piikkihäntäagamalle on helppo rakentaa upea aavikkoterraario, joka on paitsi liskoille mukava koti, silmää hivelevä sisustuselementti. Erityisen kauniin terraariosta saat rakentamalla siihen itse kivistä aavikkomaisemaa muistuttavan taustan ja muotoilemalla vaihtelevan aavikkomaiseman esimerkiksi savihiekka sekoituksella.
Pohjamateriaaliksi luonnollisin on ns. termiittihiekka (esimerkiksi JBL TerraSand, punainen), muotoiltava hiekka, jonka seassa on savea ja joka kovettuu kuivuessaan vastaamaan hyvin pitkälti piikkihäntäagamien luonnollisen elinalueenalustaa. Kysäise tätä materiaalia Faunatar-myymälästä. Myös kivilaattaa, muovimattoa tai erilaisia matelijoille suunniteltuja terraariomattoja voidaan käyttää, tällöin on kuitenkin tarjottava liskolle kaivelumateriaaliksi esimerkiksi hiekan ja turpeen sekoitusta erillisessä kaiveluastiassa, jotta piikkihäntäagama pääsee toteuttamaan luonnollista käytöstään. Pelkkää hiekkaa käytettäessä tulee seurata liskon käyttäytymistä ja vaihtaa pohjamateriaali heti, jos lisko alkaa syödä hiekkaa, sillä hiekka voi pakkautua suoleen ja aiheuttaa pahimmillaan kohtalokkaan suolitukoksen. Alle puolivuotiaalle liskolle suositellaan pohjalle esimerkiksi mattoa
tai paperia.

Terraarioon tulee myös laittaa piilopaikkoja, jonne lisko voi halutessaan vetäytyä. Piilopaikoiksi sopivat esimerkiksi Faunattaristakin löytyvät korkkikaarnat ja terraarioluolat. Mahdolliset kivirakennelmat tulee tehdä turvallisiksi liskoille, sillä liskot voivat romauttaa huterat kivikasat helposti ja jäädä niiden alle puristuksiin. Laita raskaat kivet suoraan pohjalasin päälle, jotta liskot eivät ryömi niiden alle. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia, jolloin liskot voivat nukkua kivien alla ja paistatella päivää niiden päällä.

Sisustukseen voit käyttää myrkyttömiä oikeita kasveja, mutta hyvin todennäköisesti liskot joko syövät ne tai ruttaavat ne rikki. Tekokasvit ovat kestävämpiä. Terraarioon ei tule laittaa aitoja kaktuksia tai muita teräviä tai piikikkäitä kasveja, sillä liskot voivat vahingoittaa itsensä niihin. Mikäli mielit kuitenkin kaktuksia terraarioon, kysäise Faunatar-kauppiaaltasi tekokaktuksia.

OLOSUHTEET
Piikkihäntäagamat ovat päiväaktiivisia ja ne tarvitsevat ehdottomasti UVB-valon. Terraarioon tuleekin sijoittaa vähintään yksi, 10% UVB:ta sisältävä loisteputki (esimerkiksi ExoTerra 10% UVB-putki), joita myydään Faunatar-liikkeissä. Loisteputkia käytettäessä kannattaa käyttää kahta putkea, esim. 10% ja 2% UVB-putki yhdessä. UVB-putki vaihdetaan uuteen 6-12 kk välein valmistajan ohjeen mukaan, sillä UVB-teho heikkenee käytön myötä. Voit käyttää myös monimetallivalaisimia tai elohopeapurkauslamppuja, jotka toimivat sekä UVB:n, että lämmönlähteenä.

UVB-säteiden avulla piikkihäntäagama kehittää ihollaan D3-vitamiinia, joka vaikuttaa eläimen kalsiumaineenvaihduntaan. UVA-säteellä on todettu olevan liskoille psykologinen vaikutus, eli se mahdollisesti vaikuttaa mm. lisääntymisintoon ja aktiivisuuteen. Valon avulla lisko pystyy myös erottamaan eri vuorokaudenajat toisistaan. Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle.
Valaistusta pidetään päällä n. 12-14 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidemmän ja talvella lyhemmän aikaa.

