Myymälänhoitaja Jonna

Eläimet ovat kuuluneet elämääni syntymästäni saakka. Äidin kissa tykkäsi nukkua vaunuissani vartioimassa minua. Neuvolatäti oli ollut kauhuissaan tästä, äiti oli vaan todennut, että eiköhän ne pärjää ja tädin on parempi pysyä kauempana vaunuista, sen verran tarkkaan Mantu-kissa vartioi kuka vaunuihin kajoaa
Ekan oman lemmikin sain, kun olin 4-vuotias. Musta risteytyskani sai nimekseen Kurre, sen jälkeen tulivat Kurre 2 ja Kurre 3. Kun kolmannella luokalla alkoi englanti, oli englannin oppikirjassa papukaija Nobody. Päätin kolmasluokkalaisen päättäväisyydellä, että haluan papukaijan. Sain lopulta neitokakadun, Topin, joka eli 27 vuotta, opettaen minulle mm. viheltämisen taidon. Oma koira oli lapsena haave monta vuotta. Vanhemmat laittoivat sen saannille ehdon: Kun koko raha on kerätty itse, saat koiran. Jouluna 1993 rahat olivat koossa ja paketissa tuijotti pieni nappisilmä, kultainennoutaja Vilma.  Vilma oli elämässäni 13 vuotta, jättäen niin suuren aukon, etten ole se jälkeen uutta koiraa hankkinut (ainakaan vielä). Lapsuuteni oli siis täynnä eläimiä ja ne myös toivat paljon uusia kavereita, kun sana meidän eläintarhasta kiri koulussa.
     Akvaariot ovat olleet kiinnostuksen kohde jo yli 20 vuotta. Niitä onkin ollut pienestä 60 litraisesta yli 500l ja kaikkea siltä väliltä. Jo pitkään olen ollut ehdoton geotooppien pitäjä, eli omien altaiden kalat ja kasvit tulevat samasta maanosasta. Joitakin vuosia kävin myös Turun akvaarioyhdistyksessä, mutta muiden kiireiden tullessa se on jäänyt. Akvaarioissani myös kasvit ovat isossa osassa ja voi sanoa, että ne ovat myös heikkouteni. Kun tulee joku hieno uusi laji, se on pakko saada, vaikka altaat ovat aika piukassa jo :D Tällä hetkellä kotona on 300-litrainen Etelä-Amerikka -geotooppi ja 96-litrainen Aasia -geotooppi.
     Myös jyrsijät ovat vuosien varrella tulleet tutuksi. Ensimmäisen syrkin sain ala-asteella, kun se löytyi isän työkaverin keittiönkaapista, eikä sen edellistä kotia löytynyt. Sen jälkeen kiinnostuin kääpiöhamstereista. Niitä onkin ollut jo yli 30kpl. Muutaman talvikkopoikueen olen myös kasvattanut ja on kiva kuulla asiakkailta näiden poikasten kuulumisia. Uusimpana tuttavuutena kotoani löytyy neljä campbellityttöä. Talvikoitakin on vieläkin 6kpl, gerbuja 3, joista yksi tyttö odottaa uusia kavereita, kun vanha kaveri menehtyi vanhuuteen.  Pienten jyrsijöiden kanssa minua kiinnostaa erityisesti niiden luonnollinen elinympäristö ja ruokinta. Minut tunnetaan töissä pikkuaterioista, joita teen hamstereilleni.
Kaneja on ollut vuosien aikana yhteensä yli kymmenkunta. Tällä hetkellä kodin valtaa kääpiölupat, Lotta ja Rasmus.  Heillä on oma huone ja kun olen kotona ne ovat koko asunnossa vapaana ja monesti makoilevat olohuoneessa meidän seurana. Nämä pitkäkorvat osaavat myös kerjätä herkkuja. Kanien virikkeellistäminen on myös lähellä sydäntä ja yritän aina kehitellä heille uusia juttuja. Huone on siis heitä varten sisustettu.
     Uusi aluevaltaus on hittiäiset, tarkemmin koppakuoriaiset, jotka muuttivat meille keväällä. Ugandan smaragdikukkakuoriaiset ovat helppo hoitoisia ja niiden kaunis terraario on sisustuselementti.
     Monet sukulaiset arvasivat varmasti, jo kun oli pieni, että suuntaan eläinalalle. Itselleni se ei kuitenkaan ollut aina selvyys, vaikka oma eläinkauppa oli haave. Olin yläasteella tet-jaksossa eläinkaupassa ja myöhemmin pääsin oppisopimukseen Faunattareen, jolloin suoritin eläintenhoitajan ammattitutkinnon suuntana eläinkauppa.
     Minulta voi siis kysellä kaikkiin eläimiin liittyviä asioita. Matelijat ovat itselleni vieraampia, mutta onneksi meillä on, mahtava työporukka josta löytyy tietäjiä vähän joka juttuun. Eli rohkeasti vaan juttelemaan.

 

© 2020 Faunatar