Mattopyton

Faunatar-myymälöissä kautta maan on tarjolla terveitä ja kauniita terraarioeläimiä, joihin voit tulla tutustumaan paikan päälle. Lajien saatavuudet eri myymälöiden välillä vaihtelee, sillä terraarioeläinten laajan kirjon vuoksi kaikki sivuillamme esiteltyjä lajeja ei ole mahdollista myymälöiden rajoitetuissa tiloissa pitää tarjolla. Mikäli kaipaamaasi terraarioeläinlajia ei ole juuri nyt lähimmässä myymälässämme tarjolla kysäise henkilökunnaltamme, olisiko sellaisen tilaaminen mahdollista - usein on.
Koulutettu henkilökuntamme kertoo lisää eri lajien hoidosta ja esittelee näiden tarvitsemia tuotteita mielellään.
Terraariotuotteita löydät myös verkkokaupastamme.

MATTOPYTON
Morelia spilota
Englanniksi Carpet python

Mattopytonit ovat kauniin värityksensä ja vaikuttavan ulkonäkönsä vuoksi suosittuja terraariokäärmeitä. Jotkin alalajit voivat kasvaa jopa yli kolmemetrisiksi, mikä asettaa käärmeen hankinnalle omat vaatimuksensa, mutta mikäli harrastajalla on mahdollisuus tarjota käärmeellesen kaipaamat olosuhteet ja tilat, saa näistä upeista käärmeistä erittäin mielenkiintoisia terraarioasukkeja.
Mattopytonit  ovat  näyttäviä  käärmeitä,    joita    luonnossa    tavataan Australiassa, jotakin    lajeja    myös Uudessa-Guineassa. Lajia esiintyy  monenlaisissa  ympäristöissä, aavikoita lukuun ottamatta. Lajilla  on  kuusi  alalajia, joiden  ulkonäkö  ja  koko  vaihtelevat.  Mattopytonia    hankkiessa tulee ottaa huomioon hankkimansa alalajin tarpeet. On  mahdollista,  että  osa lemmikkimarkinnoilla myytävistä mattopytoneista    on  eri alalajien hybridejä.
Alalajit ovat:
Viidakkomattopyton, Morelia spilota cheyneion
Alalajeista pienimpiä, kasvaa yleensä  noin 1,5-2,5 metrin mittaiseksi. Viidakkomattopytonia sanotaan mattopytoneista kauneimmaksi sen  mustakeltaisen  värityksen  vuoksi.  Kaikki yksilöt  eivät  ole yhtä  kirkasvärisiä,  mutta  näidenkin väritys on näyttävä. Luonnossa viidakkomattopytonia tavataan Queenslandin  sademetsistä, vaikkakin ne elävät  muunlaisissakin ympäristöissä.
Papuan mattopyton, Morelia spilota harrisoni
Alalajeista pienimpiä ja kasvaa yleensä  noin 1,5-2 metrin  mittaiseksi. Luonnossa    Papuan    mattopytoneita   tavataan Uuden-Guinean ja Indonesian  saarilla.  Elinalue  vaihtelee  aina  eukalyptusmetsistä  kuivahkoihin savanneihin.
Etelänmattopyton, Morelia spilota imbricata
Lemmikkimarkkinoilla melko harvainen  alalaji.  Kasvaa  yleensä n.  2-2,5  metriseksi. Etelän  mattopytonia tavataan Lounais-Australiassa.
Rannikkomattopyton, Morelia spilota mcdowelli
Alalajeista  kookkain, kasvaa noin 2,5-3 metrin mittaiseksi. Väritys   vaihtelee   alalajin   sisälläkin,  useimmiten  ruskealla  pohjalla vaaleampia tai harmaita kuvioita. Luonnossa rannikkomattopytonia esiintyy Koillis-Australian  rannikolla, sekä  jonkin  verran  Uuden-Guinean saarilla.
Ei erillistä suomenkielistä nimeä, Morelia spilota metcalfei
kasvaa  usein  n.  2,4-2,8 metriä  pitkäksi. Luonnossa  alalajia  tavataan  Australian etelä-ja   länsiosissa.   Väritys vaihtelee esiintymisalueen mukaan.
Timanttipyton, Morelia spilota spilota
kasvaa n. 2-3 metriä pitkäksi. Lajin väritys kellanruskeasta  miltei  kirkkaan keltaiseen pohjaan, jolla  on  vinoneliön  mallisia, vaaleita tai ruskeita kuvioita, mistä alalajin nimikin juontaa juurensa. Timanttipytonia  tavataan Australian kaakkoisosissa.
Ei erillistä suomenkielistä nimeä, Morelia spilota variegata
Pienin alalaji. Kasvaa harvoin yli 2 metrin mittaiseksi. Esiintyy Uudessa-Guineassa ja Australian  Pohjoisosissa.

Luonteeltaan   mattopytonit ovat etenkin  täysikasvuisina,  käsittelyyn totutettuina, suhteellisen   rauhallisia.  Nuoret  yksilöt  voivat  olla  hermostuneempia. On  hyvä  huomioida,  että  jotkin  yksilöt  eivät  totu  käsittelyyn   koskaan.
Laji   on   myrkytön.
Laji  on  suhteellisen  pitkäikäinen, se saattaa elää noin 15‐25‐vuotiaaksi.
Mattopytonitkuuluvat CITES  II/B-liitteeseen,  joten  käärmeen  myynti ilman  asianmukaisia  papereita  on kielletty. Varmista  mattopytonia ostaessasi,  että  käärmeellä  on  vaadittavat asiakirjat.

TERRAARIO

Kaikki  mattopytonlajit  ovat  semiarboreaalisia  eli  ne liikkuvat  maan tasalla, mutta myös kiipeilevät. Aivan  pieni terraario   ei   näille   käärmeille riitä. Jonkinlainen  minimikoko täysikasvuisen  käärmeen  terraariolle on 150 x 60 x 100cm. Jos samassa terraariossa   pidetään   useita   käärmeitä,  tilantarve  luonnollisesti  kasvaa. Nuoret  käärmeet  voidaan  majoittaa   oleellisesti  pienempäänkin terraarioon.
Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että seon ehdottoman  pakovarmasillä  käärmeet  ovat  yllättävän  näppäriä  karkaamaan   pienistäkin   raoista.   Kysy tarvittaessa    neuvoa    jo   ostotilanteessa  Faunattaren  henkilökunnalta.

Mattopyton on   suositeltavinta asuttaa    yksin;    tällöin    käärmeen voinnin tarkkaileminen ja  ruokintaon  helpompaa. Mattopytonit ovat yksineläjiä  luonnossakin,  joten  jatkuva  lajitoverin  seura  voi  olla  niille stressaavaa. Lisäksi kahden  yksilön ruokinta   samaan   terraarioon   voi johtaa    ongelmiin, sillä    käärmeet voivat  käydä  kiinni samaan ruokaeläimeen - innokkaiden syömäreiden erottaminen saman sapuskan kimpusta voi olla hankalaa.

TERRAARION SISUSTUS

Laajan    levinneisyysalueen    vuoksi lajin  luonnolliset  elinalueet  vaihtelevat   aina   savanneista   trooppisiin sademetsiin. Terraarion   sisustuksessa   kannattaa pyrkiä   jäljittelemään  juuri hankinnassa   olevan alalajin luonnollista  elinympäristöä. Yksi   terraarioeläinten   omistamisen   parhaista   puolista on kaunis,   luonnonmukaisesti  sisustettu terraario, joka  tuo palan luontoa kotiisi. Huolellisesti   sisustettu  terraario  miellyttää omaa  silmääsi ja on käärmeelle miellyttävä ja turvallinen paikka elää. Mattopyton piilottelee päivisin,   joten terraarion kauniiseen   sisustukseen   panostaminen   kannattaa: näin  terraariota on  mukava katsella myös  silloin,  kun  käärme ei  ole  näkyvillä.  

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta  turvetta, ns.  kookosturvetta  (esim.  Exoterra Plantation   Soil), kaarnahaketta tai sekoittaa    useampia    materiaaleja. Kauniin    ja    luonnollisen    näköisen pohjan  saat,  kun lisäät  turvekerroksen    päälle    kaarnahaketta,  kuivia lehtiä  jne.  Pienillä poikasilla  voidaan  pohjamateriaalina   käyttää   esimerkiksi talouspaperia.

Terraarion pohjalle laitetaan kaarnanpaloja,   juurakoita,  lemmikkieläinliikkeissä  myytäviä  terraarioihin   tarkoitettuja   piiloja   tai   muita somisteita, joiden  alle käärmeen on mahdollista  mennä  piiloon.    Piilopaikkoja  tulee  olla  vähintään  kaksi, toinen  viileässä  ja  toinen lämpimässä   osassa   terraariota,   jotta   käärmeen  on  mahdollista  säädellä  ruumiinlämpöään päivälläkin.   

