Kiinankellosammakko

Bombina orientalis
Englanniksi: Oriental fire-bellied toad

Kellosammakoita tavataan Euroopassa ja Aasiassa. Yhteistä kaikille kellosammakkolajeille on konnamaisen nystyräinen iho. Säikähtäessään kellosammakot vetävät selkänsä kaarelleja nostavat raajansa ilmaan, paljastaen näin mahdollisimman paljon sammakon myrkyllisyydestä kertovaa vatsapuolen varoitusväriä mahdolliselle saalistajalle.

Kiinankellosammakko, Bombina orientalis
Englanniksi: Oriental fire-bellied toad
Yleisin myynnissä oleva laji. Tämä ohjekin on kirjoitettu kiinankellosammakkoa ajatellen. Ohjetta voidaan soveltaa myös muiden kellosammakoiden hoitoon, kunhan lajikohtaisiin olosuhdevaatimuksiin perehdytään huolellisesti etukäteen.
Kiinankellosammakon luontainen esiintymisalue lajilla on Koillis-Kiinassa, Koreassa ja näiden rajoilta myös Venäjän puolella. Kiinankellosammakko kasvaa n. 4-5 cm mittaiseksi. Selkäpuolelta tämä sammakko on usein pohjaväriltään kirkkaanvihreä, mutta väri voi vaihdella vihreänruskeasta lähes mustaan. Vihreiden yksilöiden selässä on usein mustia täpliä tai muita kuvioita. Sammakon vatsapuoli on tumma, musta, jopa sinertävä ja siinä on runsaasti punaoranssia tai keltaista, jopa kirkkaanpunaista kuviointia.

Muita kellosammakkolajeja:

Vuoristokellosammakko, Bombina variegata
Englanniksi: Yellow-bellied toad,
Lajia tavataan Keski-ja Etelä-Euroopassa. Vuoristokellosammakko kasvaa n.3-5cm mittaiseksi.Pohjaväriltään tämäsammakko onharmaan-tai tummanruskea. Sam-makon vatsapuoli ontumma, mus-ta, jopa sinertäväja siinä on runsaasti oranssia tai keltaista kuviointia. HUOM! Vuoden 2016 alusta vuoristokellosammakko luokiteltiin haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Tämä tarkoittaa, että lajin maahantuonti, kasvatus, myynti, muu hallussapito ja ympäristöön päästäminen on kielletty. Ennen asetuksen voimaan tuloa hankitut sammakot saa pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka.

Kellosammakko, Bombina bombina
Englanniksi: European fire-bellied toad,
Lajia tavataan Keski-ja Itä-Euroopassa, jopa Tanskassa ja Ete-lä-Ruotsissa. Kellosammakko kasvaa jopa 5-5,5 cm mittaiseksi. Pohjaväriltään tämä sammakko on harmaan tai mustanruskea, nystyt ovat vihreät. Sammakon vatsapuoli on tumma ja siinä on oransseja täpliä.

Ei suomenkielistä nimeä, Bombina lichuanensis
Englanniksi: Lichuanbell toad
Lajia tavataan Hubein ja Sichuanin alueella Kiinassa.

Ei suomenkielistä nimeä, Bombina maxima
Englanniksi: Large-webbed bell toad
Lajia tavataan eteläisessä Kiinassa ja Vietnamin pohjoisosissa. Lajeista suurin ja voi kasvaa jopa 6,5 cm mittaiseksi, mutta jää tyypillisesti pienemmäksi. Ihon nystyt ovat hyvin suuret. Pohjaväriltään tämä sammakko on vihertävän tai punertavan ruskea. Sammakon vatsapuoli on tumma ja siinä on runsaasti oranssia tai keltaista kuviointia.

