Kuningaspyton

Python regius
Englanniksi: Ballpython

Tämä pienikokoinen käärme on kauniin värityksensä ja rauhallisen luonteensa vuoksi saavuttanut suuren suosion terraarioeläimenä.
Lajin alkuperäisen värityksen lisäksi on kehitetty lukuisia värimuunnoksia.

Kuningaspytonit ovat tasaisen luonteensa ja kauniin ulkonäkönsä vuoksi yksisuosituimmista terraariossa pidettävistä käärmelajeista. Kuningaspytonit purevat käsittelijäänsä harvoin, jos koskaan, niiden tapa puolustautua on puristautua tiukaksi palloksi vaaran uhatessa. Tästä juontuukin lajin englanninkielinen nimi ballpython eli pallopyton.

Kuningaspytonin levinneisyysalue luonnossa kattaa Länsi-ja Keski-Afrikan seudun. Kuningaspytonit ovat luonnossa uhanalaisia ja ne kuuluvatn CITES II/B-liitteeseen, joten käärmeen myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista aina kuningaspytonia ostaessasi, että käärmeellä on vaadittavat asiakirjat.

Laji on suhteellisen pitkäikäinen ja voi hyvässä hoidossa elää jopa 25-30-vuotiaaksi. Tiettävästi vanhin yksilö on kuollessaan ollut 48-vuotias.
Kuningaspytonit ovat vankkarakenteisia ja vaikka pituutta näille käärmeillekertyy yleensä vain noin 100-150cm, voi aikuinen naaras voi painaa jopa kolme kiloa.

TERRAARION VALINTA
Kuningaspytonille pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpää, mutta täysin maan tasalla elävä laji se ei ole - laji kiipeileekin, mikäli siihen mahdollisuus tarjotaan.
Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen käärmeen terraariolle on 90 x 45 x 50 cm. Tilantarve kasvaa jos asutetaan useampia käärmeitä samassa terraariossa.
Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon.

Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto, ja että se on ehdottoman pakovarma, sillä käärmeet ovat yllättävän näppäriä karkaamaan pienistäkin raoista.
Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Kuningaspytonit on suositeltavinta asuttaa yksin; tällöin käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokinta on helpompaa. Kuningaspytonit ovat yksineläjiä luonnossakin, joten jatkuva lajitoverin seura voi olla niille stressaavaa.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa kuningaspytoneita tavataan mm. metsäaukeilla savanneilla, ruohomailla ja jopa hakkuualueilla. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä - yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista ovaykin kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka tuovat palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja se on käärmeelle miellyttävä ja turvallinenpaikka elää. Koska kuningaspytonit usein piilottelevat päivisin, kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa, näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta (esim. Exoterra Plantation Soil), kaarnahaketta tai näiden sekoitusta. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat kun lisäät turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. Lisäksi tällainen pohja pitää hyvin kosteutta. Poikasilla voidaan pohjamateriaalina käyttää esimerkiksi talouspaperia.

Panosta erityisesti terraarion alaosan sisustukseen, sillä kuningaspytonit viettävät useimmiten päivänsä maan tasalla piilotellen. Pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeen on mahdollista mennä piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeen on mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin.

Luonnollista ilmettä ja kiipeilymahdollisuuksia käärmeelle saa mm. erilaisilla oksilla ja kaarnanpaloilla. Kiinnitä oksat huolellisesti, jotteivat ne kaadu käärmeen kiipeillessä niissä. Kuningaspytonit ovat melko raskasrakenteisia, joten kaikkien kiipeilyyn tarkoitettujen somisteiden tulee olla tukevia; liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät välttämättä kestä käärmeen painoa.

