Konnat

Bufo sp.
Enlanniksi: toad

Konnia tavataan Pohjois-ja Etelänapaa, Madagaskaria, Uutta-Seelantia ja Uutta-Guineaa lukuun ottamatta maapallon joka kolkasta. Lajeja bufo-suvussa on valtavasti. Lähes 250 lajia on tunnistettu. Kotoinen rupikonnammekin (Bufo bufo) kuuluu tähän sukuun, mutta Suomen luonnosta ei näitä kosteasilmäisiä loikkijoita saa terraarioeläimeksi ottaa, kaikki Suomen sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja.

Konnat ovat pitkäikäisiä veijareita, keski-ikä lajien välillä vaihtelee 5 ja 15 vuoden välillä. Todistetusti vanhin konna on kuollessaan ollut 36 vuotias.
Konnia on siis lähes joka puolella maapalloa. Vaihteluita lajien ulkonäöissä ja habitaateissa on valtavasti. Tämä ohje keskittyy Suomessa yleisimmin terraarioeläimenä pidettyihin lajeihin.

Konnia tavataan kuivilta ja keskikuivilta, avoimilta seuduilta Pohjois-Amerikasta kuten esim. preeriakonna Bufo cognatus, sonorankonna Bufo retiformis sekä ”punatäpläkonna” Bufo punctatus.
Lajeja esiintyy myös Afrikassa, kuten Marokonkonna Bufo mauritanicus, ”Etelän kääpiökonna” Bufo vertebralis ja ”Karookonna” Bufo gariepensis.
Lajeja on kotoisin myös kosteista sademetsistä, kuten etelä-amerikkalaiset Blomberginkonna B. Blombergi, Uudenmaailmanlehtikonna B. typhonius sekä afrikkalainen ”Kamerooninkonna” B. Superciliaris ja koillis-aasialainen ”Aasian jättikonna” B. asper.
Osa lajeista, kuten etelä-amerikkalainen ”Andienkonna” B. spinulosus ja Himalajalla esiintyvä B. tibetanus asuvat vuoristoissa jopa 4000 metrin korkeudella.

Yhteistä kaikille konnille on tanakka ruumiinrakenne, nystyräinen iho, horisontaalinen pupilli ja lyhyet, voimakkaat jalat. Osalla konnista on leukapussi jonka avulla ne pystyvät muodostamaan ääniä naaraiden houkuttelemiseksi ja reviireistään tiedottamiseksi.
Kaikilla lajeilla on pään takana maitomaista myrkkyä erittävät myrkkyrauhaset, joiden toksiinipitoisuus vaihtelee paljonkin. Konna puolustautuu myrkyllä stresssaantuessaan tai esim. petoeläimen hampaisiin joutuessaan. Myrkky ei tapa ihmistä, mutta saattaa aiheuttaa iholla kutinaa tai jopa hengitysvaikeuksia mikäli myrkkyä niellään. Osalla lajeista (esim. agakonna B. marinus) myrkyn teho voi tappaa pienen koiran. Myrkyllisyys on hyvä pitää mielessä, mikäli konnaa syystä tai toisesta on käsiteltävä.
Myös ennen konnan käsittelyä on syytä pestä kädet huolellisesti, sillä sammakkoeläinten iho on herkkä reagoimaan esim. saippuaan, hiuslakkaan, ihorasvoihin ja muihin ihmisen käsissä mahdollisesti oleviin aineisiin.

TERRAARIO
Konnalle sopii terraarioksi vaikkapa korkeaseinäinen akvaario, sillä konnat eivät voimakkaista jaloistaan huolimatta ole kovin hyviä loikkimaan korkealle. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Konnia voidaan majoittaa yleensä huoletta useita samaan terraarioon, kunhan konnat ovat keskenään samaa lajia ja suurin piirtein samankokoisia. Konnat ovat aktiivisimmillaan öisin ja iltaisin, monesti varsinkin sateen jälkeen. Terraariotakin voidaan siis iltaisin kevyesti sumutella vedellä. Perushoidoltaan yleisimmin terraariossa pidettävät lajit ovat hyvin samankaltaisia, mutta aina konnaa hankittaessa on syytä selvittää konnan tarkka laji, jotta turhilta hoitovirheiltä vältyttäisiin. Apuna lajien vaatimuksia selvittäessäsi voit käyttää internettiä ja alan kirjallisuutta. Voit myös kysyä neuvoa Faunattaren henkilökunnalta.

Konnat eivät nykytietämyksen mukaan kaipaa terraarioonsa UVB-valaistusta, mutta haittaakaan siitä ei ole. Jonkinlainen valaistus on terraariossa kuitenkin oltava, jotta oikeanlainen yö-/päivärytmi saadaan järjestettyä.