Ei suomenkielistä nimeä, Bombina pachypus
Englanniksi: Apennine yellow-bellied toad,
Lajia pidettiin ennen vuoristokellosammakon alalajina, mutta se on sittemmin erotettu omaksi lajikseen. Lajia on endeeminen Italiassa, eli sitä ei tavata missään muualla. Pohjaväriltään tämä sammakko on harmaan-tai tummanruskea. Sammakon vatsapuoli on tumma, musta, jopa sinertävä ja siinä on runsaasti oranssia tai keltaista kuviointia.

Kellosammakot ovat myrkyllisiä ja häirittyinä voivat erittää iholleen myrkkyä, jopa silminnähtäviä määriä. Myrkky ei aiheuta ihmiselle vaaraa, mikäli sitä ei joudu suuhun tai avoimiin haavoihin.
Kellosammakoiden iho on muiden sammakkoeläinten tavoin hyvin herkkä ja ihmisen iholla olevat rasva ja hiki eivät tee niille hyvää; sammakoita onkin paras käsitellä vain suojahanskoin ja tehdä siirrot purkkien avulla.

Kiinankellosammakko voi elää terraario-oloissa tyypillisesti noin 8-15, mutta jopa yli 20 vuotta.

AKVATERRAARIO
Akvaterraariolla, eli paludaariolla, tarkoitetaan kuivan maa-alueen sisältävää terraariota, jossa on erittäin kookas vesialue.
Kiinankellosammakot elävät luonnossakin pienissä ryhmissä. Niitä on suositeltavaa laittaa useampia samaan akvaterraarioon siten, että naaraita on enemmän kuin koiraita, sillä koiraiden lisääntymisintoon usein lähes kyltymätön. Tästä syystä naarailla on oltava tilaa väistää kosijoitaan. Jonkinlainen minimikoko parille sammakolle on 60 litraa (pohjapinta-ala esim.60 x 35 x 30 cm). Tilavuutta tulee lisätä 20 litraa jokaista uutta sammakkoa kohden. 120 litraiseen akvaterraarioon voikin laittaa jo 5-6 sammakkoa.

Huolehdi, että akvaterraariossa on riittävä ilmanvaihto. Lisäksi akvaterraarion tulee tietenkin olla vesitiivis ja ehdottoman pakovarma. Varmista akvaterraarion riittävä koko ja soveltuvuus jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Älä laita muita lajeja samaan terraarioon kiinankellosammakoidesi kanssa, sillä sammakot voivat olla hyvinkin reviiritietoisia ja vieraan lajin kanssa reviirin jakaminen aiheuttaisi kaikille sammakoille tarpeetonta stressiä. Pahimmillaan heikompi laji jää alakynteen, eivätkä kaikki sammakot saa tarpeeksi ruokaa. Pienimmät yksilöt voivat tulla syödyiksi.

Sammakkoaltaaseen ei ole suositeltavaa laittaa myöskään kaloja. Sammakot voivat syödä aivan pienet kalat suihinsa. Isompienkin kalojen eviä ne saattavat vahingoittaa ja kalat puolestaan saattavat vahingoittaa sammakoita.

SISUSTUS
Kellosammakot suosivat elinympäristöinään seisovaa vettä, vuoristopuroja, hitaasti virtaavia jokia ja näiden välitöntä läheisyyttä, joten akvaterraariossakin tulisi pyrkiä jäljittelemään vastaavanlaista ympäristöä. Joskus kellosammakoita näkee pidettävän tavallisessa terraariossa, jossa niille on tarjolla vesiastia. Tämä ei kuitenkaan riitä, eivätkä kellosammakot voi hyvin tällaisessa terraariossa, vaan suuri vesialue on niille elinehto.

Pohjamateriaaliksi sopii akvaariosora. Soran tulee olla niin suurirakeista, etteivät sammakot sitä voi syödä, sillä mikäli hiekanjyviä kulkeutuu sammakoiden ruokaillessa niiden elimistöön, voivat kivet aiheuttaa tukoksia eläinten ruoansulatuskanaviin.

