Sarvisammakot

Sarvisammakot

Ceratophrys sp.
Englanniksi: Horned Frogs, Pac-Man Frogs

Sarvisammakoiden sukuun Ceratophrys luetaan kuuluvaksi 8 lajia.
Lajeista kahta myydään yleisimmin lemmikkieläinliikkeissä: koristesarvisammakko Ceratophrys ornata sekä chaconsarvisammakko Ceratophrys cranwelli.

Sarvisammakot ovat kauniin kirjavia sammakoita, joiden pohjaväri on usein vihreä ja ihossa ruskeita, punaisia ja mustia läiskiä. Lajeista on saatavilla myös albiinomuunnosta, joka on vaalea, mutta myös albiinoilla näkyy selvästi ihon kuvioitus. Albiinon pohjaväri on vaalean kellertävä ja kuviot keltaista ja valkeaa.

Olemukseltaan sarvisammakot hyvin pyöreä ja pullea, lähes yhtä pitkä kuin leveäkin! Pituutta kertyy n. 15-17 cm. Sammakon pää on suuri, suu valtava ja silmät selvästi ulkonevat. Lajien levinneisyysalue luonnossa kattaa Argentiinan, Bolivian, Paraguayn, Uruguayn ja Brasilian seudut.

TERRAARION VALINTA
Terraarion mitoituksessa on pohjapinta-ala korkeutta ratkaisevampaa, sillä laji ei juurikaan pompi tai kiipeile. Sarvisammakot ovat käytökseltään passiivisia ja liikkuvat aktiivisesti vain metsästäessään ruokaa, jos silloinkaan; ne ovat ”sit and wait” -tyyppisiä saalistajia, jotka odottavat sopivan ruoan kulkevan ohi. Jonkinlaisen minimikoon terraariolle antaa 70 x 45 cm ko-koinen pohja. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Samaan terraarioon sijoitetaan vain yksi sammakko, sillä kannibalismia tapahtuu varsikin, jos eläimet ovat kovin erikokoisia.

Koska sarvisammakot tarvitsevat korkean ilmankosteuden, sekä kostean pohjan, on tärkeää huolehtia, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto. Mikäli terraarion ilma ei kierrä kunnolla, sinne ilmestyy helposti hometta. Lisäksi sarvisammakot ulostavat paljon, joka lisää entisestään homeen ja hajuhaitan riskiä. Pohjamateriaalin homehtumista ja terraarion likaantumista voit ehkäistä luonnollisesti laittamalla pohjamateriaalin sekaan esim. hyppyhäntäisiä ja siiroja, jotka syövät pohjalta ulosteita ja muuta likaa.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa sarvisammakot viettävät aikansa pääasiassa maaperään kaivautuneena niin, että vain niiden silmät näkyvät ja odottavat sopivaa saalista saapuvaksi. Luonnollista elinympäristöä on parasta pyrkiä jäljittelemään terraariossakin, joten pohjamateriaalina luonnollisinta on käyttää 10-15 cm paksua kerrosta lannoittamatonta turvetta, joka pidetään niin erittäin kosteana, mieluusti jopa märkänä. Lisäksi terraariossa on oltava vesiastia kylpemistä varten. Sijoita vesiastia niin, ettei sammakko voi kaivautua sen alle ja jäädä puristuksiin sekä huolehdi että sammakko pystyy vaivatta kulkemaan vesiastiaan ja sieltä pois.
Toinen harrastajien suosima tapa on sisustaa terraarioniin, että pohja on kokonaisuudessaan peitetty vedellä ja sammakolle järjestetään reilunkokoinen maaalue. Kokeilemalla huomaa parhaiten toimivan vaihtoehdon. Pääasia on, että terraario on puhdas.

Terraariota voi somistaa kasveilla, kivillä ja juurakoilla. Oikeita kasveja käytettäessä on hyvä huomioida, ettei sammakko kunnioita kasveja millään tavoin, vaan saattaa liikuskellessaan rutata hentolehtiset kasvit nopeasti. Kasvit eivät saa olla teräväreunaisia tai piikikkäitä. Silkkikasvit toimivat sammakkoterraariossa hyvin, mutta silkkikasvien sisällä kulkee rautalankoja kasvien tukena ja joskus rautalankojen päitä putkahtaa kasvien reunoista esiin. Rautalankojen päät vahingoittavat sammakon herkkää hipiää pahasti, joten ne on poistettava. Mikäli terraarioon rakennetaan kivistä ja juurakoista asetelmia, on varmistettava, ettei eläin pääse rakennelmia sortamaan ja mahdollisesti näin vahingoittamaan itseään. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia. Laita raskaat kivet ja muut koristeet suoraan pohjalasin päälle, jotta sammakko ei voi kaivautua niiden alle.

