Ravut

Ravut

Ravut, kuten erakkoravut, halloweenravut, mangrovetaskuravut ja sukaravut, kuuluvat kymmenjalkaisten (Decapoda) laajaan lohkoon. Kymmenjalkaisia on tunnistetu liki 15 000 eri lajia, joten vaihteluita käyttäytymisen, ulkonäön ja muiden ominaisuuksien kesken on todella runsaasti. Kokoerojakin kymmenjalkaissa on runsaasti; pienimmät ovat muutaman millin pituisia ja suurimman, jättiläistaskuravun, saksien väli voi olla jopa neljä metriä.

Kymmenjalkaisilla on keskiruumissaan viisi paria jalkoja. Etummainen jalkapari on tyypillisesti ravuille ominaisiksi saksiksi muuntautunut. Keskiruumiin jalkoja nämä eläimet käyttävät kävelemiseen ja kiipeilemiseen. Uimista ja munien kantamista varten monien lajien takaruumissa ("pyrstössä") on esillä omat jalkaparinsa ja aivan eläimen etuosassa omat jalkaparinsa syömistä varten.

Lemmikkieläiminä pidetään useita eri lajeja, joista tässä esittelemme muutaman. Rapujen elämän seuraileminen on hauskaa, joskin kunkin lajin tarpeisiin on hyvä huolella etsiä tietoa ennen hankintaa. Myymälöidemme valikoima eri lajien saatavuudessa vaihtelee.

ERAKKORAVUT

Erakkorapuja (Anomyra) tavataan maapallon kaikilta lämpimiltä alueilta. Suuri osa erakkoravuista elää meressä viettäen koko elämänsä täysin akvaattisena, mutta osa lajeista elää myös maalla. Maalla elävien naaraiden on päästävä mereen voidakseen lisääntyä.
Erakkorapu on aktiivisimmillaan öisin, mutta liikuskelee jonkin verran myös päivällä.
Erakkoravut ovat sekasyöjiä, joille kelpaa niin liha, kala kuin kasviksetkin. Luonnossa moni laji syö mielellään kuolleita, mätäneviäkin raatoja. Erakkoravuille on olemassa valmisruokia, joita terraario-oloissa voidaan käyttää muun ravinnon lisänä.
Erakkoravut ovat lajista riippuen 1-6 cm pituisia.
Erakkorapu ei kasvata omaa kuorta suojakseen, vaan se valloittaa käyttöönsä sopivan kokoisen löytämänsä irtokuoren, kuten kotilon kuoren tai periaatteessa minkä vain, sopivan kokoisen "kapselin". Kasvaessaan erakko tarvitsee aina isomman lainakuoren, joten eläimen saatavilla tulee olla erikokoisia, tyhjiä vaihtokuoria jatkuvasti.

Tässä esitellyt coenobita-suvun erakot ovat kotoisin lähinnä Intian-ja Tyynen valtameren rannikoilta. Ne pystyvät olemaan suhteellisen pitkiä aikoja kuivalla maalla, sillä lajit pystyvät säilömään vettä kuorensa sisään pysytellen näin kosteana. Täysin maalla eläviä ne eivät kuitenkaan ole, vaan eläimillä tulee olla mahdollisuus siirtyä veteen niin halutessaan.

Vesialueita erakoille tarjotaan kaksi: makean veden ja suolaisen veden alueet. Vesialueeksi käy laakea astia, jossa eläimet mahtuvat kylpemään. Tärkeintä on, että eläimillä on vaivaton kulku edes takaisin veteen ja pois, ja että vesi on puhdasta. Veteen lisätään akvaarioissa käytettävää vedenparannusainetta. Suolavettä saat sekoittamalla veteen hitusen merisuolaa. Suolavesi on suositeltava tarjota kaikille lajeille, mutta erityisen tärkeää se on lajeille, jotka ovat kotoisin rannikkoalueilta. 

