Marsu

Cavia porcellus

Marsu on kotieläimenä pidetyistä lajeista yksi vanhimmista tuttavuuksista. Se on ollut Etelä-Amerikan Andeilla hoidokkina jo 9000-3000 eKr. lähtien. Eurooppaan marsu kulkeutui merimiesten matkassa 1800-luvulla ja pian saapumisensa jälkeen valloitti monien eläinrakkaiden perheiden sydämet. Sympaattinen, hellyttävä, hellyydenkipeä, persoonallinen.Monet sanat sopivat kuvaamaan tätä valtavan suosittua koko perheen lemmikkiä.
Marsun keskimääräinen elinikä on 6-8 vuotta, mutta sesaattaa saavuttaa jopa 10-vuoden iän.
Täysikasvuinen marsu-uros painaa jopa 1,8 kg. Naaraat ovat pienempiä, mutta saavuttavat toisinaan yli 1 kg painon.
Sadan vuoden jalostustyön tuloksena marsuista on kehitetty valtavasti erilaisia väri-ja karvanlaatumuunnoksia. Helppohoitoisimpia ovat lyhytkarvaiset marsut, sillä pitkäkarvaisten turkki vaatii enemmän hoitoa.

SOSIAALISET SUHTEET

Marsujen luonne periytyy pitkästä jalostustyöstä huolimatta villimarsuista. Jos tutustuu villimarsun tapoihin, on helpompi ymmärtää oman lemmikkimarsunsa käytöstä. Marsut ovat erittäin seurallisia eläimiä ja liikkuvat luonnossa suurissa laumoissa. Marsu tarvitseekin ehdottomasti lajitoverin voidakseen hyvin; uusissa ja stressaavissa tilanteissa marsut saavat turvaa lajitoveristaan. Yksin pidettynä ne pitkästyvät ja masentuvat. Ihmisen seura tai muut kotieläimet eivät korvaa lajitoveria. Paras vaihtoehto on sisaruspari, mutta usein nuorten marsujen totutus toisiinsa onnistuu hyvin. On parasta hankkia samaa sukupuolta olevia marsuja tai esimerkiksi kastroitu uros, jonka kaveriksi hankitaan naaras. Leikkaamatonta pariskuntaa ei kannata pitää yhdessä, sillä jatkuva poikiminen on marsunaaraalle hyvin raskasta.
Marsulauman sisäisiä tappeluita pyritään välttämään ja ruokakin jaetaan kaikessa ystävyydessä. Marsulaumassa vallitsee silti tiukka arvojärjestys: johtava uros on lauman pää. Muita uroksia ei samaan laumaan mahdu, vaan arvojärjestyksessä alempiarvoiset nuoret urokset perustavat johtavan uroksen lauman lähistölle oman uroslaumansa. Aikanaan myös nämä nuoret urokset löytävät omat naaraansa ja perustavat uusia laumoja omien naaraidensa kanssa.
Laumassa on myös johtava naaras, joka toimii järjestyksenpitäjänä poikasten ja lauman muiden naaraiden kesken. Muut lauman jäsenethoitavat yhteistuumin poikaset.
Marsulauma kulkee korkeassa ruohikossa, johon ne tallaavat syviä uria. Yksi marsuista vartioi sivummalla ja päästää varoitushuudon vaaran uhatessa, jolloin lauma syöksyy tallaamiaan uria pitkin piiloon.

