Kynsisammakko

Xenopus laevis
Englanniksi: Smooth clawed toad , Platanna

Afrikankynsisammakot kuuluvat sammakoiden lahkoon Anura ja siinä kielettömien sammakoiden heimoon Pipidae. Luonnossa niitä tapaa eteläisessä ja itäisessä Afrikassa. Lajia on viety moniin maihin ja mm. USA:n länsiosissa se on lisääntynyt luonnossa riesaksi asti.

Afrikankynsisammakko on suhteellisen helppohoitoinen ja mielenkiintoinen seurattava, kunhan sille luodaan hyvät elinolosuhteet. Luonnossa laji viihtyy rauhallisissa lammikoissa ja hitaasti virtaavissa puroissa.

Lajin urokset kasvavat noin 5-6 cm pitkiksi, naaraat ovat kookkaampia saavuttaen jopa 13 cm pituuden.
Afrikankynsisammakko on useiden muiden sammakkoeläinten tavoin hyvin pitkäikäinen. Keski-ikä akvaariossa on noin 15 vuotta, mutta jopa 30-vuotiaat yksilötkään eivät ole ennen kuulumattomia.

Silloin tällöin afrikankynsisammakko sekoitetaan kääpiökynsisammakkoon, josta Suomessa on myynnissä lähinnä kahta lajia: Hymenochirus boettgeri ja H. curtipes. Lajit on kuitenkin maallikonkin mahdollista erottaa toisistaan. Afrikankynsisammakon iho on sileä, kääpiökynsisammakon karkea ja nystyräinen. Afrikankynsisammakon keskiruumis on pullea, kääpiökynsisammakon litteä. Afrikankynsisammakolla ei ole ihopoimuja sormien välissä, kääpiökynsisammakolla on. Täysikasvuisena eläimistä ei voi erehtyä, afrikankynsisammakko on huomattavasti isompi ja pulleampi kuin kääpiökynsisammakko.

AKVAARIO
Täysin vesielämään sopeutuneena kynsisammakko majoitetaan akvaarioon. Akvaarion tulee olla sammakon kokoon nähden suhteellisen suuri, sillä kynsisammakot ovat vilkkaita ja taitavia uimareita, jotka nauttivat kunnon uimatilasta. Yhdelle kynsisammakolle tai pariskunnallealtaan tulee olla vähintään 150 litrainen (esim. 95 x 40 x 40 cm), mutta mitä suurempi, sen parempi. Mitä enemmän kynsisammakoita altaaseen hankitaan, sitä isompi tulee altaan olla, jokaista uutta sammakkoa kohden tilavuutta tulisi kasvattaa ainakin 20 litraa.

Altaaseen laitetaan ainakin 30 cm syvyydeltä vettä, parasta olisi täyttää kuitenkin allas aivan täyteen. Sammakot voivat karata, mikäli ne pääsevät akvaarion kannessa olevista rei’istä tms. ulos, joten akvaarion kannen reiät on peitettävä esim. verkolla.

Akvaariota ei saa sijoittaa ikkunan eteen, sillä auringonpaiste voi kohottaa veden lämpötilan liian korkeaksi. Huoneiston levottomin paikka ei sovi rauhallista elämää kunnioittaville sammakoille. Koiraat kurnuttavat öisin, joten herkkäuninen omistaja ei välttämättä viihdy samassa makuuhuoneessa sammakoiden kanssa.

Sammakkoaltaaseen ei ole suositeltavaa laittaa kaloja. Näin siksi, että sammakot syövät aivan pienet kalat kernaasti suihinsa. Isompienkin kalojen eviä ne saattavat vahingoittaa. Isot kalat puolestaan saattavat syödä sammakot. Rauhallisesta elämästä nauttivat sammakot saattavat stressaantua, mikäli niiden akvaariota asuttaa levottomasti uiskenteleva kalaparvi. Ongelmia ilmenee myös silloin, jos kalat syystä tai toisesta sairastuvat, sillä kalojen sairauksiin tarkoitetut hoitoaineet eivät välttämättä sovi sammakoille.

Pohjamateriaalina hiekka. Hiekan tulee olla niin suurirakeista, etteivät sammakot sitä voi syödä, sillä mikäli hiekanjyviä kulkeutuu sammakon ruokaillessa sen elimistöön voivat kivet aiheuttaa tukoksia eläimen ruoansulatuskanaviin. Hiekka saa siis olla läpimitaltaan noin 1 cm.