OLOSUHTEET
Vaikka sarvisammakot ovatkin yö-ja hämäräaktiivisia, tulee niillekin järjestää oikeanlainen päivärytmi valaistuksen avulla, näin sammakkoerottaa vuorokaudenja vuodenajat toisis
taan. Sarvisammakot voivat reagoida puutteelliseen valoon siirtymällä ns. lepotilaan, jossa ne eivät syö. Luonnossa sarvisammakot eivät juurikaan saa auringonvaloa piiloihinsa, mutta UVB-valaistuksesta ei ole haittakaan; sillä on positiivisia vaikutuksia myös hämäräaktiivisten sammakkoeläinten käytökseen ja terveyteen, sillä UVB-säteily edistää mm. kalkin imeytymistä elimistössä. Huomioi, ettei UVB-säteily läpäise lasia.
Valaistus pidetään päällä 12 tuntia vuorokaudessa, talvikaudella valaistusaikaa voi lyhentää. Helpoiten valaistuksen säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.
Sopiva lämpötila terraariossa on noin 24-28 astetta, huoneenlämpö ei siis aivan riitä, vaan lisäksi tarvitaan lämmitin. Lämmittimenä toimii esim. matalatehoinen hehkulamppuspotti. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei lämpöä pääse kertymään liikaa, eikä terraario pääse kuivumaan liikaa. Lämpömittari on syytä pitää terraariossa jatkuvasti, jotta lämpötilaa voidaan tarkkailla.
Yöksi lämmitys sammutetaan, lämpö saa yöksi laskea huoneenlämpöön saakka. Sarvisammakot tarvitsevat korkean ilmankosteuden, terraario saakin olla siis melkeinpä märkä. Vesipohjalla kosteudesta ei tarvitse erikseen huolehtia, mutta turvepohjalla elävän sammakon terraario tulee sumuttaa reilusti 1-2 kertaa päivässä.

RAVINTO
Englannin kielisen lempinimen ”Pacman sammakot” nämä kaverit ovat saaneet valtaisasta suustaan. Ravinto koostuukin suurehkoista hyönteisistä, kuten jättijauhomadoista, suurista sirkoista, kulkusirkoista, ruusukuoriaisen toukista ja torakoista, sekä silloin tällöin sopivan kokoisista pakastejyrsijöistä. Kesäisin kannattaa hyödyntää ulkoa löytyvät hämähäkit, perhoset ja muut hyönteiset. Sammakot eivät reagoi ruokaan joka ei liiku, joten ruokahalua voi herätellä tarjoamalla ruoan pinseteillä heilutellen. Ruokaa ei kannata tarjota suoraan sormista, sillä likinäköinen sammakko voi napata hyvää tarkoittavaa hoitajaansa sormesta - ja se tuntuu, näillä veikoilla on vahvat leuat!

Sarvisammakoiden ruokahalu voi tuntua loputtomalta. Tästä huolimatta ruokaa ei ole hyvä tarjota sille aivan niin paljon kuin se kerralla söisi, sillä ylimääräinen ruoka voi sen vatsassa pilaantua. Ruokintaväli ja ruoan määrä riippuu täysin eläimen iästä ja koosta. Kasvaville poikasille ruokaa voidaan tarjota muutaman kerran viikossa, väliä harventaen eläimen kasvaessa. Aikuisen sarvisammakon ruokintaväli on aterian koosta riippuen muutamista päivistä jopa pariin viikkoon.

Voimakkaassa kasvuiässä oleville yksilöille lisätään kalkkia jokaiseen ateriaan ja vitamiineja 2-3 kertaa viikossa. Vanhemmille yksilöille kalkkia ja vitamiineja annetaan harvemmin.