Pohjamateriaaliksi terraarioon laitetaan reilu kerros hiekkaa, simpukankuorirouhetta, turvetta tai näiden sekoitusta. Nahkaa vaihatessaan erakko kaivautuu maan alle, joten ilman pohjamateriaalia sen käy kehnosti.
Terraarioon laitetaan riittävästi piilopaikkoja, jotta kukin erakko pääsee halutessaan piiloon.
Terraarion oikea kosteus ja lämpötila riippuu lajin luontaisen esiintymisalueen ilmastosta.

Oikealla hoidolla erakkorapu on kestävä, mielenkiintoinen ja jopa 20-30 vuotta elävä lemmikki, joka nimestään huolimatta viihtyy lajikumppaneiden seurassa paremmin kuin yksin.


HALLOWEENRAVUT

Halloweenravut kuuluvat taskurapujen, Brachyura, osalahkoon. Taskurapuja on noin 6500 eri lajia. Suurin osa taskuravuista elää suolaisessa vedessä, mutta on myös lajeja, jotka elävät makeassa vedessä ja jopa maalla.
Halloweentaskuravut (Gecarcinus) elävät Etelä-ja Pohjois-Amerikan lämpimillä rannikoilla ja Karibian saarilla.

Halloweenit viihtyvät kosteissa tiloissa, osittain vedessä ja osittain maalla. Lisääntyäkseen naaraan on päästävä suolaiseen veteen munimaan (suolapitoisuus 15-40 g per litra), mutta lisääntymisen onnistuminen on erittäin haastavaa.

Täysin maalla eläviä halloweenit eivät siis ole, vaan vaativat asunnokseen ns. akvaterraarion (paludaarion). Maa-alueena mieluisa on hienojakoinen hiekka, sillä ravut kaivautuvat hiekkaan mielellään. Maalueen voit rakentaan nostamalla toisen pään terraariosta hiekan avulla "maaksi". Rapujen tuli esteettömästi päästä kiipeämään maalle ja pulahtamaan veteen, voit laittaa vesirajaan liuskekiviä, juurakoita ja vastaavia somisteita helpottamaan rapujen kulkua. Maa-alueen tulisi olla kostea, mutta ei läpimärkä. Voit käyttää osassa pohjaa somisteena mm. sammalta, se sitoo kosteutta kivasti ja on luonnollisen näköinen.

Vesialueen veden tulee olla puhdasta, joten suodattimen laittaminen veteen on perusteltua. Veteen suositellaan lisättäväksi hieman suolaa, sillä lajit ovat kotoisin meren rannalta. Vesialueen tulisi olla niin syvä, että rapujen on mahdollista sukeltaa kokonaan pinnan alle.

Halloweenit osaavat kiipeillä juurakoissa ym. somisteissa, joista vain saavat kunnon otteen. Huomioi tämä ja varmista, että terraariossa on kunnon kansi.

MANGROVETASKURAVUT
Geosesarma spp.

Tässä mainitut Geosesarma -suvun pienet taskuravut ovat kotoisin eri saariryhmistä Kaakkois-Aasiasta. Yleisintä lemmikkilajeistamme, G. notophorum-lajia tavataan Pulau Liggan saarella. Ohjetta voidaan karkeasti soveltaa myös muihin suvun lajeihin, joista mainittakoon esim. Geosesarma sp. ”Red devil” ja G. sp. ”Vampire”. Lajeja on paljon ja niitä tulee markkinoille uusia aika ajoin, vaikkakin ne ovat Suomessa harvinaisia.

Nämä ravut elävät maalla mangrovesoilla ja muilla kosteikkoalueilla eivätkä luonnossa joudu hakeutumaan veteen edes lisääntyessään.