RAVINTO
Konnat ovat lihansyöjiä, jotka hanakasti syövät kaikkea, mitä saavat suuhunsa mahtumaan. Terraario-oloissa osan ravinnosta luovat erilaiset hyönteiset. Lisäksi voi silloin tällöin tarjota pakasteesta sulatetuttuja hiiren ”pinkkejä”, kalaa ja jopa suikaloitua vähärasvaista lihaa tai sisäelimiä.
Vitamiineja ja hivenaineita on hyvä lisätä varsinkin voimakkaassa kasvuiässä olevien konnien ruokaan.

SUOSITUIMPIA LAJEJA:
Agakonna, Bufo marinus
Selkäpuoli ruskea, vatsa kermanvaalea. Iho nystyräinen. Selkeästi erottuvat myrkkyrauhaset.
Kotoisin Etelä-Amerikasta, josta levinnyt Teksasiin, Karibialle, Floridaan ja Hawaijille. Agakonnia vietiin Australiaan vuonna 1935 tarkoituksena käyttää lajia biologisena torjuntana sokeriruokoviljelmillä tiettyä kovakuoriaislajia (engl. cane beetle) vastaan. Laji on viihtynyt Australiassa turhankin hyvin ja on monin paikoin uhkana kotoperäiselle eläimistölle syöden alkuperäisen tarkoituksen lisäksi kaikki muutkin hyönteiset.

Koko aikuisena jopa 24 cm, yleensä vähemmän, noin 15 cm. Urokset pienempiä kuin naaraat.
Agakonnan terraarion pohjan koko esim. 60 x 40 cm. Pohjamateriaalina hiekkaa, turvetta, kaarnahaketta tai näiden yhdistelmiä. Terraario pidetään suhteellisen kuivana, liiallinen kosteus saattaa aiheuttaa ihotulehduksia. Lämpötila noin 26 astetta.

Agakonna kaipaa piilopaikkoja sekä vesiastian johon se mahtuu halutessaan kokonaan.
Laji on lisääntynyt toistuvasti terraario-oloissa. Naaras munii pitkään ”helminauhaan” jopa 30 000 munaa. Poikasten muodonmuutos (metamorfoosi) nuijapäistä jalallisiksi tapahtuu poikasten ollessa noin 2 cm pituisia eli 18-30 vuorokauden kuluessa kuoriutumisesta.
Pitkäikäinen laji, joka saattaa saavuttaa yli kahdenkymmenen vuoden iän.

Amerikankonna, Bufo americanus
Selkä ruskea tai punertava. Tummia läiskiä selässä, läiskien keskellä 1 tai 2 syylää. Vatsapuoli selkää vaaleampi.

Kotoisin Kanadasta ja Pohjois-Amerikan itäosista. Viihtyy vaihtelevissa maastoissa puutarhoista metsikköihin ja peltoihin. Tavataan usein kukkuloilta ja pieniltä vuoriltakin. Perushoito kuin Agakonnalla, mutta on arempi laji, joka kaipaa paljon piilopaikkoja.

Pantterikonna, Bufo regularis
Kellertävän- tai vihertävänruskea. Levinneisyysalue kattaa Afrikan keskiosat.
Naaraat 6-9 cm, urokset 4-7 cm pituisia aikuisina.
Hoito kuin Agakonnalla, mutta kaipaa suuremman vesiastian, varsinkin lisääntymisaikaan.
Yöaktiivinen, piiloutuu päivällä kivien, kantojen ym. alle. Viihtyy vedessä lisääntymisaikaan, mutta muulloin ei juurikaan ui.

Terraarion koko määräytyy suhteessa konnien lukumäärään, mutta vähintään esim. 60 x 40 x 40 kahdelle konnalle. Peruslämpönä huoneenlämpö.
Kaipaavat piilopaikkoja sekä vasiastian, johon eläimet mahtuvat halutessaan uimaan.
Pientä osaa terraarion pohjasta voidaan pitää kosteana.

Muita lajeja:
Koloradonkonna, B.alvarius
Lännenkonna, B.blombergi
Lännekonna, B.boreas
Losemitenkonna B.canorus
Haisukonna, B.calamita
Nelsoninkonna, B. bores
Mustakonna, B. exsul
Houstoninkonna, B. houstonensis
Kultakonna, B. periglenes
Tammikonna, B.quercicus
Sonorankonna, B.retiformis
Etelänkonna, B.terrestris
Viherkonna, B.viridis
Yosemitenkonna, B. canorus
Fowlerinkonna, B. woodhousei fowleri

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät sammakkoeläimet kaipaa hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä, vaan voivat kokea ne ahdistavina. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille tarpeetonta stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Lisäksi ihmisen iholla oleva hiki, rasva, saippuajäämät ja muu lika voivat olla erittäin vahingollisia sammakon herkälle iholle. Pese aina kätesi huolellisesti ennen hoitotoimenpiteitä akvaariossa tai aksolotliin koskemista.

Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita kertoja peräkkäin syömästä, ota yhteyttä sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää etukäteen, mistä löydät sammakkoeläinten hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, jotkin sammakkoeläimet ja matelijat saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

© Faunatar-ketju.