Piikkihäntäagama kaipaa terraarioonsa lämmittelyalueen voidakseen säädellä ruumiinlämpöään. Terraarion toinen pääty tehdään lämmittelyalueeksi, jossa lämpö saa kohota 40-49 asteeseen. Koska piikkihäntäagamat ovat päiväaktiivisia, tulee lämmittelyalueen lämmön tulla luonnollisesti ylhäältä päin, jotta se vastaisi piikkihäntägamien luonnollista lämmönlähdettä, aurinkoa. Lämmönlähteenä käytetään siis lämpölamppua, joka sijoitetaan niin, ettei lisko voi polttaa itseään siihen. Lämpölampun alle kannattaa sijoittaa esim. liuskekivi, luonnossa liskot lämmittelevät usein kivien päällä, sillä kivet varastoivat auringon lämpöä itseensä. Yöksi myös lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea noin 20 asteeseen. Valaistus ja lämmitys on helpointa pitää säännöllisinä ajastimen avulla.

Koska piikkihäntäagamaon aavikkolaji, tulee terraarion sumuttelussa olla maltillinen. Monesti terraariota ei tarvitse sumutella lainkaan, liian korkea ilmankosteus on vain haitaksi.

Piikkihäntäagamat juovat harvoin vesiastiasta, mutta olisi hyvä että raikasta vettä olisi koko ajan tarjolla matalasta vesiastiasta.

RUOKINTA
Piikkihäntäagamat ovat kasvissyöjiä, joiden ruokavalio koostuu pääasiassa kasviksista ja siemenistä. Päivittäisestä kasvisruokavaliosta 75-80% tulisikin koostua lehtevistä kasviksista, kuten tummista salaateista, yrteistä ja kesäisin myrkyttömistä luonnonkasveista, kuten voikukanlehdistä ja kukista, piharatamosta, vesiheinästä ja apilasta. Lisukkeena voidaan tarjota esim. raastettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, fenkolia, sinimailasta, pinaattia (pienissä määrin), omenaa, kurpitsaa ym.

Proteiinin lähteenä piikkihäntäagamille luonnossa toimivat erilaiset siemenet ja palkokasvit, joita tulee tarjota liskolle myös terraariossa. Voit tarjota hirssiä, pellavansiemeniä tai valmiita pienille linnuille tarkoitettuja siemenseoksia.

Kasvisaterian päälle sirotellaan kalkkia, sekä monivitamiinijauhetta aikuisille eläimille noin kerran viikossa-kahdessa, poikasille useammin. Vastoin yleistä luuloa piikkihäntäagamat eivät kaipaa ruokavalioonsa lainkaan eläinproteiinia ja luonnossakin ne syövät hyönteisiä vain kasvisruoan ollessa vähissä. Piikkihäntäagamat ovat kasvissyöjiä ja liiallinen eläinproteiini voi aiheuttaa paitsi ruoansulatusvaikeuksia, myös vakavia maksa -ja munuaisvaurioita. Koska terraariossa kasvisruokaa on aina saatavilla, ei hyönteisiä ole tarpeen antaa. Mikäli hyönteisiä kuitenkin tarjotaan, tulee niitä tarjota vain harvinaisena herkkuna, hyvin vähän kerrallaan. Vältä jauhomatoja, kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä, joilla on paksu kitiinikuori, sillä piikkihäntäagaman suolisto voi tukkeutua sulamattoman kitiinikuoren vuoksi.

LISÄÄNTYMINEN
Piikkihäntäagamat ovat lisääntyneet menestyksellisesti terraario-oloissa jo vuosia. Liskot kaipaavat talvikauden lisääntyäkseen. Talvehtiminen tapahtuu joulu-maaliskuussa. Talviajan pituuteen ja talvikauden suositeltavimpaan lämpötilaan vaikuttaa lajin luontainen levinneisyysalue, eroja eri piikkihäntäagamalajien kesken on jonkin verran, joten tutustu juuri omistamasi lajin vaatimuksiin huolellisesti ennen lisäännyttämistä.

Parittelu tapahtuu huhtikuussa ja muninta touko-kesäkuussa.
unat haudotaan 4:1 vermikuliitti-vesi seoksessa, siis huomattavasti kuivemmassa kuin useiden muiden liskojen munat.
Haudontalämpötila 29-31 astetta. Haudonta kestää 55-65 vuorokautta, riippuen lajista ja haudontalämpötilasta.
Poikaset aloittavat ruokailun muutaman päivän päästä kuoriutumisesta. Poikaset hoidetaan samalla tavoin, kuin aikuisetkin, mutta poikasterraarion lämpötilat voivat olla hieman alhaisemmat kuin aikuisilla.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät, matelijat eivät odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos lisko lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.

Hakuehtoihin sopivia tuotteita ei löydy.
© 2020 Faunatar