Uhanalaiset eläimet ja lainsäädäntö

Osa lemmikkieläimiksi myytävistä eläinlajeista on luonnossa uhanalaisia.
Kun lemmikiksi ollaan hankkimassa tällaista lajia, tai kun tällaista lajia ollaan myymässä, on tärkeää tietää, kuinka tulee menetellä ja mitä kaikkia dokumentteja eläin mukaansa tarvitsee.

Uhanalaiset lajit kuuluvat CITES-lajiliitteisiin ja/tai CITES-liitteitä laajempiin EU-liitteisiin. Koska etiikkaamme kuuluu, ettemme myy tai osta eläimiä, joiden laillisuudesta emme ole varmoja, olemme panostaneet aivan erityisesti tiedon hankintaan, henkilökuntamme koulutukseen ja asioista tiedottamiseen uhanalaisten lajien kanssa. 

 

 

MIKÄ ON CITES JA MIKÄ ON EU-LIITE?

CITES

CITES-yleissopimus (Convention on international trade in endangered species of wild flora and fauna) on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä ympäristönsuojelusopimuksista. Se sääntelee yli 30 000 uhanalaisen kasvi- ja eläinlajin, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa. Sääntely koskee paitsi luonnossa eläviä myös vankeudessa syntyneitä, tarhattuja ja keinotekoisesti lisättyjä eliöitä. CITES-sopimus astui voimaan vuonna 1975 ja sen on allekirjoittanut yli 170 maata. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1976.

CITES-lajit on jaettu kolmeen kategoriaan: I, II, III
I-liitteen eli kaikista tiukimmin säänneltyjen lajien kansainvälinen kauppa on kielletty. Tietyissä tapauksissa lajeja saa viedä ja tuoda, kun kyseessä on ei-kaupallinen toiminta. Luonnonvaraisille yksilöille on poikkeuksellisesti ensin haettava tuontilupaa siitä maasta jonne laji tuodaan. Tätä vaatimusta noudatetaan myös EU:ssa. Tarhattuja yksilöitä kohdellaan kuten II-liitteen lajeja.
II-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta luvanvaraista. Tuontiin EU:n alueelle vaaditaan poikkeuksetta CITES-vientiluvan lisäksi CITES-tuontilupa.
III-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta luvanvaraista. Vientilupa vaaditaan maasta, joka on mainittu lajiliitteessä. Muista maista vaaditaan joko vientilupa tai alkuperätodistus.

EU-LIITE

EU:n CITES-asetuksen liitteet vastaavat pitkälti CITES-sopimuksen liitteitä, mutta niissä on mukana myös CITES-sopimukseen kuulumattomia lajeja. Lisäksi EU:n muussa lainsäädännössä suojeltuja lajeja, jotka on listattu CITES-II-liitteeseen, on nostettu A-liitteeseen.

EU-liitteet on jaettu neljään kategoriaan: A, B, C, D
A-liitteen eli kaikista tiukimmin säänneltyjen lajien kaupallinen tuonti/vienti on kielletty. Tietyissä tapauksissa lajeja saa viedä ja tuoda, kun kyseessä on ei-kaupallinen toiminta. A-liitteen lajien vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita yksilöitä käsitellään kuten B-liitteen lajeja eli niitä voi viedä/tuoda myös kaupalliseen käyttöön. Yksilöiden luvat on tarkistettava rajatulliasemalla kun yksilöt viedään yhteisöstä tai tuodaan yhteisöön. Tuontiin vaaditaan sekä vienti- että tuontilupa. A-liitteeseen kuuluvat kaikki I-liitteen lajit sekä osa II-liitteen lajeista.
B-liitteen lajeilla saa käydä kansainvälistä kauppaa, mutta niitä ei saa tuoda yhteisöön ilman voimassaolevaa vientilupaa tai jälleenvientitodistusta sekä voimassaolevaa tuontilupaa. Luvat on tarkistettava rajatulliasemalla, kun niitä viedään yhteisöstä tai tuodaan yhteisöön.
C-liitteen lajeilla on oltava CITES-vientilupa, kun ne tuodaan maasta, joka on mainittu lajiliitteessä. Muista kuin em. maista tuotavilla lajeilla on oltava joko vientilupa tai muu alkuperätodistus. C-liitteen yksilöistä on tehtävä tuonti-ilmoitus tullissa. Luvat on tarkistettava rajatulliasemalla, jonka kautta tuonti tapahtuu, kun yksilöt tuodaan EU:n alueelle. Vientiin vaaditaan CITES-vientilupa.
D-liitteen lajien yksilöistä on tehtävä tuonti-ilmoitus rajatulliasemalle, jonka kautta tuonti tapahtuu, kun yksilöt tuodaan EU:n alueelle.

MILLOIN ELÄIN TARVITSEE EU-TODISTUKSEN?

EU:n CITES-asetuksen liitteen A lajit vaativat luvat (eli EU-todistuksen) kaupalliseen toimintaan EU:n sisällä. Tämä koskee myös tarhattuja A-liitteen eläinyksilöitä.
EU-todistuksia on kahdenlaisia, joita ei aina ole helppo erottaa toisistaan:
1)  yksilöllinen EU-todistus,
johon asianomainen CITES-viranomainen on kirjannut eläimen yksilöllisen tunnisteen (esim. mikrosirun numero). Tämä todistus seuraa eläintä jokaisen omistajavaihdoksen myötä. Usein todistuksessa on selite, jossa todetaan jotain tällaista: ”Tämä on yksilökohtainen todistus, jonka on seurattava eläintä omistajavaihdosten yhteydessä”. Tämä teksti voi löytyä 23:lla eri kielellä (EU:n viralliset kielet), tai sitten se puuttuu kokonaan.
2) toimituskohtainen EU-todistus, joka on voimassa yhden tai useamman toimituksen/kaupan ajan. Jos todistus on voimassa useamman toimituksen, on se selvittävä todistuksesta, mutta tällainen todistus ei koskaan ole voimassa kuin yhden toimituksen ajan jos ylitetään jäsenvaltioiden raja. Tyypillisesti näitä lupia myönnetään pienille kilpikonnille ja käärmeille, joita ei eläinsuojelullisista syistä voi vielä pysyvästi merkitä. Heti kun vain mahdollista, on tällainen eläin merkittävä pysyvästi (yleensä mikrosirulla) ja sille on haettava uusi korvaava (yksilöllinen) EU-todistus.

EU-lainsäädännön mukaisen luvantarpeen selvittäminen kannattaa aloittaa tarkastamalla kuuluuko laji EU:n lajiliitteisiin. Lisäksi kannattaa käydä läpi myös EU:n tuontikieltoasetus, jossa luetellut lajit ovat tuontikiellossa EU:n alueelle.

MITKÄ LAJIT VAATIVAT ENITEN TARKKAAVAISUUTTA?

Koska EU-lajiliite on CITES lajiliitettä laajempi ja osa lajeista on siellä tiukemmin säännelty kuin CITES-listalla, tulee lajien kanssa olla tarkkana. Suomalaisille harrastajille eniten ”päänvaivaa” aiheutuu Testudo-suvun maakilpikonnista, sillä CITES-listassa CITES II-ryhmään luokiteltu Testudo saattaakin EU:n lajilistassa olla nostettuna kaikkein tiukimmin säänneltyihin, eli A-liitteeseen. Kilpikonnien lisäksi näin on monen muunkin eläimen kohdalla. Mainittakoon, että Suomessa hyvin suosittu terraarioeläinlaji, nelivarvaskonna (Testudo horsfieldii), ei kuulu EU:n A-liitteeseen.
   A-liitteeseen kuuluvien lajien kaupallinen toiminta on kielletty, mutta vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita yksilöitä käsitellään kuten B-liitteen lajeja eli niitä voi viedä/tuoda myös kaupalliseen käyttöön. Kaikki A-liitteen lajiyksilöt -myös kasvatetut- vaativat asianomaisen EU-todistuksen kaikkeen kaupalliseen toimintaan EU:n alueella.

MITEN EU:N A-LIITTEEN LAJIEN LUPA-ASIAT KÄYTÄNNÖSSÄ MENEE?

Otetaanpa esimerkki siitä, miten EU-lajilistalla A-liitteeseen kuuluvan eläimen myynnin tulisi lain jokaista pykälää noudatettaessa mennä.

ESIMERKKI: JOS ELÄIN EI OLE RIITTÄVÄN SUURI PYSYVÄÄN MERKINTÄÄN
Saksalainen kasvattaja myy kreikankonnia Suomeen. Hän hakee konnille myyntiluvan Saksassa ja myy konnat suomalaiselle maahantuojalle. Koska konnat ovat pieniä, ei niitä ole voitu mikrosiruttaa. Toisin sanoen konniin ei ole voitu laittaa yksilöllistä, pysyvää merkintää. Tämän vuoksi konnille saatu lupa on ns. toimituskohtainen EU-todistus, joka on voimassa vain yhden myynnin ajan = Saksasta suomalaiseen tukkuun.
Kun konnat ovat Suomessa, tulee suomalaisen tukkurin hakea konnille SYKEstä uudet toimituskohtaiset EU-todistukset voidakseen myydä konnat lemmikkieläinliikkeeseen.
Tämän jälkeen myös lemmikkieläinliikkeen tulee hakea konnille SYKEstä toimituskohtaiset EU-todistukset voidakseen itsekin myydä konnat eteenpäin, asiakkaalleen.
Mikäli asiakas syystä tai toisesta päättääkin myös myydä konnansa, tulee hänenkin hakea tämä sama todistus.
Kaikkien papereiden ollessa kunnossa lupien toimitusaika on noin 1 kk. Hinta 50,00 per eläin.

JOS ELÄIN ON RIITTÄVÄN SUURI PYSYVÄÄN MERKINTÄÄN
A-liitteen lajin yksilö on lain mukaan aina merkittävä pysyvästi heti kun se on mahdollista. Linnuilla tämä tarkoittaa saumatonta umpirengasta heti synnyttyään, muilla kyseeseen tulee lähinnä mikrosiru. Jos kyseisen esimerkin mukaan myyty eläin olisikin niin iso, että sen voi mikrosiruttaa, on lupa-asia yksinkertaisempi. Mikrosirutuksen perusteella eläin on voitu merkata pysyvästi. Pysyvä merkintä tarkoittaa, että eläimelle voi hakea ns. yksilökohtaisen EU-todistuksen. Yksilökohtainen EU-todistus toimii myynti- ja siirtolupana eläimen loppuiän ja se annetaan eläimen myynnin yhteydessä uudelle omistajalle.

Alkuperäiset luvat on palautettava SYKEen aina kun: eläin kuolee tai kun EU-todistuksen kohdan 4  tiedot eivät enää pidä paikkaansa (= mikrosiru/umpirengas katoaa, vioittuu tai eläin muusta syystä ei ole enää tunnistettavissa)

Lisätietoja: Suomen ympäristökeskus, Harry Helmisaari ja Stella From.
Puh. 0295 251 000 (vaihde)
Sähköposti: cites@ymparisto.fi
SYKEn sivuilla lisää: www.ymparisto.fi/cites