Reevesin kilpikonna

Faunatar-myymälöissä kautta maan on tarjolla terveitä ja kauniita terraarioeläimiä, joihin voit tulla tutustumaan paikan päälle. Lajien saatavuudet eri myymälöiden välillä vaihtelee, sillä terraarioeläinten laajan kirjon vuoksi kaikki sivuillamme esiteltyjä lajeja ei ole mahdollista myymälöiden rajoitetuissa tiloissa pitää tarjolla. Mikäli kaipaamaasi terraarioeläinlajia ei ole juuri nyt lähimmässä myymälässämme tarjolla kysäise henkilökunnaltamme, olisiko sellaisen tilaaminen mahdollista - usein on.
Koulutettu henkilökuntamme kertoo lisää eri lajien hoidosta ja esittelee näiden tarvitsemia tuotteita mielellään.
Terraariotuotteita löydät myös verkkokaupastamme.

REEVESIN KILPIKONNA  l. vaippakilpikonna
Chinemys reevesii (Mauremys reevesii)

Reevesin kilpikonna on pienikokoinen, tumman ruskea tai  oliivinvihertävä semiakvaattinen kilpikonnalaji.
Reevesin kilpikonnan levinneisyysalue  luonnossa kattaa Kiinan, Japanin,Taiwanin ja  Korean alueet.  
Laji suosii kosteita, uimiseen  soveltuvia paikkoja, kuten suot, matalat  lammet, purot ja joet.
Luonnonkantaa metsästetään kiinalaisen perinteisen lääketieteen tarpeisiin vatsakilven vuoksi.

Reevesin kilpikonnat  viihtyvät ryhmissä, mutta aikuisten koiraiden reviirikiistat saattavat olla rajuja. Suositeltavaa on hankkia vain yksi   koiras, naaraita voi samassa tilassa pitää useitakin.

Kilven  pituus  koiraalla  n. 12-15 cm,  naaraan jopa 25 cm. Mielipiteet  lajin  keski-iästä  vaihtelevat, mutta  oletettavasti  laji elää  hyvällä  hoidolla  noin  20-vuotiaaksi. 

PITOPAIKAN VALINTA

Valittaessa   akvaariota reevesinkilpikonnalle  on  parasta  hankkia  juuri kilpikonnille  tarkoitettu  akvaterraario,    mutta    myös    muovisia    piha-altaita    voidaan    käyttää.   Monesti kaloille  tarkoitetut  akvaariot  saavat lisätilavuutta juuri korkeudesta, josta  kilpikonna  ei  juuri  hyödy. Taitavina  uimareina nämä vilkkaat kilpikonnat tarvitsevat  paljon  uintitilaa, jota ei voi korvata veden syvyydellä. Litroja  tärkeämpi  mitta  pitopaikan koolle  onkin  pohjapinta-ala.  Jonkinlaisena miniminä  voidaan pitää  120x60  pohjapinta-alaa  ja  35 cm veden   syvyydellä,   jolloin konnalla on käytössään  252  litraa  uimatilaa. Pitopaikan   pohjapinta-alalle   ei   ole olemassa  enimmäiskokorajoituksia, mitä suurempi, sen  parempi.

Veden korkeus   tulee   syvimmästä   kohtaa olla  vähintään  kilven  leveyden  syvyinen,  jotta  eläin  voi  vaivatta  vedessä kääntyillä ja todella uida, eikä vain kastautua.
On  tärkeää  huomioida,  että  tilantarve  lisääntyy,jos   kilpikonnia   on enemmän  kuin  yksi. Reevesin  kilpikonnat   viihtyvät   ryhmissä,   mutta aikuisten koiraiden reviirikiistat saattavat  olla  rajuja.  Suositeltavaa on siis hankkia vain yksi koiras, naaraita  voi samassa  tilassa  pitää  useitakin.
Varmista  pitopaikan  riittävä  koko Faunattaren  henkilökunnalta.

