Punakorvakilpikonna

Huomio! Vaikka punakorvia ei enää saa myydä, on lajia runsaasti Suomen harrastajilla edelleen lemmikkeinä. Tästä syystä näemme tärkeäksi kertoa lajin hoidostakin.
Myymme myös punakorville sopivia tuotteita, löydät niitä myymälöistämme sekä verkkokaupastamme.

Trachemys scripta elegans
Englanniksi: Red-Eared Slider

Luonnossa punakorvia esiintyy lämpimissä, virtaamattomissa pehmeäpohjaisissa vesissä Missisippijoen laaksossa Yhdysvalloissa.
Punakorvakilpikonna on saavuttanut valtavan suosion lemmikkieläinmarkkinoilla. Syynä lienee sen viehkeä olemus ja suhteellisen alhainen hankintahinta. Useinkaan tuleva konnan omistaja ei tule ajatelleeksi, että pieni ja suloinen, kirkkaan vihreä kilpikonnavauva kasvaa verrattain suureksi vaatien aikuisena suuren akvaarion.
Urosten pituus aikuisena on tyypillisesti 15 cm ja naaraiden 20-30 cm.
Kilpikonnan väritys muuttuu aikaa myöten kirkkaan vaaleanvihreästä tasaien tummanvihreäksi.
Laji on pitkäikäinen. Luonnossa laji harvoin elää yli 30-vuotiaaksi, mutta hyvällä hoidolla se voi terraariossa ylittää jopa 60 vuoden iän. Mikäli on valmis tekemään pieniä uhrauksia kilpikonnaa hankittaessa saa tästä eläimestä mielenkiintoisen ja persoonallisen lemmikin, josta on iloa koko perheelle useiksi vuosiymmeniksi.

PITOPAIKAN VALINTA
Valittaessa akvaariota punakorvakilpikonnalle on parasta hankkia juuri kilpikonnille tarkoitettu akvaterraario, mutta myös muovisia piha-altaita voidaan käyttää. Monesti kaloille tarkoitetut akvaariot saavat lisätilavuutta juuri korkeudesta, josta kilpikonna ei juuri hyödy. Suuri ja vilkas kilpikonna tarvitsee paljon uintitilaa, jota ei voi korvata veden syvyydellä. Litroja tärkeämpi mitta pitopaikan koolle onkin pohjapinta-ala. Jonkinlaisena miniminä voidaan pitää 120 x 60 cm pohjapinta-alaa ja 35 cm veden syvyydellä, mutta tämäkään ei vielä ole vauhdikkaalle uimarille määrä eikä mikään.
Pitopaikan pohjapinta-alalle ei ole olemassa enimmäiskokorajoituksia. Mitä suurempi, sen parempi - mieluiten oma lammikko. Veden korkeus tulee syvimmästä kohtaa olla vähintään kilven leveyden syvyinen, jotta eläin voi vaivatta vedessä kääntyillä ja todella uida, eikä vain kastautua.
On tärkeää huomioida, että tilantarve lisääntyy huomattavasti jos kilpikonnia on enemmän kuin yksi. Punakorvakilpikonnat viihtyvät yksin. Koiraat voivat tapella reviiristä kohtalokkainkin seurauksin eivätkä naaraatkaan välttämättä tule toimeen lajitoverinsa kanssa. Ei ole mitenkään varmaa, että edes eri sukupuolta olevat kilpikonnat tulisivat toimeen lisääntymisajan ulkopuolella. Tappelut voivat päättyä johtaa vakaviin vammoihin, jopa kuolemaan, sillä suljetussa tilassa konnat eivät pääse pakenemaan toisiaan. Lisäksi punakorvakilpikonnien lisääntyminen on nykyisen vieraslajiasetuksen myötä estettävä, joten koiraan ja naaraan pitäminen samassa tilassa ei tästäkään syystä ole suositeltavaa.

SISUSTUS
Vaikka punakorva viettääkin paljon aikaa vedessä ja on loistava uimari, ei sitä missään olosuhteissa saa pakottaa olemaan vedessä koko aikaa. Akvaarioon on siis rakennettava tukeva maa-alue, joka on niin suuri, että konna mahtuu siinä vaivatta jaloittelemaan.
Maa-alueelle tulee myös kilpikonnan lämmittelypaikka. Alueen on oltava niin laaja, että kilpikonnan on mahdollista vetäytyä viileämmällekin alueelle niin halutessaan. Kaarnanpala tms. vedessä ei siis riitä, se ei edes kannattele pinnalla aikuista punakorvakilpikonnaa. Kulku vedestä maa-alueelle ja takaisin on oltava kilpikonnalle vaivatonta.
Kasvaessaan kilpikonna vaihtaa kilpensä suomuja ja nahkaansa kuten muutkin matelijat. Nahka irtoaa ohuina paloina, kilvenpalat laattoina. Vedessä on hyvä olla isoja juurakoita tai kiviä, joihin konna voi kilpeään hangata.
Akvaarioon voi laittaa myrkyttömiä vesikasveja, mutta konna saattaa napsia ne välipalaksi.

