Nuolimyrkkysammakot

Nuolimyrkkysammakot

Dendrobatidae sp.
Englanniksi: Poison dart frogs

Nämä pienet sammakot ovat saaneet nimensä Etelä-Amerikan intiaanien tavasta käyttää niiden myrkkyä puhallusputkiensa nuoliensa kärjissä metsästäessään. Loisteliaat, kirkkaat värit ovat varoitus petoeläimille näiden sammakoiden myrkyllisyydestä.
Vastoin yleistä luuloa, nuolimyrkkysammakot ovat hyvin helppohoitoisia, kunhan niille järjestetään asianmukaiset olosuhteet.

Nuolimyrkkysammakoita tavataan vain Etelä -ja Väli-Amerikan sademetsissä. Tällä hetkellä eri lajeja arvioidaan olevan noin 200. Nuolimyrkkysammakoiden koko, väritys ja kuvioinnit vaihtelevat suuresti eri lajien kesken. Suurimmat lajit kasvavat jopa lähes 5 cm pituisiksi, kun taas pienimmät lajit ovat vain noin 1,5 cm pitkiä. Pienemmät lajit ovat usein tarkempia hoitovaatimuksiltaan, joten periaatteessa aloittelijalle suositellaan isompia lajeja Dendrobates tai Phyllobates-suvuista.

Vaikka nuolimyrkkysammakon elinikä jää luonnossa lyhyeksi (2-6 v), on se lemmikkinä useiden muiden sammakkoeläinten tavoin melko pitkäikäinen. Normaalisti vankeudessa elävien sammakoiden ikä jää 3-15 vuoden väliin, mutta yli 20 vuotiaita sammakoitakin on maailmalla raportoitu.

Nykykäsityksen mukaan nuolimyrkkysammakot kadottavat myrkyllisyytensä vankeudessa, sillä ne kehittävät myrkkynsä luonnossa ruokavaliostaan. Näin ollen vankeudessa syntyneet nuolimyrkkysammakot eivät olisi myrkyllisiä. On kuitenkin hyvä muistaa,että kaikki sammakkoeläimet erittävät iholtaan ärsyttäviä aineita, vaikka ne eivät varsinaisesti myrkyllisiä olisikaan.
Sammakkoeläinten iho on hyvin herkkä ja ihmisen iholla olevat rasva ja hiki eivät tee niille hyvää; sammakoita onkin paras käsitellä vain suojahanskoin ja tehdä siirrot purkkien avulla.

Elinalueiden hakkuut ja ilmastonmuutos uhkaavat nuolimyrkkysammakoita ja jotkin lajit ovat luonnossa äärimmäisen uhanalaisia. Kaikki nuolimyrkkysammakot kuuluvat CITES II ja EU:n B-liitteeseen, joten niiden myynti ja ostaminen ilman asianmukaisia alkuperätodistuksia on kielletty. Huolehdi siis aina nuolimyrkkysammakoita ostaessasi, että saat niiden mukana alkuperätodistuksen, josta käy ilmi myös vanhempien alkuperä.

TERRAARION VALINTA
Nuolimyrkkysammakoita on niin runsaasti erilaisia, niin käytökseltään, kuin kooltaankin, ettei absoluuttista minimimittaa terraariolle voida tässä ohjeessa asettaa. Tärkeää on huomioida lajityypillinen käytös; toiset lajit viihtyvät korkeammalla ja kaipaavat myös korkeuseroja terraarioonsa, kun taas toiset elävät lähes täysin terraarion pohjalla. Lisäksi tarpeeseen vaikuttaa myös lajin koko ja terraariossa asuvien sammakoiden lukumäärä.

Jonkinlaisena miniminä muutamalle pienelle (esim. Ranitomeya-suvun sammakot) sammakolle voidaan pitää n. 45 X 45 x 45 cm terraariota. Suuremmille lajeille enemmän. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Lisäksi terraarion tulee olla vesitiivis, sillä sammakot tarvitsevat korkean ilmankosteuden ja vaikkei erillistä vesielementtiä olisikaan, terraarion pohjalle kertyy runsaasti vettä. Ilmanvaihtokaan ei saa olla liian runsas, sillä tällöin riittävän kosteuden ylläpito vaikeutuu.

