Sateenkaariboat

SATEENKAARIBOAT
Epicrates sp.
Engl. Rainbowboa

Sateenkaariboat ovat saaneet nimensä kauniista suomutuksestaan, joka valoa vasten katsottuna taittaa väriä spektrin kaikissa väreissä. Aiemmin sateenkaariboat luokiteltiin Epicrates cenhria-lajin alalajeiksi, mutta sittemmin ne on erotettu omiksi lajeikseen. Epicrates-sukuun kuuluu lähemmäs kymmenen lajia, joista terraarioeläiminä suosituimmat ovat:

Brasiliansateenkaariboa, Epicrates cenchria, englanniksi Brazilian rainbow boa
Sateenkaariboalajeista tunnetuin ja yleisin lemmikki. Luonnonvaraisena niitä tavataan Etelä-ja Väli-Amerikassa. Täysikasvuiset  käärmeet  ovat  näyttävän  värisiä;  ruskealla  pohjalla  on mustareunaisia  kellanruskeita tai oranssinruskeita kuvioita.
Brasilian sateenkaariboa kasvaa noin 150-200 cm mittaiseksi.

Kolumbian sateenkaariboa, Epicrates maurus, englanniksi Colombian rainbow boa
Esiintyy luonnossa Etelä-ja Väli-Amerikan sademetsissä.
Täysikasvuisena nämä käärmeet ovat suklaan‐tai pronssinruskeita. Tummat rengaskuviot erottuvat vain heikosti.
Kolumbian sateenkaariboa kasvaa noin 120-150 cm mittaiseksi. Se on pienin Epicrates-suvun laji.

Hyvin hoidettuina nämä käärmeet voivat elää jopa 25 vuotta.
Sateenkaariboat kuuluvat CITES II ( EU:n lajilistalla B) -liitteeseen, joten käärmeen myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista  siis aina sateenkaariboaa ostaessasi,  että käärmeellä on vaadittavat asiakirjat.

TERRAARIO

Jonkinlainen  minimikoko  täysikasvuisen  käärmeen  terraariolle  on lajista  riippuen 120 x 45-60 cm  pohja, korkeutta 100 cm tai ylikin. Jos samassa  terraariossa  pidetään useita   käärmeitä,   tilantarve   luonnollisesti  kasvaa. Nuoret  käärmeet  voidaan  majoittaa  oleellisesti  pienempäänkin terraarioon.
Muista tarkistaa, että terraario on ehdottoman  pakovarma sillä  käärmeet  ovat yllättävän näppäriä  karkaamaan pienistäkin raoista.

Sateenkaariboat tarvitsevat suhteellisen  korkean ilmankosteuden, n. 70-80 %. Huolehdi, että terraariossa  on  riittävä  ilmanvaihto.  Mikäli terraarion ilma ei kierrä kunnolla, sinne  ilmestyy helposti hometta. Pohjamateriaalin  homehtumista  voit ehkäistä luonnollisesti laittamalla pohjamateriaalin sekaan  esim. hyppyhäntäisiä  ja  siiroja, jotka   syövät ulosteita ja muuta likaa. Kysy  tarvittaessa  neuvoa  jo  ostotilanteessa  Faunattaren   henkilökunnalta.

Sateenkaariboa on  suositeltavinta  asuttaa  yksin;  tällöin  käärmeen voinnin tarkkaileminen ja  ruokinta on  helpompaa. Sateenkaariboa tovat  yksineläjiä  luonnossakin,  joten jatkuva lajitoverin   seura   voi   olla niille jopa stressaavaa. Lisäksi kahden yksilön  ruokinta   samaan terraarioon voi johtaa  ongelmiin, sillä käärmeet voivat   käydä kiinni samaan ruokaeläimeen ja   siten   toisiinsa, tai  nopeammin  syönyt  käärme voi alkaa  niellä samaa ruokaeläintä,  jota  toinen  käärme  jo  nielee. Useamman käärmeen terraarion asukit onkin viisainta ruokkia erillisissä ruokintabokseissaan, esim. faunabokseissa. 