Mattopytonit kiipeilevät melko  paljon luonnossakin  ja  tähän on  tarjottava   mahdollisuus   terraariossakin. Luonnollista  ilmettä  ja  kiipeilymahdollisuuksia   käärmeelle   saa    mm. erilaisilla  oksilla  ja  kaarnanpaloilla. Kiinnitä oksat huolellisesti, jotteivat ne kaadu käärmeen kiipeillessä  niissä. Liian ohuet  oksat  tai  muut  hentoiset  somisteet    eivät    välttämättä   kestä käärmeen painoa. Piilopaikkoja ja  näkösuojaa tulee luoda myös  terraarion  yläosiin esimerkiksi  kasvien  avulla. Voit istuttaa  terraarioon  eläviä  kasveja,  näin saat   terraarioon   helposti   näyttävyyttä  ja  luonnonmukaisen  ilmeen. Kasvit  ylläpitävät   myös   terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa  huomioon,  etteivät kasvit saa  olla  teräviä  tai  piikikkäitä, jottei käärme loukkaa itseään niihin. Liian   hennot   ja   helposti helposti murtuvat    kasvit    eivät    useinkaan kestä mattopytonin terraariossa, sillä  käärme ei  kunnioita  terraarion sisustusta  millään  tapaa,  vaan  luikertelee   ja  lepäilee somisteissa, jolloin  hennot  kasvit menevät  rikki. Tästä    syystä    monet    harrastajat käyttävätkin terraarioissa mieluummin silkki –tai muovikasveja.  Sisustaessasi    terraariota    rajana on   vain   mielikuvituksesi.   Voit   esimerkiksi  rakentaa  terraarioosi  itse näyttävän  taustan.  Lisätietoa  terraarion   sisustuksesta ja    nk.   terrascapingista saat  Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET

Mattopytonon  useimpien  muiden käärmeiden  tavoin  yöaktiivinen.  Se lähtee  saalistusretkilleen  pimeyden turvin  ja  vetäytyy  taaspäiväksi  piiloon. Mattopyton ei  siis  tarvitse  UVB-lamppua  siinä  määrin  kuin  päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden  avulla  pitävät  A-ja  D-vitamiinien  synteesin  ja  luuston  kehityksen   kunnossa.   Toisaalta   UVB-säteet  vaikuttavat  käärmeiden  yleiseen aktiivisuuteen,   joten   matalatehoista UVB-loisteputkea    (esim. Exoterra  Natural  Light)  voi  oivallisesti  käyttää  myös  käärmeillä.  Jonkinlainen  valaistus  on  joka tapauksessa hyvä   käärmeen   terraariossa   olla - valaistuksella luodaan  käärmeelle  luonnollinen päivä-ja vuosirytmi. Valaistus pidetään    päällä vuosirytmin    mukaan n. 12   tuntia   vuorokaudessa. Helpoiten  valaistuksen  säätely  pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion  yleislämpötilaksi 20-22 astetta on  sopiva,  joten  usein  huoneenlämpö  riittää. Yöksi  terraarion lämpö saa laskea 18-20 asteen  paikkeille.

Käärme on muiden  matelijoiden   tavoin   vaihtolämpöinen eläin,   joten jotta sen aineenvaihdunta pysyisi käynnissä   tarvitsee  se  lämmittelyalueen,  jossa  lämpötila  saa  kohota 30-33 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi   valitaan   joko   lämpömatto, lämpökaapeli, keraaminen   lämmitin tai   lämpölamppu. Lämmönlähde    tulee    asentaa    niin,    ettei käärme voi siihen itseään polttaa.

Mattopytonkaipaa normaalia huoneilmaa  kosteamman  ilmankosteuden, n. 50-60%,  joten  terraariota voidaan   sumuttaa   vedellä muutamia   kertoja   viikossa. Liian   kuiva, mutta   myös   liian   kostea,  seisova ilma,   voi   johtaa   hengitystieongelmiin.
Varsinkin ennen nahanluontia mattopyton kylpee mielellään, joten  terraarioon tulee sijoittaa  niin suuri vesiastia, että käärme mahtuu sinne kokonaan.