Pitopaikan  kokoa  ei  voi  korvata  ulkoiluttamalla konnaa  lattialla,  sillä  lattialla   ulkoiluttaminen   ei   ole  suositeltavaa. Lattialla konna   saattaa   altistua   vedolle ja sairastua    esim.    hengitystieinfektioon.  Se  saattaa  syödä  jotain  sopimatonta,  kuten  myrkyllisiä  huonekasveja.   Lattialla   on myös useita vaaranpaikkoja:   se   saattaa   jäädä ihmisten  jalkoihin,  toisten  lemmikkien  tai  pienten  lasten  riepoteltavaksi.

Eri   lajien   pitämistä yhdessä   ei suositella  jo  erilaisten  olosuhdevaatimusten  vuoksi. Kilpikonnien altaaseen ei tule laittaa myöskään kaloja, vesiliskoja,   sammakoita   tms.,sillä nämä kuuluvat reevesinkilpikonnien luontaiseen  ruokavalioon  ja jo  pelkkä   saalistajan,   tässä   tapauksessa kilpikonnan,  läsnäolo  on  niille  hyvin stressaavaa. Konnat  saattavat  syödä nämä pienemmät eläimet suihinsa  tai  ainakin  näykkiä  niitä. Kilpikonna-altaan  olo-suhteetkaan eivät aina  vastaa  kalojen   ja   muiden   vesieläinten   vaatimuksia.

SISUSTUS

Luonnossa reevesinkilpikonnat asuttavat  pehmeäpohjaisia  ja  suhteellisen  runsaskasvisia  järviä,  lampia ja hitaasti virtaavia jokia ja puroja. Vaikka reevesinkilpikonna viettääkin  paljon  aikaa  vedessä  ja  on loistava  uimari,  ei  sitä  missään  olosuhteissa    saa    pakottaa    olemaan vedessä  koko  aikaa.  Akvaarioon  on siis  rakennettava  tukeva  maa-alue, joka  on  niin  suuri,  että  konna  mahtuu   siinä   vaivatta   jaloittelemaan. Maa-alueelle   tulee   myös   kilpikonnan  lämmittelypaikka  ja  alueen  on oltava niin laaja, että kilpikonnan on mahdollista   vetäytyä   viileämmällekin  alueelle  niin  halutessaan.    Kaarnanpala vedessä  ei  siis  riitä.
Kulku vedestä maa-alueelle ja   takaisin  on   oltava  kilpikonnalle vaivatonta. 

Kasvaessaan   kilpikonna   vaihtaa kilpensä  suomuja  janahkaansa  kuten muutkin matelijat. Nahka irtoaa ohuina  paloina,  kilvenpalat  laattoina.  Vedessä  on  hyvä olla  isoja  juurakoita   tai   kiviä,   joihin   konna   voi kilpeään   hangata.

Akvaarioon   voi laittaa  myrkyttömiä     vesikasveja, mutta konna saattaa napsia  ne välipalaksi.

Lisääntymisikäisille    naaraille    on tarjottava kaivelumahdollisuus munimista   varten,   olipa   niillä   koiras seuranaan  tai  ei.  Tämä  siksi,  että naaraat  voivat  munia  hedelmöittymättömiä  munia  ilman  koirastakin ja    sopivan    munintapaikan    puute saattaa    aiheuttaa    naaraalle    hengenvaarallisia seurauksia, kuten munien   jumiutumisen. Nämä   ongelmat    ovat    vältettävissä,mikäli naarailla on   mahdollisuus   luontaiseen  pesänkaivamiseen,  joten  maa-alueella  tulee  olla  vähintään erillisessä laatikossa esim.  kosteaa  hiekkaa,  turvetta  tai  niiden  sekoitusta, niin  että  konna  mahtuu  kaivautumaan sinne kokonaa

OLOSUHTEET

Reevesinkilpikonnat   ovat   päiväaktiivisia,  joten  ne  tarvitsevat  UVB-valon. Kilpikonnan asumukseen asennetaan   vähintään   5%   UVB:ta sisältävä    UVB-loisteputki (esimerkiksi   ExoTerra   ReptiGlo   5%),   joita myydään lemmikkieläinliikkeissä. UVB-säteiden  avulla kilpikonna kehittää   ihollaan   D3-vitamiinia,   joka edesauttaa   kalsiumin   imeytymistä kilpikonnan   elimistöön   vaikuttaen luuston  ja  kilven  kasvuun  ja  aineenvaihduntaan.
Huomaa, että UV-säteet  eivät  tule  lasin  läpi,  joten lamppu  sijoitetaan  joko  terraarion sisäpuolelle  tai  esim.  verkkokaton päälle.

Maa-alueelle   asennetaan   lämpölamppu,  jonka  alla  lämpö  saa  kohota 30-35asteeseen  saakka.  Jos  kilpikonnia  on  altaassa  useita,  on  niiden kaikkien mahduttava yhtä aikaa joko  viileään  tai  lämpimään  osaan maa-aluetta. Valaistusta  pidetään  päällä  n.  12 tuntia   vuorokaudesta,   kesällä   pidempään  ja  talvella  lyhemmän  aikaa.

Veden  sopiva  lämpötila  on  21-26astetta.  Veden  lämpötilan  vaihtelu muutamalla  asteella  vuodenaikojen mukaan   vastaa   kilpikonnalle   normaalia  rytmiä  luonnossa  ja  onsiis luonnonmukaisempaa  kuin   ympäri vuoden    jatkuva    tasainen    lämpö. Öisin   veden   lämpötila   saa   laskea muutaman asteen päivälämpötiloista,  kuten  luonnossakin.  Mikäli  huoneiston  lämpötila  ei  riitä  pitämään veden lämpöä 20 asteen yläpuolella päivisin  on  vettä lämmitettävä  akvaariokäyttöön  tarkoitetulla  termostaattilämmittimellä,   joka   sammutetaan  yöksi.  Vesi  ei  kuitenkaan  saa olla  terraarion  maa-alueella  vallitsevaa    ilman    lämpötilaa    oleellisesti korkeampi,  sillä  lämpimästä  vedestä   viileämpään   ilmaan   siirtyminen voi   aiheuttaa   kilpikonnalle   hengityselinsairauksia.

Veden  tulee  olla   puhdasta,  sillä kilpikonna  juo  samaa  vettä  jossa  se ui.  Lisäksi reevesinkonnat  ovat  alttiita  silmä-ja  ihotulehduksille  sekä muille  saastuneen  veden aiheuttamille  ongelmille,  joten  veden puhtauteen   ja   suodattimen   säännölliseen  puhdistamiseen  on  panostettava. Riittävän  tehokas  suodatin  on siis  tarpeen.  Vettä  on  lisäksi  vaihdettava viikoittain.

RUOKINTA

Reevesinkonnat ovat poikasina lähes täysin lihansyöjiä  siirtyen vanhemmiten aina enemmän kasvisruokaankin. Ravinnon tulee koostua enimmäkseen kalasta, ja sitä monipuolistetaan mahdollisimman paljon esim. seuraavin aineksin: perkaamaton, pakastettu kotimainen  kala  (esim.  särki),  muikku  ruotoineen, lohi (harvoin, sillä lohi on rasvaista), simpukat, ravut, etanat,  kotilot,  kastemadot, sirkat, jauhomadot  (ym.  hyönteiset), kuivaruoat (gammarus, harvemmin laadukas pelletti),  kypsennetty broileri,  sydän pilkottuna, hiiren  pinkit pilkottuina, mustekala, naudanliha, salaatit, melonit, päärynä jne.
Ravintoon  lisätään aina kalsiumia. 
Kypsentämättömässä ka-lassa on B1-vitamiinia eli tiamiinia tuhoavaa  tiaminaasia, joten tiamiinin  saaminen  tulee varmistaa laadukkaalla vitamiiniseoksella. Tarjoa  konnalle  myös liitujauhoa tai seepiansuomuraastetta. 

Poikaset  ruokitaan  päivittäin ja  niillä  pidetään  korkeintaan kerran viikossa paastopäivä. Aikuiset  yksilöt  voidaan ruokkia joka toinen tai jopa joka kolmas päivä  riippuen  aterioiden  koostumuksesta.   

Ruokinta on  hyvä tehdä  erillisessä  astiassa, esim. vadissa,  jotta ruoantähteet  ja pian ruokailun päätteeksi tuleva uloste  eivät likaa  altaan  vettä turhaan. Reevesin  kilpikonnat syövät  käytännössä vain vedessä.

TERVEYS

Reevesinkonnat  ovat  alttiita silmä-  ja  ihotulehduksille  sekä muille saastuneen veden aiheuttamille  ongelmille, joten veden puhtauteen ja suodattimen säännölliseen puhdistamiseen on panostettava. 
Lisäksi  munintavaikeudet naarailla ovat yleisiä sillä ne  munivat,  oli hedelmöitystä  tai  ei. Nämä  ongelmat ovat vältettävissä, mikäli naarailla  on  mahdollisuus  luontaiseen pesänkaivamiseen.     
Sairauksia ennaltaehkäisevään hoitoon  kuuluvat  myös vedon välttäminen, lämpötilan  pitäminen  sopivana  sekä  oikea  ruokavalio.

SUKUPUOLIEROT

Kilven pituus  koiraalla  n. 12-15cm, naaraalla jopa 25 cm.
Koiraan  häntä  pidempi  ja paksumpi etenkin  tyviosasta peniksen aiheuttaman  pullistuman  vuoksi. 
Koiraan kloaakin aukko ulottuu selkäkilven rajan yli, naaraan  ei. 
Koiraan vatsakilven takareunassa on hännän kohdalla selvä  V-kirjaimen muotoinen  lovi,  naaraalla vastaavassa  kohdassa  leveämpi,  vähemmän  erottuva  kaarre. 
Koirailla on  tapana  tummua aikuisiällä ja jotkut  yksilöt  mustuvat  lähes kokonaan, naarailla  melanismi on harvinaisempaa.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Mikäli lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan  oloinen, ota  yhteyttä  eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin.
Huolehdithan hygieniasta, monet matelijat kantavat normaalina  suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

Laji on luokiteltu CITES III -listalle.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.

Katso myös:

Mistä hankkisin pikkulemmikkini?
Tälläkin hetkellä monessa perheessä harkitaan lemmikin hankintaa kotiin.
Ennen lemmikin hankintaa on aina tärkeää perehtyä lemmikin oikeaan hoitoon, kohteluun ja kasvatukseen jo etukäteen.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: uhanalaiset eläimet ja lainsäädäntö
Osa lemmikkieläimiksi myytävistä eläinlajeista on luonnossa uhanalaisia. Kun lemmikiksi ollaan hankkimassa tällaista lajia, tai kun tällaista lajia ollaan myymässä, on tärkeää tietää, kuinka tulee menetellä ja mitä kaikkia dokumentteja eläin mukaansa tarvitsee... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen myynti alaikäiselle asiakkaalle
Vastuu eläimen hyvinvoinnista on huoltajilla, joten huoltajan tulee olla suostuvainen eläimen hankintaan. Tästä syystä emme myy eläimiä alaikäisille ilman vanhempien mukanaoloa.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen palauttaminen myymälään / reklamointi
Eläimiä koskevat palautukset tai vaihdot sovitaan aina tapauskohtaisesti. Katsomme aina asiakkaan kanssa eläimen myyntitilanteessa läpi sen, että eläin on terve, siinä ei ole ulkoloisia ja se on luovutusiän ylittänyt... Lue lisää >>