Voit myös istuttaa terraarioon eläviä kasveja, näin saat terraarioon helposti näyttävyyttä ja luonnonmukaisen ilmeen. Kasvit ylläpitävät myös terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai piikikkäitä, jottei käärmeloukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä kuningaspytonin terraariossa, sillä käärme ei kunnioita terraarion sisustusta millään tapaa, vaan luikertelee ja lepäilee somisteiden päällä, jolloin hennot kasvit menevät rikki. Tästä syystä monet harrastajat käyttävätkin kuningaspytoneiden terraarioissa mieluummin silkki –tai muovikasveja.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja nk. terrascapingista saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Kuningaspyton on useimpien muiden käärmeiden tavoin yö- ja hämäräaktiivinen. Se lähtee saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyy taas päiväksi piiloon. Kuningaspyton ei siis tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A-ja D-vitamiinien synteesin ja luuston kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen aktiivisuuteen, joten matalatehoista UVB-loisteputkea (esim. Exoterra Natural Light) voi oivallisesti käyttää myös käärmeillä. Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin terraariossa olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä-ja vuosirytmi. Valaistus pidetään päällä vuosirytmistä riippuen n. 12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion yleislämpötilaksi n. 25 astetta on sopiva. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 22-23 asteen paikkeille. Kuningaspyton on muiden matelijoiden tavoin vaihtolämpöinen, joten jotta sen aineenvaihdunta pysyisi käynnissä tarvitsee se lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 30-38 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti - terraarioon on hyvä kiinnittää kaksi lämpömittaria: sekä viileään, että lämpimään osaan terraariota.
Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko lämpömatto, lämpökaapeli, keraaminen lämmitin tai lämpölamppu. Lämmönlähde tulee asentaa niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.
Kuningaspytonille sopiva ilmankosteus on n. 50-65%.

Vaikka kuningaspytonit harvemmin kylpevät, kannattaa terraarioon asettaa suuri vesiastia, johon käärme mahtuu kokonaan, sillä astiasta haihtuva vesi nostaa ilmankosteutta. Seuraa kosteutta erillisellä kosteusmittarilla ja nosta ilmankosteutta tarvittaessa sumuttamalla terraariota. On hyvä muistaa, että myös liian korkea ilmankosteus voi johtaa terveydellisiin ongelmiin.

NAHANLUONTI
Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen muuttuminen harmaaksi. Silmät muuttuvat samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmiensäkin päältä. Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista kertookin ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.

Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin syy nahanluonnin epäonnistumiseen on liian alhainen ilmankosteus. Tällöin olosuhteiden korjaaminen on ensisijainen toimenpide. Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

RUOKINTA
Kuningaspyton on kuristajakäärme, sillä ei siis ole myrkkyä vaan se tappaa luonnossa saaliinsa kiertymällä tiukasti saaliin ympärille tiukentaen otettaan saaliin hengittäessä ulos, kunnes ateriaksi päätyvän eläimenpulssi ei enää tunnu.

Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia, tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä, sen lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavat terraariossa elävien käärmeiden ruokavalion.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja mm. yksilöllinen ruoan tarve.
Aivan pientä poikasta ruokitaan hiirenpoikasilla noin 5-7 päivän välein. Aikuiset kuningaspytonit ruokitaan kahden-neljän viikon välein.Sopivan kokoinen ruokaeläin on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi. Tämä voi kuulostaa hurjalle, sillä käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan. Käärmeelle sopivia, pakastettuja ruokaeläimiä myyvät Faunatar-myymälät. Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai mikroaaltouuni ei sovi sulatuskeinoksi, sillä ruokaeläin alkaa kypsentyä. Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa, tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös erillisessä ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka karkkilaatikko tai muoviterraario. Etuna tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion pohjamateriaalia, mutta toiset käärmeet stressaantuvat siirrosta ruokinta-astiaan niin, että kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä. Jotkin kuningaspyton-yksilöt eivät suostu syömään hiiriä ja rottia lainkaan, vaan kelpuuttavat ainoastaan gerbiilit, natalhiiret tai muut vaihtoehdot. Jos käärmeesi kieltäytyy syömästä hiiriä ja rottia, koeta tarjotasille jotain muuta. Myös ajankohta saattaa vaikuttaa ruokahaluun: monille käärmeille ruoka maistuu parhaiten illansuussa tai vasta valojen sammuttua. Kuningasspyton saattaa olla nirso, joskus jopa ruokaeläimen väri voi vaikuttaa siihen, suostuuko käärme syömään. Kokeile eri vaihtoehtoja ja ruokintatapoja, mikäli käärmeesi on erityisen ronkeli. Kysy myös Faunattaren henkilökunnalta vinkkejä ruokinnan oinnistumiseen. Kuningaspytonit ovat tunnettuja pitkistäkin paastoista, joille ei ole mitään näkyvää syytä. Tämä on kuitenkin lajille täysin luontaista ja aikuinen kuningaspyton voi paastota jopa vuoden päivät. Poikasetkin voivat paastota viikkoja. Nämä paastot ovat käärmeelle useimmiten vaarattomia, mutta käärmeen painoa on siltihyvä seurata, jottei se laihdu liikaa. Ylimääräistä käsittelyä on kuitenkin paaston aikana parempi välttää, jottei käsittelystä aiheutuva stressi pitkitä syömättömyyttä.