OLOSUHTEET
Punakorvakilpikonnat ovat päiväaktiivisia, joten ne tarvitsevat UVB-valon. Kilpikonnan asumukseen asennetaan vähintään 5% UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi ExoTerra ReptiGlo 5%), joita myydään lemmikkieläinliikkeissä.
UVB-säteiden avulla kilpikonnakehittää ihollaan D3-vitamiinia, joka edesauttaa kalsiumin imeytymistä kilpikonnan elimistöön vaikuttaen luuston ja kilven kasvuun ja aineenvaihduntaan.
Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle.*
Maa-alueelle asennetaan lämpölamppu, jonka alla lämpö saa kohota aina 45 asteeseen saakka.
Jos kilpikonnia on altaassa useita, on niiden kaikkien mahduttava yhtä aikaa joko viileään tai lämpimään osaan maa-aluetta.
Valaistusta pidetään päällä n. 12 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa.
Veden sopiva lämpötila on 20-25 astetta. Veden lämpötilan vaihtelu muutamalla asteella vuodenaikojen mukaan vastaa kilpikonnalle normaalia rytmiä luonnossa ja on siis luonnonmukaisempaa kuin ympäri vuoden jatkuva tasainen lämpö.
Öisin veden lämpötila saa laskea muutaman asteen päivälämpötiloista, kuten luonnossakin.
Mikäli huoneiston lämpötila ei riitä pitämään veden lämpöä 20 asteen yläpuolella päivisin on vettä lämmitettävä akvaariokäyttöön tarkoitetulla termostaattilämmittimellä, joka sammutetaan yöksi. Vesi ei kuitenkaan saa olla terraarion maa-alueella vallitsevaa ilman lämpötilaa oleellisesti korkeampi, sillä lämpimästä vedestä viileämpään ilmaan siirtyminen voi aiheuttaa kilpikonnalle hengityselinsairauksia.
Veden tulee olla puhdasta, sillä kilpikonna juo samaa vettä jossa se ui. Lisäksi sen iho on herkkä bakteerien aiheuttamille tulehduksille. Riittävän tehokas suodatin on siis tarpeen. Vettä on lisäksi vaihdettava viikoittain.

RAVINTO
Poikasina punakorvakilpikonnat ovat lihansyöjiä, mutta kasvaessaan muuttuvat sekasyöjiksi. Hyvin iäkkäät yksilöt saattavat itse asiassa syödä enemmän kasviksia kuin lihaa, tai jopa ainoastaan kasveja.
Lihaa syövien kilpikonnien ruokinnassa tulee kiinnittää huomiota riittävään kalsiumin saantiin. Korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi lihalla ruokitut kilpikonnat kasvavat nopeasti, jolloin kalsiumin merkitys korostuu. Tästä syystä tarjottavat liharuoat olisi tarjottava ravintoeläimen tukirakennelman (luut, ruodot, kuoret) kera. Lisäksi vedessä tulee jatkuvasti olla kalkinlähteenä esim. seepiansuomu, jota kilpikonnat voivat nakertaa.
Rasvaisia ruoka-aineita tulee välttää, jotta kilpikonnan sisäelimet eivät rasvoittuisi. Sopivaa ravintoa ovat mm. kokonaiset perkaamattomat järvikalat, kokonaisena kuivattu kala, hyönteiset, nilviäiset ja äyriäiset, sekä vihreät lehtikasvit ja vesikasvit. Lisäksi markkinoilla on valtavasti erilaisia tehdasvalmisteisia ruokia suokilpikonnille, joilla ruokavaliota voi täydentää.
Huomioi, että ihmisille tarkoitetut kalat ja äyriäiset on voitu suolata ja/tai kypsentää. Tällaiset ruoka-aineet onkin parempi jättää kaupan hyllylle.
Ruokaan on hyvä lisätä kalkkivalmistetta sekä silloin tällöin matelijoille tarkoitettua vitamiinivalmistetta.
Aivan pienet kilpikonnavauvat ruokitaan 2-3 kertaa päivässä ja ruokintakertoja harvennetaan kilpikonnien kasvaessa.
Aikuisille yksilöille pidetään 2-3 paastopäivää viikossa rasvoittumisen estämiseksi.

TALVILEPO
Luonnossa punakorvakilpikonnat vaipuvat talven ajaksi horrokseen. Horrostaminen on kilpikonnalle hyvin tärkeää vankeudessakin, sillä se on kilpikonnan elimistölle luontainen lepotauko.
Horrokseen laitettavan konnan tulee olla terve ja hyväkuntoinen. Ennen horrosta konnan suolen tulee olla tyhjä, tästä syystä sille pidetään vähintään kahden viikon paasto. Akvaarion veden lämpötilaa tiputetaan asteittain, myös lämpölamppu sammutetaan ennen kuin konna siirretään lopulliseen horrostamispaikkaansa.
Konnan horrostaminen tapahtuu matalassa vedessä, noin 5-10 asteessa. Jääkaapin tasainen +8 asteen lämpötila on optimaalinen.
Horros kestää noin 2 kuukautta, jonka jälkeen konna hitaasti herätellään.
Mikäli aiot laittaa punakorvakilpikonnasi talvihorrokseen hanki lisätietoa aiheesta esim. internetistä tai alan kirjallisuudesta. Horros on luonnollinen, mutta väärän tiedon pohjalta tehtynä voi olla jopa haitallinen.

LISÄÄNTYMINEN

Punakorvakilpikonnien lisäännyttäminen on vieraslajiasetuksen nojalla kielletty. Mikäli kuitenkin majoitetaan eri sukupuolta olevia kilpikonnia samassa tilassa, tulee mahdolliset munat jättää hautomatta ja hävittää.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.
Huolehdi käsihygieniasta, monet matelijat kantavat normaalina suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.