NAHANLUONTI

Matelijat   kasvavat   ja   luovat   nah-kaansa   läpi   elämänsä,   mutta eläimen  ikääntyessä  kasvu  hidastuu  ja nahanluonnit harvenevat.  Nuori käärme  luo  kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa,  kun  taas aikuisen   käärmeen   nahanluontien välillä voiolla useita kuukausia. Lähestyvästä  nahanluonnista  kertoo käärmeen  muuttuminen  harmaaksi.  Silmät  muuttuvat samean siniharmaiksi,  sillä  käärmeellä  ei  ole silmäluomia,  vaan  se  luo  nahkansa silmiensäkin    päältä.   Muutamassa päivässä  käärme  kirkastuu  taas  ja aloittaa   nahanluonnin;   se hankaa vanhan  nahan  rikki  johonkin  karheaan  pintaan  ja  luikertelee  ulos  vanhasta nahasta. Onnistuneest anahanluonnista kertoo nehjä,  läpikuultava  nahka terraarion pohjalla.
Joskus   käärmeille   saattaa   tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin  syy  nahanluonnin  epäonnistumiseen   on   liian   alhainen   ilmankosteus.  Tällöin olosuhteiden  korjaaminen  on ensisijainen  toimenpide. Mikäli    käärmeen    nahanluonnit epäonnistuvat   toistuvasti   olosuhteiden    korjaamisesta    huolimatta, käänny   matelijoihin   erikoistuneen eläinlääkärin   puoleen,   sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

RUOKINTA

Mattopytonit ovat kuristajakäärmeitä, niillä ei siis ole myrkkyä vaan ne tappavat luonnossa    saaliinsa kiertymällä  tiukasti  saaliin  ympärille tiukentaen  otettaan  saaliin hengittäessä  ulos, kunnes  ateriaksi  päätyvän  eläimenpulssi  ei  enää  tunnu. Suomen    eläinsuojelulain    mukaan käärmeitä  ei saa  elävillä  ruokaeläimillä ruokkia, tällä   suojellaan ruokaeläimiä  tarpeettomalta  kärsimykseltä. Lisäksi  elävät  jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin.  Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut   muodostavat terraariossa  elävien  käärmeiden  ruokavalion. Pakastettuja ruokaeläimiä saat Faunatar-myymälöistä. 
Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen   ikä   ja   koko,   ruokaeläimen koko,  ruokaeläinten  määrä  ja  mm. yksilöllinen ruoan tarve. Aivan   pientä   poikasta   ruokitaan pienillä  hiirillä ainakin  kerran  viikossa ja   käärmeen   kasvaessa   ruokaeläimen  kokoa  ja  ruokintaväliä  kasvatetaan. Aikuiset mattopytonit ruokitaan rotilla ja  muilla  jyrsijöillä, linnuilla ym. kahden-neljän  viikon välein, riippuen  ruokaeläimen koosta. Varo   ruokkimasta   aikuista   käärmettä  liikaa,  monet  käärmeet  syövät juuri  niin  paljon  kuin  niille  tarjotaan ja  tämä  voi johtaa  ylipainoon, joka taas voi johtaa maksan rasvoittumiseen.

Sopivan  kokoinen  ruokaeläin  on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi.  Tämä  voi  kuulostaa  hurjalle,   sillä   käärmeen   pää   ja   kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa  kapeampia,  mutta ne venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan.

Ruoka    voidaan   sulattaa    lämpimässä    vesihauteessa,  jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai  mikroaaltouuni  ei  sovi  sulatuskeinoksi,  sillä tällöin ruokaeläin  alkaa  kypsentyä.
Ruoka tarjotaan   käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Mattopytonit ovat  tyypillisesti  erinomaisia  syömäreitä, mutta  jotkin  käärmeet  ovat  arempia,  eivätkä  suostu  syömään  pinseteistä  tarjottua  ruokaa. Tällöin  ruokaeläin  kannattaa  jättää  käärmeen piilopaikan lähistölle   yöksi,   jolloin käärme   pimeyden turvin käy   sen syömässä. Halutessaan  voi  käärmeen  ruokkia  myös  erillisessä  ruokintaboksissa,  joksi  soveltuu vaikka tarpeeksi suuri faunaboksi.  Etuna   tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion  pohjamateriaalia. On käärmeyksilöitä, jotka stressaantuvat siirrosta  ruokinta-astiaan  niin,  että kieltäytyvät  tämän  jälkeen  syömästä - ruoki tällainen herkkäsieluisempi kaveri terraariossa ja huolehdi, ettei käärme saa ruokaillessaan niellyksi pohjamateriaalia.

Mattopytonit saavat ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan   ravintoeläimet   ovat   hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

LISÄÄNTYMINEN

Sukupuolien  määritys  ei  ole aivan yksinkertaista, mutta kokeneen harrastajan, matelijoihin perehtyneen  eläinlääkärin tai Faunattaren koulutetun henkilökunnan  tekemä  "sondaus"   kertoo   käärmeen   sukupuolen.   Ulkoisesti   sukupuoli   voidaan päätellä  kynsistä,   surkastuneista jaloista,  jotka pytoneilla ovat  eläimen  kloaakin  (viemärisuolen)  molemmin puolin. Koirailla kynnet ovat kookkaammat kuin naarailla. Lisäksi koiraan  häntä  on  pidempi  ja  hännäntyvestä paksumpi kuin naarailla. Tämä  menetelmä  ei  kuitenkaan  ole kovin varma, sillä yksilöllisiä  eroja on    saman    sukupuolenkin    sisällä.

Mattopytoneiden lisääntymisaika  on  loka‐tammikuussa. Useimmiten    naaraat eivät  varsinkaan odotusajan loppupuolella syö mitään, mutta koko kantoajan kestävä paastokaan  ei  ole  tavatonta. Onkin tärkeää,että  naaras  on  kantavaksi tullessaan  hyvässä  kunnossa. 

Kantava   naaras   kaipaa   lämpöä,   jotta munat kehittyvät,  joten  terraarion lämpötiloja voi  nostaa  ja  niitä tulee tarkkailla normaaliakin enemmän. Munintaa varten terraarioon sijoitetaan kannellinen munintalaatikko, johon  leikataan  käärmeen  mentävä aukko.  Noin kolme kuukautta  parittelusta naaras munii keskimäärin 25 munaa,  joita  se  hautoisi  kuoriutumiseen  saakka.  Haudonnan  aikana emo  ei  syö  lainkaan,  joka  kuluttaa emoa  kohtuuttomasti.  Tästä  syystä munat on  hyvä  siirtää  erilliseen haudonta‐astiaan. Haudonta‐astian    pohjalle    laitetaan useampi sentti vesi‐vermikuliitti  seosta noin suhteessa  4:3. Munat   asetellaan astiaan täsmälleen samassa asennossa kuin emo  ne  on  muninut.  Sopivat  olosuhteet  ovat  30‐32 C ja  noin  80  % ilmankosteus. Munat  kuoriutuvat  noin  60 vuoro-kauden  kuluessa  lämpötilan  ollessa 31 C.

Poikaset   ruokitaan   ensimmäisen kerran,  kun  ne  ovat  vaihtaneet  ensimmäisen nahkansa, eli noin viikon kuluessa  kuoriutumisesta. Muutoin ne hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ruokintatahti on tiheämpi.

Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje  on  tiivistetty,  joten  tutustu huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA    HUOMIOITAVAA

Toisin  kuin  nisäkkäät  eivät  matelijat odota  hoitajaltaan  yhteisiä  seurusteluhetkiä.  Liiallinen  käsittely  saattaa    pahimmassa    tapauksessa    aiheuttaa  niillestressiä,  josta  saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Jos  käärme  lakkaa  pitkäksi  aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan  oloinen,  ota  yhteyttä  matelijoihin   perehtyneeseen  eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. 
Yllättävien   tilanteiden   varalle on hyvä selvittää  jo  etukäteen,  mistä  löydät matelijoidenhoitoon  perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hyvästä hygieniasta, monet matelijat   saattavat   kantaa luonnollisena   suolistobakteerinaan salmonellabakteeria. 

© Faunatar-ketju.

Blogi: Mistä hankkisin pikkulemmikkini?
Tälläkin hetkellä monessa perheessä harkitaan lemmikin hankintaa kotiin. Ennen lemmikin hankintaa on aina tärkeää perehtyä lemmikin oikeaan hoitoon, kohteluun ja kasvatukseen jo etukäteen.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: uhanalaiset eläimet ja lainsäädäntö
Osa lemmikkieläimiksi myytävistä eläinlajeista on luonnossa uhanalaisia. Kun lemmikiksi ollaan hankkimassa tällaista lajia, tai kun tällaista lajia ollaan myymässä, on tärkeää tietää, kuinka tulee menetellä ja mitä kaikkia dokumentteja eläin mukaansa tarvitsee... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen myynti alaikäiselle asiakkaalle
Vastuu eläimen hyvinvoinnista on huoltajilla, joten huoltajan tulee olla suostuvainen eläimen hankintaan. Tästä syystä emme myy eläimiä alaikäisille ilman vanhempien mukanaoloa.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen palauttaminen myymälään / reklamointi
Eläimiä koskevat palautukset tai vaihdot sovitaan aina tapauskohtaisesti. Katsomme aina asiakkaan kanssa eläimen myyntitilanteessa läpi sen, että eläin on terve, siinä ei ole ulkoloisia ja se on luovutusiän ylittänyt... Lue lisää >>