Iguaani

ELI VIHREÄ LEGUAANI

Iguana iguana
Englanniksi: Green Iguana

Iguaani on terraariossa pidetyistä liskolajeista kookkaimpia. Suuri koko asettaa liskon hankinnalle omat vaatimuksensa, mutta mikäli harrastajalla on kotonaan mahdollisuus tarjota liskolle sen kaipaamat olosuhteet ja tilat, saa tästä hienosta lajista todella mielenkiintoisen ja persoonallisen terraarioeläimen.

Vihreä leguaani eli iguaani kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja siinä leguaanien heimoon (Iguanidae). Laji on alkujaan kotoisin Etelä-ja Väli-Amerikasta, Meksikosta Brasilian eteläosiin. Lisäksi lajia tavataan Paraquaylla ja Vähä-Antilleilla. Pieniä populaatioita on myös Floridassa ja Havaijilla.

Naaraiden pituus on yleensä alle 130 cm, koiraiden noin 150 cm. Lähes kaksi kolmasosaa tästä mitasta on häntää.

Keskimäärin laji elää terraario-oloissa noin 15-vuotiaaksi, mutta 20-vuotiaaksi eläminen ei ole tavatonta. Vanhin yksilö oli tietojemme mukaan kuollessaan 29-vuotias.

Iguaanit ovat luonnossa uhanalaisia ja kuuluvatkin CITES II/B-liitteeseen, joten niiden myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista siis aina iguaania ostaessasi, että sillä on vaadittavat asiakirjat.

TERRAARIO
Iguaanit ovat arboreaalisia, eli ne viettävät pääosan elämästään puiden oksilla, joten terraarion korkeus on leveyttä tärkeämpää. Koska kyseessä on erittäin suureksi kasvava lisko, ei pohjapinta-ala voi olla pieni. Jonkinlaiset minimitat yhdelle iguaanille ovat 200 x 80 x 200, mitä suurempi sen parempi. Mikäli majoitat useamman iguaanin samaan terraarioon, kasvaa tilantarve huomattavasti. Iguaanit ovat todella reviiritietoisia ja siitä syystä onkin viisainta majoittaa kukin lisko omaan terraarioonsa, sillä reviirikiistat ovat todennäköisiä. Varauksella niitä voidaan pitää myös ns. haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampia naaraita tai useampia naaraita yhdessä, mutta naaraatkaan eivät välttämättä tule toimeen, joten liskojen erottamiseen on varauduttava. Pareittain pidettynä ongelmaksi muodostuu, että lisääntymisaikana ja joskus sen ulkopuolellakin koiras ahdistelee naarasta jatkuvilla paritteluyrityksillään, mikä rasittaa molempia liskoja - pahimmillaan naaras voi menehtyä jatkuvaan munimiseen. Jos kuitenkin asutat useita iguaaneja samaan asumukseen, pidä vain suunnilleen samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa ja tarkkaile, että jokainen niistä saa ruokaa, eivätkä ne tappele. Älä koskaan sijoita samaan terraarioon kahta koirasta, sillä ne todennäköisesti ottavat verisesti yhteen. Koska suljetussa tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman reviiriltä, voivat tappelut jatkua niin kauan, että heikompi yksilö kuolee. Nuorena iguaanit tulevat toimeen keskenään hyvin ja ne voidaan majoittaa samaan terraarioon, mutta sukukypsyyden lähetessä alkavat reviirikiistat.

Huolehdi, että terraario on ehdottoman pakovarma ja että siinä on riittävä ilmanvaihto. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

TERRAARION SISUSTUS
Iguaanit viettävät valtaosan ajastaan vesistöjen varsilla kasvavien puiden oksistoissa. Mikäli vaara uhkaa ne hyppäävät oksilta veteen ja lahjakkaina uimareina polskivat tiehensä. Maahan iguaanit laskeutuvat pääasiassa vain kiistelemään reviiristä ja lisääntymään. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä, sillä yksi terraarioharrastuksen parhaista puolista on kaunis, luonnonmukaisesti sisustettu terraario, joka tuo palan luontoa kotiisi. Pienellä vaivan näöllä iguaanille onkin helppo rakentaa upea terraario, joka on paitsi liskoille mukava koti, silmää hivelevä sisustuselementti.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, kookosturvetta, kaarnahaketta tai näiden sekoitusta, on tärkeää, että pohjamateriaali kestää kosteutta homehtumatta. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät esimerkiksi turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne.

Lisäksi sisustukseen tarvitaan tietysti lukuisia kiipeilymahdollisuuksia, sillä iguaanit ovat erinomaisia kiipeilijöitä. Muista kiinnittää oksat huolellisesti esim. terraarion kattoon tai seiniin esimerkiksi akvaariosilikonilla tai ruuveilla, jottei lisko voi niitä oksalta toiselle loikkiessaan kaataa, sillä aikuinen iguaani voi painaa useamman kilon. Panosta erityisesti terraarion yläosien sisustukseen ja huolehdi, että siellä on liskollesi myös riittäväsi näkösuojaa. Esim. muovi –ja silkkikasveja on helppo kiinnittää terraarion yläosiin ja ne tarjoavat liskollesi luonnollista näkösuojaa. Voit myös istuttaa terraarioon myrkyttömiä eläviä kasveja, mutta todennäköisesti iguaani syö ne tai ruttaa ne kiipeillessään rikki.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustamisesta saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Koska iguaanit ovat päiväaktiivisia, ne tarvitsevat ehdottomasti UVB-valon. Terraarioon tuleekin sijoittaa vähintään 5% UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi ExoTerra % UVB-putki), joita myydään Faunatar-myymälöissä.
UVB-putki vaihdetaan uuteen 6-12kk välein valmistajan ohjeen mukaan, sillä UVB-teho heikkenee käytön myötä. Voit käyttää myös monimetallivalaisimia tai elohopeapurkauslamppuja, jotka toimivat sekä UVB:n, että lämmönlähteenä.
UVB-säteiden avulla iguaani kehittää ihollaan D3-vitamiinia, joka vaikuttaa eläimen kalsiumaineenvaihduntaan. Vitamiinilisällä ei voi korvata UVB-valoa. UVB on varsinkin kasviksia syövälle lajille tärkeä D-vitamiinin lähde, sillä kasvisruokavalio ei sisällä juuri lainkaan D-vitamiinia.

UVA-säteellä on todettu olevan liskoille psykologinen vaikutus, eli se mahdollisesti vaikuttaa mm. lisääntymisintoon ja aktiivisuuteen. Valon avulla lisko pystyy myös erottamaan eri vuorokaudenajat toisistaan.

Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle. Valaistusta pidetään päällä n. 12-14 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa.

Iguaani kaipaa terraarioonsa lämmittelyalueen voidakseen säädellä ruumiinlämpöään. Terraarion toinen pääty tehdään lämmittelyalueeksi, jossa lämpö saa kohota 35-45 asteeseen. Muualla terraariossa 23-26 astetta on sopiva lämpö. Koska iguaanit ovat päiväaktiivisia ja luonnossakin paistattelevat päivääpuiden oksistossa, joten terraariossakin lämmön tulee tulla ylhäältä päin, jotta se vastaisi luonnollista lämmönlähdettä, aurinkoa. Lämmönlähteenä käytetään siis lämpölamppua, joka sijoitetaan niin, ettei lisko voi polttaa itseään siihen. Yöksi myös lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea noin 20 asteeseen. Valaistus ja lämmitys on helpointa pitää säännöllisinä ajastimen avulla. Sekä veden että terraarion lämpötila saisi olla 24-30 astetta päivisin, yöllä muutaman asteen vähemmän.

Iguaanit elävät luonnossa usein veden lähellä ja ovat erinomaisia uimareita. Terraarioon tuleekin sijoittaa vesiastia, joka on mielellään niin kookas, että lisko mahtuu siinä vaivatta kokonaan pinnan alle. Vesi pidetään puhtaana suodattimen avulla tai vaihtamalla se päivittäin.