ÄÄNTELY

Marsut kommunikoivat keskenään jatkuvasti. Ne käyttävät kommunikointiin erilaisia ääniä ja eleitä, jotka ihmisenkin on helppo havaita. Erinomaisen kuulonsa ansioista marsut käyttävät monipuolisesti erilaisia ääniä:
“Puippaaminen” on viheltävä vesipannumainen piipitys. Tällä tavoin marsu vaatii osakseen ruokaa tai huomiota. Marsut oppivat kotona nopeasti yhdistämään rapisevat vihannespussit ja jääkaapin oven äänet herkkuihin, jolloin ne “puippaavat”.
Nikotteluääni kertoo tyytyväisyydestä. Jos marsu samalla loikkii ilmaan, on se erityisen riehakkaalla päällä.
Nopeaan tahtiin nouseva ja laskeva hiljainen “jodlaaminen” on marsun tyytyväistä “small talkia”, jota se puhelee varsinkin hoitajansa sylissä ollessaan.
Matala hurina on uhkausääni, jolla marsu voi myös kertoa pelästyneensä jotakin.
Korkea ja nopea piippaus on varoituksenomainen tapa kertoa että marsu ei pidä jostakin, esim. liian kovakouraisesta silittelystä.
Nopea ja kiihtynyt hampaiden narskutus on uhkausääni.
Rauhallinen, märehtimistyylinen hampaiden raksuttelu on viesti tyytyväisyydestä.
Röhkimistä muistuttavaääni on marsujen tapa tervehtiä saman lauman jäseniä.

ELEET

Kuonojen hierominen kevyesti yhteen on marsulauman jäsenten keskeinen tervehtimisele.
Kulkeminen jäykin, suoristetuin jaloin on mahtailua ja uhkailua. Naarasta kosiva uros liittää tähän takapuolen keinutuksen ja maahan hieromisen, jättäen jälkeensä voimakkaan tuoksun. Kosiskeleva uros myös hurisee, röhkii, tuhisee ja naksuttelee hampaitaan.
Suun ammolleen avaaminen ja hampaiden näyttäminen on marsunaaraan tapa kieltäytyä uroksen kosinnasta.
Lonkalla tönäisy on tapa sanoa “mene pois”.
Pään ylös nostaminen on rehvastelua, mikäli marsu tekee sen toiselle marsulle. Muussa tapauksessa se vain kurkottelee nähdäkseen paremmin.
Selällään liikkumatta makaaminen on villimarsujen tapa näytellä kuollutta vaaran uhatessa.

PITOPAIKKA

Marsuille sopivat häkit ja tarvikkeet verkkokaupastamme!

Kahdelle marsulle sopiva häkki on pohjan kooltaan vähintään 120 x 60 cm, mutta mitä isompi sen parempi. Voit jatkaa marsujen häkkiä esimerkiksi jyrsijöille tarkoitetulla aitauksella. Varmista häkin riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Häkki sijoitetaan vedottomaan paikkaan, jonne aurinko ei pääse suoraan paistamaan. Häkin paikka ei ole huoneiston levottomimmassa paikassa, toisaalta ei “siellä ihan viimeisessä nurkassakaan”, sillä marsu haluaa tarkkailla perheenjäseniään. Lisäksi marsujen voi valvotusti antaa jaloitella huoneiston lattialla, kunhan alue on marsuille turvallinen.
Häkin varusteihin kuuluvat ruokakuppi, juomapullo ja heinäteline. Ruokakupiksi soveltuu keraaminen tai metallinen kuppi, jota marsu ei pääse kaatamaan.
Häkissä tulee olla myös yhtä monta pesämökkiä kuin marsujakin. Pesämökkien tulee olla niin suuria, että kaikki marsut mahtuvat sinne samanaikaisesti.
Pohjamateriaalina toimii puru, ekokuitu, olkipelletti, puuhake tai olki. Puru on edullisinta ja imee kosteuden hyvin. Monet käyttävät myös räsymattoja ainakin osassa häkkiä / aitausta. Marsuilla on hyvin herkät jalkapohjat, joten pohjamateriaaliksi ei sovi esimerkiksi kissanhiekka, se tuntuu marsuista epämiellyttävältä.
Marsu on siisti eläin eikä viihdy kosteassa, joten häkin siivous on marsujen määrästä riippuen tehtävä ainakin kerran viikossa. Samalla häkki pestään hyvin. Pissaisimmat pehkut kannattaa poistaa häkistä päivittäin. Varmista marsun häkkiin liittyvät vaatimukset jo ostotilanteessa Faunatar-liikkeestä.

MARSUN RUOKINTA

Meiltä löydät laadukkaat heinät, täysravinnot sekä vitamiinit marsullesi!

Tärkeä osa marsun hyvinvointia on sen ruokavalio, johon kannattaakin tutustua ja kiinnittää huomiota tarkemmin. Monet sairaudet johtuvat vääränlaisesta ruokinnasta, joten pienellä panostuksella marsu säästyy monilta terveydellisiltä ongelmilta.

HEINÄ

Marsun pääruoka on heinä, jota on oltava jatkuvasti tarjolla, sillä marsun elimistö ei kestä paastoa. Heinästä marsu saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita ja se auttaa myös ruuansulatuksen toiminnan ylläpitämisessä. Heinänsyöntiä ei siis tarvitse eikä pidä rajoittaa. Mikä tahansa heinä ei kuitenkaan ole sopivaa, vaan on valittava laadukasta, tuoretta kuivaheinää. Hyvä heinä on vaaleanvihreää, hyväntuoksuista, siinä on paksuhkoja, pitkiä korsia, eikä se pöllyä lainkaan. Pääruoaksi sopii hyvin perustimoteiheinä tai ns. erikoisheinä, jossa timotein lisäksi on maitohorsmaa, pajua, nokkosta, voikukkaa ja muita kasveja. Toisinaan voi myös tarjota syysheinää, joka on vähäkortisempaa ja proteiinipitoisempaa. Syysheinä sopii erityisen hyvin kasvaville ja tiineille marsuille.
Pakatuilla heinäpelleteillä ei voi korvata marsun heinäntarvetta, mutta niitä voi käyttää monipuolistamaan ruokavaliota.
Paitsi ravintona heinä auttaa myös pitämään marsun purukaluston kunnossa. Purentavikaisille marsuille kortisen heinän syönti on hyvä tapa pitää hampaiden kasvu hallinnassa.

VESI

Vettä tulee olla marsun saatavilla jatkuvasti ja sen on oltava tuoretta ja puhdasta. Vesi vaihdetaan päivittäin. Parhaimpana vesi pysyy juomapullosta tarjottuna. Vesi saa olla viileää, muttei kylmää. Vesipullo on syytä pestä pulloharjalla ja kuumalla vedellä viikoittain.

TÄYSRAVINTO

Heinän laatu vaihtelee, joten tarjotaan marsulle lisäksi laadukasta täysravintoa. Näissä ravinto-arvoista kannattaa huomioida etenkin rasva-ja kuitupitoisuus. Ihanteelliset arvot ovat: rasvaa alle 2% ja kuitua vähintään 16%. Valkuaispitoisuuden tulisi olla kasvaville ja tiineille marsuille 18% ja aikuisille marsuille 13%. Esimerkiksi Bunny -sarjan marsupelletit ovat paitsi raaka-aineiltaan ensiluokkaisia, myös suunniteltu kuluttamaan marsujenhampaita oikein.
Myös raaka-aineselostukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Mitä epämääräisemmin raaka-aineet on eritelty, sitä alempilaatuisempaa pelletti yleensä on.
Täysravintopelletin tulisi olla heinäpohjaista. The British Small Animal Veterinary Associationin tekemien tutkimusten mukaan monet marsujen hammas-ja ruoansulatusongelmat johtuvat viljapohjaisesta ruokavaliosta.
Kasvaville, tiineille, imettäville ja toipilaille pellettiä voi pitää jatkuvasti tarjolla. Aikuisille marsuille ½ dl päiväannostus on yleensä sopiva. Laadukkaita pellettimerkkejä ovat mm. Bunny sekä Versele Laga Complete. Pelletin lisäksi ei marsuille tarvitse tarjota muita väkirehuja, kuten kauraa tai vehnää, sillä ne nostavat laadukkaan pelletin optimaalisia ravintoarvoja väärälle tasolle.

SIEMENSEKOITUKSISTA

Monet tarjoavat edelleen päivittäin marsuille siemensekoituksia. Marsu ei kuitenkaan ole siementensyöjä vaan heinänsyöjä. Varsinkin suurissa määrin tarjottuina siemensekoitusten tarjoaminen saattaa olla haitallista. Siemensekoitukset ovat lähes poikkeuksetta hyvin rasvaisia. Lisäksi ne sisältävät paljon maissia, joka on erittäin sokeri-ja energiapitoista. Maissi saattaa aiheuttaa myös iho-oireita kuten punoitusta, ärsytystä ja turkin ohenemista, sekä naaraille tiineysmyrkytyksiä. Siemensekoituksilla ja väriaineilla on todettu olevan yhteyttä syöpäsairauksiin, virtsakiviin ja diabetekseen (Cambridge Cavy Trust). Suuret viljamäärät taasen nostavat fosforin määrän huiman korkeaksi ja sekoittavat näin kalsium-fosfori-suhdetta pahoin. Liiallinen fosforin määrä ruokavaliossa estää kalsiumin imeytymistä ja hyväksikäyttöä elimistössä. Optimaalinen kalsium:fosfori-suhde olisi 2:1. Varsinkin purentavikaisten marsujen kohdalla tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota.
Viljoja tai siemensekoituksia voi marsulle tarjota kerran viikossa hyppysellisen, hyvä vaihtoehto on speltti. Siemensekoitukset on suositeltavaa ostaa eläinkaupasta, josta saat kullekin eläinlajille suunnitellut omat sekoituksensa.

C-VITAMIINI

Koska marsu ei pysty itse elimistössään tuottamaan C-vitamiinia, tarvitsee se tarjota sille erikseen. Vuorokausitarve on 25 mg/elopainokilo. Kuitenkin runsas valkuaisen ja hiilihydraattien saanti moninkertaistaa C-vitamiinin tarpeen. Usein marsuille myytävä C-vitamiini on teollista askorbiini-happoa. Sen haihtuvuus on suuri sen ollessa tekemisissä valon ja lämmön kanssa, joten se tulee tarjoilla joka päivä erikseen ja säilyttää tiiviisti suljettuna viileässä. Tästä syystä ei ole suositeltavaa tarjota C-vitamiinia nestemäisessä muodossa. Veteen sekoitettu C-vitamiini alkaa haihtua välittömästi, lisäksi vesipulloon sekoitettuna on mahdotonta tietää, kuinka paljon mikäkin marsu on C-vitamiinia saanut.
Paras tapa antaa C-vitamiini marsuille on tarjota se tablettina tai jauheena tuoreruoan päällä.

TUORERUOKA

Tuoreruoka on osa marsun ruokavaliota. Määrällisesti olisi suositeltavaa pitää se kourallisena kahden päivän aikana marsua kohden. Suuret tuoreruokamäärät vähentävät heinän ja muun terveellisen syömistä ja näin ollen ravinnosta saatavat ravintoainemäärät jäävät pienemmiksi.
Osa marsuista ei siedä tuoretta ollenkaan, vaan saavat vatsansa pienestäkin määrästä sekaisin. Jokainen marsu tulee totuttaa tuoreruokaan hiljalleen. Jos löysä uloste on selvästi tuoreruuan aiheuttamaa, voi tuoreruoan suosiolla jättää pois marsun ruokinnasta ja korvata se kuivatuilla vihanneksilla ja kasviksilla. Jos marsu on ruokavaliosta johtumattomista syistä ripulilla, tulee tuoreruokaa välttää parantumisen aikana.
Tuoreista vihanneksista parhaita ovat tummat vihreät. Kannattaa myös muistaa, että esim. kurkku ja lehtisalaatti ovat pääosin vain vettä. Kaaleja tulee välttää, sillä ne muodostavat suolistoon kaasuja. Myös sipulikasvit, sitrushedelmät, peruna ja raparperi on hyvä jättää tarjonnasta pois. Tuoreruoka tarjotaan huoneenlämpöisenä ja nahistuneet ruuat kerätään päivittäin pois.

LUONNONKASVIT

Parempi vaihtoehto monipuolistamaan päivittäistä ruokavaliota ovat kuivatut, myrkyttömät luonnonkasvit. Luonnonkasveja voi toki syöttää tuoreenakin kesäisin pienen totuttelun jälkeen. Ne ovat heinän ohella marsulle mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Luonnonkasveissa ravintoarvot ovat huomattavasti parempia kuin kasvihuoneista tulleilla vihanneksilla tai kasviksilla, niissä kaikissa on tärkeitä kemiallisia yhdisteitä, jotka parantavat vastustuskykyäja varmistavat monipuolisen ravinnon saannin. Ne eivät myöskään sisällä rasvoja tai sokereita haitallisissa määrin.
Voit kerätä luonnosta hyvän matkan päästä autoteistä turvallisiksi tietämiäsi kasveja ja kuivattaa niitä talveakin vasten talteen. Näin saadut vitamiinit ovat paljon tehokkaammassa muodossa kuin esim. teollisissa monivitamiinivalmisteissa.
Jos kesällä kerääminen jäi väliin, saa myymälöistämme monenlaisia kuivattuja kasveja. Esim. Yrttitarha-sarjasta löytää mitä monipuolisimpia ja turvallisia herkkuja jyrsijöille ja kaneille. Yrttitarha -sarjasta löydät mm. kuivattua nokkosta. Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisimpiaja terveellisimpiä.

MUUTA RUOKINNASTA

Täysin kasvissyöjänä marsun ruokavalioon ei kuulu mikään eläinperäinen, vaikka se sille maistuisikin. Näin ollen mm. jogurtti-ja maitonapit eivät ole sopivia herkkupaloja.
Kovaa purtavaa voi marsulle tarjota usein, esimerkiksi lehtipuun oksia ja kuivattuja voikukanjuuria. Tärkein tuki hampaiden kasvun hillitsemisessä on kuitenkin korsiheinä.
Marsun suoliston tasapainon herkkyyden vuoksi kaikki suuret muutokset ruokinnassa on tehtävä hyvin hitaasti.
Jos pelletin tai tuoreruoan syönti jättää heinänsyönnin varjoon, voi pelletin ja tuoreruoan jättää pois,kunnes heinänsyönti palautuu. Sen jälkeen pelletin ja tuoreruoanmäärää tulee vähentää.
Jos marsu syystä tai toisesta viettää elämäänsä ilman lajikumppanin seuraa, voi sen ruokailutottumuksien muuttaminen tuntua vaikealta. Marsu on vahvasti laumaeläin ja uutuudenkammoinen, joten ilman lajitoverin rohkaisevaa esimerkkiä uudet ruoat saattavat seistä pitkäänkin kupissa. Ei kannata kuitenkaan antaa periksi. Pikkuhiljaa uudet ruoat alkavat maistua ja kun marsu pääsee ruoan makuun, sen ruokahalu palautuu normaaliksi. Tärkeintä on, että heinä maistuu jatkuvasti.

YLIPAINOINEN MARSU

Liikalihavuus on aivan yhtä vaarallista marsuille kuin ihmisillekin. Yleensä siinä vaiheessa, kun marsusta voi erottaa sen olevan ylipainoinen on liikapainoa kertynyt jo 1/3 -1/2 painosta. Liika rasva ravinnossa rasvoittaa sisäelimet, ylipaino vaikeuttaa liikkumista ja jopa hengitystä, sekä lyhentää marsun elinikää. Jos epäröit, onko marsusi ylipainoinen, kysy apua eläinlääkäriltä, marsukasvattajalta tai henkilökunnaltamme. Marsujen kanssa paljon tekemisissä ollut henkilö pystyy hyvin nopeasti kertomaan, onko painon pudotukseen tarvetta, ja suosittelemaan marsulle sopivan ruokavalion painon hallintaa ajatellen.

MUUT HOITOTOIMENPITEET

Kynsienleikkaus tehdään tarvittaessa, useimmiten n. 3-4 viikon välein. Parhaiten kynsien leikkaus onnistuu kissoille ja jyrsijöille tarkoitetuilla kynsisaksilla. Faunatar-myymälät tarjoavat marsujen kynsienleikkauspalvelua, joten jos et itse uskalla lyhentää marsujesi kynsiä, kysy asiaa lähimmästä liikkeestämme.
Harjaaminen pehmeällä harjalla on marsuista miellyttävää, sitä voidaan harjata muulloinkin kuin karvanlähtöaikaan. Pitkäkarvaisten marsujen turkkia tulee harjata, kammata, nyytittää tai leikata säännöllisesti. Peseminen on periaatteessa turhaa, sillä marsu nuolee turkkinsa puhtaaksi useita kertoja päivässä. Mikäli marsu on selvästi likainen tai kyseessä on pitkäkarvainen rotu, voidaan marsu pestä oikeantyyppisellä shampoolla. Marsu on pesun jälkeen pidettävä lämpimässä paikassa, sillä se vilustuu märkänä herkästi.
Rasvarauhanen sijaitsee siinä, missä voisi olla marsun häntä. Joskus rauhanen vaatii puhdistamista.
Rokotuksia ei tarvita. Sisäloishäätö voidaan tehdä keväisin ja syksyisin, etenkin jos marsu saa paljon ulkoa kerättyätuoretta ruohoa.

LISÄÄNTYMINEN

Marsun kiimakierto on noin 14-15 vuorokautta ja kantoaika 63-70 vuorokautta.
Uros saavuttaa sukukypsyyden jo noin 10 viikon iässä, naaraat sitäkin aikaisemmin, jopa 5-viikkoisina.
Sopiva ensiastutusikä on 6-7 kuukauden iässä.
Marsuilla on vain kaksi nisää, joten poikueetkin ovat pieniä, keskimäärin 2-4 poikasta kerrallaan.
Poikasten syntymäpaino vaihtelee yksilöittäin 40-100 g:n välillä. Syntyessään poikaset ovat hyvin kehittyneitä, niillä on jo karvapeite, silmät ovat auki ja ne pystyvät kuulemaan.
Kiinteää ravintoa poikaset rupeavat syömään jo parin päivän ikäisinä.
Marsun poikaset voidaan vieroittaa emosta poikasten täytettyä neljä viikkoa. Marsun luovutusikä on 5 viikkoa ja suositeltu paino 300 g.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Marsuilla kuten muillakin eläimillä voi toisinaan olla ulkoloisia, tyypillisimmin väiveitä. Väiveistä pääsee eroon loishäädöllä. Tarkistamme kaikki myytävät eläimemme ennen niiden myyntiin tuloa ja loishäädämme eläimet tarvittaessa, joten väiveiden esiintyminen on epätodennäköistä. Toisinaan marsuilla saattaa esiintyä myös sieni-infektioita, joita vastaan emme voi tehdä etukäteen mitään. Täysin terve marsu voi kantaa sientä, joka voi puhjeta marsun stressaantuessa esimerkiksi uuteen kotiin muuttamisesta. Sieneen on olemassa lääkevaikutteisia pesuaineita, joilla marsu hoidetaan. Yleisin marsuilla esiintyvä sieni saattaa tarttua myös ihmiseen, joten muista hyvä hygienia käsitellessäsi sieni-infektiota sairastavaa marsua.
Jos marsusi käyttäytyy oudosti, vaikuttaa sairaalta tai kieltäytyy syömästä, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai jyrsijöihin perehtyneeseen eläinlääkäriin.Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät jyrsijöiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Myymälöidemme henkilökunnalta saat lisätietoja kaikesta marsuihin liittyvästä.