Tiikerisalamanteri

Ambystoma tigrinum
Englanniksi: Tiger salamander

Tiikerisalamanteri on maalla elävistä salamantereista kookkaimpia, se kasvaa jopa yli 30 cm pituiseksi. Koostaan huolimatta nämä pilkulliset kaverit elävät hiljaista elämää ja sopeutuvat terraarioelämään loistavasti, kunhan terraarion olosuhteet vastaavat salamanterin tarpeita.
Ikävä kyllä tiikerisalamantereita on tällä hetkellä Suomen lemmikkimarkkinoilla tarjolla hyvin vähän, sillä EU:n ulkopuolelta tuotaville salamantereille on laitettu rajoituksia 20.4.2021 saakka. Syynä tähän on salamantereita maailmanlaajuisesti kiusannut sienitauti "BSal"(Batrachochytrium salamandrivorans -sieni: sienikunta Phylum Chytridiomycota, lahko Rhizophydiales).

Tiikerisalamanterin sympaattinen olemus saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Sen pää on leveä ja litteä, silmät pienet ja hieman eteenpäin ulkonevat. Iho on sileä, pehmeä ja kauniin kuviollinen. Kuvioinnit vaihtelevat eri yksilöiden kesken, mutta yleensä kuviointina on keltaisia tai kellertäviä juovia, täpliä tai laikkuja ruskealla, vihertävänruskealla tai lähes mustalla pohjalla. Ruumiin rakenne on jämäkkä, jalat ovat vahvat ja taipuisat. Varpaita etujaloissa on neljä ja takajaloissa viisi.

Pyrstön pituus on noin puolet eläimen kokonaispituudesta. Tiikerisalamanteri kasvaa yli 20 cm pituiseksi, mahdollisesti jopa yli 30 cm pituiseksi. Luonnosta on hurjimpien huhujen mukaan löydetty jopa 40 cm pituinen yksilö, mutta näin kookasta yksilöä ei terraario-oloissa ole tavattu. Tiikerisalamanteri on useiden muiden sammakkoeläinten tavoin hyvin pitkäikäinen, se saattaa saavuttaa 20 vuoden iän.

Lajin levinneisyysalue on laaja, se kattaa Pohjois-Amerikan alueet Kanadan rajalta aina Meksikoon asti. Lajista on olemassa useita alalajeja, mutta tarkasta määrästä on tutkijoiden kesken kiistaa. Yleisin terraarioeläimenä pidetty laji lienee kuitenkin Ambystoma tigrinum tigrinum, eli Itäinen tiikerisalamanteri.

TERRAARIO
Tiikerisalamanteri ei kiipeile, vaan viettää aikaansa lähinnä terraarion pohjalla piilopaikoissaan lymyten. Terraarion pohjapinta-ala on siis korkeutta ratkaisevampaa. Jonkinlaisena miniminä yhdelle eläimelle voisi pitää noin 100 litran terraariota (esim. 60 x 40 x 42 cm), mutta isompi on aina parempi, tietenkin. Tiikerisalamanterit viihtyvät parhaiten yksin, joten mikäli eläimiä hankitaan useampia, on terraarion oltava reilusti isompi. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Terraarion tulee olla suhteellisen kostea, lisäksi eläin kaipaa vesitilan. Kosteutta nostetaan päivittäisellä sumutuksella. Tiikerisalamanterit ovat varsinaisia sateenpalvojia ja nautiskelevat pää koholla tasaisesta, pehmeästä vesisuihkusta.
Pohjamateriaaliksi soveltuvat kosteutta hyvin kestävät materiaalit. Luonnonmukaisen pohjan saa esim. lannoittamattomasta turpeesta, kaarnahakkeesta, rahkasammaleesta ja muista salamanterille turvallisista materiaaleista. Piilopaikoiksi pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, kuivia lehtiä ja kasvillisuutta. Oikeita kasveja voidaan käyttää, mutta salamanteri ei näitä kunnioita, vaan talloo herkät kasvit jaloillaan rikki –silkkikasvit kestävät paremmin.

Vesitilan tulee olla niin kookas, että eläin mahtuu siinä vaikeuksitta itsensä suoristamaan. Vesi vaihdetaan päivittäin, sillä salamantereiden kuten muidenkin sammakkoeläinten iho on herkkä tulehduksille, mikäli olosuhteet ovat epäpuhtaat.

Tiikerisalamanterin terraarioon ei tarvitse laittaa erillistä lämmitystä, mikäli peruslämpö pysyy päivisin 20-25 asteen välillä. Yöksi lämpö saa laskea muutaman asteen verran.

RAVINTO
Tiikerisalamanteri on lihansyöjä. Ravinnoksi kelpaa lähes kaikenlaiset hyönteiset: toukat, madot, kuoriaiset, yökköset, hämähäkit, etanat ym. Kesäisin voi itse kerätä ulkoa hyönteisiä - vaihtelu virkistää salamanteriakin. Myös sisäelinten paloja voidaan tarjota silloin tällöin, korkeintaan joka kymmenes ruokintakerta. Laji oppii suhteellisen helposti noutamaan ruokapalat hoitajansa sormista tai pinseteistä, tällä tavoin syöttäminen on hauskaa, joskin hidasta puuhaa.

LISÄÄNTYMINEN
Tiikerisalamanterin eteläiset muodot saattavat luonnossa saavuttaa sukukypsyyden jo vuoden ikäisinä, mutta pohjoiset muodot talvehtivat toukkina ja tulevat sukukypsiksi vasta kaksivuotiaina.

Varsinkin Pohjois-Amerikan länsipuolen populaatioissa tiikerisalamanterin toukilla esiintyy neoteniaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei eläin koskaan läpikäy muodonvaihdosta (metamorfoosi), vaan kasvaa sukukypsäksi nuijapäänä. Muodonmuutoksessa salamanterin toukka menettää ulkokiduksensa ja muuttuu keuhkoilla hengittäväksi eläimeksi.

Luonnossa tiikerisalamanterit parittelevat talvilevon jälkeen, alkukeväällä. Ne saattavat hakeutua lisääntymislammikkoonsa jo ennen kuin jäät ovat sulaneet. Parittelu tapahtuu vedessä. Kutu tarttuu vedenalaisiin kasveihin ja kiviin pehmeänä nauhana. Munista kuoriutuu pieniä tiikerisalamanterin toukkia noin 19-31 vuorokaudessa.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita kertoja peräkkäin syömästä, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään.

Huolehdi hygieniasta, sammakkoeläimet saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

Likaisin käsin sammakon veteen tai itse sammakkoon koskeminen saattaa aiheuttaa sammakolle ihotulehduksia ja muita ongelmia, joten pese kätesi myös ennen eläimen hoitamista.

© Faunatar-ketju.

Hakuehtoihin sopivia tuotteita ei löydy.
© 2020 Faunatar