Valetomaattisammakko

Valetomaattisammakko

Dyscophus guineti
Englanniksi: False tomato frog

Tomaattisammakot ovat ahdassuusammakoiden heimoon kuuluvia sammakoita. Luonnossa niitä tavataan Madagaskarilla. Ne ovat saaneet nimensä kahden lajin punaisesta värityksestä ja pyöreästä muodosta.
Helppohoitoisuutensa ja kirkkaiden väriensä vuoksi valetomaattisammakot ovat suosittuja lemmikkisammakoita maailmalla, vaikka Suomessa niiden lemmikkinä pito on vielä melko vähäistä.

Dyscophus -sukuun kuuluu kolme lajia:

Tomaattisammakko, Dyschophus antongilii
Tomaattisammakoista suurin ja näyttävin, naaraat voivat kasvaa jopa 10,5 cm mittaisiksi, kun taas koiraat jäävät n. 5-7 cm mittaisiksi. Väritykseltään ne ovat kirkkaan punaisia tai oransseja. Naaraat ovat koiraita punaisempia.

Valetomaattisammakko, Dyscophus guinetii
Lemmikkimarkkinoilla yleisin laji. Naaraat kasvavat noin 9-9,5 cm mittaisiksi, koiraat jäävät usein n. 6-6,5 cm mittaisiksi.
Väritykseltään ne ovat oransseja tai punertavan oransseja ja niiden kyljessä kulkee ruskea tai tummanruskea, silmästä alkava raita.

Ei suomenkielistä nimeä, Dyschophus insularis
Lajeista pienikokoisin, naaraat kasvavat noin 4-5 cm pituisiksi, koiraat jäävät pienemmiksi. Väritykseltään ruskea.

Toistaiseksi lemmikkimarkkinoilla on saatavilla lähes pelkästään valetomaattisammakkoa, joten tämä ohje keskittyy sen hoitoon ja olosuhdevaatimuksiin.

Valetomaattisammakot elävät keskimäärin 6 vuotta, mutta hyvällä hoidolla jopa 10 vuotta.
Valetomaattisammakoita kaupataan toisinaan myös tomaattisammakoina, mutta tomaattisammakot kuuluivat vuoteen 2015 asti CITES I-liitteeseen, joka kielsi niiden kaupallisen myynnin kokonaan, eikä niitä vieläkään ole lemmikkimarkkinoilla juuri lainkaan.
Nykyisin kaikki tomaattisammakkolajit kuuluvat CITESII-luokitukseen, joten niiden myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista siis aina tomaattisammakkoa ostaessasi, että sillä on vaadittavat asiakirjat.

TERRAARION VALINTA
Terraarion mitoituksessa on pohjapinta-ala korkeutta ratkaisevampaa, sillä laji elää maassa, eikä juurikaan kiipeile. Valetomaattisammakot liikkuvat kuitenkin melko aktiivisesti ruokaa etsiessään, joten jonkinlainen minimikoko yhden aikuisen sammakon terraariolle on 40 x 70 x 30 cm. Mikäli sijoitat useampia sammakoita samaan terraarioon, tilantarve kasvaa huomattavasti. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Valetomaattisammakot eivät luonnossakaan kaipaa lajitoveriensa seuraa lisääntymisajan ulkopuolella, joten ne voimainiosti asuttaa yksin. Mikäli kuitenkin asutat useampia valetomaattisammakoita samaan terraarioon, huolehdi, että ne ovat samankokoisia, sillä kokoerojen ollessa suuret, voivat suuremmat yksilöt syödä pienemmät suihinsa. Tarkkaile myös, että kaikille sammakoille riittää ruokaa.

Koska valetomaattisammakot tarvitsevat korkean ilmankosteuden, sekä kostean pohjan, on tärkeää huolehtia, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto. Mikäli terraarion ilma ei kierrä kunnolla, sinne ilmestyy helposti hometta. Lisäksi sammakot ulostavat melko paljon, mikälisää entisestään homeen ja hajuhaitan riskiä.

Pohjamateriaalin homehtumistaja terraarion likaantumistavoit ehkäistä luonnollisesti laittamalla pohjamateriaalin sekaan esim. hyppyhäntäisiä ja siiroja, jotka syövät pohjaltaulosteita ja muuta likaa.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa tomaattisammakot viettävät aikansa pääasiassa trooppisten metsien ja soiden pohjilla piilotellen tai maaperään kaivautuneena. Luonnollista elinympäristöä on parasta pyrkiä jäljittelemään terraariossakin.
Yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista on kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka tuovat palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja on sammakoille miellyttävä paikka elää. Koska valetomaattisammakot ovat ujoja eläimiä ja piilottelevat paljon, kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa. Näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun itse eläin ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. kookosturvetta, lannoittamatonta turvetta tai näiden sekoitusta. On tärkeää, että pohjamateriaali kestää kosteutta homehtumatta. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät esimerkiksi turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. Valetomaattisammakot kaivavat mielellään, joten pohjamateriaalia tulee olla riittävästi, jotta sammakko voi kaivautua siihen kokonaan. Usein n.10-15 cm on riittävä.

Sijoita vesiastia niin, ettei sammakko voi kaivautua sen alle ja jäädä puristuksiin sekä huolehdi että sammakko pystyy vaivatta kulkemaan vesiastiaan ja sieltä pois.

Terraariota voi somistaa kasveilla, kivillä ja juurakoilla. Oikeita kasveja käytettäessä on hyvä huomioida, ettei sammakko kunnioita kasveja millään tavoin, vaan saattaa liikuskellessaan rutata hentolehtiset kasvit nopeasti. Kasvit eivät saa olla teräväreunaisia tai piikikkäitä. Silkkikasvit toimivat sammakkoterraariossa hyvin, mutta silkkikasvien sisällä kulkee rautalankoja kasvien tukena ja joskus rautalankojen päitä putkahtaa kasvien reunoista esiin. Rautalankojen päät vahingoittavat sammakon herkkää hipiää pahasti, joten ne on poistettava.

Mikäli terraarioon rakennetaan kivistä ja juurakoista asetelmia, on varmistettava, ettei eläin pääse rakennelmia sortamaan ja mahdollisesti näin vahingoittamaan itseään. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia. Laita raskaat kivet ja muut koristeet suoraan pohjalasin päälle, jotta sammakko ei voi kaivautua niiden alle.

OLOSUHTEET
Vaikka valetomaattisammakot ovatkin lähes täysin hämäräaktiivisia, on niillekin hyvä järjestää oikeanlainen päivärytmi valaistuksen avulla, näin sammakkoerottaa vuorokauden ja vuodenajat toisistaan. Luonnossa valetomaattisammakot eivät juurikaan saa auringonvaloa piiloihinsa, mutta UVB-valaistuksesta ei ole haittakaan. Sillä on positiivisia vaikutuksia myös hämäräaktiivisten sammakkoeläinten käytökseen ja terveyteen, sillä UVB-säteily edistää mm. kalkin imeytymistä elimistössä. Huomioi, ettei UVB-säteily läpäise lasia. Valaistus pidetään päällä 12 tuntia vuorokaudessa, talvikaudella valaistusaikaa voi lyhentää. Helpoiten valaistuksen säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Sopiva lämpötila terraariossa on noin 24-28 astetta, huoneenlämpö ei siis aivan riitä, vaan lisäksi tarvitaan lämmitin. Lämmittimenä toimii esim. matalatehoinen hehkulamppuspotti tai lämpömatto. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei lämpötila nouse, eikä terraario pääse kuivumaan liikaa. Jo pitkään jatkunut 30 asteen lämpötila voi olla valetomaattisammakolle kohtalokasta. Lämpömittari on syytä pitää terraariossa jatkuvasti, jotta lämpötilaa voidaan tarkkailla. Yöksi lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea huoneenlämpöön saakka.

Valetomaattisammakot tarvitsevat korkean ilmankosteuden, terraario saakin olla siis erittäin kostea. Terraario sumutetaan reilusti 1-2 kertaa päivässä ja seurataan esimerkiksi kosteusmittarin avulla, ettei terraario pääse liian kuivaksi.

RAVINTO
Valetomaattisammakon ravinto koostuu hyönteisistä, kuten sopivan kokoisista sirkoista, kulkusirkoista, toukista ja torakoista. Silloin tällöin voit tarjota aikuiselle sammakolle pakasteesta sulatetun hiiren poikasen. Kesäisin kannattaa hyödyntää ulkoa löytyvät hämähäkit, perhoset ja muut hyönteiset. Sammakot eivät useimmiten reagoi ruokaan, joka ei liiku, joten hyönteiset tarjoillaan elävinä.

Valetomaattisammakot ovat usein loistavia syömäreitä ja niiden ruokahalu voi tuntua loputtomalta. Tästä huolimatta ruokaa ei ole hyvä tarjota sille aivan niin paljon kuin se kerralla söisi, sillä ylimääräinen ruoka voi sen vatsassa pilaantua. Ruokintaväli ja ruoan määrä riippuu täysin eläimen iästä ja koosta. Kasvaville poikasille ruokaa voidaan tarjota päivittäinkin, väliä harventaen eläimen kasvaessa. Aikuisen sammakon ruokintaväli on aterian koosta riippuen muutamista päivistä jopa viikkon.

Voimakkaassa kasvuiässä oleville yksilöille lisätään kalkkia jokaiseen ateriaan ja vitamiineja 2-3 kertaa viikossa.
Vanhemmille yksilöille kalkkia ja vitamiineja annetaan harvemmin, mutta vähintään kerran viikossa.

LISÄÄNTYMINEN
Valetomaattisammakoiden sukupuoli voidaan päätellä melko helposti vertailemalla sammakoita keskenään. Naaraat ovat koiraita suurempia, punertavampia ja muutoinkin kirkkaamman värisiä. Valetomaattisammakot ovat sukukypsiä noin 9-14 kuukauden ikäisinä. Kutukäytöksen laukaisemiseksi on paras jäljitellä sammakoiden luonnollista rytmiä; ensin parin kuukauden kuivempi kausi, jonka jälkeen alkaa ns. sadekausi, jolloin sammakot kutevat. Valetomaattisammakot kutevat luonnossa pieniin lammikoihin, lätäköihin, soille jne. Terraariossa sopivan kokoinen vesiastia, jossa on puhdasta vettä, ajaa saman asian.
Ne laskevat kerralla 1000-1500 munaa, jotka koiras hedelmöittää vedessä.
Poikaset kuoriutuvat n. 36 kuluttua hedelmöittämisestä. Poikaset siivilöivät ruoasta pieniä partikkeleja ruoakseen. Saatavilla on kaupallisia valmisteita nuijapäille, mutta myös kalanruokaa voi käyttää. Ihmisen hoidossa nuijapäät käyvät metamorfoosin läpi noin 45 vuorokaudessa. Pienet sammakonpoikaset ovat alkuun mustia, mutta saavat punertavaa väriä ajan myötä.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät sammakkoeläimet kaipaa hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä, vaan voivat kokea ne ahdistavina. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille tarpeetonta stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Lisäksi ihmisen iholla oleva hiki, rasva ja muu lika voivat olla erittäin vahingollisia sammakon herkälle iholle.

Tuntiessaan itsensä uhatuksi valetomaattisammakko imee itsensä täyteen ilmaanäyttääkseen suuremmalta. Se voi myös äännellä, virtsata käsittelijänsä päälle tai erittää ihostaan tahmaista limaa. Nämä ovat sammakon tapoja puolustautua, joten jos sammakkosi käyttäytyy näin, jätä se rauhaan. Jos sait limaa käsillesi, pese kätesi huolella, sillä lima voi aiheuttaa voimakasta ärsytystä silmissä tai limakalvoilla.

Jos sammakkosi vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita viikkoja syömästä, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät sammakkoeläinten hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, sammakkoeläimet saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

© Faunatar-ketju.

© 2020 Faunatar