Reevesin kilpikonna

REEVESIN KILPIKONNA  l. vaippakilpikonna
Chinemys reevesii (Mauremys reevesii)

Reevesin kilpikonna on pienikokoinen, tumman ruskea tai  oliivinvihertävä semiakvaattinen kilpikonnalaji.
Reevesin kilpikonnan levinneisyysalue  luonnossa kattaa Kiinan, Japanin,Taiwanin ja  Korean alueet.  
Laji suosii kosteita, uimiseen  soveltuvia paikkoja, kuten suot, matalat  lammet, purot ja joet.
Luonnonkantaa metsästetään kiinalaisen perinteisen lääketieteen tarpeisiin vatsakilven vuoksi.

Reevesin kilpikonnat  viihtyvät ryhmissä, mutta aikuisten koiraiden reviirikiistat saattavat olla rajuja. Suositeltavaa on hankkia vain yksi   koiras, naaraita voi samassa tilassa pitää useitakin.

Kilven  pituus  koiraalla  n. 12-15 cm,  naaraan jopa 25 cm. Mielipiteet  lajin  keski-iästä  vaihtelevat, mutta  oletettavasti  laji elää  hyvällä  hoidolla  noin  20-vuotiaaksi. 

AKVATERRAARIO

Reevesin kilpikonna  on  semi-akvaattinen, eli laji vaatii tilaa uimiselle, mutta myös maa-alueen kuivatteluun ja maalla kävelyyn. 
Täysikasvuiselle altaan tilavuus vähintään  250  litraa,  jossa vettä noin 40 cm. Mitä suurempi allas, sen parempi. 
Poikasen  asumus  voi olla  pienempi  ja  veden  syvyys suhteutetaan  kilven  pituuteen. 
Karkeasti  laskien  sopivat  mitat altaalle muodostuvat kaavalla:  pituus = 8 x kilven suora pituus, leveys =  4 x kilven suora pituus. Varmista  akvaterraarion  riittävä koko jo ostotilanteessa  Faunattaren henkilökunnalta.     

Sopiva veden lämpötila on 25-30  astetta. Tarvittaessa  tämän ylläpitämiseksi käytetään akvaariokäyttöön  tarkoitettua sauvalämmitintä, jonka johdot suojataan pureksimiselta.
Veden puhtaana pitämiseksi altaassa on oltava tehokas  suodatin.  Poikasaltaaseen riittää sisäsuodatin, mutta täysikasvuisten altaaseen sopii tehokkaammin vettä puhdistava ulkosuodatin.   
Vesi vaihdetaan  kokonaisuudessaan esim. kerran viikossa  riippuen veden likaantumisesta.     
Altaaseen  järjestetään  kaksi kiinteää  kuivattelupaikkaa, joissa  voidaan käyttää  pohjamateriaalina esim. kynnysmattoa tai muuta helposti puhdistettavaa materiaalia. Kuivattelupaikkojen rakentamiseen on muutamia vaihtoehtoja,  yksi  helpoimmista on  akvaariosilikonilla altaan päätyihin liimatut parvekkeet, jolloin  alapuolen vesitila säilyy uimatilana. Tällaisia  vesikonnien terraarioita saat myymälöistämme  myös mittatilaustyönä,  jolloin  altaasta  saa juuri sen kokoisen kuin haluaa.     
Toisella kuivattelupaikalla pidetään lämpölamppua, jolla nostetaan lämpötila reilusti yli 30 asteeseen, ja toinen paikka jätetään huoneenlämpöiseksi.     

Yleisvalaistuksena käytetään UV-valoa. 

Lisääntymisikäisille  naaraille on tarjottava  munintalaatikko munimista varten, olipa niillä koiras seuranaan tai ei. Tämä siksi, että naaraat voivat munia hedelmöittymättömiä munia  ilman koirastakin ja sopivan  munintapaikan puute saattaa aiheuttaa naaraalle  hengenvaarallisia  munintaongelmia.  Laatikossa  pidetään esim. kosteaa hiekkaa, turvetta tai niiden sekoitusta. 
Altaan  pohjamateriaaliksi  voidaan valita vaikkapa karkea sora tai muovinen kynnysmatto. Hygieenisin,  vaikkakaan  ei  kaunein,  vaihtoehto on jättää pohjamateriaali kokonaan pois. Mikäli  soraa  käytetään, se  on lapottava  tunnollisesti  joka  vedenvaihdon yhteydessä.     

Kestäviä  vesikasveja  voidaan käyttää  istutettuina  tukevasti ruukkuihin  ylöskaivelun  välttämiseksi,  joskin ne saattavat silti tuhoutua konnien rymytessä. Lisäksi  altaaseen  voi  asetella kantoja, kiviä ja muita  virikkeellisiä  sisusteita,  kunhan  ne asetellaan  niin, ettei  konna  voi jäädä jumiin niiden alle tai väliin. Jonkinlainen  näkösuoja  on  joka tapauksessa tarjottava mieluiten sekä  maalle,  että veteen. Konnat  kaipaavat  kantoja  ym. myös rapsuttaakseen kilvestään irtoavia    kilpisuomuja,    joita konnat  kasvaessaan  jatkuvasti uusivat. 

Konna-altaaseen ei tule laittaa kaloja,  vesiliskoja,  sammakoita tai  muita, sillä  konnat  saattavat syödä  ne  suihinsa  tai  ainakin näykkiä  niitä. Veden  puhtauskaan ei konna-altaassa aina vastaa  kalojen  ja  muiden  vesieläinten vaatimuksia. 

RUOKINTA

Reevesinkonnat ovat poikasina lähes täysin lihansyöjiä  siirtyen vanhemmiten aina enemmän kasvisruokaankin. Ravinnon tulee koostua enimmäkseen kalasta, ja sitä monipuolistetaan mahdollisimman paljon esim. seuraavin aineksin: perkaamaton, pakastettu kotimainen  kala  (esim.  särki),  muikku  ruotoineen, lohi (harvoin, sillä lohi on rasvaista), simpukat, ravut, etanat,  kotilot,  kastemadot, sirkat, jauhomadot  (ym.  hyönteiset), kuivaruoat (gammarus, harvemmin laadukas pelletti),  kypsennetty broileri,  sydän pilkottuna, hiiren  pinkit pilkottuina, mustekala, naudanliha, salaatit, melonit, päärynä jne.
Ravintoon  lisätään aina kalsiumia. 
Kypsentämättömässä ka-lassa on B1-vitamiinia eli tiamiinia tuhoavaa  tiaminaasia, joten tiamiinin  saaminen  tulee varmistaa laadukkaalla vitamiiniseoksella. Tarjoa  konnalle  myös liitujauhoa tai seepiansuomuraastetta. 

Poikaset  ruokitaan  päivittäin ja  niillä  pidetään  korkeintaan kerran viikossa paastopäivä. Aikuiset  yksilöt  voidaan ruokkia joka toinen tai jopa joka kolmas päivä  riippuen  aterioiden  koostumuksesta.   

Ruokinta on  hyvä tehdä  erillisessä  astiassa, esim. vadissa,  jotta ruoantähteet  ja pian ruokailun päätteeksi tuleva uloste  eivät likaa  altaan  vettä turhaan. Reevesin  kilpikonnat syövät  käytännössä vain vedessä.

TERVEYS

Reevesinkonnat  ovat  alttiita silmä-  ja  ihotulehduksille  sekä muille saastuneen veden aiheuttamille  ongelmille, joten veden puhtauteen ja suodattimen säännölliseen puhdistamiseen on panostettava. 
Lisäksi  munintavaikeudet naarailla ovat yleisiä sillä ne  munivat,  oli hedelmöitystä  tai  ei. Nämä  ongelmat ovat vältettävissä, mikäli naarailla  on  mahdollisuus  luontaiseen pesänkaivamiseen.     
Sairauksia ennaltaehkäisevään hoitoon  kuuluvat  myös vedon välttäminen, lämpötilan  pitäminen  sopivana  sekä  oikea  ruokavalio.

SUKUPUOLIEROT

Kilven pituus  koiraalla  n. 12-15cm, naaraalla jopa 25 cm.
Koiraan  häntä  pidempi  ja paksumpi etenkin  tyviosasta peniksen aiheuttaman  pullistuman  vuoksi. 
Koiraan kloaakin aukko ulottuu selkäkilven rajan yli, naaraan  ei. 
Koiraan vatsakilven takareunassa on hännän kohdalla selvä  V-kirjaimen muotoinen  lovi,  naaraalla vastaavassa  kohdassa  leveämpi,  vähemmän  erottuva  kaarre. 
Koirailla on  tapana  tummua aikuisiällä ja jotkut  yksilöt  mustuvat  lähes kokonaan, naarailla  melanismi on harvinaisempaa.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Mikäli lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan  oloinen, ota  yhteyttä  eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin.
Huolehdithan hygieniasta, monet matelijat kantavat normaalina  suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.