Kummitussirkat

Kummitussirkat

Kummitussirkat kuuluvat hyönteisten alalahkoon (Insecta) ja kummitussirkkojen lahkoon (Phasmatodea).
Kummitussirkkoja on tunnistettu noin 3000 lajia ja ne jaotellaan sauva–ja lehtisirkkoihin.
Useimmat lajit ovat kotoisin trooppisilta tai subtrooppisilta alueilta.

Kummitussirkkojen laajan suvun lajeilla on ominaista oksaa, lehteä, tai vaikkapa kaarnanpalaa jäljittelevä ulkomuoto, jonka avulla eläin pystyy naamioitumaan saalistajiltaan lähes täydellisesti. Kummitussirkkoihin kuuluvat sauvasirkat ovat saaneet nimensä tikkumaisesta, oksaa jäljittelevästä ulkomuodostaan. Niiden tapa liikkua on hitaanpuoleinen, eikä niillä ei ole siipiä, joten niiden käsittely ei tuota ongelmia. Varsinaisia sylilemmikkejä näistä hiljaisista kavereista ei tosin saa ja käsiteltäessä tuleekin olla varovainen, jotta sirkka ei vahingoittuisi.

Kummitussirkat eivät siritä, eivätkä ääntele muullakaan tavoin. Ne ovat suhteellisen helppohoitoisia ja sopivat lemmikiksi kaikenikäisille.
Kummitussirkat elävät lajista riippuen noin 6-18 kuukautta.
Kummitussirkkoja on valtavasti erilaisia, joten vaihteluita niiden ulkonäön suhteen on paljon. Maailman pisin hyönteinen, Pharnacia kirbyi, on sauvasirkka, jonka naaraiden pituus saattaa olla lähes 40 cm! Suomessa yleisesti lemmikkinä pidetyt lajit jäävät huomattavasti pienemmiksi, tyypillisesti lajien koko vaihtelee muutamasta sentistä noin 15–20 senttiin.

TERRAARION VALINTA
Terraarioksi riittää aluksi hyvinkin pieni astia, mutta täysikasvuiset kummitussirkat vaativat jo enemmän tilaa. Pienimmät lajit/yksilöt mahtuvat 20 x 20 x 30 cm terraarioon, toiset tarvitsevat paljon suuremman asumuksen. Muoviterraarioita (ns. faunabokseja) ja lasiterraarioita käytetään eniten. Huolehdi, ettei missään kohti terraariota ole sirkan mentäviä aukkoja, sirkat mahtuvat yllättävän pienistä raoista karkuteille. Huolehdi myös riittävästä ilmanvaihdosta, jottei kosteahkoon terraarioon ilmesty hometta.
Terraarion tulee olla vähintään kolme kertaa niin korkea kuin sinne asutettava sirkka on pitkä, jotta nahanluonnin kanssa ei tulisi ongelmia. Kasvaessaan sirkka luo nahkaansa roikkumalla oksassa, verkkokatossa tai muusta vastaavasta paikasta, joten liian matalassa terraariossa nahanluonti ei onnistu.
Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Kummitussirkkoja voi pitää useita samassa terraariossa. Hyvinkin erikokoiset yksilöt tulevat juttuun keskenään, kunhan kaikille riittää kiipeilyoksia ja ruokaa.

TERRAARION SISUSTUS
Pohjamateriaaliksi sopii esimerkiksi lannoittamaton turve, multa, vermikuliitti tai näiden sekoitus. Pohjamateriaali vaihdetaan tarvittaessa. Myös lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarion pohjalle tarkoitettuja sammal- ja kookoskuitumattoja voidaan käyttää ja ne onkin helppo pitää puhtaana.

Terraarioon laitetaan oksia ja muita kiipeilypaikkoja. Kesällä oksiin kannattaa jättää lehdet kiinni, sirkat voivat syödä lehtiä ja saavat niistä samalla piilopaikkoja. Muita somisteita ne eivät varsinaisesti tarvitse, mutta voit toki laittaa koristeeksi kiviä, juurakoita ja muita sirkoille turvallisia somisteita jos haluat. Elävät kasvit päätyvät todennäköisesti ruokalistalle, joten jos haluat pitkäkestoisempia kasveja, käytä muovi-tai silkkikasveja. Muista jättää terraarioon kuitenkin tarpeeksi avointa tilaa nahanluonteja varten.
Nahanluonnin aikana tai muutamaan tuntiin sen jälkeen ei sirkkaa saa häiritä käsittelemällä sitä.

OLOSUHTEET
Useimmat kummitussirkat ovat kotoisin trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta. Niiden luonnollinen elinympäristö on siis suhteellisen lämmin ja kostea. Terraarion lämpötilaksi riittää kuitenkin normaali huoneenlämpö, sillä harvat kummitussirkat liikkuvat päivisin auringossa. Sijoita terraario niin, ettei siihen paista aurinko - suljetussa tilassa lämpötila voi kohota liian korkeaksi.

Terraariota sumutellaan kerran, pari päivässä, jotta terraarion ilmankosteus pysyy sirkoille sopivana. Sirkat myös juovat vetensä terraarion seinään tulevista pisaroista. Vesikuppia ei terraarioon kannata laittaa, sillä pienet poikaset saattavat hukkua siihen, eivätkä aikuisetkaan sirkat todennäköisesti opi kuppia käyttämään.

RAVINTO
Kummitussirkat ovat kasvissyöjiä, tarkemmin lehdensyöjiä. Vadelma, mansikka, karhunvatukka, ruusukasvit, tammi, orapihlaja, pihlaja ja leppä maistuvat vaihtelevasti. Lisäksi voit kerätä voikukanlehtiä, apilaa, ratamoa, vesiheinää ja muita puutarhan antimia ja koettaa kelpaisivatko ne sirkoille. Voit myös kuivattaa luonnosta kerättyjä kasveja ja tarjota niitä talvisaikaan kuivattuna. Talvisin ravinnoksi käyvät myös yrttikasvit, sekä kukkakaupoista saatava salal. Voit myös itse idättää kauraa, vehnää, auringonkukkaa ym.

Kummitussirkat voivat lajista riippuen osoittautua yllättävän nirsoiksi, joten selvitä etukäteen, mitä hankkimasi laji syö ja pystytkö tarjoamaan niille ruoan ympäri vuoden.
Erillisiä vitamiinilisäyksiä ei tarvita.
Ruoan voi tarjota ripustamalla se oksiin vaikkapa pyykkipoikaa apuna käyttäen.
Ruoka vaihdetaan tuoreeseen päivittäin. Ruukkusalaatit ja ruukkuyrtit voit tarjota terraarioon ruukkuineen päivineen. Porkkana, kesäkurpitsa ja muut suhteellisen kovat ruoat on viisainta tarjota ohuiksi siivuiksi leikattuna. Ota myös huomioon, että nuoret sirkat eivät pysty syömään kovia kasvinosia, kuten mustikanvarpuja.
Kummitussirkoille ei saa antaa myrkyllisiä kasveja eikä mm. perunaa. Hyönteismyrkyillä käsitellyt kasvit ovat ymmärrettävästi vaarallisia, jopa tappavia.

LISÄÄNTYMINEN
Kummitussirkat voivat lisääntyä partenogeneettisesti, eli neitseellisesti. Tällöin kaikista poikasista tulee naaraita, sillä ne ovat geneettisesti täysiä kopioita emostaan. Partenogeneettisen lisääntymisen seurauksena urokset ovatkin joidenkin lajien keskuudessa suhteellisen harvinaisia, joissakin lajeissa jopa lähes kadonneet.

Kummitussirkat tulevat sukukypsiksi muutaman kuukauden ikäisinä, mutta tämäkin on lajikohtaista.
Kummitussirkat lisääntyvät munimalla. Munat munitaan terraarion pohjalle, josta ne voidaan siirtää erillisiin haudonta-astioihin homehtumisen välttämiseksi.
Sopiva lämpötila haudontaan on noin 23–25 astetta ilmankosteuden ollessa noin 50–70%.
Munien haudonta-aika vaihtelee suuresti lajista ja haudontaolosuhteista riippuen parista kuukaudesta jopa vuoteen.
Pikkusirkkojen hoito sujuu usein kuten aikuistenkin.

© 2020 Faunatar