Sammakot viihtyvät parhaiten asumuksessa, jossa on kasveja, juurakoita ja muita piilopaikkoja. Kasvit ne tosin saattavat niillä kiipeillessään rutata rikki, mutta vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tekokasveja.

Kiinankellosammakon akvaterraariosta kaksi kolmasosaa tulee olla vettä, loput maata. Kiinankellosammakko on loistava uimari, joten veden syvyyden tulee olla vähintään 10 senttiä, mielellään enemmänkin.
Veden tulee olla puhdasta, joten se vaihdetaan tarvittaessa. Vaihtoväliin vaikuttaa veden ja sammakoiden määrän lisäksi mahdollisen suodatuksen teho. Vesialueen koosta riippuen voi sinne laittaa pienen akvaariosuodattimen, joka kierrättää ja puhdistaa vettä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kellosammakot eivät pidä voimakkaasta virtauksesta, joten kovin tehokkaasti vettä kierrättävää suodatinta niiden vesialueeseen ei kannatakaan laittaa.

Vesialueen pohjalletulee järjestää useita piilopaikkoja, kuten juurakoita, kantoja, kiviluolia, puolikkaita saviruukkuja jne. Jos rakennat kivistä tai vastaavista raskaista koristeista erilaisia rakennelmia, on ne suositeltavinta kiinnittää toisiinsa akvaariosilikonilla, jotta ne eivät voi sortua sammakoiden päälle. Kivirakennelmat ja muut raskaat koristeet tulee sijoittaa siten, etteivät sammakot voi kaataa tai romauttaa niitä päälleen tai kaivautua niiden alle. Myös akvaariokasvit luovat suojaa ja auttavat vesialuetta pysymään tasapainossa. Kannattaa valita kestäviä ja nopeakasvuisia kasveja, sillä sammakot voivat rikkoa hennot kasvit kiipeillessään niiden päällä.

Maa-alueen voi tehdä nostamalla pohjasoran ja kivien avulla altaan toiseen päätyyn alueen, joka pysyy kuivana. Voit lisäksi käyttää kelluvia kaarnoja ja kookkaita vesikasveja, joiden päälle sammakot voivat nousta. Akvaariosilikonilla altaan seinästä seinään liimattu lasiterassi on myös yksi tapa luoda sammakoilla kuivittelualue. Myös maa-alueella olisi hyvä olla runsaasti kasvillisuutta ja piilopaikkoja, jotta sammakot tuntevat olonsa turvalliseksi ja voivat väistää tarvittaessa asuintovereitaan.

OLOSUHTEET
Sopiva lämpötila akvaterraarioon on noin 20-25 astetta, joten usein huoneenlämpö riittää. Jos lisälämmitystä kuitenkin tarvitaan, on parasta lämmittää vesialueen vettä pienellä akvaariolämmittimellä, näin myös akvaterraarion ilma lämpiää. Kiinankellosammakot ovat aktiivisia myös päivällä ja luonnollisen vuorokausirytmin ylläpitämiseksi niidenkin akvaterraariossa on hyvä olla jonkinlainen valaistus. Oikeanlainen valaistus auttaa myös eläviä kasveja kasvamaan. Voit käyttää esimerkiksi akvaarioon tarkoitettuja loisteputkia tai terraarioihin tarkoitettuja UVB-loisteputkia.

Kiinankellosammakot tarvitsevat korkean ilmankosteuden, mutta usein vesialueesta haihtuva vesi riittää ylläpitämään riittävän ilmankosteuden, eikä asumusta ole tarpeen sumuttaa.

YLLÄPITO
Perushoidoltaan kiinankellosammakot ovat helppohoitoisia, sillä ruokinnan ja olosuhteiden valvomisen lisäksi ne eivät juurikaan päivittäistä hoitoa kaipaa. Lämpötiloja ja kosteutta tarkkaillaan päivittäin ja tehdään tarvittavat toimenpiteet niiden mukaan.