TERRAARION SISUSTUS

Luonnossa sateenkaariboia  tavataan  pääasiassa Etelä-ja Väli-Amerikan sademetsissä. Terraarion  sisustuksessa  kannattaakin pyrkiä  jäljittelemään  juuri hankinnassa  olevan lajin luonnollista  elinympäristöä,  sillä  yksi  terraarioeläinten  omistamisen parhaista puolista on kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka  tuovat  palan  luontoa kotiisi. Huolellisesti  sisustettu terraario miellyttääkin  paitsi  omaa  silmääsi, on myös käärmeelle miellyttäväja turvallinen paikka elää.
Koska sateenkaariboat usein  piilottelevat päivisin, kauniiseen sisustukseen  panostaminen kannattaa, näin terraariota on  mukava katsella myös  silloin,  kun  käärme ei  ole  näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit  käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta  (esim.  Exoterra Plantation   Soil), kaarnahaketta tai sekoittaa  useampia  materiaaleja. Kauniin ja luonnollisen  näköisen pohjan  saat,  kun lisäät  turvekerroksen päälle  kaarnahaketta,  kuivia lehtiä  jne.  Poikasilla  voidaan  pohjamateriaalina  käyttää esimerkiksi talouspaperia.

Terraarion pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita,  lemmikkieläinliikkeissä  myytäviä  terraarioihin tarkoitettuja   piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeenon mahdollista  mennä  piiloon.  Piilopaikkoja  tulee  olla  vähintään  kaksi, toinen viileässä  ja  toinen lämpimässä   osassa   terraariota,   jotta  käärmeen  on  mahdollista  säädellä  ruumiinlämpöään päivälläkin.   

Sateenkaariboat  ovat loistavia kiipeilijöitä ja  tähän on tarjottava mahdollisuus terraariossakin. Luonnollista  ilmettä  ja  kiipeilymahdollisuuksia  käärmeelle   saa  mm. erilaisilla  oksilla, paksuilla köysillä ja  kaarnanpaloilla. Muista kiinnittää kiipeilysomisteet huolellisesti, jotteivat ne irtoa käärmeen kiipeillessä  niissä. Muista  myös,  että  liian ohuet  oksat  tai  muut  hentoiset  somisteet    eivät välttämättä kestä tämän raskaan käärmeen painoa.

Piilopaikkoja ja näkösuojaatulee luoda myös  terraarion  yläosiin esimerkiksi  kasvien  avulla. Voit istuttaa  terraarioon  eläviä  kasveja,  näin saat   terraarioon  helposti näyttävyyttä  ja  luonnonmukaisen  ilmeen. Kasvit  ylläpitävät   myös   terraarion ilmankosteutta. Kasveja    valitessa tulee ottaa  huomioon,  etteivät kasvit saa  olla  teräviä  tai  piikikkäitä, jottei käärmeloukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti helposti murtuvat  kasvit  eivät  kestä sateenkaariboien terraariossa,  sillä  käärme ei  kunnioita  terraarion  sisustusta  millään  tapaa,  vaan luikertelee  ja  lepäilee niiden päällä, jolloin hennot  kasvit menevät  rikki. Tästä    syystä    monet  harrastajat käyttävätkin terraarioissa mieluummin silkki– tai muovikasveja. 

Sisustaessasi    terraariota    rajana on   vain   mielikuvituksesi.   Voit   esimerkiksi  rakentaa  terraarioosi  itse näyttävän  taustan.  Lisätietoa  terraarion   sisustuksesta ja nk.  terrascapingista saat  tietysti  Faunattaren henkilökunnalta, sekä nettisivuiltamme TÄÄLTÄ >>

OLOSUHTEET

Sateenkaariboat ovat useimpien muiden  käärmeiden  tavoin  yö- ja hämäräaktiivisia. Ne lähtevät saalistusretkilleen pimeyden  turvin  ja  vetäytyvät taas päiväksi piiloon. Sateenkaariboat eivät siis tarvitse UVB-lamppua  siinä  määrin  kuin  päiväaktiiviset  matelijat, jotka   UVB-säteiden  avulla  pitävät  A-ja  D-vitamiinien  synteesin  ja luuston  kehityksen   kunnossa. Toisaalta   UVB-säteet  vaikuttavat  käärmeiden  yleiseen aktiivisuuteen, joten matalatehoista UVB-loisteputkea  (esim. Exoterra  Natural  Light)  voi  oivallisesti  käyttää  myös  käärmeillä.  Jonkinlainen  valaistus  on  nimittäin  hyvä   käärmeenkin   terraariossa   olla, sillä  luodaan  käärmeelle  luonnollinen päivä- ja vuosirytmi. Valaistus pidetään  päällä vuosirytmin  mukaann.  12   tuntia   vuorokaudessa. Helpoiten  valaistuksen  säätely  pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion  yleislämpötilaksi 22-28 astetta on  sopiva,  joten  usein  huoneenlämpö  riittää. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 20 asteen paikkeille. Käärmeet  ovat  muiden  matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten aineenvaihdunnan käynnissäpitämiseksi ne tarvitsevat lämmittelyalueen,  jossa  lämpötila  saa  kohota 30  asteen  tietämille.  Seuraa  lämpötiloja säännöllisesti.  Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi   valitaan   joko   lämpömatto, lämpökaapeli,   keraaminen  lämmitin tai   lämpölamppu. Lämmönlähde tulee  asentaa niin,  ettei käärme voi siihen itseään polttaa.