Sammakot viihtyvät akvaariossa, jossa on kasveja, juurakoita ja muita piilopaikkoja. Kasvit ne tosin saattavat repiä rikki, mutta vaihtoehtoisesti voidaan käyttää muovisia akvaariokasveja.
Sammakoiden aineenvaihdunta on vilkasta, joka merkitsee suurehkoa ulostemäärää sammakoiden kokoon nähden. Suodatus on siis tarpeen, sillä kaikki sammakkoeläimet vaativat viihtyäkseen hyvälaatuista, puhdasta vettä.

ammakkoakvaariossa voi käyttää samoja laitteita kuin kala-akvaariossakin. Sisäsuodatin ajaa asiansa, mutta se tärisee ja hurisee, joten meluherkille sammakoille miellyttävämpi suodatin on ulkosuodatin, jonka virtausnopeus pidetään hiljaisena ja tasaisena. Ilmapumppu on kaunis katseltava, mutta ei puhdista vettä.
Vettä tulee suodatuksesta huolimatta vaihtaa säännöllisesti. Vaihtoväleihin vaikuttaa sammakoiden lukumäärä ja akvaarion koko. Periaatteessa vettä voi vaihtaa vaikka päivittäin vähän: noin 1/10 tai 1/15 osan altaan kokonaisvesimäärästä tai esim. kerran viikossa kolmannes altaan vedestä.
Uuden veden sekaan on hyvä lisätä akvaariokäyttöön tarkoitettua vedenparannusainetta, joka neutraloi vesijohtovedessä olevan kloorin. Kloori ärsyttää herkkähipiäisten sammakoiden ihoa.
Sopiva akvaarioveden lämpötila on noin 20-23 astetta, joten lämmitin ei ole aivan välttämätön ostos, sillä usein normaali huoneenlämpö riittää. Lyhyitä aikoja sammakot pärjäävät lämpimämmässäkin vedessä, mutta se ei ole suositeltavaa.
Kynsisammakoiden tiedetään talvehtineen vesissä, joiden lämpötila alimmillaan on ollut 10-15 astetta.

RAVINTO
Kynsisammakot syövät pieniä paloja raakaa lihaa, sisäelimiä, kalaa, vesikilpikonnan ruokaa, katkarapuja, verimatoja, tubifexmatoja, pieniä kastematoja, hyönteisiä, kalojen pakasteruokia ym. mahdollisimman monipuolisesti. Kesäisin voi itse kerätä ulkoa pieniä hyönteisiä - vaihtelu virkistää sammakkoakin.

Annettaessa tuoretta lihaa ja kalaa on pidettävä huoli, ettei vesi pääse likaantumaan.
Kynsisammakot oppivat suhteellisen helposti noutamaan ruokapalat hoitajansa sormista. Tällä tavoin syöttäminen on hauskaa, joskin hidasta puuhaa.

LISÄÄNTYMINEN
Kynsisammakot saattavat lisääntyä akvaariossa mihin vuodenaikaan hyvänsä. Kutuvimma alkaa sammakoilla varsinkin, mikäli veden pintaa lasketaan viikon ajan noin puoleen normaalista. Sitten vedenpinta nostetaan yhdessä päivässä normaaliksi lisäämällä akvaarioon selvästi kylmempää (10-15 asteista) vettä. Hyvällä onnella jo seuraavana aamuna on kasvien lehdillä munia.
Naaraista kookkaimmat saattavat kerralla laskea jopa 2000 munaa! Yleensä munia tulee huomattavasti vähemmän.
Kasvit, joihin munat ovat kiinnittyneet, siirretään erilliseen kasvatusakvaarioon. Tähän tarkoitukseen riittää noin 20 litrainen allas. Kasvatusaltaaseen sijoitetaan ilmapumppu, jotta veden ilmastointi on riittävä. Vesi saa olla huoneenlämpöistä. Veden tulee olla puhdasta ja hyvälaatuista, munat ovat herkkiä homeelle.
Muutaman päivän kuluessa poikaset kuoriutuvat munista.

Parin päivän kuluttua kuoriutumisesta tarjoillaan ensiateria. Aivan pienet nuijapäät syövät ruoan siivilöimällä sen vedestä kidustensa kautta, joten kaloille tarkoitetut poikasravinnot sopivat ensi alkuun ruoaksi poikasille, jotta ne eivät tukehdu ruokaansa.
Vettä on hyvä vaihtaa joka päivä, sillä ruokaa saattaa helpostikin jäädä ylimääräistä ja se pilaa veden nopeasti.
Nuijapäät kehittyvät sammakon näköisiksi parissa kuukaudessa ja niiden ulkokidukset surkastuvat pois. Tämän jälkeen voidaankin siirtyä vastaavanlaiseen ravintoon kuin aikuisten sammakoiden kanssa - oleellisesti pienempiin annospaloihin vain.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli sammakkosi vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita kertoja peräkkäin syömästä, ota yhteyttä eläimen myyjään ja/tai sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin.

Huolehdi hygieniasta, sammakkoeläimet saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

Likaisin käsin sammakon veteen tai itse sammakkoon koskeminen saattaa aiheuttaa sammakolle ihotulehduksia ja muita ongelmia, joten pese kätesi myös ennen eläimen hoitamista.