Mangrovetaskuravut ovat pienikokoisia, ruumiiltaan melko litteitä taskurapuja, joiden väritykset vaihtelevat lajeittain sinimustasta ja violetista kirkkaan punaisen kirjavaan. G. notophorum on jalkojensa kärkivälistä n. 4-5 cm pitkä, ”vampire”-ravut suurempia. G. notophorum on yleisväritykseltään harmaan-, jopa violettiin vivahtavan ruskea ja sillä on oranssit sakset. Päästä selvästi ulkonevat silmät ovat vihertävät. Ravulla on 8 kävelyraajaa sekä sakset. Odotettavissa oleva elinikä on n. 2-4 vuotta.

Varovaiset, vilkasliikkeiset mangroveravut ovat taitavia kiipeilijöitä ja kaivautujia. Ne menestyvät yksin tai ryhmässä, mutta erityisesti koiraat voivat taistella elintilasta keskenään kohtalokkain seurauksin.

TERRAARIO
Yhden pienen lajin yksilön terraarion kooksi voisi suositella pohjapinta-alaltaan alkaen 30 x 30 cm kokoista terraariota, parille tai triolle 50 x 30 cm. Mitä enemmän rapuja, sen enemmän tilaa. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Terraarion pohjalle laitetaan kerros lannoittamatonta turvetta, kookoskuitua, kaarnahaketta, kuivattuja puiden lehtiä, hiekkaa tai näiden yhdistelmiä. Pohjan tulee pysyä kosteana ja eläinten on voitava kaivautua siihen niin halutessaan. Pohjalle asetellaan kiipeilyä ja piilottelua varten oksia, kantoja, kiviä, korkinpaloja tai muita sisusteita. Materiaaleja valittaessa on varmistuttava niiden myrkyttömyydestä ja turvallisuudesta ja kaikki sisusteet on pestävä huolellisesti kuumalla vedellä ennen käyttöä.

Painavat esineet kuten kivet ja kannot kaivetaan pohjaan asti niin, ettei niiden alle voi kaivautua jumiin. Terraarioon on hyvä istuttaa myrkyttömiä eläviä kasveja joko suoraan pohjamateriaaliin tai omiin pieniin ruukkuihinsa. Myös elävien tai kuivattujen sammalien (esim. jaavansammal) käyttö on suositeltavaa kaivautumismahdollisuuksien ja kosteuden ylläpitämisen edistämiseksi. Mikäli sisusteita ja kasveja siirretään kala-akvaariosta on varottava kalatauteja ja niihin käytettäviä lääkkeitä, jotka molemmat voivat olla kohtalokkaita ravuille.

Sisustukseen kuuluu myös vesiastia, johon ravut mahtuvat halutessaan upottautumaan ja josta on helppo kiivetä pois ja takaisin. Vesi vaihdetaan ja astia pestään säännöllisesti mahdollisimman puhtaan veden takaamiseksi. Veden on oltava seisotettua tai kertaalleen keitettyä ja jäähdytettyä, sillä vesijohtoveden kloori syövyttää rapujen kiduksia ja aiheuttaa myrkytyksiä. Varsinkin voimakkaasti kuparipitoisen veden käsitteleminen vedenparannusaineella on välttämätöntä, sillä kupari on ravuille myrkyllistä. Terraarion lämpötila pidetään huoneenlämpöisenä tai hieman korkeampana, n. 22-28-asteisena. Erillistä lämmityslaitteistoa tai UV- tms. erikoislamppuja ei välttämättä tarvita, mutta esim. akvaarioon soveltuvat päivänvalolamput ovat hyväksi kasveille ja korostavat rapujen värejä.

Sopiva ilmankosteus on yli 75%, kuivuus vahingoittaa rapujen kiduksia. Ilmanvaihdosta on silti huolehdittava, ettei pohja homehdu.