Kuningaspyton saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

LISÄÄNTYMINEN
Sukupuolien määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta kokeneen harrastajan, matelijoihin perehtyneen eläinlääkärin tai Faunattaren koulutetun henkilökunnan tekemä "sondaus" kertoo käärmeen sukupuolen. Ulkoisesti pytoneiden sukupuoli voidaan päätellä kynsistä, surkastuneista jaloista, jotka pytoneilla (ja boilla) ovat eläimen kloaakin molemmin puolin. Koirailla kynnet ovat kookkaammat kuin naarailla. Lisäksi koiraiden häntä on pidempi ja hännäntyvestä paksumpi kuin naarailla. Sukupuolen tunnistaminen ulkoisesti vaatii usein runsaasti kokemusta lajista, sillä samaa sukupuolta olevienkin yksilöiden välillä voi olla melko huomattavia eroja.

Terraario-oloissa laji on lisääntynyt menestyksekkäästi jo kauan.

Kuningaspyton saavuttaa sukukypsyyden sukupuolesta ja koosta riippuen n. 2-5 vuoden iässä. Liian nuoria tai pienikokoisia käärmeitä ei tule käyttää lisäännyttämiseen, naaraan tulee painaa vähintään 1500 g, koiraan mieluusti vähintään 700 g.

Luonnossa laji parittelee kuivan kauden aikana loka-helmikuussa. Poikaset kuoriutuvat sadekauden aikana.

Lisääntymiseen tarkoitetuille käärmeille on hyvä järjestää vuodenaikojen vaihtelua erityisellä lepokaudella. Lepoaikana käärmeitä ei ruokita lainkaan, joten on tärkeää, että varsinkin naaras on erittäin hyvässä kunnossa ennen parittelua.
Terraarion lämpötilaa lasketaan marraskuun alusta 20-23 asteeseen ja valaistusaikaa vähennetään 14 tunnista noin 8 tuntiin. Päivälämpötila pidetään normaalina. Joulukuun alussa naaras siirretään koiraan terraarioon. Osa kasvattajista suosii tapaa, jossa naarasta pidetään koiraan terraariossa kahden päivän ajan kerran viikossa koko talvikauden ajan.
Helmikuun alusta lämpötila, valaistusaika ja ruokinta palautetaan normaaliksi. Tässä vaiheessa naaraan tulisi olla tiine, joten se saattaa kieltäytyä syömästä.
Naaras munii usein 4-10 munaa kerrallaan. Se kietoutuu munien ympärille eikä syö ennen poikasten kuoriutumista.

Munat voidaan hautoa myös vermikuliitti-vesi seoksessa erillisessä haudonta-astiassa. Sopiva haudontalämpötila on noin 32 astetta, tällöin haudontaan kuluu noin 65 vuorokautta. Haudonta-ajoissa on suuria eroja ja joskus poikaset kuoriutuvat jo alle 40 vuorokaudessa, joskus päiviä vierähtää lähes 90.

Poikaset ovat kuoriutuessaan noin 40 cm pituisia. Ensiateria poikasille tarjotaan ensimmäisen nahanluonnin jälkeen ja tästä eteenpäin poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta tiheämmällä ruokintavälillä.
On suositeltavaa asuttaa jokainen poikanen omaan asumukseensa, jotta niiden seuraaminen on helpompaa.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos käärme lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään.
Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hyvästä hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar