Gerbiili

Gerbiili

Meriones unquilatus

Tämä hyppymyyriin kuuluva pikkujyrsijä on veikeällä olemuksellaan ja seurallisuudellaan valloittanut monet perheet.
Aavikkoeläimenä se ei virtsaa paljoakaan ja onkin lähes hajuton verrattuna moniin muihin pieniin jyrsijöihin.
Gerbiili on laumaeläin, joten niitä tulisi aina hankkia vähintään kaksi.
Gerbiilin alkuperäinen väri agouti on tummanruskea, mutta jalostuksella on aikaansaatu todella laaja värivalikoima valkoisesta mustaan, erilaisin kuvioin.
Kooltaan gerbiili on 10-12 cm pitkä, hännän pituus n. 6-11 cm.
Gerbiilin keskimääräinen elinikä on n. 3-4 vuotta, mutta se saattaa saavuttaa yli viiden vuoden iän.
Gerbiilit ovat seurallisia, touhukkaita ja vauhdikkaita pikkueläimiä, joten ne kaipaavat elämäänsä seuraa ja virikkeitä voidakseen hyvin.
Koska gerbiilit ovat laumaeläimiä, tulee niitä hankkia aina vähintään kaksi. Pariskuntana pidettynä gerbiilit voivat kuitenkin lisääntyä jatkuvasti, mikä ei ole niille hyväksi, joten paras on hankkia samaa sukupuolta olevia eläimiä. Kaksi urosgerbiiliäkin tulee yleensä mainiosti toimeen, jos niiden hajuetäisyydellä ei ole naaraita. Aikuisena edes naaraat eivät välttämättä totu uusiin lauman jäseniin, joten ne on hyvä valita joko samasta poikueesta tai totuttaa gerbiilit toisiinsa jo luovutusiässä.

TERRAARIO

Gerbiileille sopivin asumus on lasinen jyrsijäterraario. Muovipohjaisista häkeistä ja muoviterraariosta gerbiilit syövät itsensä helposti ulos ja taas metallisten kaltereiden pureskeluvoi johtaa erilaisiin ongelmiin.
Pitopaikan pohjan pinta-ala on oltava vähintään 90 x 40 cm, mutta mitä isompi, sen parempi. Korkeutta tulee olla vähintään 45cm, jotta terraarioon saadaan tarpeeksi pohjamateriaalia.
Terraarion tulee olla ehdottoman pakovarma, sillä gerbiilit mahtuvat kulkemaan hyvin pienistä rakosistaja ketterinä ja kekseliäinä eläiminä karkaavat helposti, jos siihen on mahdollisuus. Varmista terraarion riittävä koko ja soveltuvuus jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Terraario sijoitetaan vedottomaan paikkaan, jonne aurinko ei pääse suoraan paistamaan. Häkin paikka ei ole huoneiston levottomimmassa paikassa, toisaalta ei “siellä ihan viimeisessä nurkassakaan”, sillä gerbiilit ovat uteliaita pikkueläimiä ja tarkkailevat mielellään perheenjäseniään. Lisäksi gerbiilien voi valvotusti antaa jaloitella huoneiston lattialla, kunhan alue on gerbiilileille turvallinen.

TARVIKKEET

Gerbiilien luontaiseen käytökseen kuuluu kaivaminen ja myös lemmikkeinä elävien gerbiilien tulee saada toteuttaa tätä tarvetta. Terraarioon laitetaankin siis vähintään 15-20 cm pohjamateriaalia. Pohjamateriaaliksi sopii esimerkiksi kutterinpuru tai hamppuhake. Lisänä voi käyttää esimerkiksi olkea, heinää ja ekokuitua. Tärkeintä on, että pohjamateriaali on sellaista, että gerbiilien kaivamat käytävät pysyvät kasassa. Älä sijoita raskaita tarvikkeita, kuten kylpyhiekka-astiaa purujen päälle,vaan esimerkiksi pesämökin katolle. Jos gerbiili pääsee kaivamaan itsensä tällaisen raskaan sisusteen alle, se voi romahtaa gerbiilin päälle ja eläin voi loukkaantua.
Gerbiilit kaipaavat terraarioonsa myös piilopaikkoja, joten asumuksen varusteina tulisi olla pesämökkejä ja piilopaikkoja, joihin gerbiilit voivat vetäytyä lepäämään. Puiset pesämökit, pahviputket, korkki-ja puutunnelit, sekä muut turvalliset piilot ovat suositeltavia. Piilojen tulee olla niin suuria, että kaikki gerbiilit mahtuvat niihin yhtä aikaa. Piiloja on hyvä olla useampi kuin gerbiilejä, jotta eläimet eivät nahistele piilopaikoista. On tärkeää, että mökin ovet ja mahdolliset ikkunat ovat niin suuria, että gerbiilit mahtuvat kulkemaan niistä vaivatta, eivätkä voi jäädä niihin jumiin.
Gerbiilit ovat ketteriä pikkueläimiä, joten niille on hyvä tarjota kiipeilymahdollisuuksia, kuten tikapuita, oksia, tasoja ym. Puhtaasta paikasta kerätyt lehtipuiden oksat sopivatmainiosti, gerbiilitmyös nakertelevatniitä mielellään. Mikäli oksat haluataan desinfioida, ne voi käyttää uunissa/saunassa 50-100 asteessa tunnin-parin ajan. Nakertelu on gerbiileille mieluista ajanvietettä, joten terraariossa tulee olla tarpeeksi esimerkiksi pahvirullia, oksia, paksua olkea, puisia somisteita jne. Gerbiilit nakertelevat nopeasti rikki muoviset tavarat, kuten muoviset pesämökit, joten niitä ei gerbiileille kannata käyttää. Elimistöön joutuessaan voi muovipala aiheuttaa vakaviakin ongelmia.
Juoksupyörä ei ole gerbiileille sopiva virike, sillä suuressakin juoksupyörässä gerbiilit voivat loukata häntänsä. Kookas juoksulautanen on gerbiileille sopivampi vaihtoehto.
Mikäli juoksulautasesta tulee kiistaa kaikkien gerbiilien pyrkiessä siihen samaan aikaan, on hyvä ottaa juoksulautanen pois, tai lisätä terraarioon useampia juoksulautasia.
Gerbiilit hoitavat turkkiaan kylpemällä hienolaatuisessa hiekassa. Kylpyhiekaksi sopii chinchillan kylpyhiekka, jota myydään Faunatar-myymälöissä. Hiekkaa laitetaan muutaman sentin paksuudelta tukevaan, mielellään keraamiseen astiaan, jonka sisällä gerbiili vaikeuksitta mahtuu pyörähtelemään. Astian olisi hyvä olla niin suuri, että kaikki gerbiilit mahtuvat sinne samaan aikaan. Hiekkakylpy tulisi tarjota gerbiileille ainakin muutaman kerran viikossa, mielellään joka päivä.

RAVINTO

Gerbiilit ovat pääasiassa kasvissyöjiä, eli ne syövät kasvien ulkoisia osia, siemeniä ja juuria. Perusravintona käytetään gerbiileille kehitettyjä siemenseoksia ja täysrehupellettejä. Lisäksi gerbiileille tulee tarjota n. kahdesti viikossa tuoreruokaa, kuten vihanneksia ja hedelmiä. Voit tarjota myös maustamatonta puuroa ja sokerittomia lastenruokasoseita. Gerbiili kaipaa myös eläinproteiinia ruokavalioonsa, joten sille voi tarjota esimerkiksi lemmikkieläinliikkeissä myytäviä jauhomatoja tai muita hyönteisiä. Hyönteiset voi tarjota elävinä tai kuivattuina. Myös vähärasvainen liha tai keitetty kananmuna sopivat eläinproteiiniksi.
Gerbiilille sopimatonta ruokaa ovat kaikki maustetut, sokeripitoiset, rasvaiset ja pilaantuneet ruoat, sekä maitotuotteet. Voimakkaita maustekasveja ja esim. sipulia ei sille myöskään kannata tarjota.
Vaikka gerbiilit aavikkoeläiminä juovat suhteellisen vähän, on niillä jatkuvasti oltava raikasta vettä saatavillaan.
Gerbiilin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten ne tarvitsevat työtä pysyäkseen kunnossa. Hyviä vaihtoehtoja nakerteluun ovat esimerkiksi lehtipuiden oksat ja lemmikkiliikkeissä myytävät puiset virikkeet.
Lisävitamiineja voidaan tarjota, mikäli gerbiilillä on poikaset, se on vanha, sairas, apaattinen tai huonoturkkinen. Lisätietoa gerbiilin ruokinnasta voit kysyä Faunatar-myymälöistä'.

PERUSHOITO

Tuoreruoat vaihdetaan uusiin päivittäin ja kuivaruokaa lisätään tarvittaessa.
Vesi vaihdetaan päivittäin.
Häkin kuivikkeista osa vaihdetaan puhtaisiin noin kerran viikossa. Älä vaihda kaikkia kuivikkeita uusiin, äläkä pese häkkiä useammin kuin kerran kuukaudessa, sillä tuttujen hajujen katoaminen on gerbiileille stressaavaa ja voi johtaa tappeluihin. Laita siis siivouksen jälkeen jonkin verran vanhoja kuivikkeita häkkiin.
Ruokakupit, pesämökit ja muut tarvikkeet pestään tarvittaessa. Mikäli käytät häkin ja tarvikkeiden pesuun pesuaineita varmista, etteivät ne ole vaarallisia lemmikillesi. Lemmikkieläinliikkeissä myydään jyrsijöiden häkkien pesuun tarkoitettuja pesuaineita.
Kynsien leikkaaminen on vain harvoin tarpeen, sillä kaivaessaan gerbiilit kuluttavat kyntensä tehokkaasti. Mikäli kynnet vaikuttavat pitkiltä voi niitä varovasti lyhentää, kysy neuvoa Faunattaren henkilökunnalta.
Rokotuksia ei tarvita, yleensä ei madotustakaan.

KÄSITTELY

Gerbiiliä tulee käsitellä rauhallisin ja hellävaraisin, mutta varmoin ottein. Eläin nostetaan kahdella kädellä siten, että painoa tuetaan toisella kädellä vatsan alta toisen käden turvatessa selkäpuolelta eläimen paikallaan pysymisen. Usein gerbiili on helpoin poimia asumuksesta esim. virikeputken sisällä. Etenkin vasta kotiutunutta gerbiiliä on hyvä käsitellä lattian tasalla. Gerbiiliä tulee aina lähestyä rauhallisesti sivusta, sillä se on saaliseläin ja nopeat liikkeet voivat säikäyttää sen.
Gerbiiliä ei koskaan saa nostaa hännästä, sillä häntä voi vaurioitua ja hännän pää jopa irrota. Irronneen osan tilalle ei enää kasva uutta.
Lasten on parasta käsitellä gerbiiliä aina aikuisen valvonnassa, jottei se pääse karkaamaan.

LISÄÄNTYMINEN

Gerbiilit tulevat sukukypsiksi noin 2-3 kuukauden iässä. Alle viiden kuukauden ikäistä naarasta ei tule astuttaa. Ensisynnytyksen olisi hyvä tapahtua ennen 12 kuukauden ikää komplikaatioiden välttämiseksi.
Kasvatukseen valitun parin pitää luonnollisesti olla terve ja hyväkuntoinen.
Emo kantaa poikasiaan n. 24-30 vuorokautta ja synnyttää sitten 1-8 sokeaa, karvatonta ja kuuroa poikastaan.
Uros tulee erottaa naaraasta mieluiten jo ennen synnytystä, sillä muuten se voi astua naaraan uudelleen heti poikasten synnyttyä.
Poikasten silmät aukeavat n. 17 vuorokauden iässä ja näihin aikoihin ne alkavat syödä kiinteää ravintoa. Luovutusikä alkaa poikasten täytettyä 6 viikkoa, tässä vaiheessa on hyvä erottaa sukupuolet toisistaan.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Äkillisesti alkanut aggressiivinen käytös voi olla merkki siitä, että gerbiili on sairas ja sillä on kipuja. Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta, on ruokahaluton, apaattinen tai käyttäytyy omituisesti, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai jyrsijöihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät jyrsijöiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Näihin hurmaaviin vipeltäjiin pääset tutustumaan Faunatar-myymälöissä kautta maan, henkilökuntamme kertoo sinulle mielellään lisää.

Ülesse