Koska  sateenkaariboat  elävät  luonnossa   sademetsissä, kaipaavat ne normaalia huoneilmaa kosteamman ilmankosteuden, n. 70-80%. Terraarion   riittävästä   ilmankosteudesta  huolehditaan esimerkiksi sumuttamalla  terraariota  kerran  tai kaksi   päivässä. Liian   kuiva,   mutta myös  liian  kostea,  seisova  ilma,  voi johtaa   hengitystieongelmiin.
Varsinkin  ennen  nahanluontia sateenkaariboat myös kylpevät mielellään, joten  terraarioon sijoitetaan niin suuri vesiastia, että käärme mahtuu sinne kokonaan.

NAHANLUONTI

Matelijat  kasvavat ja  luovat   nahkaansa  läpi   elämänsä,  mutta eläi-men  ikääntyessä  kasvu  hidastuu  ja nahanluonnit harvenevat.  Nuori käärme  luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen   käärmeen   nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia.

Lähestyvästä  nahanluonnista  kertoo   käärmeen muuttuminen   harmaaksi.  Silmät  muuttuvat samean siniharmaiksi,  sillä  käärmeellä  ei  ole silmäluomia,  vaan  se  luo  nahkansa silmiensäkin    päältä. Muutamassa päivässä  käärme  kirkastuu  taas  ja aloittaa   nahanluonnin;   se hankaa vanhan  nahan  rikki  johonkin  karheaan pintaan  ja  luikertelee ulos  vanhasta nahasta.

Onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä,  läpikuultava  nahka terraarion pohjalla.
Joskus  käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin  syy  nahanluonnin  epäonnistumiseen   on   liian alhainen ilmankosteus.  Tällöin olosuhteiden  korjaaminen  on ensisijainen  toimenpide.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli    käärmeen    nahanluonnit epäonnistuvat   toistuvasti   olosuhteiden    korjaamisesta    huolimatta, käänny   matelijoihin   erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

RUOKINTA

Sateenkaariboat ovat kuristajakäärmeitä, niillä ei  siis  ole  myrkkyä. Ne tappavat luonnossa saaliinsa  kiertymällä  tiukasti  saaliin  ympärille    tiukentaen   otettaan saaliin hengittäessä  ulos, kunnes  ateriaksi päätyvän   eläimen pulssi   ei   enää tunnu.
Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä  ruokkia, tällä  suojellaa nruokaeläimiä   tarpeettomalta kärsimykseltä. Sen lisäksi elävät jyrsijät   voisivat vahingoittaa   käärmettä  vakavastikin. 
Pakastetut hiiret,rotat, kananpojat sekä  muut jyrsijät ja linnut muodostavatkin terraariossa elävien  käärmeiden ruokavalion. Näitä pakasteena myytäviä ruokaeläimiä voit ostaa Faunatar-myymälöistä.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko,  ruokaeläinten  määrä  ja  mm. yksilöllinen ruoan tarve. Aivan pientä   poikasta   ruokitaan pienillä  hiirillä ainakin  kerran  viikossa ja käärmeen kasvaessa  ruokaeläimen  kokoa  ja  ruokintaväliä  kasvatetaan.  Aikuiset sateenkaariboat ruokitaan rotilla ja  muilla  jyrsijöillä, linnuillat ms.kahden-neljän  viikon välein, riippuen  ruokaeläimen koosta. Varo   ruokkimasta   aikuista   käärmettä  liikaa,  monet  käärmeet  syövät juuri  niin  paljon  kuin  niille  tarjotaa nja  tämä  voi johtaa  ylipainoon, joka taas voi johtaa maksan rasvoittumiseen. Sopivan  kokoinen  ruokaeläin  on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi.  Tämä  voi  kuulostaa  hurjalle,   sillä  käärmeen   pää   ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa  kapeampia,  mutta venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan. Ruoka voidaan sulattaa  lämpimässä    vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai  mikroaaltouuni  ei  sovi  sulatuskeinoksi,  sillä  ruokaeläin  alkaa  kypsentyä.

Ruoka tarjotaan   käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Sateenkaariboat ovat  usein  erinomaisia  syömäreitä,  mutta  jotkin käärmeet  ovat arempia,  eivätkä   suostu   syömään pinseteistä  tarjottua  ruokaa. Tällöin ruokaeläin   kannattaa   jättää   käärmeen   piilopaikan lähistölle (tai ruokintaboksiin) yöksi, jolloin  käärme  pimeydenturvin käy sen syömässä. Halutessaan  voi  käärmeen  ruokkia  myös  erillisessä  ruokintaboksissa,  joksi  soveltuuvaikka tarpeeksi suuri   muovilaatikko. Etuna tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion  pohjamateriaalia. Toiset käärmeet stressaantuvat siirrosta  ruokinta-astiaan niin,  että kieltäytyvät  tämän  jälkeen syömästä. Sateenkaariboat saavat ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan   ravintoeläimet   ovat   hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

LISÄÄNTYMINEN

Sukupuolien  määritys  ei  ole aivan yksinkertaista, mutta koulutetun henkilökuntamme, kokeneen harrastajan tai matelijoihin perehtyneen  eläinlääkärin  tekemä  "sondaus"   kertoo   käärmeen   sukupuolen.   Ulkoisesti   sukupuoli   voidaan päätellä  kynsistä, eli surkastuneista jaloista,  jotka boilla ovat  eläimen kloaakin (viemärisuolen) molemmin puolin.  Koirailla  kynnet ovat  kookkaammat  kuin  naarailla.  Lisäksi koiraan häntä on pidempi ja hännäntyvestä paksumpi kuin naarailla. Tämä menetelmä  ei  kuitenkaan  ole kovin varma, sillä yksilöllisiä  eroja on  saman sukupuolenkin sisällä.

Sateenkaariboat saavuttavat sukukypsyyden n. 3 vuoden iässä.
Sateenkaariboat voivat paritella mihin  vuodenaikaan  hyvänsä,  mutta lisääntymisvietin aikaansaamiseksi,  ne  voi  myös  talvehdittaa. Talvilepo  tarkoittaa  viileämpää  terraariota  (ei  kuitenkaan  alle  20  astetta), kuivempaa ilmankosteutta ja niukempaa  ruokaa.  Päivälämpötilaa ei lasketa, jotta käärmeen normaalit elintoiminnat  eivät  kärsisi.  Lämmittelypaikan  lämpö  saa  siis  olla  noin 30 astetta myös talvikautena.

Sateenkaariboat  synnyttävät  eläviä  poikasia. 
Naaraat  kantavat  poikasia  180‐210  vuorokautta. Naaraat eivät  varsinkaan  odotusajan  loppupuolella  syö  juuri  mitään,  vaan  kuluttavat  rasvavarojaan. Koko kantoajan   kestävä paastokaan ei ole  tavatonta. Onkin  tärkeää,  että naaras  on kantavaksi tullessaan hyvässä  kunnossa. 

Kantava  naaras kaipaa lämpöä, jotta poikaset kehittyvät,  joten terraarion  lämpötiloja voi  nostaa  ja  niitä tulee  tarkkailla normaaliakin enemmän.

Poikasia  syntyy  yleensä  kymmenkunta, mutta yli 20 poikasen poikue ei isolta naaraalta   ole mahdottomuus.  
Poikaset ovat syntyessään 39‐59  cm  pituisia.
Poikaset hoidetaan  kuten aikuiset,  mutta  tiheämmällä ruokintavälillä. Usein poikaset alkavat  syödä  vasta  ensimmäisen nahanluonnin jälkeen.

Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje  on  tiivistetty,  joten  tutustu huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA  HUOMIOITAVAA

Toisin  kuin  nisäkkäät  eivät  matelijat odota  hoitajaltaan  yhteisiä  seurusteluhetkiä.  Liiallinen  käsittely  saattaa    pahimmassa    tapauksessa    aiheuttaa  niille stressiä,  josta  saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.
Jos käärme  lakkaapitkäksi  aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan  oloinen,  ota  yhteyttä  matelijoihin   perehtyneeseen  eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien   tilanteiden   varalle on hyvä selvittää  jo  etukäteen,  mistä  löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.
Huolehdi hyvästä hygieniasta, matelijat  saattavat  kantaa luonnollisena  suolistobakteerinaan salmonellabakteeria. 

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.