Kiinankellosammakot tarvitsevat puhdasta vettä ja tästä tulee huolehtia säännöllisillä vedenvaihdoilla. Mikäli vedessä ei ole suodatinta tulee vedestä noin 30-50% vaihtaa viikon-kahden välein. Sammakoiden iho on herkkä kemikaaleille ja raskasmetalleille, joten kraanavettä lisätessä veteen on hyvä lisätä vedenparannusainetta, joka neutralisoi kloorin ja muut raskasmetallit.

Vesi- ja maa-alueen kasveja voi joutua trimmaamaan, jotta ne eivät täytä akvaterraariota kokonaan ja estä eläinten tarkkailua. Kasvien trimmaaminen on paras tehdä puhtailla terävillä saksilla.
Terraarion laseihin kertyy helposti sammakoiden ulostetta, levää ja muuta likaa, joten nekin on tarvittaessa puhdistettava esimerkiksi sienellä tai akvaarioihin tarkoitetuilla leväraapoilla.
Älä käytä pesuaineita puhdistaessasi terraariota, sillä monet pesuaineet voivat olla sammakoille hyvin haitallisia.
Poista näkyvät ruoantähteet ja muu roska heti havaitessasi sen, näin ehkäiset homeiden muodostumista. Tehtävää helpottamaan voi maa-alueelle lisätäeläviä hyppyhäntäisiä ja siiroja, jotka syövät orgaanista jätettä ja hometta.

RAVINTO
Aikuisten kiinankellosammakoiden ruokalistalle kuuluvat hyönteiset ja nilviäiset, joita tulisi tarjota mahdollisimman monipuolisesti.
Sammakoille kelpaavat esim. sirkat, kärpäset, vahakoin toukat, jauhomadot, kastemadot, etanat ja torakat. Sammakot eivät reagoi ruokaan, joka ei liiku, joten hyönteiset tarjotaan elävinä, joko erillisestä kiposta, pinseteistä tai laittamalla ruokaeläimet terraarioon ja poistamalla syömättömät ruokaeläimet viimeistään vuorokauden kuluttua.

Ruokintaväli ja ruoan määrä riippuu täysin eläimeniästä ja koosta. Pieniä poikasia ruokitaan päivittäin,aikuisia yksilöitä 1-3 kertaa viikossa. Sammakoiden ruokahalu voi tuntua loputtomalta. Tästä huolimatta ruokaa ei ole hyvä tarjota aivan niin paljon kuin nekerralla söisivät, sillä ylimääräinen ruoka voi sammakoiden vatsassa pilaantua, eikä ylipaino ole terveellistä sammakkoeläimillekään. Sammakot nielevät saalinsa kokonaisena, joten varo myös antamasta liian suuria ruokahyönteisiä, sillä sammakko voi yrittää niellä liian suurenkin aterian ja tukehtua.

Kasvuiässä oleville yksilöille lisätään kalkkia jokaiseen ateriaan, vanhemmille yksilöille joka toisella ruokintakerralla. Vitamiinia lisätään nuorten sammakoiden ruokaan pari-kolme kertaa viikossa, vanhemmille yksilöille harvemmin, noin 1-2 kertaa viikossa.

LISÄÄNTYMINEN
Kiinankellosammakot tulevat sukukypsiksi noin vuoden ikäisinä. Sukupuolten erottaminen ei aina ole ihan helppoa, mutta täysikasvuiset koiraat voidaan selkeästi tunnistaa käsivarsien sisäpinnoilla olevistatummista kutukyhmyistä.
Kutuvimma ja koiraiden kurnutus alkaa sammakoilla yleensä huhti-toukokuussa kun valon määrä lisääntyy. Tosin lisääntymiskäyttäytymistä tapahtuu terraariossa usein ympäri vuoden. Mikäli olosuhteet ovat sopivat, alkavat nämä sammakot usein lisääntyä ilman minkäänlaisia erityistoimia aivan itsekseen.
Koska koiraat ovat erittäin innokkaita lisääntymään, ne voivat puutteellisissa olosuhteissa stressata naaraita jatkuvilla paritteluyrityksillään. Tarkkaile myös naaraita, jos ne vaikuttavat stressaantuneilta, siirrä koiraat pois terraariosta ja harkita suurempaa terraariota ja useampia naaraita.

Kiinankellosammakkokoiraiden kurnutuksesta kuuluva ääno on kantava, varsinkin jos koiraita on useita. Ne kurnuttavat päivin, mutta jopa öisin. Kaikkein ääniherkimmän ihmisen lemmikiksi kiinankellosammakot eivät siis ole paras vaihtoehto.

Naaras munii kerrallaan 100-200 munaa, jotka se kiinnittää kasvien lehtiinja muihin somisteisiin.
Paras vaihtoehto onnistuneelle kasvatukselle on perustaa erityinen kutuallas,jonne pariskunta laitetaan. Tähän tarkoitukseen riittää noin 20 litrainen allas. Kun naaras on laskenut munat, siirretään aikuiset sammakot takaisin omaan terraarioonsa. Vaihtoehtoisesti pääasumuksesta voidaan siirtää kasvatusaltaaseen ne somisteet, joille munat on laskettu.
Kasvatusaltaaseen sijoitetaan ilmapumppu, jotta veden hapetus ja kierto on riittävä. Vesi saa olla huoneenlämpöistä. Veden tulee olla puhdasta ja hyvälaatuista, munat ovat herkkiä homeelle. Myös kasvatusaltaassa tulee olla jonkinlainen maa-alue, jotta poikaset kasvaessaan voivat nousta pois vedestä.

Muutaman päivän kuluessa munista kuoriutuu nuijapäitä. Ensimmäisten päivien aikana nuijapäät eivät liiku, eivätkä syö, vaan ottavat vielä ravintonsa ruskuaispussistaan. Mikäli munat on jätetty isojen sammakoiden kanssa samaan altaaseen, on viimeistään tässä vaiheessa poikaset siirrettävä omiin tiloihinsa, jotteivat aikuiset sammakot syö niitä.

Kun nuijapäät lähtevät liikkeelle, voidaan niitä alkaa ruokkia. Hienoksi murennettu kalanruoka ja likoeläimet sopivat mainiosti nuijapäiden ruoaksi. Kasvatusaltaan vedestä osa on hyvä vaihtaa joka päivä, sillä ruokaa saattaa helpostikin jäädä ylimääräistä ja se pilaa veden nopeasti.
Nuijapäät kehittyvät sammakon näköisiksi nopeasti; takajalat ilmaantuvat usein 10-14 päivässä ja etujalat 18-24 vuorokaudessa. Myös niiden ulkoiset kidukset surkastuvat pois, joten on erittäin tärkeää, että kasvatusaltaassakin on mahdollisuus nousta vedenpinnan yläpuolelle, jotteivät poikaset huku.
Muodonvaihdoksen läpikäytyään poikaset eivät syö ensimmäisiä päivinä.
Ne hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin ja pienemmillä ruokaeläimillä, kuten hyppyhäntäisillä, banaanikärpäsilläja pienillä sirkoilla.
Kalkin ja vitamiinien saannista tulee huolehtia.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät sammakkoeläimet kaipaa hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä, vaan voivat kokea ne ahdistavina. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille tarpeetonta stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Lisäksi ihmisen iholla oleva hiki, rasva, saippuajäämät ja muu lika voivat olla erittäin vahingollisia sammakon herkälle iholle. Pese aina kätesi huolellisesti ennen hoitotoimenpiteitä akvaariossa tai sammakkoon koskemista.

Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita kertoja peräkkäin syömästä, ota yhteyttä sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää etukäteen, mistä löydät sammakkoeläinten hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, jotkin sammakkoeläimet ja matelijat saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar