Kotilot

Kotilot

Kaikkiaan kotilolajeja on maailmassa yli 35 000 erilaista. Suosituin ja tunnetuin lajeista on akaattikotilo (Achatina fulica), mutta lukuisia muitakin lajeja on kotiloiden ystävien iloksi lemmikkieläinmarkkinoilla saatavilla.

Akaattikotilo, joka on kotoisin Itä‐Afrikan sademetsistä, on viimeisen sadan vuoden aikana levinnyt myös Tyynenmeren alueelle. Lisäksi akaattikotiloita on istutettu mm. Uuteen‐Guineaan.

Kooltaan yleisimmät terraariossa pidetyt maakotilot ovat tyypillisesti kymmenen sentin molemmin puolin, joskin eroja eri lajien kesken on paljonkin. Suurimmasta päästä on tiikerikotilo, Achatina achatina, jonka kuoren pituus saattaa olla reilusti yli 20 cm pituinen. Pienimpiin kuuluu kauniin vaaleankeltainen Achatina iredalei, jonka kuoren pituus on 5‐9 cm.

TERRAARIO
Kotilot viihtyvät parhaiten usean yksilön ryhmissä, mutta pärjäävät yksinkin. Mielenkiintoisempaa kotiloiden elämän seuraaminen on, kun kotiloita on terraariossa useita –tällöin kotiloiden lisääntyminenkin on mahdollista.

Terraarioksi kotiloille sopii lasinen tai muovinen terraario. Vanhasta akvaariostakin saa kotiloille sopivan terraarion,vaihtamalla siihen tukevan, rei’itetyn kannen, jotta ilmanvaihto on riittävä.
Maakotilolajeja on runsaasti erilaisia niin käytökseltään, kuin kooltaankin. Tästä syystä absoluuttista minimimittaa terraariolle ei voi tässä ohjeessa asettaa. Tärkeää on huomioida lajin koko ja lajityypillinen käytös; toiset lajit kiipeilevät enemmän ja kaipaavat myös korkeuseroja terraarioonsa, kun taas toiset elävät lähes täysin terraarion pohjalla tai pohjamateriaaliin kaivautuneena.

Terraarion koko määräytyy siis kotiloiden lajin, koon ja lukumäärän mukaan, mutta esimerkiksi yhdelle täysikasvuiselle akaattikotilolle terraario saa olla noin 30‐litrainen. Tilantarve kasvaa noin 20 L per kotilo, jos kotiloita hankitaan useita. Varmista terraarion riittävä koko valitsemallesi kotilolajille jo ennen kotiloiden hankintaa Faunattaren henkilökunnalta.

Huolehdi, että terraario on ehdottoman pakovarma. Kotilot voivat saada kevyet liukuovet auki ja pystyvät työntämään liian kevyen kannen paikoiltaan. Koska lähes kaikki maakotilolajit tarvitsevat suhteellisen korkean ilmankosteuden, huolehdi, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto. Mikäli terraarion ilma ei kierrä kunnolla, sinne ilmestyy helposti hometta. Pohjamateriaalin homehtumista voit ehkäistä luonnollisesti laittamalla pohjamateriaalin sekaan esim. hyppyhäntäisiä ja siiroja, jotka syövät ulosteita ja ruoantähteitä.

Sijoita terraario niin, ettei siihen pääse paistamaan aurinko, sillä suljetussa tilassa lämpötila voi auringonpaisteessa kohota liian korkeaksi.

TERRAARION SISUSTUS
Terraarion pohjalle levitetään lannoittamatonta turvetta tai esimerkiksi kookoskuitua niin paksu kerros, että kotilot voivat vaivatta kaivautua siihen kokonaan. Karkea sora, puuhake tai puru ei akaattikotiloille sovi, sillä kotilot nauttivat voidessaan kaivautua pohjamateriaalin sekaan, lisäksi kotiloiden on ikävä liikkua näissä materiaaleissa. Pohjamateriaali pidetään kosteana sumuttelemalla sitä päivittäin kukkasumuttimella. Kostea pohja on herkkä keräämään epäpuhtauksia, joten turve/multa vaihdetaan tarvittaessa puhtaaseen.

Terraarion voi sisustaa mielensä mukaan, kotilot eivät sinänsä tarvitse erityisiä järjestelyjä piiloutumisen tai kiipeilyn vuoksi. Halutessaan ne piiloutuvat kaivautumalla turpeeseen ja ne pystyvät kiipeilemään lasia pitkin. Kuitenkin pelkkää turvetta sisältävä terraario on tylsän näköinen, joten sisustukseen voi käyttää mm. korkkikaarnaa ja muita kevyitä materiaaleja. Raskaampia sisusteita käytettäessä tulee ne asettaa terraarion pohjaa vasten, eikä turpeen päälle, sillä muutoin kotilot saattavat kaivautua niiden alle, jolloin raskas koriste voi kotilon päälle pudotessaan vaurioittaa kotiloa vakavasti. Kovien koristeiden kuten terraarioluolien, kivien jne. päälle on hyvä laittaa kerros sammalta, turveta tai muuta pehmeää materiaalia, sillä seinillä ja katossa kiipeilevä kotilo voi loukkaantua vakavasti, jos se sattuu tippumaan kovalle pinnalle.

Eläviä, myrkyttömiä kasveja voidaan somisteena käyttää, mutta kotilot todennäköisesti syövät ne. Tästä syystä myrkylliset kasvit eivät kuulu kotiloterraarion sisustukseen. Myös muovi-tai silkkikasveja käytettäessä tulee olla tarkkana; jotkin kotilot voivat alkaa syödä niitäkin, jolloin ne tulee poistaa terraariosta välittömästi.

OLOSUHTEET
Kotilot ovat lähes poikkeuksetta aktiivisimmillaan hämärällä, mutta ne vaeltavat terraariossaan jonkin verran valoisallakin. Hämäräaktiivisina eläiminä kotilot eivät kaipaa kirkasta valaistusta, eivätkä UV-valoa. Maakotiloiden olosuhteissa on lajikohtaisia eroja, joten tarkista aina etukäteen, minkälaiset olosuhteet hankkimasi laji tarvitsee.

Terraarion lämpötilaksi riittää useilla lajeilla huoneenlämpö. Mikäli lämpötilaa kuitenkintarvitsee nostaa, käytetään matalatehoista hehkulamppuspottia, joka sijoitetaan siten, etteieläin voi siinä itseään polttaa. Terraarion alle sijoitettavat lämpömatot ja -kaapelit eivät ole kotiloille paras vaihtoehto, sillä maakotiloiden luontainen tapa on kaivautua maahan, mikäli lämpötila nousee liian korkeaksi. Lämmönlähteen tullessa terraarion alta kotilot kaivautuisivat vain kokoajan lämpimämpään, mikä voi koitua niille kohtalokkaaksi. On tärkeää huolehtia, ettei lämpötila nouse liian korkeaksi, sillä liian korkeat lämpötilat voivat olla kotiloille kohtalokkaita. Tämä onnistuu helpoiten lämpömittarin avulla.

Terraarion ilmankosteutta ylläpidetään säännöllisillä sumutuksilla. Oikea ilmankosteus on tärkeää eläimen hyvinvoinnille. Eri lajien vaatimukset kosteuden suhteen vaihtelevat 60‐90 % välillä.

Jos pohja pääsee kuivumaan tai terraarion lämpötila laskemaan liikaa, kotilot voivat vetäytyä muutamaksi kuukaudeksikin kuoreensa. Tällöin kotilo muodostaa kuorensa suulle kalkista suojakerroksen, jonka avulla se säilyttää kosteuden jalkansa ympärillä. Kun kosteus taas nousee, voi kotilo rikkoa suojakuoren ja tulla esiin kosteasta piilostaan.

RAVINTO
Useimmat maakotilot ovat kaikkiruokaisia. Niille kelpaavat niin kasvi- kuin eläinkunnan tuotteet. Vaihtelua lajien kesken on jonkin verran. Kotiloillekin kannattaa tarjota ruokaa mahdollisimman monipuolisesti. Ne syövät mielellään hedelmiä ja vihanneksia, myös muut ruoat maistuvat niille hyvin. Vedessä turvotettua koirien tai kissojen kuivaruokaa, lisäaineettomia lasten soseita ja esimerkiksi keitettyä kananmunaa tai raakaa lihaa kannattaa tarjota säännöllisesti, sillä kotilotkin tarvitsevat proteiinia. Sopiva ruokintamäärä riippuu kotiloiden koosta ja määrästä. Tärkeää on poistaa vanhat ruuantähteet säännöllisesti, ettei terraarioon kehity hometta.

Kotiloiden kalkintarve on etenkin kasvuiässä erittäin suuri, sillä kuoren kasvattamiseen kuluu huomattavasti kalsiumia. Kalkkia onkin oltava jatkuvasti tarjolla. Voit sijoittaa terraarioon esimerkiksi lemmikkieläinliikkeissä myytäviä seepiansuomuja. Myös ruoan päälle kannattaa ripotella kalkkijauhetta.

PERUSHOITO
Kotiloiden hoitoon kuuluu ruokinnan lisäksi olosuhteiden seuraaminen ja veden puhtaudesta huolehtiminen. Lämpötilaa ja ilmankosteutta seurataan asianmukaisilla mittareilla ja muutoksiin reagoidaan välittömästi. Vähintään pari kertaa viikossa, mieluiten päivittäin, poistetaan terraariosta ruoantähteet ja muu orgaaninen jäte homehtumisen estämiseksi. Myös pohjamateriaali vaihdetaan aika ajoin puhtaaseen samasta syystä.

Terraarion laseihin kertyy helposti kotiloiden limaa, ulosteita ja muuta likaa, joten nekin on tarvittaessa puhdistettava esimerkiksi sienellä tai akvaarioihin tarkoitetuilla leväraapoilla. Älä käytä pesuaineita puhdistaessasi terraarion laseja, sillä monet pesuaineet voivat olla kotiloille hyvin haitallisia.

KÄSITTELY
Kotilon käsittelyssä on hyvä muistaa hellävaraisuus. Kotilon jalan iho on herkkä ympäristön suoloille, joita ihmisen käsissä luonnollisesti on. Kädet on hyvä pestä huolellisesti sekä ennen että jälkeen eläinten käsittelyn. Turhaa käsittelyä on syytä ylipäätään välttää. Kotilot eivät siitä nauti, eikä se ole niiden hyvinvoinnin kannalta tarpeellista.

Terraarion suuremman siivouksen yhteydessä kotilon siirtäminen ja käsittely on kuitenkin pakollista. Silloin on hyvä muistaa, että kotilo tarrautuu tasaisiin pintoihin imukupin tavoin. Eläintä ei saa koskaan irrottaa alustastaan väkisin vetämällä, sillä tällöin kotilon jalka voi vaurioitua, pahimmillaan jopa revetä kokonaan tai osittain irti kuoresta. Paras keino irrottaa kotilo tasaisesta pinnasta on liu'uttaa eläintä varovaisesti alustaa pitkin, kunnes se irrottaa otteensa alustasta. Voit myös koettaa laittaa sormet varovasti kotilon jalan alle, sillä yleensä se väistää sormia vetäytymällä kuoreensa, jolloin sormet saa ujutettua eläimen alle. Nosta tämän jälkeen eläin varovasti kuorta tukena käyttäen kämmenellesi. Kotiloa ei saa pudottaa tai puristaa liian napakasti, jotta kuori ei halkea. Pienet murtumat kuoressa saattavat parantua itsekseen, kun kotilolla on tarjolla riittävästi kalkkia, mutta suuria murtumia kuoressa eläin ei kestä.

LISÄÄNTYMINEN
Kotilot ovat kaksineuvoisia, joten lisääntymisen onnistumiseksi riittää, että terraariossa on kaksi sukukypsää kotiloa. Lisääntymisrituaaliin kuuluu kotiloiden soidintanssi, jossa ne kiertävät toisiaan ja sopivat parittelun rooleista.

Kotilot munivat kerralla aluksi kymmeniä, vanhempina jopa satoja munia turpeen alle. Munat kuoriutuvat lämpötilasta riippuen noin viikossa-kuukaudessa, jonka jälkeen turpeen alta ryömii parvi nälkäisiä pikkukotiloita.

Kotilot ovat hyvin tuottoisia lisääntymään, joten on mahdollista, että ne lisääntyvät liikaakin - ne saattavat lisääntyä niin runsaasti, ettei kaikkia poikasia pystytä sijoittamaan uusiin koteihin. Tästä syystä terraarioon ilmestyviä munia on eläinsuojelullisista syistä usein tarpeen karsia jo ennenkuin munat ehtivät kehittyä pikkukotiloiksi.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Koska lajien kirjo on hyvin laaja, on yhden ohjeen sisällä mahdotonta yksityiskohtaisesti kuvailla jokaisen lajin erityispiirteitä.

© 2020 Faunatar