RUOKINTA
Näiden rapujen ruokavalio koostuu pääosin selkärangattomista, kuten surviaisentoukista, pienistä sirkoista, jauho- ja buffalomadoista ja pätkityistä, pestyistä kastemadoista. Tarjota voidaan myös kotiloita, pakastegammarusta ja artemiaa. Ravuille maistuu myös lahoava lehtiaines. Lisäksi voidaan tarjota kypsennettyä kalaa, teollisia kalan- ja ravunruokia kostutettuina sekä erilaisia kasviksia pilkottuina, raastettuina tai keitettyinä. Hyviä vaihtoehtoja ovat porkkanaraaste, banaani ja muut hedelmät sekä salaatit. Kasviksissa vältetään happamia hedelmiä kuten sitrushedelmiä ja varotaan torjunta-ainejäämiä. Ruokaan voi ja kannattaa lisätä usein kalsiumpitoista vitamiinijauhetta. Lisäksi tarjolla voi pitää esim. seepiansuomun palaa kalkinsaannin tueksi.
Mangroveravut eivät kestä suolaa.

Elävän ruoan ravut metsästävät itse, mutta tilannetta on tarkkailtava, etteivät syömättä jääneet ruokaeläimet jää juoksentelemaan terraarioon. Muu ruoka tarjoillaan helposti puhdistettavalta alustalta tai tarjoillaan eläimille ruokintapinseteillä suoraan ”käteen”.

PERUSHOITO
Taskurapujen hoitoon kuuluu ruokinnan lisäksi veden puhtaudesta huolehtiminen, kosteuden ylläpitäminen sumuttelemalla sekä ruoantähteiden huolellinen kerääminen terraarion pohjalta homehtumisen estämiseksi. Pohjamateriaali vaihdetaan aika ajoin puhtaaseen samasta syystä. Lämpötilaa ja ilmankosteutta seurataan asianmukaisilla mittareilla ja muutoksiin reagoidaan välittömästi.

Käsittelyä ei suositella, sillä ravut ovat pieniä, vikkeliä ja hauraita. Jos rapu on siirrettävä, sen voi tehdä kupin tai rasian avulla. Jos rapuun on ehdottoman pakko tarttua, se tehdään kuoren molemmista kyljistä kahdella sormella hellästi nostaen niin, että jalat eivät jää väliin eikä vatsapuolta paineta.

KUORENVAIHTO
Ravut luovat kuorensa kasvaessaan. Tämä tapahtuu niin, että selkäkilpi halkeaa, rapu ujuttautuu ulos kuoresta ja alla oleva uusi kuori alkaa kovettua. Juuri ennen kuorenvaihtoa ja heti sen jälkeen rapu ei syö. Tapahtumaan vaaditaan paljon kalsiumia, jota tulee olla rapujen ravinnossa jatkuvasti.

Kuorenvaihdon aikana on hyvä tarkkailla, etteivät lajitoverit vaurioita vielä pehmeäkuorista yksilöä. Mikäli rapu on menettänyt raajoja tapaturmaisesti tai reviirikiistoissa, ne kasvavat takaisin kuorenvaihtojen myötä.

LISÄÄNTYMINEN
Mangrovetaskurapujen sukupuolet erottaa päällisin puolin parhaiten koiraan suuremmista saksista. Koiraan sakset ovat myös erikokoiset keskenään, mutta tätä eroa ei aina erota paljain silmin. Varmin keino on katsoa alapuolelta ravun kuoren vatsaläpän leveyttä. Naaraan läppä on pyöreähkö ja lähes koko alakuoren takaosan levyinen koko matkalta, kun taas koiraan läppä kapenee päätä kohti huomattavasti muodostaen kolmion.

Täysikasvuiset ravut saattavat lisääntyä myös kotiterraariossa. Parittelussa koiras hakeutuu naaraan alapuolelle niin, että molempien vatsataskut ovat vastakkain. Koiras siirtää tällöin siittiöt naaraan taskuun rytmikkäästi heiluen. Tapahtuma saattaa alkuun muistuttaa tappelua.

Naaras kantaa hedelmöityneitä munia piiloon kaivautuneena syömättä, kunnes munista kuoriutuu pieniä, valmiita rapuja.
Poikaset pysyttelevät emon kanssa muutaman päivän ennen itsenäistymistään, minkä jälkeen niille tarjotaan mahdollisimman pientä ruokaa kuten likoeläimiä.

SUKARAVUT
Tunnetaan myös nimillä leväkatkarapu, Yamatonuma‐ebi, levärapu, leväkatka, amanorapu, japanilainen suokatka ja amanokatka.
Luonnollinen levinneisyysalue näillä hauskoilla veden asukeilla on Japani, Yamato‐joki, Chiban ja Shimanen etelä‐osat, Korea ja Taiwan.

Naaraan pituus on noin 5 cm, uroksen noin 3,5 cm. Eläimellä on läpikuultava, himmeänharmahtava ruumis jossa pieniä (0,3mm) punaruskeita pilkkuja. Pilkutus saattaa saada ruumiin näyttämään kauttaaltaan punertavalta. Silmät ovat mustat. Selässä on päästä pyrstöön ulottuva valkoinen juova. Pyrstössä on kaksi tai useampi mustaa täplää. Uroksen pilkut ovat pyöreämpiä ja epäsäännöllisemmin jakautuneita kuin naaraalla. Naaraan mustat pilkut ovat vaakasuorassa linjassa ja naaraiden takaruumis on suhteessa suurempi kuin uroksella.

Leväkatkarapu elää kahdesta kolmeen vuotta.

KÄYTTÄYTYMINEN
Leväkatkaravut ovat jatkuvasti liikkeessä etsien tai syöden levää ja ruoantähteitä. Lepopaikoiksi käyvät kasvien lehdet tai juurakoiden ja kivien kolot.

Ravut ovat hyvin rauhallisia ja kilttejä kaloja kohtaan, mutta eivät juurikaan pysty puolustautumaan suurten kalojen hyökkäyksiä vastaan. Lähes kaikki kirjoahvenet syövät leväkatkarapuja, tiettävästi ainoastaan perhoskirjoahven jättää leväkatkaravut rauhaan.Leväkatkaravut on siis syytä pitää pienten ja suhteellisen rauhallisten kalojen kanssa.

Leväkatkaravut ovat aktiivisia sekä pimeän aikaan että valoisassa. Niitä olisi syytä pitää useita yksilöitä samassa akvaariossa, jolloin ne liikkuvat huomattavasti rohkeammin kuin yksinään.

RUOKINTA
Leväkatkaravut syövät erittäin tehokkaasti monenlaisia akvaariossa esiintyviä leviä ja mikäli levää on saatavilla, ei ravuille suositella lisäruokintaa. Jos levää ei ole, ravut syövät kaloilta jääneitä ruoantähteitä. Niin hiutaleruoat kuin pohjatabletit kelpaavat mainiosti. Joskus ravut haalivat suuhunsa suuren palasen ruokaa, jonka ne kuljettavat turvaan korkealle kasvien lehdelle ja naposteleva siellä herkkupalaa kaikessa rauhassa.
Leväkatkaravut saattavat tuhota myös kasveja, tosin vain muutamaa eri lajia. Ruokalistalla ovat jaavansaniainen (Microsorum sp.) sekä kellustähtisammal (Ricciafluitans). Muita kasveja ne eivät juurikaan syö. Ravuille voi tarjota myös kevyesti kiehautettua tuorekurkkua, pinaattia tai kesäkurpitsaa.

VESIOLOSUHTEET
Leväkatkarapujen luonnollisia elinolosuhteita ei tunneta kovin hyvin. Luonnossa ne elävät joissa ja suoalueilla, mutta akvaarioissa niitä on pidetty erittäin monenlaisissa lämpötiloissa ja vesioloissa. Useissa lähteissä maksimilämpötilaksi leväkatkaravuille mainitaan +28 astetta.

Ravut luovat kuorensa aina kasvaessaan. Mikäli akvaariovedessä esiintyy raskasmetalleja, aiheutuu tästä ravuille kuorenluontiongelmia. Vedenparannusaineiden käyttö on siis ensiarvoisen tärkeää rapualtaassa! Ravut saattavat olla myös herkkiä monille akvaariokaloille käytettäville lääkkeille. Ennen lääkkeiden käyttöä kannattaa varmistua niiden sopivuudesta ravuille.

LISÄÄNTYMINEN
Naaraan kutemisen saattaa laukaista murtovesi ja 25‐ 26,5 asteen lämpötila. Luonnossa rapujen pariutumisaika on kevään loppu‐ ja kesän alkuaika. Naaras säilyttää munimansa munat pyrstönsä alla kaksi tai kolme päivää, jonka aikana uros/urokset hedelmöittävät ne.
Rapujen parittelu saattaa tapahtua myös seura‐akvaariossa. Useat urokset kerääntyvät naaraan tai naaraiden ympärille ja hedelmöittävät ne.

Munista kuoriutuvat toukat eivät muistuta alkuunkaan aikuisia rapuja, vaan vaativat metamorfoosin (muodonmuutoksen) tullakseen aikuisiksi. Toukat ovat luotuja uimaan,ne eivät kykene tarrautumaan pinnoille. Luonnonolosuhteissa ne ajelehtivat jokea alavirtaan kohti suolaisempaa vettä. Suolavedessä ne kokevat muodonmuutoksen ja pieninä rapuina lähtevät takaisin kohti makeaa vettä kasvaakseen aikuisiksi ja lisääntyäkseen. Jos leväkatkarapu onnistuu muninnassa akvaariossa ja poikaset kuoriutuvat kalojen joukkoon, on erittäin todennäköistä, että kalat tai muut ravut syövä toukat. Jos näin ei käy, ne menehtyvät suolaveden puutteessa yleensä alle viikossa.

Jos naaraalla havaitaan munia pyrstön alla ja on syytä olettaa että sieltä kuoriutuu poikasia, on tilannetta seurattava ja heti poikasten kuoriuduttua ne tulisi pyydystää tiheäverkkoisella haavilla toiseen akvaarioon. Kasvatusakvaarion vesi tulee ottaa varsinaisesta akvaariosta shokin välttämiseksi. Veden suolapitoisuutta nostetaan vähitellen kunnes se saavuttaa tason 17g/l. Tämä taso tulisi saavuttaa viidessä päivässä, joka vastaa toukkien matkaa kuoriutumispaikasta murtovetiseen joensuistoon. Jos suolapitoisuutta ei lisätä, toukat todennäköisesti menehtyvät.

Ravun toukat syövät mieluiten levää. Niille voi myös kasvattaa artemiantoukkia.
Kun ravut ovat kasvaneet 3‐4 mm:n kokoisiksi, aletaan suolapitoisuutta laskea, jotta toukkien muodonmuutoksesta tulee täydellinen. Suolapitoisuus lasketaan joko vedenvaihtojen avulla tai siirtämällä ravut aina miedompaan suolaveteen. Viiden päivän kuluttua tavoitetaan suolapitoisuus 5g/l. Tämän jälkeen pikkuravut voidaan siirtää samaan altaaseen aikuisten rapujen kanssa.

Alkuvaiheessa ravuille kannattaa antaa lisäruokaa, mutta yleensä kannibalismia ei tässä vaiheessa enää esiinny.

Rapuja voi ruokkia vihanneksilla, planktonilla (artemia) tai esimeriksi kalanpoikasille tarkoitetulla jauhemaisella hiutaleruoalla.

RAPUJEN KULJETUS
Rapujen kuljetuspussissa tulisi aina olla materiaalia, johon ravut voivat tarrautua. Ilman sitä niille saattaa tulla ns. ektoderminen shokki, johon ne menehtyvät. Ravut on syytä totuttaa uuteen akvaarioon yhtä huolellisesti kuin akvaariokalatkin.

© 2020 Faunatar