On tärkeää huomioida, että etenkin nuoret yksilöt eivät välttämättä tajua juoda kupista, joten pari kertaa päivässä sumuttaminen pitää paitsi yllä sopivaa ilman kosteutta, takaa, että iguaani saa myös juodakseen pisaroista. Ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus on noin 70-80 %. Tämä ylläpidetään sumuttamalla tai sijoittamalla terraarioon sadetusjärjestelmä tai ilmankostutin.

RUOKINTA
Iguaani on kasvissyöjä, toisin sanoen luonnossa se syö ravinnokseen pääasiassa kasvien lehtiä, kukkia ja hedelmiä. Ravinnon laatuun ja monipuolisuuteen on kiinnitettävä suurta huomiota, jotta vääränlaisesta ravinnosta johtuvilta kasvuhäiriöiltä ja muilta ongelmilta vältyttäisiin. Lisko ei itse erota kasvien terveellisyyttä, epäterveellisyyttä eikä myrkyllisyyttä, joten onkin omistajan tehtävä huolehtia siitä, että ravinto on iguaanille sopivaa.

Etenkin kasvavan iguaanin kalkintarve on suuri. Ravinnossa tulisikin kiinnittää huomiota kasvisten kalsium-fosfori-suhteeseen (Ca:P). Keskimäärin ravinnon tulisi sisältää kalsiumia ja fosforia suhteessa 2:1.

80 % ravinnosta tulisi olla ei-hedelmäisiä kasviksia. Vaihtoehtoja, joissa Ca:P suhde on lähellä ihanteellista ovat mm. endiivi, fenkoli, kaali, mangoldi, persilja, pinaatti, sinimailasen idut, vesikrassi ja voikukan lehdet. Muita vaihtoehtoja ovat mm. kesäkurpitsa, kiinankaali, kyssäkaali, lehtisalaatti, lanttu, linssin idut, parsakaali, porkkana, punakaali, retiisi, savoijinkaali, sikurisalaatti ja varsiselleri. Mainittakoon myös kurkku, kurpitsa, paprika ja tomaatti –näissä Ca:P suhde on aiempia epäedullisempi mutta lisukkeena nekin sopivat hyvin.

Ravinnosta korkeintaan 20 % saa olla hedelmiä, sillä hedelmät ovat usein hyvin sokeripitoisia ja ravintoarvoltaan heikkoja. Useiden hedelmien Ca:P –suhde on myös epäedullinen leguaanille. Kaaleja, lanttua janaurista liskolle kannattaa tarjota vain silloin tällöin, sillä pääasiallisena ravintona ne saattavat aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja struumaa. Pinaatti sisältää kalsiumia sitovia oksalaatteja. Pinaattia tulee tarjota vain harvoin, jos ollenkaan. Pinaatin lisäksi oksalaatteja on myös mm. raparperissa ja joidenkin juurikkaiden lehdissä. Raparperia leguaanille ei tule tarjota lainkaan, sillä sen lehdet ovat myrkyllisiä ja muutkin osat tulisi keittää. Juurikkaiden lehdissä Ca:P suhde on usein ihanteellinen, mutta jollei niiden oksalaattipitoisuudesta ole tietoa, kannattaa niitä tarjota vain harvakseltaan.

Erittäin suositeltavaa on idättää leguaanille sinimailasta, vihreitä linssejä, mungpapuja ym. Kesällä kannattaa puhtaasta paikasta kerätä mm. voikukkaa ja apilaa. Puiden lehdistä koivu sopii leguaanille hyvin. Näitä voi myös kuivata tai pakastaa talven varalle.

Iguaanille ei tule tarjota mitään eläinperäistä ravintoa. Joskus kuulee väitettävän, että iguaanille tulisi antaa mm. kissanruokaa. Tämä on erittäin haitallista liskon ruoansulatukselle ja liiallinen proteiininsaanti voi johtaa jopa munuaisten pettämiseen ja liskon kuolemaan.

Etenkin kasvavan iguaanin kalkin tarve on suuri, joten D3-vitamiinia sisältävää kalkkivalmistetta tulee lisätä ruokaan mieluusti jokaisella ruokintakerralla. Kerran-pari viikossa lisätään monivitamiinijauhetta. Aikuiselle eläimelle näitä lisiä voidaan tarjota harvemmin.

LISÄÄNTYMINEN
Iguaanien kasvattaminen on jo vuosia onnistunut hyvin, mutta muutamien seikkojen takia tulee iguaanien lisäännyttämistä aina harkita tarkkaan; paitsi naaraan terveyden kannalta, tulee myös miettiä, pystyykö löytämään vastuullisen kodin jopa kymmenille pienille iguaaneille.

Pienten poikasten sukupuolen määrittäminen saattaa osoittautua mahdottomaksi, mutta kookkaamman yksilön tunnistaminen on jo helpompaa. Koiras on naarasta kookkaampi, sen leukapussi on suurempi ja selkäpiikit pidemmät.

Koiraan reisien sisäpinnalla erottuu femoraalirauhasten rivi selkeämmin kuin naaraalla ja hännän tyvessä on havaittavissa koiraan sukuelimen, hemipeniksen aiheuttama pullistuma. Lisäksi koiraan luonne saattaa olla ”machompi”, se pullistelee kurkkupussiaan, nyökyttelee päätään ja uhoaa peilikuvalleen.

Iguaanit tulevat sukukypsiksi noin 3-4 vuotiaina. Lisäännyttämiseen tulee käyttää vain riittävän suuria, terveitä ja hyvässä ravitsemustilassa olevia liskoja, sillä munien tuottaminen on naaraalle äärimmäisen raskasta.

Naaras lakkaa syömästä n. 4 viikkoa ennen munintaa. Tämä ei ole ongelma, jos lisko on terve ja sen elimistössä on riittävästi kalsiumia, mutta puutteellisesti ravitulle naaraalle voi kehittyä nk. kalkkihalvaus, joka oireilee mm. nykimisinä ja kouristuksina ja voi olla kohtalokas. Riittävästä kalsiumin saannista on siis huolehdittava jo hyvissä ajoin ennen lisäännyttämistä.

Kantoaika on n. 65 vuorokautta. Kantava liskonaaras on takaruumiistaan hyvin turpea. Naaraalle tulisi järjestää oma terraarionsa muninnan ajaksi. Luonnossa vihreä leguaani munii kaivamiinsa onkaloihin, terraariossa naaras tarvitsee munintalaatikon. Munintalaatikoksi sopii mikä vain laatikko, jonka sisään naaras mahtuu ja jonka kanteen saa tehtyä reiän. Laatikko ei saa olla kovin suuri ja sisäänmenoaukkokin saa olla hieman ahdas. Terraarioon voidaan myös sijoittaa muoviputki, joka johtaa viistosti laatikkoon –näin laatikko muistuttaa luontaista onkaloa. Laatikkoon laitetaan lannoittamatonta turvetta, joka pidetään kosteana.

Naaras munii 20-40, mutta mahdollisesti jopa 65 munaa. Munat haudotaan erillisessä haudonta-astiassa noin 28-30 C lämmössä. 20 cm pituiset poikaset kuoriutuvat noin kolmen kuukauden kuluessa.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Iguaanit ovat kuitenkin hyvin reviiritietoisia eläimiä, joten poikasesta asti käsittelyyn tottunutta eläintä on helpompi käsitellä aikuisenakin. Huomioi, että iguaanilla on pitkät, terävät kynnet, joilla se tarttuu kiinni kiipeillessään. Kokiessaan itsensä uhatuksi, iguaani pullistelee ja levittää leukapussinsa auki. Se voi myös pitää sähisevää ääntä varoitukseksi. Jos tämä ei auta, lisko voi lyödä vahvalla hännällään tai purra kipeästi.

Jos lisko lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.