Nuolimyrkkysammakot ovat taitavia kiipeilijöitä ja mahtuvat kulkemaan läpi hyvinkin pienistä rakosista, joten on erittäin tärkeää huolehtia, että terraario on ehdottoman pakovarma.

Älä yhdistä eri lajeja samaan terraarioon, sillä nuolimyrkkysammakot ovat hyvin reviiritietoisia ja vieraan lajin kanssa reviirin jakaminen olisi kaikille sammakoille tarpeetonta stressiä. Pahimmillaan heikompi laji jää alakynteen, eivätkä kaikki sammakot saa tarpeeksi ruokaa. Lisäksi jotkin lajit voivat risteytyä keskenään.

TERRAARION SISUSTAMINEN JA VALMISTELU
Nuolimyrkkysammakoiden omistamisen parhaita puolia on niille sopivan biologisen ekosysteemin luominen terraarioon. Itserakennettu tausta, mahdollinen vesielementti vesiputouksineen ja kukoistavat elävät kasvit tekevät nuolimyrkkysammakoiden terraariosta todellisen katseenvangitsijan.

Sisustukseen vaikuttaa eniten hankittava sammakkolaji; toiset kiipeilevät kasveilla ja toiset piilottelevat juurakoissa ja kivenkoloissa hyvinkin paljon. Tutustu siis huolella lajiin, jonka aiot hankkia jo etukäteen. Näin pystyt luomaan juuri kyseiselle lajille parhaat olosuhteet.

Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu terraario onkin sammakoiden hyvinvoinnin kulmakivi. Jos rakennat taustan itse, ota huomioon, että nuolimyrkkysammakot mahtuvat hyvinkin pieniin rakosiin, joten taustan mahdolliset reiät ja kolot tulee tukkia esim. akvaariosilikonilla. Käytä vain terraario/akvaariokäyttöön turvalliseksi todettuja, myrkyttömiä materiaaleja ja huolehdi että mahdollinen uretaani on huolellisesti päällystetty vedenkestävällä materiaalilla (esim. Elastupor), jottei kosteassa ympäristössä terraarioon liukene myrkyllisiä aineita.

Mikäli kiinnität taustaan oksia jne. koristeita, valitse puulajeja, jotka eivät mätäne helposti kosteassa. Havupuut eivät sovi sammakkoterraarioon niiden sisältämän pihkan vuoksi.

Jos rakennat terraarioon vesiputouksen, sijoita pumppu niin, että se on helposti tarkistettavissa ja huollettavissa ilman koko terraarion purkamista.
Lisätietoa terraarion sisustuksesta saat tietysti Faunattaren henkilökunnalta, sekä artikkelistamme TÄÄLTÄ >>

Koska nuolimyrkkysammakot ovat pieniä eivätkä nauti käsittelystä, on suosituin tapa tehdä niiden terraarion pohjasta bioaktiivinen, jolloin sitä ei tarvitse siivota juuri lainkaan, jos koskaan. Terraarion pohja on parasta aloittaa valepohjasta. Näin ylimääräinen vesi ei jää pohjamateriaaleihin, mikä johtaisi nopeasti anaerobisten bakteerien kasvuun ja pohjan pilaantumiseen. Valepohjan voi tehdä laittamalla pohjalle kolmasosan-puolet pohjamateriaalin määrästä lekasoraa, suodatinmattoa, akvaariosoraa jne. materiaalia, joka ei ime kosteutta. Muiden kuin suodatinmaton päälle on hyvä lisätä esim. Exoterra Bio Drain verkkoa tai vastaavaa verkkoa tai harsoa, joka estää pohjamateriaalien sekoittumisen.

Valepohjan päälle lisätään reilu kerros kosteutta kestäviä pohjamateriaaleja, kuivattua rahkasammalta (sphagnum moss, suositeltavinta kastella jo ennen terraarioon lisäämistä), terraariokäyttöön tarkoitettua puuhaketta, turvetta jne. Edellä mainitut voi sekoittaa keskenään tai lisätä kerroksittain. Lopuksi pohjamateriaalikerroksen päälle lisätään kuivia lehtiä. Lehdet toimivat paitsi ravintona hyppyhäntäisille ja siiroille, lahotessaan tuottavat ravinteita myös kasveille. Samalla ne luovat terraarioon luonnollista ilmettä ja toimivat myös piilopaikkoina sammakoille.

Pohjamateriaalin päälle lisätään muut sisusteet kuten kivet, juurakot, kannot, korkkikaarnat jne. Huolehdi, etteivät sisusteet voi kaatua tai romahtaa sammakoiden päälle. Jos keräät materiaaleja luonnosta, tulee ne pestä ja puhdistaa huolellisesti. Kivet on suositeltavaa keittää tai käyttää uunissa, puunpalat saunotetaan tai käytetään uunissa noin 50-100 asteessa parin tunnin ajan.

KASVILLISUUS
Kasvit ovat tärkeä osa nuolimyrkkysammakoiden terraariota. Ne tarjoavat suojaa, ylläpitävät kosteus-ja happitasapainoa, tarjoavat lisääntymispaikkoja joillekin lajeille ja herättävät terraarion visuaalisesti henkiin. Runsas kasvillisuus hyödyttääkin monella tapaa terraariota ja sen asukkeja. Kasveja valitessa tulee huomioida terraariossa vallitsevat olosuhteet ja valon määrä. Myös kasvin sijoituspaikka ratkaisee. Sopivia kasveja nuolimyrkkysammakoiden terraarioihin ovat esimerkiksi köynnösvehkat (Philodendron sp.), erilaiset viikunat eli fiikukset (Ficus sp.) muorinkukat (Peperomia sp.), juorut (Tradescantia sp.), piileat (Pilea sp.), saniaiset, sammalet ja tietenkin erilaiset epifyytit, kuten bromeliat ja orkideat. Nämä ovat vain esimerkkejä, sillä sopivia lajeja on hyvin laaja kirjo.

Kasveja voi istuttaa pohjalle, kiinnittää sisusteisiin ja taustaan. Monet harrastajat tekevät taustaankin ruukkupaikkoja kasveille. Terraariokasvilajeja voit kysyä Faunatar-myymälästäsi. Jos ostat kasveja muualta kuin lemmikkieläinliikkeestä, karanteenaa ne ensin terraarion ulkopuolella muutaman viikon ajan, jottei terraarioon päädy mahdollisia torjunta-aineita. Huuhtele kasvit huolellisesti muutaman kerran karanteenin aikana.

Kun istutat kasvit terraarioon, poista juurista kaikki multa ja muu ruukussa oleva materiaali. Kiinnitä bromeliat niin tukevasti, etteivät ne pääse kaatumaan tai putoamaan, mikäli sammakot kiipeävät niihin sisälle. Kasveja ei tarvitse lannoittaa, sillä sammakoiden uloste ja lahoavat materiaalit huolehtivat luonnollisesti kasvien lannoituksesta.

Kun terraarion sisustus on valmis, lisätään pohjalle runsaasti hyppyhäntäisiä ja/tai siiroja. Nämä pienet eliöt huolehtivat paitsi terraarion puhtaana pidosta, toimivat myös ravintona sammakoille. Lue lisätietoa näiden pienten talonmiesten hoidosta TÄÄLTÄ >>

Tämän jälkeen on hyvä odottaa vielä 3-4 viikkoa ennen sammakoiden tuontia, jotta terraarion oma ekosysteemi ehtii vakiintua; hyppyhäntäiset ja siirat ehtivät lisääntyä ja kasvit juurtua, jotta ne kestävät sammakoiden painon. Samalla seurataan, pysyvätkö lämpötilat ja kosteus sammakoille sopivina ja tehdään tarvittavat korjaustoimenpiteet.

Oksiin ja muihin koristeisiin voi alkuvaiheessa ilmestyä pieniä määriä valkoista hometta, tämä on vaaratonta ja rauhoittuu ajan myötä. Pohjasta voi alkaa kasvaa myös sieniä, tämäkään ei ole haitallista, eikä sieniä tarvitse poistaa, nekin tarjoavat ravintoa pienille talonmiehille ja kasveille lahotessaan - ja ovat lisäksi hauskana yksityiskohtana terraarion sisustuksessa.

OLOSUHTEET
Vaikka nuolimyrkkysammakot ovatkin kotoisin trooppisista sademetsistä, ne elävät pääasiassa sademetsien pohjalla, jossa ilmakin on viileämpää. Niiden terraarioon ei siis tarvitse laittaa erillistä lämmitystä, mikäli lämpötila pysyy lajille sopivana. Sopiva lämpötila vaihtelee 18-26 asteen välillä, lajin luontaisen levinneisyysalueen mukaan. Yöksi lämpö saa laskea muutaman asteen verran. Huomioi, että yli 26 asteen lämpötila voi koitua nopeastikin sammakoiden kohtaloksi, joten terraarion lämpötiloja on tarkkailtava lämpömittarilla etenkin kesällä.

Nuolimyrkkysammakot eivät tarvitse UVB-valaistusta, mutta jonkinainen valaistus niilläkin on hyvä olla päivärytmin ylläpitämiseksi. Lisäksi terraarion elävät kasvit kaipaavat valoa voidakseen hyvin. Hyvin suosittuja valaistusvaihtoehtoja sammakkoterraarioihin ovat erilaiset terraario-ja kasvikäyttöön tarkoitetut LED-valot, sillä niiden valoteho on hyvä, käyttöikä pitkä ja ne eivät lämmitä terraariota liiaksi. Kysy lisää eri valaisinvaihtoehdoista omasta Faunatar-myymälästäsi.

Nuolimyrkkysammakot tarvitsevat hyvin korkean ilmankosteuden voidakseen hyvin, noin 75-95 %. Liian kuivassa sammakoiden aktiivisuus laskee ja ne alkavat piilotella enemmän. Terraarion ilmankosteutta seurataan kosteusmittarilla ja ylläpidetään sumuttamalla tarvittaessa, usein kerran-pari päivässä tai asentamalla terraarioon ajastettu sadetusjärjestelmä. Joissakin terraarioissa kosteus pysyy esim. vesielementin avulla korkeana melko lailla itsekseenkin.

RAVINTO
Nuolimyrkkysammakot ovat täysin hyönteissyöjiä, joten terraariossakin niiden ruokavalio koostuu riittävän pienistä ruokahyönteisistä. Ruokavalion perustana toimivat useimmiten lentokyvyttömiksi jalostetut banaanikärpäset ja terraarion pohjalla elävät hyppyhäntäiset ja siirat. Suuremmille lajeille voi lisäksi tarjota papupiilokkaita, buffalomatoja,sekä tarpeeksi pieniä sirkkoja.

Näiden pikkukavereiden aineenvaihdunta on nopea ja koska ne syövät vain hyvin pieniä ruokaeläimiä, ne syövät paljon. Ruokaa onkin tarjottava melko usein. Juuri maalle nousseille sammakonpoikasille lisätään ruokaa päivittäin tai joka toinen päivä, nuorille sammakoille ja aikuisille 3-4 kertaa viikossa riittää, mikäli sammakot ovat normaalipainoisia.

Pölytä ruokahyönteiset nuolimyrkkysammakoille sopivassa vitamiinivalmisteessa ainakin pari kertaa viikossa. Banaanikärpästen saatavuus Suomessa on edelleen paikoin heikohkoa, joten jo muutamaa viikkoa ennen sammakoiden hankintaa on hyvä aloittaa niiden viljely itse, jotta sammakoille riittää varmasti ruokaa. Erillisen ohjeen banaanikärpästen viljelystä löydät täältä >>

YLLÄPITO
Perushoidoltaan nuolimyrkkysammakot ovat erittäin helppohoitoisia, sillä ruokinnan ja olosuhteiden valvomisen lisäksi ne eivät juurikaanpäivittäistähoitoa kaipaa. Lämpötiloja ja kosteutta tarkkaillaan päivittäin ja tehdään tarvittavat toimenpiteet niiden mukaan. Kuten aiemmin mainittu, toisia terraarioita on sumutettava päivittäin, toisille muutama kerta viikossa riittää.

Noin kerran viikossa on hyvä huuhdella mahdolliset bromeliat esimerkiksi sumuttamalla niitä tarpeeksi, jotta niiden lehtitaskuissa seisova vesi vaihtuu. Tarkkaile, ettei ylimääräistä vettä kerry valepohjaan niin paljon, että se nousee kosketuksiin pohjamateriaalien kanssa, sillä pohjamateriaalissa seisova vesi aiheuttaa helposti pohjan pilaantumisen. Poista ylimääräistä vettä tarvittaessa lappoletkulla. Jos terraariossa on erillinen vesialue, on sieltä hyvä vaihtaa vettä silloin tällöin. Isommassa vesimäärässä vaihtoväli on joitakin viikkojakin. Jos käytetään vesiastiaa, tulee se huuhdella ja vesi vaihtaa ainakin kerran viikossa.

Etenkin nopeakasvuisia köynnöstäviä kasveja voi joutua trimmaamaan useinkin, jotta ne eivät täytä terraariota kokonaan ja estä muiden kasvien valonsaantia. Kasvien trimmaaminen on paras tehdä puhtailla terävillä saksilla. Terraarion laseihin kertyy helposti sammakoiden ulostetta, levää ja muuta likaa, joten nekin on tarvittaessa puhdistettava esimerkiksi sienellä tai akvaarioihin tarkoitetuilla leväraapoilla. Älä käytä pesuaineita puhdistaessasi terraarion laseja, sillä monet pesuaineet voivat olla sammakoille hyvin haitallisia.

Koska sammakot syövät pohjalla eläviä hyppyhäntäisiä ja siiroja, voi niitä joutua aika-ajoin lisäämään. Kääntele pohjaa varovasti käsin; jos näet vain harvoja tai et yhtään edellä mainittuja, on niitä aika lisätä. Myös lehtikariketta tulee lisätä vanhojen lahotessa pois. Usein tämä vie muutamia kuukausia. Joskus pohjassa alkaa kasvaa anaerobisia bakteereja ja pohjamateriaali pilaantuu, minkä huomaa pohjamateriaalin hajusta; pohja alkaa haista mädälle tai käyneelle. Tällöin pohjamateriaalit tulee vaihtaa ja miettiä, mikä meni vikaan. Usein syynä on liian tiivis pohjamateriaali, josta ylimääräinen vesi ei pääse valumaan pois tai terraarion pohjalla on liikaa vettä, jolloin luonnollisesti myös päällimmäiset kerrokset jäävät liian märiksi.

LISÄÄNTYMINEN
Monet nuolimyrkkysammakkolajit ovat lisääntyneet terraario-olosuhteissa menestyksekkäästi jo vuosia. Jos terraarion olosuhteet ovat kunnossa ja siellä asuu kumpaakin sukupuolta, sammakot alkavat usein lisääntyä ihan itsekseen. Vaihtelua lajien lisääntymiskäytöksessä ja munien laskupaikoissa on melko paljon, eikä tässä ohjeessa voida käsitellä jokaisen lajin lisääntymistä seikkaperäisesti.

Sukupuolien erottaminen etenkin nuorista eläimistä on haastavaa, eikä kovin helppoa aikuisistakaan eläimistä. Usein naaraat ovat koiraita suurempia, mutta tämäkään ei aina pidä paikkaansa. Varmin tapa selvittää sammakoiden sukupuoli on seurata sukukypsien yksilöiden käytöstä. Koiraat alkavat kurnuttaa jo melko varhain. Kurnutuksella ne ilmoittavat reviirinsä muille koirailla ja houkuttelevat paikalle lisääntymiseen valmiita naaraita.

On suositeltavaa pitää sammakoille muutaman viikon mittainen kuivempi lepojakso, jonka aikana terraarion ilmankosteuden annetaan laskea noin 70 % tienoille ja sammakoiden ruokintaa vähennetään.
Muutaman viikon kuluttua ilmankosteus nostetaan reippaalla, kerran tai kaksi päivässä tapahtuvalla sumuttamisella ja ruokintaa lisätään.
Terraarioon laitetaan sen asukeille sopivia munintapaikkoja, kuten petrimaljoja tai filmipurkkeja. Kun naaras on hyväksynyt koiraan ja sen tarjoaman munintapaikan, se laskee munansa, jonka jälkeen koiras hedelmöittää ne. Munien määrä vaihtelee lajin mukaan, jotkin lajit munivat 2-3 munaa kerrallaan, toiset jopa kymmeniä.

Munat voi jättää sammakoiden hoidettavaksi, mutta varmimmin ne selviävät sammakoiksi, jos ne poistetaan ihmisen hoitoon. Munia ei saa siirtää pois alustastaan, vaan koko muninta-astia siirretään pois terraariosta. Luonnossa sammakot laskisivat viemäriaukostaan nestettä munien päälle pitäen ne näin kosteana ja tärkeää onkin huolehtia, että munat pysyvät kosteina. Munia voi sumutella tai tiputtaa niiden päälle vettä pipetillä. Liikaa vettä muninta-astiaan ei saa kuitenkaan laittaa, astian pohja saa juuri ja juuri peittyä, mutta syvemmässä vedessä munat voivat homehtua. Homehtuneen munan suojaava kerros muuttuu läpinäkymättömäksi ja se tulee poistaa, jottei home leviä eläviin muniin.