LISÄÄNTYMINEN
Sarvisammakoiden lisäännyttäminen on onnistunut terraariooloissakin, mutta aivan mutkatonta se ei ole. Sukupuolet voi erottaa vertailemalla sammakoita keskenään. Naaraat ovat koiraita suurempia ja koirailla on kurkussaan tumma kuviointi. Jonkin verran kurkun tummaa kuviointia voi esiintyä naaraillakin, joten aivan yksinkertaista sarvisammakoiden sukupuolen tunnistus ei ole. Sukukypsät koiraat voivat myös kurnuttaa, etenkin öisin ja sumutuksen jälkeen.

Kutukäytöksen laukaisemiseksi on paras jäljitellä sammakoiden luonnollista rytmiä; ensin parin kuukauden kuivempi kausi, jonka jälkeen alkaa ns. sadekausi, jolloin sammakot kutevat. Valitse aina mahdollisimman samankokoiset sammakot lisäännyttämiseen, jottei pienempi päädy suuremman ateriaksi. Kuivan kauden loputtua koiras ja naaras siirretään erilliseen kutuasumukseen, esim. muoviseen boksiin, jonka pohjalla on vettä, vesikasveja tai sammalta, johon munat kiinnitetään. Lisäksi muutama kuivattelupaikka. Sadekautta matkitaan runsailla sumutuksilla, huolehdi kuitenkin, ettei veden pinta nouse liian korkeaksi. Koiras alkaa usein kurnuttaa melko pian ”sateiden”alettua ja muutaman päivän kuluttua tästä kutuasumukseen ilmestyy munia. Munien ilmestyttyä aikuiset sammakot siirretään takaisin omiin terraarioihinsa ja veden pintaa nostetaan.

Poikaset kuoriutuvat muutaman päivän kuluttua hedelmöittämisestä.
Poikaset ovat lähes täysin lihansyöjiä ja syövät innokkaasti toisiaankin, joten parasta olisi asuttaa jokainen nuijapää itsekseen, esimerkiksi pakasterasiaan. Nuijapään astiaan laitetaan 3-4 cm syvyydeltä vettä, catappalehden paloja tai tammenlehtiä, jaavansammalta tms. suojaa. Nuijapään kasvaessa vesimäärää lisätään.

Koska nuijapäät syövät ja ulostavat paljon, tulee veden puhtaudesta huolehtia erityisen hyvin ja vaihtaa sitä aina tarpeen mukaan. Monet harrastajat suosivat nuijapäiden kasvatuksessa pullotettua lähdevettä, sillä vesijohtovesi sellaisenaan voi aiheuttaa ongelmia.

Nuijapäät ruokitaan päivittäin. Saatavilla on kaupallisia valmisteita nuijapäille, mutta myös kalanruokaa voi käyttää, nuijapäiden kasvaessa tarjotaan esimerkiksi kaloille tarkoitettuja, pakastettuja surviaisen toukkia jne.

Kun toukalle on kehittynyt raajat ja sen häntä alkaa surkastua on aika vähentää veden määrää ja lisätä astiaan maa-alue, esim. sammalmätäs, veden päälle nouseva kivi, korkkikaarnan pala tms. Tämä on ehdottoman tärkeää, sillä muodonvaihdoksen jälkeen poikanen ei hengitä enää kiduksilla ja hukkuu, mikäli ei pääse pois vedestä. Kun poikanen viettää valtaosan ajastaan maalla, se siirretään terraarioon tai poikasasumukseen. Poikasella voi vielä olla jäljellä häntää, jolloin se ei syö, vaan käyttää häntäänsä ravinnokseen. Poikanen alkaa syödä muutaman päivän päästä kun häntä on kadonnut kokonaan. Ihmisen hoidossa nuijapäät käyvät metamorfoosin läpi noin kuukaudessa. Pienet sammakon poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin ja pienemmällä ruualla.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät sammakkoeläimet kaipaa hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä, vaan voivat kokea ne ahdistavina. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille tarpeetonta stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Lisäksi ihmisen iholla oleva hiki, rasva ja muu lika voivat olla erittäin vahingollisia sammakon herkälle iholle.


Jos sammakkosi vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita viikkoja syömästä, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät lemmikkisi hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, sammakkoeläimet saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar