Punakorvakilpikonna

* SIVUN PÄIVITYS KESKEN*

PUNAKORVAKILPIKONNA
Trachemys scripta elegans
Englanniksi Red-Eared Slider

HUOM! Vuoden 2016 alusta punakorvakilpikonna luokiteltiin haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Tämä tarkoittaa että lajin maahantuonti, kasvatus, myynti, muu hallussapito ja ympäristöön päästäminen on kielletty. Ennen asetuksen voimaantuloa hankitut konnat saa kuitenkin pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka, josta syystä edelleen koemme tärkeäksi lajin hoidosta kertomisen.

Luonnossa punakorvia esiintyy lämpimissä, virtaamattomissa pehmeäpohjaisissa vesissä Missisippijoen laaksossa Yhdysvalloissa.
Punakorvakilpikonna   on saavuttanut valtavan suosion lemmikkieläinmarkkinoilla. Syynä  lienee  sen  viehkeä  olemus  ja  suhteellisen  alhainen hankintahinta. Useinkaan tuleva konnan omistaja ei tule ajatelleeksi, että  pieni  ja  suloinen,  kirkkaan  vihreä  kilpikonnavauva  kasvaa  verrattain  suureksi vaatien  aikuisena  suuren akvaarion.
Urosten pituus aikuisena on  tyypillisesti  15 cm  ja naaraiden  20-30  cm.
Kilpikonnan  väritys muuttuu aikaa myöten kirkkaan vaaleanvihreästä tasaien tummanvihreäksi.
Laji on pitkäikäinen. Luonnossa laji harvoin elää yli 30-vuotiaaksi, mutta hyvällä  hoidolla se  voi terraariossa ylittää jopa 60 vuoden iän. Mikäli  on valmis tekemään  pieniä uhrauksia kilpikonnaa hankittaessa saa tästä eläimestä mielenkiintoisen ja persoonallisen lemmikin, josta on iloa koko perheelle useiksi vuosiymmeniksi.

PITOPAIKAN VALINTA

Valittaessa akvaariota punakorvakilpikonnalle  on parasta  hankkia  juuri kilpikonnille  tarkoitettu  akvaterraario,  mutta  myös  muovisia  piha-altaita  voidaan käyttää. Monesti  kaloille  tarkoitetut  akvaariot  saavat  lisätilavuutta juuri korkeudesta, josta kilpikonna ei juuri hyödy.  Suuri ja vilkas kilpikonna tarvitsee  paljon uintitilaa, jota ei  voi  korvata  veden syvyydellä. Litroja tärkeämpi mitta pitopaikan koolle onkin pohjapinta-ala. Jonkinlaisena miniminä voidaan pitää 120 x 60 cm pohjapinta-alaa ja  35 cm veden syvyydellä, mutta tämäkään ei vielä ole vauhdikkaalle uimarille määrä eikä mikään.
Pitopaikan pohjapinta-alalle ei ole olemassa enimmäiskokorajoituksia. Mitä suurempi, sen parempi - mieluiten oma lammikko. Veden korkeus tulee syvimmästä kohtaa olla vähintään kilven leveyden syvyinen, jotta eläin voi vaivatta vedessä  kääntyillä  ja  todella uida, eikä vain kastautua. 
On  tärkeää  huomioida,  että tilantarve lisääntyy huomattavasti jos kilpikonnia on enemmän kuin yksi. Punakorvakilpikonnat viihtyvät yksin. Koiraat  voivat tapella reviiristä kohtalokkainkin seurauksin eivätkä naaraatkaan välttämättä  tule  toimeen  lajitoverinsa kanssa.  Ei  ole  mitenkään varmaa, että edes eri sukupuolta olevat kilpikonnat tulisivat toimeen lisääntymisajan  ulkopuolella.  Tappelut  voivat päättyä johtaa vakaviin vammoihin, jopa kuolemaan, sillä suljetussa tilassa konnat eivät  pääse  pakenemaan toisiaan. Lisäksi punakorvakilpikonnien  lisääntyminen  on nykyisen  vieraslajiasetuksen myötä estettävä, joten koiraan ja naaraan pitäminen samassa  tilassa ei tästäkään syystä ole suositeltavaa.

SISUSTUS

Vaikka  punakorva  viettääkin  paljon aikaa  vedessä  ja  on loistava uimari, ei  sitä  missään  olosuhteissa  saa  pakottaa olemaan vedessä koko aikaa. Akvaarioon on siis  rakennettava  tukeva  maa-alue,  joka  on niin suuri, että konna mahtuu siinä vaivatta jaloittelemaan.    
Maa-alueelle tulee myös kilpikonnan  lämmittelypaikka. Alueen on oltava niin laaja, että kilpikonnan  on  mahdollista  vetäytyä viileämmällekin alueelle niin halutessaan. Kaarnanpala tms. vedessä ei siis riitä, se ei edes  kannattele pinnalla aikuista punakorvakilpikonnaa. Kulku  vedestä maa-alueelle ja takaisin on oltava kilpikonnalle vaivatonta.
Kasvaessaan kilpikonna  vaihtaa kilpensä  suomuja  ja  nahkaansa  kuten muutkin matelijat. Nahka irtoaa ohuina paloina, kilvenpalat laat-toina. Vedessä on hyvä olla isoja juurakoita tai kiviä, joihin konna voi kilpeään hangata.
Akvaarioon voi laittaa myrkyttömiä vesikasveja, mutta konna saattaa napsia ne välipalaksi.

OLOSUHTEET

Punakorvakilpikonnat  ovat  päiväaktiivisia,  joten ne tarvitsevat  UVB-valon. Kilpikonnan asumukseen asennetaan vähintään  5%  UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi ExoTerra ReptiGlo 5%), joita myydään lemmikkieläinliikkeissä.  
UVB-säteiden avulla kilpikonnakehittää ihollaan D3-vitamiinia, joka edesauttaa kalsiumin  imeytymistä kilpikonnan  elimistöön  vaikuttaen  luuston  ja kilven kasvuun  ja  aineenvaihduntaan.
Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan  joko  terraarion  sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle.*
Maa-alueelle   asennetaan  lämpölamppu, jonka alla lämpö saa kohota aina 45  asteeseen  saakka.
Jos  kilpikonnia on altaassa useita, on niiden kaikkien mahduttava yhtä aikaa joko viileään  tai  lämpimään osaan maa-aluetta.
Valaistusta  pidetään  päällä  n. 12 tuntia  vuorokaudesta,  kesällä  pidempään  ja  talvella lyhemmän aikaa.
Veden  sopiva  lämpötila  on  20-25 astetta. Veden  lämpötilan  vaihtelu muutamalla  asteella  vuodenaikojen mukaan vastaa   kilpikonnalle  normaalia  rytmiä  luonnossa ja on siis luonnonmukaisempaa  kuin  ympäri vuoden  jatkuva  tasainen  lämpö. 
Öisin veden lämpötila saa laskea muutaman asteen päivälämpötiloista, kuten luonnossakin.
Mikäli huoneiston  lämpötila  ei  riitä  pitämään  veden  lämpöä  20  asteen  yläpuolella päivisin on  vettä  lämmitettävä  akvaariokäyttöön  tarkoitetulla  termostaattilämmittimellä, joka sammutetaan  yöksi.  Vesi  ei  kuitenkaan  saa olla  terraarion maa-alueella  vallitsevaa ilman lämpötilaa oleellisesti korkeampi, sillä lämpimästä vedestä viileämpään  ilmaan siirtyminen  voi  aiheuttaa kilpikonnalle hengityselinsairauksia.
Veden tulee olla puhdasta, sillä kilpikonna juo samaa vettä jossa se ui. Lisäksi sen iho on herkkä bakteerien aiheuttamille tulehduksille.   Riittävän  tehokas suodatin on siis tarpeen. Vettä on lisäksi vaihdettava viikoittain.

RAVINTO

Poikasina punakorvakilpikonnat ovat lihansyöjiä, mutta kasvaessaan muuttuvat sekasyöjiksi. Hyvin iäkkäät  yksilöt saattavat itse asiassa syödä enemmän kasviksia kuin lihaa, tai  jopa  ainoastaan  kasveja.
Lihaa syövien kilpikonnien ruokinnassa tulee  kiinnittää huomiota riittävään kalsiumin  saantiin. Korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi    lihalla ruokitut kilpikonnat  kasvavat  nopeasti,  jolloin  kalsiumin merkitys korostuu. Tästä syystä tarjottavat liharuoat olisi tarjottava ravintoeläimen tukirakennelman (luut, ruodot, kuoret) kera. Lisäksi vedessä tulee jatkuvasti olla kalkinlähteenä esim. seepiansuomu, jota  kilpikonnat voivat nakertaa.
Rasvaisia  ruoka-aineita  tulee välttää, jotta kilpikonnan sisäelimet eivät rasvoittuisi. Sopivaa ravintoa ovat mm. kokonaiset perkaamattomat järvikalat, kokonaisena kuivattu kala, hyönteiset, nilviäiset ja äyriäiset, sekä vihreät lehtikasvit ja vesikasvit. Lisäksi markkinoilla on valtavasti erilaisia tehdasvalmisteisia ruokia suokilpikonnille, joilla ruokavaliota voi täydentää.
Huomioi, että ihmisille tarkoitetut  kalat ja  äyriäiset on voitu suolata ja/tai  kypsentää. Tällaiset ruoka-aineet onkin parempi jättää kaupan hyllylle.
Ruokaan  on  hyvä lisätä  kalkkivalmistetta sekä silloin tällöin matelijoille tarkoitettua vitamiinivalmistetta.
Aivan pienet kilpikonnavauvat ruokitaan 2-3 kertaa päivässä ja ruokintakertoja  harvennetaan kilpikonnien kasvaessa. 
Aikuisille yksilöille pidetään  2-3  paastopäivää viikossa rasvoittumisen estämiseksi.

TALVILEPO

Luonnossa punakorvakilpikonnat vaipuvat talven ajaksi  horrokseen. Horrostaminen on kilpikonnalle  hyvin  tärkeää  vankeudessakin, sillä se on kilpikonnan elimistölle luontainen lepotauko.
Horrokseen laitettavan konnan tulee olla  terve ja hyväkuntoinen. Ennen horrosta konnan suolen tulee olla tyhjä, tästä syystä sille pidetään vähintään kahden viikon paasto. Akvaarion veden lämpötilaa tiputetaan  asteittain, myös lämpölamppu  sammutetaan  ennen kuin konna  siirretään  lopulliseen  horrostamispaikkaansa.
Konnan  horrostaminen  tapahtuu matalassa  vedessä, noin 5-10 asteessa. Jääkaapin  tasainen +8 asteen lämpötila on optimaalinen.
Horros  kestää noin 2 kuukautta, jonka jälkeen konna hitaasti herätellään.
Mikäli aiot laittaa punakorvakilpikonnasi  talvihorrokseen hanki lisätietoa aiheesta esim. internetistä tai alan kirjallisuudesta. Horros on luonnollinen, mutta väärän tiedon pohjalta tehtynä voi olla jopa haitallinen.

LISÄÄNTYMINEN

Punakorvakilpikonnien  lisäännyttäminen on vieraslajiasetuksen nojalla kielletty.  Mikäli  kuitenkin majoitetaan  eri sukupuolta olevia kilpikonnia samassa  tilassa,  tulee  mahdolliset  munat  jättää  hautomatta  ja  hävittää.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Mikäli  lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai  on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä  selvittää  jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.
Huolehdi käsihygieniasta,  monet matelijat  kantavat  normaalina suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.