Muutamassa päivässä munissa alkaa erottua selkeä alkio, joka alkuun on C-kirjaimen muodossa. Kun nuijapäiden kuoriutuminen alkaa olla lähellä, voidaan astian vedenpintaa nostaa hieman, jotta nuijapäät pysyvät kosteina ja saavat happea kiduksiinsa. Kun nuijapään häntä on suorassa, se on kuoriutunut ja on aika siirtää se varovasti syvempään veteen.

Kuvassa Golfodulcennuolimyrkkysammakko, Phyllobates vittatus -koiras kuljettamassa nuijapäitä selässään veteen.

Nuijapäät voi asuttaa yhdessä, mutta kannibalismi toukkien kesken on mahdollista. Varminta on siis asuttaa jokainen nuijapää omaan astiaansa, esimerkiksi pakasterasiaan. Nuijapään astiaan laitetaan 3-4 cm syvyydeltä vettä, catappalehden paloja tai tammenlehtiä, jaavansammalta tms. suojaa.

Nuijapään kasvaessa vesimäärää lisätään. Koska nuijapäät syövät ja ulostavat paljon, tulee veden puhtaudesta huolehtia erityisen hyvin ja vaihtaa sitä aina tarpeen mukaan. Monet harrastajat suosivat nuijapäiden kasvatuksessa pullotettua lähdevettä, sillä vesijohtovesi sellaisenaan voi aiheuttaa ongelmia.
Nuijapäitä voi ruokkia esimerkiksi kalojen spirulinahiutaleilla, jotka alkuun hienonnetaan lähes jauhemaiseksi. Nuijapään kasvaessa ruokaa ei tarvitse enää hienontaa yhtä paljon. Kun toukalle on kehittynyt raajat ja sen häntä alkaa surkastua onaika vähentää veden määrää ja lisätä astiaan maa-alue, esim. sammalmätäs, veden päälle nouseva kivi, korkkikaarnan pala tms. Tämä on ehdottoman tärkeää, sillä muodonvaihdoksen jälkeen poikanen ei hengitä enää kiduksilla ja hukkuu, mikäli ei pääse pois vedestä.

Kun poikanen viettää valtaosan ajastaan maalla, se siirretään terraarioon tai poikasasumukseen. Poikasella voi vielä olla jäljellä häntää, jolloin se ei syö, vaan käyttää häntäänsä ravinnokseen. Poikanen alkaa syödä muutaman päivän päästä kun häntä on kadonnut kokonaan.

Poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin ja pienemmillä ruokaeläimillä, kuten hyppyhäntäisillä ja pienillä banaanikärpäsillä.

Laajan lajivalikoiman vuoksi tässä hoitomonisteessa on mahdotonta käsitellä kaikkia lajikohtaisia lisääntymisvaihtoehtoja. Lisää tietoa juuri valitsemasi lajin lisääntymisestä voit hankkia kirjallisuudesta, internetistä sekä tietysti henkilökunnaltamme.

MUUTAMIA LAJIKOHTAISIA OHJEITA:
Golfodulcennuolimyrkkysammakko
Keltanuolimyrkkysammakko
Kultanuoli
Namumyrkkysammakko
Sininuolimyrkkysammakko

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät sammakkoeläimet kaipaa hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä, vaan voivat kokea ne ahdistavina. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille tarpeetonta stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Lisäksi ihmisen iholla oleva hiki, rasva ja muu lika voivat olla erittäin vahingollisia sammakon herkälle iholle.

Huolehdi hygieniasta, sammakkoeläimet saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

Jos sammakkosi vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita viikkoja syömästä, eristä sairas sammakko lajitovereistaan erilliseen karanteeniterraarioon ja ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät lajin hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Lajeja on valtavasti erilaisia, joten huomioithan, että tämä ohje käsittelee nuolimyrkkysammakoiden hoitoa yleisesti ja ohje on tiivistetty. Tutustu siis huolellisesti lajiin, jonka aiot hankkia, jo etukäteen. Yleisimmistä terraariossa pidetyistä lajeista on saatavilla yksityiskohtaisemmat hoitomonisteet myymälöistämme.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar